Kilpailutunnelmia + valmistautuminen

Eilen en ehtinyt väsätä tätä valmiiksi asti, joten tulee nyt päivän myöhässä..!

Kisoihin lähtöhän alkaa perinteisesti kauhealla säädöllä ja stressaamisella jo ihan pelkän kopin, auton, kuskin, kuvaajana toimivan hoitajan ja koppiseuran metsästyksellä. Meillä kun ei omasta takaa ole koppia eikä vetoautoa, saati että porukat suostuisivat vetämään traileria hevosten kera. No isolla tallilla kun ollaan, niin luulisi, että siitä reilusta kolmestakymmenestä hevosesta ja tallin pihalla nököttävistä 4-6:sta kopista on mistä valita, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista. Viime maanantai (viimeinen ilm. päivä) oli yhtä sotkua kun ensin kaveri ilmoittaa, ettei sittenkään lähde (siinä meni kyyti1 ja koppiseura1) ja sitten meidän kuski2 sanookin lähtevänsä luultavasti itsekin ja koppiseura2 sanoo lähtevänsä  koppiseura3:n kanssa. Siinä minä sitten mietin, että mitäs nyt. Itse olin jo ilmoittautunut ja suunnitellut näitä kisoja jo sen verran pitkään, että enää ei huvittanut perua. Koppiseura4 lupasi lainata meille autoaan, joka veti kyllä kaksi hevosta Ypäjälle ja takaisin, mutta ei silti ansainnut äitin luottoa puoleensa. Yksi koppikin oli vielä vapaana, jos kahta vähän enemmän elämää nähnyttä ei laskettu mukaan... Eli kuski vain puuttui. Ja tätä puutetta murehtiessani 45min ennen ilmottautumisajan loppua kuski2 soittaa, ettei nyt sittenkään ole lähdössä ja koppiseura4:n kanssa samassa kopissa olisi Rasmulle siis paikka. Tälläistä tää välillä on, aiheuttaa vaan kauheet stressit mulle kun pitää koko  ajan olla valmiina takaiskuihin ja yllättäviin käänteisiin.

Riksuun on pitänyt monet kerrat lähteä jo Daninkin kanssa, kun RiRan kisoista on kuultu pelkkää hyvää. Eikä olleet huhut tässä tapauksessa väärässä, kisat olivat tosi onnistuneet! Lähtölistat tulivat jo torstaina/perjantai aamuna ja kilpailijatiedoitteessa mainitut aikataulut pitivät aika hyvin paikkansa poisjäänneistä huolimatta. Kisapaikalla kaikki toimi hyvin, pohja oli hyvässä kunnossa ja radat järkeviä. Raviradalla kun siis olivat niin ehdotonta luksusta olivat valjastuskarsinat ja pesupaikka! Voisin sanoa, että 50km säteellä Aulangolta on kyllä Riihimäki paras paikka lähteä kilpailuihin! :)

Lähdin molemmissa luokissa loppupäässä, joten radankävelyssä ei ollut kiire ja ehti laittaa Rasmun kuntoon ja verkata huolella. Kuskimme sai Sallalta virallisen luvan käskyttää mua verkassa jos (=kun) jäädyn ja voi olla että se oli ihan hyväkin juttu. Ysikympissä Rasmu tuntui aika pirteältä. Kävin näyttämässä sille hurjan kakkosesteen, jolle varmasti ainakin joka kolmas oli siihen mennessä kieltänyt. Ihan tavallinen sininen pysty kala-laatikoilla, eikä siihen oikein mitään varjojakaan tullut, joten vähän ihmetyttivät aikaisempien kiellot. Perusrata meni puhtaasti, vähän tuli ristilaukkoja ja pari huonompaa lähestymistä, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Minähän en siis yleensä radalla ajattele yhtään mitään. Unohdan kaikki etäisyydet mitä olen suunnitellut ja ratsastan ihan siinä hetkessä, tarkoituksena päästä aina vain seuraavalle esteelle. No kun päästiin uusintaan niin väänsin vähän hanaa auki ja ajattelin, että Rasmu tuntuu sen verran hyvältä, että voin kokeilla vähän tiukempia teitä. Ysiltä kympille piti kääntää kahden esteen takaa ja kurvi oli yli 180 astetta. Elin vielä ihan siinä kurvissa kun tajusin, että ei helvetti, kymppi on 5m lähempänä mitä ajattelin sen olevan ja siinä vaiheessa kun tajusin sen, en enää saanut käännettyä niin, että olisin selvinnyt esteelle, vaan jouduin tekemään jonkinlaisen voltin ja sain siitä siis 4vp. Ilman tätä olisin sijoittunut, sillä olin nyt 12. ja 10 sijoittui... Vähän harmittaa, mutta ei voi mitään, pitää olla tarkempana seuraavalla kerralla!

Aina kun hyppään kaksi luokkaa, ratsastan toisen 10 kertaa paremmin kuin ensimmäisen. Metrin verkasssa en jännittänyt lähes ollenkaan, enkä tarvinnut käskytystä, vaan pystyin verkkaamaan suunnitelmallisesti. Ratakin oli paljon sujuvampi kuin ysikymppi, ajoittain Rasmu vain oli sen verran vahva, etten pystynyt tekemään pidätteitä, koska muuten se olisi valahtanut pitkäksi. Siniselle sarjalle tulimmekin sitten vähän reippaammin, eikä Rasmu ehtinyt vauhdissaan huomata etujalkojaan vaan kolkkasi B-osan alas ja siitä 4vp uusintaan myös tästä luokasta. Luokassa sijoittui 11 ja olimme viidensiätoista, joten ei huonosti tämäkään. Rasmun olivat jotkut katsomossa tunnistaneet ja sanoneet hyväksi hevoseksi :) Metrin jälkeen joku nainen tuli mullekin jutteleen ja sanoi sitten olleensa Pedantissa työntekijänä ja kyseli Rasmun kuulumisia.

Katsokaahan vielä videot havainnollistamaan tämä kisareissu ;)

Argh.. Bloggerin kuvatila loppui, joten tästä eteenpäin pitää alkaa tappelemaan Flickrin kanssa. Hiphei...