Pantsun valmennus - päivä no2

Luithan edellisen postauksen?

Eilisestä viisastuneena jätin suosiolla ne shortsit kotiin ja pyöräilin sitten väistellen mystisiä kuolleita mehiläisiä (?) pukeutuneena mm. toppaliiviin ja tumppuihin heinäkuun viimeisenä päivänä. No olihan se oletettavissakin, että myöhemmin samana päivänä olisi niitä shortsejakin tarvittu, kun lämpötila oli sittenkin yli 20 astetta. Huoh. Tänään meidän ryhmä oli jo toisena, eikä rata tai tehtävät olleet tuttuja. Hyvin sitä kuitenkin alkuun päästiin ja näin jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen tiistain suoritukseen.

Aloitimme työstämällä laukkaa ympäri kenttää; vastalaukkapätkiä, askeleen pidentämistä ja lyhentämistä + taivuttelua. Sen jälkeen hyppäsimme ympyrällä pystyä/okseria, jonka perässä 6m päässä puomi. Rasmu teki tosi hyviä hyppyjä niin pystylle kuin myöhemmin okserillekin ja pääsimme aika helpolla.

Jatkettiin hyppäämällä eri osia tämän päivän radasta; linjaa + lankkua ja kolmoissarjaa kummastakin suunnasta. Linja oli nyt pari askelta lyhyempi mitä eilen ja sain Rasmun paljon paremmin mahtumaan siihen. Kolmoissarjan välit taas olivat ihan ufot; maasta käsin varsinkin ne näyttivät niin pitkiltä, että ponilla olisi tullut normaalit kaksi. Kun esteet nousivat niin luonnollisesti myös välit tuntuivat fiksummilta.

Jarrrrrutus..!

Rata aloitettiin 90-100cm korkeudesta, ja meidän kierros meni tosi mallikkaasti! Hyvät paikat, eikä turhia sähläyksiä. Videolta näkyykin tuo kokonaisuudessaan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen esteitä nostettiin kolmella reiällä, eli ne oli siinä 110-120 tienoilla. Olin jo sen verran puhki, että rupesin sähläämään liikaa kun piti koko ajan keskittyä siihen, että saa vedettyä henkeä koko keuhkollisen. Tämä kierros olikin sitten kaikkea muuta kuin hyvä, puomit kolisivat ja toin aina tosi pohjaan tai sitten liian kauas.

"Hengitä syvään, että sulla on selvät ratkasut." oli Piian neuvo kun menin vielä pariin kertaan okseri + pysty-pysty sarjan loppuun. Niin kuin äsken sanoinkin, kun mulla menee hengitys sekaisin niin menevät samalla myös ajatukset ja sitten katoavat paikat kun en osaa päättää tarpeeksi ajoissa. Viimeinen yritys kuitenkin oli aika nappi ja siihen oli hyvä lopettaa :)

Meidän pitäisi saada Rasmun kanssa nyt vaan rutiinia tuohon ratojen ratsastukseen. Siihen vaan yleensä tarvitsee valmennuksen, koska yksin en rupea mitään kymmenen esteen rataa rakentamaan trippeleineen ja vesimattoineen ja tunnille jos itsensä tunkee niin voi hyvällä tuurilla päästä ratsastamaan sitä viiden esteen 60 senttistä rataa. Onneksi tässä nyt on tiukkaa treeniä edessä kun lauantaina aloitetaan harkkakisoilla ja sunnuntaina kuullaan ensi viikon valmennusleirin tarkemmasta ohjelmasta!

Pantsun valmennus - päivä no1

Jos tunkisin kummatkin päivät samaan postaukseen niin kukaan ei jaksaisi lukea, joten aloitan nyt maanantaista. Seuraava postaus joko myöhemmin tänään tai vasta huomenna! Oma valmennus oli kolmantena, joten olin jo ehtinyt nähdä edellisiä ryhmiä ja valmistautua (henkisesti) omaan vuoroon. Meidän ryhmä oli ainakin omasta mielestäni tällä kertaa tosi kiva, kaikki suunnilleen saman tasoisia ja hevoset samanlaukkaisia, joten toisia katsomallakin oppi.

Aloitettiin tekemällä neliöura toiseen päätyyn ja siirtelemällä etuosaa sisälle kaikissa askelajeissa. Käynnissä mulla oli jotenkin orpo olo, kun en saanut estejalustimilla jalkoja yhtään Rasmun ympärille, esteraipalla ei paljon takajalkoja liikkeelle naputeltu + kannuksetkin oli aika olemattomat (pallopäät 1,5cm)... Ravi oli vähän parempi, samoin laukka.

Sileän työstön jälkeen siirryttiin tekemään pientä kavalettijumppaa pareittain. Kuvio muistutti ehkä vähän saksalaista tuplaässää (β), eli ideana oli tulla suoralla linjalla kavaletti-5 laukkaa-kavaletti, kääntää oikealle ja kavaletti-kaarevalla uralla vasemmalle-6 laukkaa-kavaletti ja kääntää taas oikealle kohti alun suoraa. Rasmu oli ehkä vähän löysä ja tuli paljon ristilaukkasotkuja samassa kohdassa.

Sitten vihdoin ja viimein siirryttiin hyppäämään. Sisäinen kelloni sanoi jo tuossa vaiheessa että olin varmasti istunut jo ainakin sen puolitoista tuntia hevosen selässä, vaikka todellisuudessa ehkä 45min. Jatkettiin siis tulemalla laukassa linjaa puomi-muuri-7 laukkaa-puomi-okseri. Rasmun kanssa sai pitkään tapella, että tuli oikea askelmäärä, kun jarrut eivät muurin jälkeen olleet alkuun ihan heti käytössä, varsinkaan sitten kun okseri nostettiin.

Lopuksi yhdistettiin linjaan vielä okseri, pysty ja sarja. Okserille ja sarjalle tulin alkuun huonosti sisään, mutta sain korjattua seuraavalla kerralla. Kaikenkaikkiaan maanantai meni ihan ok, paremminkin olisin voinut ratsastaa, mutta myös paljon huonommin. Piia painotti ulkoapujen tärkeyttä kääntämisessä ja askelten kohdilleensaamista esteelle tultaessa. Rasmu pitäisi saada vielä aavistuksen terävemmäksi, muttei pitkänä kaahottamaan ja minun pitäisi saada sekä pohjeavut, että pidätteet ajoissa ja oikeassa tilanteessa nopeammin perille. Näissä riittää tekemistä.

Kesä tuli..!

...Eihän siinä kestänytkään kun vaan koko loma...

Iski hirveet omantunnontuskat kun huomasin, että olen taas viikon verran pitänyt teitä pimennossa siitä, mitä täällä tapahtuu, joten korjaan nyt asian pikaisesti ennen tallillelähtöä.

Viime viikolla Rasmu oli hyvällä tuulella, liikkui kivasti joka päivä. Kisakalenteriin tuli lisäystä kun suunniteltiin Sallan, meidän tallinomistajan kanssa ehkä viidessä minuutissa harjoituskisat tän viikon lauantaille. Nyt hirvittää lähinnä se, että saadaanko me myös Sallan kanssa olla kaksin kaikki toimihenkilöt, kun en ole vielä ehtinyt värvätä ketään... Perjantaina poljin lentomuurahaissateessa Alhaisiin syömään ihanaa mansikkakakkua ja selaamaan vanhoja albumeita, joista löytyi mm. Kuvia niin Brendan varsa-ajalta, kuin Suomen olympialaisten ratsastusosuuksilta. Siihen aikaan piti kouluradan jälkeen _kouluratsukoiden_ hypätä silinterit heiluen esterata! Viikonloppuna täällä oli ihan kesä ja ratsastuksien jälkeen lilluin lopun päivää meidän altaassa.

Tänään ja huomenna edessä taas Pantsun valmennukset ja mun pitäisikin tästä kohtapuoliin lähteä suunnistamaan radanrakennuksiin. Oma ryhmä on tänään kolmen aikaan ja huomenna puoliltapäivin. Suunnittelin, että postaan huomenna tästä päivästä ja keskiviikkona sitten tiistaista :) wish me luck!

Kuva: Niina Virtanen

Kilpailutunnelmia + valmistautuminen

Eilen en ehtinyt väsätä tätä valmiiksi asti, joten tulee nyt päivän myöhässä..!

Kisoihin lähtöhän alkaa perinteisesti kauhealla säädöllä ja stressaamisella jo ihan pelkän kopin, auton, kuskin, kuvaajana toimivan hoitajan ja koppiseuran metsästyksellä. Meillä kun ei omasta takaa ole koppia eikä vetoautoa, saati että porukat suostuisivat vetämään traileria hevosten kera. No isolla tallilla kun ollaan, niin luulisi, että siitä reilusta kolmestakymmenestä hevosesta ja tallin pihalla nököttävistä 4-6:sta kopista on mistä valita, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista. Viime maanantai (viimeinen ilm. päivä) oli yhtä sotkua kun ensin kaveri ilmoittaa, ettei sittenkään lähde (siinä meni kyyti1 ja koppiseura1) ja sitten meidän kuski2 sanookin lähtevänsä luultavasti itsekin ja koppiseura2 sanoo lähtevänsä  koppiseura3:n kanssa. Siinä minä sitten mietin, että mitäs nyt. Itse olin jo ilmoittautunut ja suunnitellut näitä kisoja jo sen verran pitkään, että enää ei huvittanut perua. Koppiseura4 lupasi lainata meille autoaan, joka veti kyllä kaksi hevosta Ypäjälle ja takaisin, mutta ei silti ansainnut äitin luottoa puoleensa. Yksi koppikin oli vielä vapaana, jos kahta vähän enemmän elämää nähnyttä ei laskettu mukaan... Eli kuski vain puuttui. Ja tätä puutetta murehtiessani 45min ennen ilmottautumisajan loppua kuski2 soittaa, ettei nyt sittenkään ole lähdössä ja koppiseura4:n kanssa samassa kopissa olisi Rasmulle siis paikka. Tälläistä tää välillä on, aiheuttaa vaan kauheet stressit mulle kun pitää koko  ajan olla valmiina takaiskuihin ja yllättäviin käänteisiin.

Riksuun on pitänyt monet kerrat lähteä jo Daninkin kanssa, kun RiRan kisoista on kuultu pelkkää hyvää. Eikä olleet huhut tässä tapauksessa väärässä, kisat olivat tosi onnistuneet! Lähtölistat tulivat jo torstaina/perjantai aamuna ja kilpailijatiedoitteessa mainitut aikataulut pitivät aika hyvin paikkansa poisjäänneistä huolimatta. Kisapaikalla kaikki toimi hyvin, pohja oli hyvässä kunnossa ja radat järkeviä. Raviradalla kun siis olivat niin ehdotonta luksusta olivat valjastuskarsinat ja pesupaikka! Voisin sanoa, että 50km säteellä Aulangolta on kyllä Riihimäki paras paikka lähteä kilpailuihin! :)

Lähdin molemmissa luokissa loppupäässä, joten radankävelyssä ei ollut kiire ja ehti laittaa Rasmun kuntoon ja verkata huolella. Kuskimme sai Sallalta virallisen luvan käskyttää mua verkassa jos (=kun) jäädyn ja voi olla että se oli ihan hyväkin juttu. Ysikympissä Rasmu tuntui aika pirteältä. Kävin näyttämässä sille hurjan kakkosesteen, jolle varmasti ainakin joka kolmas oli siihen mennessä kieltänyt. Ihan tavallinen sininen pysty kala-laatikoilla, eikä siihen oikein mitään varjojakaan tullut, joten vähän ihmetyttivät aikaisempien kiellot. Perusrata meni puhtaasti, vähän tuli ristilaukkoja ja pari huonompaa lähestymistä, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Minähän en siis yleensä radalla ajattele yhtään mitään. Unohdan kaikki etäisyydet mitä olen suunnitellut ja ratsastan ihan siinä hetkessä, tarkoituksena päästä aina vain seuraavalle esteelle. No kun päästiin uusintaan niin väänsin vähän hanaa auki ja ajattelin, että Rasmu tuntuu sen verran hyvältä, että voin kokeilla vähän tiukempia teitä. Ysiltä kympille piti kääntää kahden esteen takaa ja kurvi oli yli 180 astetta. Elin vielä ihan siinä kurvissa kun tajusin, että ei helvetti, kymppi on 5m lähempänä mitä ajattelin sen olevan ja siinä vaiheessa kun tajusin sen, en enää saanut käännettyä niin, että olisin selvinnyt esteelle, vaan jouduin tekemään jonkinlaisen voltin ja sain siitä siis 4vp. Ilman tätä olisin sijoittunut, sillä olin nyt 12. ja 10 sijoittui... Vähän harmittaa, mutta ei voi mitään, pitää olla tarkempana seuraavalla kerralla!

Aina kun hyppään kaksi luokkaa, ratsastan toisen 10 kertaa paremmin kuin ensimmäisen. Metrin verkasssa en jännittänyt lähes ollenkaan, enkä tarvinnut käskytystä, vaan pystyin verkkaamaan suunnitelmallisesti. Ratakin oli paljon sujuvampi kuin ysikymppi, ajoittain Rasmu vain oli sen verran vahva, etten pystynyt tekemään pidätteitä, koska muuten se olisi valahtanut pitkäksi. Siniselle sarjalle tulimmekin sitten vähän reippaammin, eikä Rasmu ehtinyt vauhdissaan huomata etujalkojaan vaan kolkkasi B-osan alas ja siitä 4vp uusintaan myös tästä luokasta. Luokassa sijoittui 11 ja olimme viidensiätoista, joten ei huonosti tämäkään. Rasmun olivat jotkut katsomossa tunnistaneet ja sanoneet hyväksi hevoseksi :) Metrin jälkeen joku nainen tuli mullekin jutteleen ja sanoi sitten olleensa Pedantissa työntekijänä ja kyseli Rasmun kuulumisia.

Katsokaahan vielä videot havainnollistamaan tämä kisareissu ;)

Argh.. Bloggerin kuvatila loppui, joten tästä eteenpäin pitää alkaa tappelemaan Flickrin kanssa. Hiphei...

Rasmus-nallen päiväkirja 22.7.12 Riihimäellä!

Annetaan nyt ensin Rasmun kertoa päivästään, kunnollinen postaus (=ensimmäinen toivepostauksista!) tulossa luultavasti huomenna! :)

Viikko lyhyesti (tai sitten ei)

Edellisestä postauksesta on jo melkein viikko! Anteeksi kauheesti, mutta mulla ei vaan ole ollut mitään kerrottavaa... Tai kerrottavaa olisi ollut, mutta ei kuvia, videoa tai mitään niin ihmeellistä, että olisi ollut järkeä tehdä postaus. Kerron teille nyt kuitenkin lyhyesti joka päivästä niin ei jää epäselväksi mitä täällä Aulangonniemellä on tapahtunut :)

Maanantaina kaatosade pilasi mun suunnitelmat tehdä jotain estejumppaa kentällä, ja vaikken sokerista olekaan niin lopetin jo puolen tunnin jälkeen, koska iski totaallinen motivaationpuute ja vaan raivosin sateelle, Rasmulle ja itselleni. Mun motiavaatiotani ei meinaan todellakaan ainakaan nouse siitä kun laukatessa ihan koottua rauhallista laukkaakin kuravesi roiskuu naamalle... No joo, se treeni jäi sitten siihen, ehdin kyllä hypätä n. 50cm esteillä erilaisia linjoja. Välejä en nyt kuollaksenikaan muista, jotain 4-6 askelta kuitenkin suunnilleen kaikki olivat.

Tiistaina Rasmu pääsi maastoon ja kävin myös hoitamassa Brendan. Sillä ei enää ole takasissa kenkiä, ja kolmen viikon loimailun jälkeen ei muutenkaan voi kovin rankasti aloittaa, joten pyörin ympäriinsä tallin teillä ja kävin järvessä. Brendan takaset on tosi herkät ja ne menevät helposti ihan verille ja kauheille ruville, jos niitä ei hoida. Sen takia ne pitääkin pestä mäntysuovalla ja laittaa sinkit vuohisiin niin pysyvät kunnossa.

Keskiviikkona varmaan yksi meidän tallin kokeneimmista ratsastajista kokeili Rasmua ja saatiinkin hurja määrä vinkkejä! Erkki on ollut samaan aikaan samoilla tunneilla Strömsholman kuninkaallisessa koulussa kuin Kyra Kyrklund ja vähän samantyylisiä ajatuksia kyllä kuultiin, mitä Kyra on klinikoillaan puhunut. Tässä Erkin vinkit top3:

3. Hevonen pitää ostaa aina auringonpaisteessa, että voi aurinkoa vasten suoraan edestä tarkistaa onko hevonen toispuoleinen. Lihaksien erot eivät näy yhtä hyvin varjossa. (Rasmu oli muuten aika tarkalleen symmetrinen! Kuulemma harvinaista.)
2. Hevosen olo pitää tehdä epämukavaksi kun se tekee väärin ja hevosen tulee itse oivaltaa missä asennossa sen on tämän takia mukavinta olla ja liikkua. Heti kun hevonen tekee oikein, pitää kiittää. Esim. Rasmua piti alkuun "yliasettaa", koska se hakeutuu silloin paremmin kuolaimelle ja tulee kevyemmäksi, kun tajuaa sen olevan mukavampaa sille itselle.
1. Rasmun kaltaisen ison hevosen tulisi aina liikkua peräänannossa kevyellä tuntumalla, koska kova suu ja ratsastajan periksiantaminen vähentävät sen "käyttöikää" viidellä vuodella, kun se pikkuhiljaa jäykistyy niskastaan ja sen myötä selästä ja jaloista.

Torstaina äiti oli tunnillaan Rasmun kanssa ja itse kävin taas liikuttamassa Brendan. Iiris oli mukana kuvaamassa :)

Perjantaina olin tunnilla, tehtiin väistöjä ja vastalaukkaa. Raivostuttavaa kun tuntuu että koko ajan joku on kaahaamassa eteen, vaikka itse on tulossa voltilta kun on kahdeksan ratsukkoa kentällä. Ja meillä oli sentään melkein koko kenttä käytössä... Ihmeen hyvin sain silti kommentteja, vaikka välillä tuntuu, että tulee vain "puolipidäte" tai "pohje läpi" opettajan ohi kulkiessa jos on noin paljon porukkaa ängetty samalle tunnille.

Tänään jäin jo ennen kymmentä yksin kotiin kun pikkusisko lähti mökille ja porukat roadtripille Joensuuhun. Säätiedoitus sanoi, että kolmelta ukkostaa, joten lähdin sitten itsekin suosiolla liikenteeseen jo aamusta, vaikka nämä ennen päiväruokia liikutukset ei Rasmun herkkua olekaan. Menin sitten ensimmäistä kertaa Rasmulla ilman satulaa, eikä se ollut moksiskaan! En siis ole ollut täysin varma onko sillä koskaan menty ilman satulaa, kun ei tommosia ostaessa tajunnut kysyä ja varustauduin mahdolliseen maastoutumiseen turvaliivin kanssa. Ihan perusratsastusta sitten tein kun ei ongelmia ilmennyt ja Rasmukin tuntui olevan tyytyväinen kun ei tarvinnut sitä inhokkivarustetta selässään pitää. Ratsastuksen jälkeen mulla oli suunnitelmissa pakata huomiset kamat ja lähteä kotiin syömään, mutta kuten yleensä, suunnitelmilla on tapana muuttua ja löysinkin itseni ajamasta Boonuksen kanssa ympäri lähiseutuja viemässä kaikenmaailman ämpäreitä ja hakemassa koppia huomiseksi, jonka jälkeen puunasin meidän tallin friisiä valmiiksi hääajoon, auttelin valjaiden kanssa ja sitten kello olikin jo yli kolme ja maha muistutteli, etten ollut syönyt edes aamupalaa...

Kuvia ei tosiaan torstain lisäksi ollut, joten tuli aika tekstipainotteinen ja muutenkin epämääräinen selostus viime viikosta. Huomenna toivottavasti olisi tiedossa toivepostauksista ensimmäinen Riksun kisoista koottu kisapläjäys nimittäin!