tiistai 8. marraskuuta 2016

Hevoskuulumisia Norjasta

Koska tajusin juuri, että olen taas kuukauden päästä Suomessa, ajattelin, että voisi olla vihdoin ja viimein aika valaista näitä hevostouhuja täällä. Ei sillä, että kerrottavaa kamalasti olisi, mutta kuitenkin.

Käyn siis kerran viikossa (tai aina pyydettäessä) kevyesti liikuttamassa erästä hollantilaista tammaa. Meillä on tamman omistajan kanssa sovittuna, että saan mennä sileällä joka toinen kerta ja joka toinen maastoilla. Ei kuulosta kovin kummoiselta diililtä, mutta oli paras, minkä hartaan etsimisen tuloksena löysin, koska hevonen on todella kiva ja laadukas (omistaja on junnu joka kilpailee esteillä). Tarjonta näistä vuokratyyppisistä diileistä on siis lähinnä tyyppiä "20v vuonohevonen tallilla, johon ei pääse julkisilla, kaipaa maastoseuraa 3 kertaa viikossa", joten B oli kuitenkin kohtalaisen hyvä löytö. Sattuneista syistä en kuitenkaan ole juuri päässyt kunnolla ratsastamaan sitä joka toista kertaa, sillä hevoselle tuli melkoisen pahat rivit, tulehdus yhteen jalkaan ja alkoi sitten ontua. Nyt kun ontuminen on lakannut ja rivi alkaa olemaan kohta hallinnassa, niin nyt ei sitten sovi satula. Onneksi tämän B.n omistaja hommasi mut liikuttamaan tamman tarhakaveria viime viikolla, joten pääsin myös ihan kunnolla ratsastamaan.


Se, että tallikäynnit rajoittuvat lähinnä siihen 1x per viikko, ei tunnu niin pahalta, koska koko tallireissuun menee aina käytännössä koko päivä, enkä joudu edes maksamaan muuta kuin bussiliput. Käytännössä tallin naapurissa koko elämäni asuneena tuli vähän yllätyksenä se, miten paljon matkoihin oikeasti menee aikaa jos ei asu tallin vieressä. Yllättävää sinänsä... Joudun siis aina ensin kävelemään 15min pikaraitiovaunupysäkille, josta keskustaan menee ehkä 10min. Siellä vaihdan bussiin, joka vie mut päätepysäkilleen 15 minuutissa. Päätepysäkiltä vaihdan vielä seuraavaan bussiin, joka vie tallin pysäkille 20 minuutissa. Kerran missasin tuon jälkimmäisen vaihdon ja jouduin odottamaan tunnin seuraavaa bussia. Ei kivaa. Bussiaikatauluista riippuvaisena mulla menee siis koko reissussa yleensä aina se 6h, vaikka en ratsastaisi edes tuntia.

Talli puolestaan ei ole täysihoitotalli, joten ratsastamisen lisäksi siivoan karsinan ja tarhan + vaihdan vedet molempiin. Aikataulua rajoittaa myös se, että hevoset pitää hakea itse sisälle, minkä takia käyn aina iltapäivällä, jotta voin jättää hevosen suoraan sisään ratsastuksen jälkeen. Ilmeisesti hevoset pitäisi viedä myös ulos itse, mutta ne ihmiset ketkä käyvät aamupäivällä, vievät jäljelle jääneet hepat pihalle. Päiväheinätkin jakaa vain joku, joka sattuu olemaan paikalla. Ilmeisesti näillä on siis aika tiivis porukka tällä tallilla ja vähän sellainen "kaikki auttavat kaikkia" -meininki, jolla homma pyörii. Kyseessä on siis kuitenkin yksi alueen isoimmista ratsastuskeskuksista, eikä mikä tahansa pieni yksäritalli. Tämä systeemi selittää kyllä sitä, miten tallipaikat ovat täällä suorastaan naurettavan halpoja Suomen hintatasoon nähden. Täysihoidossa on väistämättä omat plussansa, mutta toisaalta silläkin on puolensa, että on itse vastuussa esim. siitä karsinan siivoamisesta: Omistaja oppii hevosestaan lisää ja saa siivota haluamallaan tavalla. Yrittäjä taas puolestaan säästää tallityövoimassa, ainakin jos säätelee kuivikkeiden käyttöä. Täällä on jokaiselle yksärille varattu kerran viikossa kaksi säkkiä pellettejä ja jos kokee, etä se ei riitä, niin saa itse mennä ostamaan lisää.


Sellaista täällä siis. Koulun puolesta mulla ei ole enää jäljellä kuin yksi luento ja jäätävä luku-urakka tentteihin, sitten viikko lomailua ja 8.12. takaisin Suomeen. Syksy on kyllä mennyt hurjan nopeasti!