Kausi 2017 onnistuneesti käyntiin!

Rusetti-Jaakko!

Jos me ei viime kaudella saatu yhtäkään yhteistä ruusuketta (Anna sai siis kyllä Jaskalla yhden), niin tämä kausi on sitten kyllä ruusukkeita ajatellen mennyt jo nyt paremmin! Sunnuntaina starttasimme siis kotikisoissa A.0.0 -luokat 80cm ja 90cm, joista molemmista suoriuduimme puhtaasti. Rata oli sama ja helppo molemmissa luokissa, Jaska kovin innoissaan (vasta toinen hyppykerta tauon jälkeen) ja mä en sählännyt ihan hirveästi omiani, joten tulokset olivat sen mukaiset. 

Vuoden ensimmäiset hypyt

Näitä Ritva Waris-Wörlinin ottamia kuvia tulossa pian lisää sekä blogin, että instagramin puolelle!

Viikko sitten sunnuntaina meillä oli pieni photoshootti rannassa ja perään Annan valmennus. Jaska oli ollut kuukauden hyppytauolla ja muutenkin vasta palailemassa takaisin normaaliin viikkorytmiin loppuvuoden palauttelujakson jäljiltä, joten se oikein puhkui tarmoa kun pääsi hyppäämään! Alkuverkassa kylläkin diesel-moottori oli vähän jäässä, mutta sitä sattuu :D

Kavalettijumppa oli tunnin aihe, mikä oli juuri sitä, mitä me Jaskan kanssa tarvittiinkin. Aluksi ympyrällä olevilla kavaleteilla Jaska kaasutteli menemään niin innokkaana, että mulla oli vaikeuksia mukautua kyydissä, mutta toiseen suuntaan meno vähän rauhoittui ja sain tyyppiä työstettyäkin. Lisättiin tehtävään innarit ja pitkän sivun kavaletti-okseri-kavaletti -linja. Yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon varovaisempi Jaska oli nyt kaikissa tarkkuutta ja jalkojen koordinaatiokykyä vaativissa tehtävissä kuin mitä viimeksi kun olen vastaavia juttuja sen kanssa tehnyt. Innarit se suoritti kuin vanha tekijä, pitkällä sivulla venähti multa aina käsistä, mutta ylitti silti puomit tarkasti, vaikkakin (vähän) lentäen. Kokonaisessa radassa lopuksi ongelma oli lähinnä viimeinen pysty, jolle en joko päässyt tulemaan järkevään paikkaan tai Jaska punki lavoillaan hirveästi oikealle, joten toistettiin se muutamaan kertaan. Yleisarvio valmennuksesta oli kuitenkin se, että kivasti meni, menispä aina ;)

Anna käyttää nykyään niin tehokkaasti korvanappisysteemejä, että videolle ei taaskaan tullut kommentteja.

Terveisiä paratiisista!

Pääsin keskiviikkona toteuttamaan yhden pitkäaikaisista unelmistani ja vierailemaan Palm Beach Intl. Equestrian centerille Wellingtoniin, Floridaan! Vaikka itse circuit (Winter Equestrian Festival) alkaakin vasta reilun viikon päästä, oli keskiviikkona menossa pre-circuit -luokkia suurimmalla osalla paikan kahdestatoista kisakentästä, joten WEF-tunnelmiin pääsi aika hyvin, vaikka ei vielä niin kiireistä ollutkaan. Vendor Villagekin oli suurimmilta osin auki ja sieltä Tack n Riderin myymälärekasta tarttui mukaan tummansininen cover mun Ogilvyyni (noita covereita kun ei saa mistään Euroopassa) ja WEF-logolla varustettu sininen t-paita. Piipahdettiin myös Wellingtonin Doverissa (Yhdysvaltojen suurin hevostarvikeketju), joka oli ihan jäätävän kokoinen ja täynnä kaikkea ihanaa! Sieltä nappasin mukaan Ogilvyn harmaan baby padin, hiusverkon ja Jaskalle tuliaisiksi heppanameja. 

Vasemmalla Doverin satulahuopavalikoima (pelkät oman tuotemerkin huovat seinällä!) ja oikealla ostokseni (miinus hiusverkko ja namit)

Kokosin tähän postaukseen kuvien muodossa tunnelmia tuolta päivältä! Voi kun olisi voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa! Ihmisetkin olivat amerikkalaiseen tyyliin super mukavia: ratsastajat eivät kulkeneet nokka pystyssä vaan hymyilivät vastaantulijoille, kaikki Oasiksen kahvilatyöntekijöistä Tack n Riderin omistajaan jäivät juttelemaan mukavia ostosten jälkeen :D Nähtävää oli joka puolella, joten näytin varmaan idiootilta säntäillessäni hymy korvissa kentänreunalta toiselle kameravarustukseni kanssa. Todellinen hevosihmisten Disney Land!

140-luokka - International ring

Aamulla ensimmäisenä katsoin kv-kentällä päivän isoimman luokan, jossa muuten oli tuttujakin! Nina Fagerströmin entinen ykkösheppa Flower uuden ratsastajansa Conor Swailin kanssa. Sallan ratsuttaman Ypäjä Yandon olisin toivonut näkeväni myös, mutta sitä ei kuitenkaan näkynyt keskiviikon lähtölistoissa :(

125-luokka + verryttely - De Nemethy ring

140-luokan jälkeen jätimme vastahakoiset 50% perheestä Oasikseen ja palloilimme äidin kanssa siellä täällä, jääden sitten hetkeksi seuraamaan 125-luokkaa ja sen verryttelyä. Yksi selkeästi nuori hevonen oli siellä käytökseltään aivan kuin Jaska, tosin vähän vaan taitavampi tossa jalkojen nostelussa... :D

3'6'' Green hunters + verryttely - Grand Hunter ring

Päivän viimeisenä asetuttiin Grand hunter -kentän laidalle katsomaan hunter-luokkia. Oli siistiä nähdä oikeasti livenä noita viimeisen päälle puunattuja hevosia täydellisine hunter-letteineen ja häntälisäkkeineen! Mitään superhienoja huntereita ei kuitenkaan nähty kun molemmat luokat olivat olivat 3'6'' green hunter -luokkia (= avoin hevosille, jotka kilpailevat ensimmäistä kautta 3'6''/110cm hunterluokissa).

Olin netistä lukenut jo joskus marraskuussa, että keskiviikkona olisi pitänyt olla myös George Morriksen klinikka, mutta esitteessä mainitulla kentällä oli lähtölistojen mukaan pikkuluokkia pitkälle iltapäivään, joten ei jääty odottelemaan niiden loppumista klinikan toivossa, vaan suunnattiin sitten Wellingtonin keskustaan syömään ja lopulta takaisin Miamiin. Huolimatta tuosta klinikan missaamisesta päivä oli silti ihan huikea ja Wellington täytti kaikki mun vuosien varrella patoutuneet odotukseni. Bucket listalleni jäi kuitenkin jäljelle vielä sunnuntaipoolo ja kierros jollain Wellin satumaisen upeista hevostiloista. Seuraavaan kertaan siis! ;)