Toukokuun kuulumiset

Toukokuu tuli ja meni, nyt on kesä! Tänne blogin puolelle ei ole tullut päivitettyä mitään kuulumisia, mutta tehdään nyt tälläinen pieni recap.

Toukokuun  ensimmäisellä viikolla Piia oli pitämässä valmennuksia kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäinen päivä oltiin maneesissa, koska kenttä oli yön sateen jäljiltä huonona. Kevään viimeiset sisähypyt sujuivat paljon paremmin kuin olin odottanut, kiitos sen, että Jaska kirjaimellisesti järkytettiin hereille valmennuksen alussa kun hallissa oli kymmenkunta ihmistä rakentamassa esteitä ja siirtelemässä päällä olevaa kastelulaitetta :D Valmennuksen tehtävät voitte katsoa videolta alta. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten motivoituneesti Jaska jumppasi tehtävissä, sarjan okserille ja pitkällä lähestymisellä olevalle toiselle okserille se leiskautti sellaisia hyppyjä pari kertaa, että niitä näkee yleensä vain ulkona ja kisoissa. Pitkän sivun pystyjumpan noustessa metrin pintaan olin ihan varma että heppa lopettaisi yrittämisen ja nostaisi vain itsensä ilman selkää yli esteistä, mutta kumma kyllä siinä oli vielä puhtia ja intoa sen verran jäljellä, että kun vain itse pidin viimeisessä askeleessa itseni kutakuinkin kasassa, niin Jaska hoiti oman tehtävänsä reippaana! 

Piian valmennuksen toinen päivä oli samalla Jaskan ensimmäinen ulkohyppykerta tänä vuonna ja se oli kovin innoissaan alkuverkassa, kun selvästi tajusi mistä on kyse. Sileällä olin jo pari viikkoa ratsastanut kentällä noin muutenkin, mutta säästelin tuota ensimmäisen hyppykerran innokkuutta Piiaa varten ihan tarkoituksella. Jaska hyppäsikin tosi hyvin, kuski sen sijaan mokaili tunnin puolivälin jälkeen ihan järjettömästi etäisyyksien kanssa. Tosi vaikeaa tulla pienestä maneesista yhtäkkiä jalkapallokentän kokoiselle ulkokentälle hyppäämään rataa! Suurin ongelma oli kolmoissarja, jonka a-osa -okserille tultiin tiukasta kaarteesta. Jaska stoppasi ansaitusti pari kertaa a:lle ja b:llekin kun toin sen vaan kertakaikkiaan niin todella pohjiin. 

Piian valpan jälkeen olen ollut Jaskan kanssa pari kertaa estetunnilla, hypännyt pieniä jumppatehtäviä itsekseni ja pari viikkoa sitten käytiin Hyvinkäällä korkkaamassa ulkokausi. Se reissu ei oikein mennyt suunnitelmien mukaan... Meille oli lauantaina vain yksi sopiva luokka, avoin 100cm. Olisin mielelläni mennyt ekoissa ulkokisoissa ysikympin pohjalle tai pelkälteen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Jaska käyttäytyi niin hienosti kisapaikalla! Aina ennen se on ollut ihan pönttö verkassa, joka on kaikuvassa, hämärässä hallissa, mutta nyt se oli sielläkin kuin kotonaan. Huono puoli siinä oli toki se, että se oli vaikea saada sitten hereille ja teräväksi. Viimeiset verkkahypyt onnistuivat kuitenkin hyvin ja lähdin hyvillä mielin valmistautumaan. Rata oli todella vaikea, käytännössä pelkkien yksittäisten esteiden sokkelo tiukoilla kaarteilla varustettuna - käytin sen opiskelemiseen varmasti 5 kertaa pidemmän ajan kuin normaalisti. Noh, ei olisi tarvinnut, koska meidän tie päättyi jo kakkoselle. Syy? Jaska oli niin chill, että mä en tajunnut, että meidän laukka ei lähentele minkään sortin ratatempoa - toin pohjiin ykköspystylle -> Jaska kiipesi yli, mutta molemmat menetettiin tasapainomme ja ykköseltä kakkosokserille vievät kaarevat 9 laukkaa eivät riittäneet näiden asioiden korjaamiseen joten stopattiin kakkoselle. Tein ympyrän, pyysin eteen ja otin takaisin. No arvatkaa kuinka paljon? Just sen verran, että tulin kohti uutta lähestymistä sitä samaa köpököpö-laukkaa, jota olin tullut ykköselle. Sanomattakin selvää, että otettiin toinen stoppi.

Onni onnettomuudessa oli se, että luokkaan 1B, avoin 4-5v. hevosille, sai tulla kilpailujen ulkopuolisena. Rata oli pari estettä lyhyempi kuin 1A perusrata ja mun ainoa tavoitteeni oli päästä yli maalilinjasta. Siltä varmaan se meno näyttikin, hyvä vaan ettei tullut videolle... Mutta kamalasta räpellyksestä huolimatta selvittiin maaliin!

Koska olen ratsastanut niin huonosti nyt esteillä, ei ole ollut järkeä lähteä Saloon tms. tekemään lisää huonoja ratoja vaan olen pysytellyt ihan kotosalla. Katsotaan miten Piian ratatreenit viikon päästä menevät ja mietitään sitten mitä ja mihin mennään seuraavaksi. Jaskakaan ei ole ollut ihan 10/10. Vaikka se onkin ihan diesel, niin se on ollut nyt viime viikkoina erityisen vaikea aktivoida sileällä ja se on pyrkinyt pidempään muotoon kuin normaalisti. Olen aika varma siitä, että tämä on johtunut osittain siitä, että oli hetken hellesää (jolloin se ei juo tarpeeksi ja on muutenkin vetelä kaikissa toimenpiteissä) ja osin siitä, että sillä on varmasti lantio taas enemmän tai vähemmän jumissa, kun se ei ole saanut mitään hoitoa noin pariin kuukauteen ja sen takia sen on vaikea ottaa takajalkoja käyttöön tai pysyä lyhyessä muodossa. Nyt odotankin innolla ensi viikkoa, koska lauantaina meidän kiropraktikko käsittelee Jaskan ja viime käsittelyn jälkeen J oli aivan uskomattoman hyvä ratsastaa!

Ypäjä Spring Show

Kauden ensimmäiset ulkopuoliset kisat olivat 14.4. Ypäjällä, missä hyppäsin avoimen 90cm ja nuorten hevosten 100cm. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse hyppäsin Jaskalla 2 luokkaa muualla kuin kotona, ja Jaskan ensimmäinen kerta niin, että jälkimmäinen luokka oli metri - syksyllä Jaska kyllä hyppäsi Anna T:n kanssa Ainossa 90cm toisena luokkana. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, että tiesin olevani itse niin paniikissa puolen vuoden kisatauon jälkeen, että ratsastaisin huonosti ensimmäisessä luokassa ja koska tarjolla oli nuorten 100cm A.0.0 -arvostelulla, tiesin, että se olisi kiltti rata ja täysin selvitettävissä, vaikka Jaska olisikin väsähtänyt siihen mennessä.

Kisat menivätkin aika lailla odotusten mukaisesti. Jaska oli 90cm verkassa innoissaan ja teki jo ristikolla parempia hyppyjä kuin ikinä kotona. Radalla se oli hiukan vahvan tuntuinen ja en uskaltanut pyytää sitä juurikaan eteenpäin, koska musta tuntui, että se olisi vaan juossut päin esteitä, joten sitten vaan nypin sitä alitemmossa pikkuaskeleihin joka toisella esteellä, minkä takia saimme yhden puomin perusradalta. Metriin halusin parantaa omaa ratsastusta ja ratsastaa oikeassa temmossa, ja niin teinkin, mutta Jaska alkoi olla jo matkustamisesta, ensimmäisestä luokasta ja parin tunnin odottelusta niin puhki, että se ei ollut enää yhtään varovainen. Tämän vuoksi se otti yhden täysin turhan okserin etupuomin, vaikka kaikki oli 100% hyvin kyseiselle esteelle tultaessa ja lisäksi kahdesta mun minimaalisesta etäisyysmokasta 2 muuta okserin etupuomia, jotka olisivat voineet yhtä hyvin jäädä tulematta jos tyyppi olisi ollut vähän nopeampi etujaloillaan. Omaan ratsastukseen olin kuitenkin toisessa luokassa tyytyväisempi ja mm. tasainen tempo näkyi tuloksissa siinä, että meidän aika oli taas kolmen nopeimman joukossa, vaikka Jaska oli väsy, enkä mä ratsastanut todellakaan aikaa teiden yms. perusteella. Kun nyt vain sais ne tikut pysymään ylhäällä niin rupeis kelvollisiakin kisatuloksia kertymään :D

Kausi 2017 onnistuneesti käyntiin!

Rusetti-Jaakko!

Jos me ei viime kaudella saatu yhtäkään yhteistä ruusuketta (Anna sai siis kyllä Jaskalla yhden), niin tämä kausi on sitten kyllä ruusukkeita ajatellen mennyt jo nyt paremmin! Sunnuntaina starttasimme siis kotikisoissa A.0.0 -luokat 80cm ja 90cm, joista molemmista suoriuduimme puhtaasti. Rata oli sama ja helppo molemmissa luokissa, Jaska kovin innoissaan (vasta toinen hyppykerta tauon jälkeen) ja mä en sählännyt ihan hirveästi omiani, joten tulokset olivat sen mukaiset. 

Surkea päätös loistavalle kisakaudelle

Vaihtoonlähtöni takia kisakausi kutistui muutamalla kuukaudella, joten päätin ottaa kaiken ilon irti viimeisen viikon kisatarjonnasta ja lähteä sekä Ypäjälle, että Riders Inniin hyppäämään. Monen eri asian yhteentulemana viikonlopusta tuli kuitenkin lähinnä fiasko ja molemmat startit päättyivät hylkyyn kakkosesteellä. Näin lyhyesti mainittakoon syiksi a) se, että Jaska heitti pe-la -yönä toisen etukenkänsä ja sai sen vasta keskiviikkona kiinni, joten ennen Ypäjää olin viimeisen seitsemän päivän aikana ratsastanut tasan kaksi kertaa; torstaina ja kisoja edeltäneenä keskiviikkona. B) se, että meillä oli välissä pidempi kisatauko ja Jaskaa jännitti olla reissussa yksin c) se, että mulle tuli kiire Ypäjällä verkkaan, jolloin Jaska otti nokkiinsa satulavyön liian nopeasta kiristämisestä ja vaan keuli käytännössä koko sen ajan mitä olin kyydissä. Osa sen käytöksestä oli kyllä ihan silkkaa possuilua, mutta sekin johtui olosuhteista. Jos nyt haluaa vielä lisäsyitä keksiä, niin Ypäjällä oli ihan järjetön myrsky ja Jaskalla oli kaiken lisäksi nurmihokit ensimmäistä kertaa vuoteen jalassa. Ja kaiken sen keulimisen johdosta en lopulta edes ehtinyt verryttelyyn saakka, vaan mut ja Jaska talutettiin suoraan derbyn portista sisään, kun ei omin avuin päästy siitäkään. Itse radalla sain hepan jopa laukkaamaan suoraan eteenpäin, ilman sen kummempia kaprioleja tai levadeja, mutta en uskaltanut käyttää pohjetta muuten kuin vain puristamalla, joten en pystynyt juuri ratsastamaan eteenpäin, minkä takia kaarre söi laukan kakkoselle ja Jaska otti nokkiinsa umpisurkeasta ponnistuspaikasta. Tottapuhuen huokaisin vähän helpotuksesta, koska tiesin, että en olisi mitenkään saanut koko rataa ratsastettua loppuun saakka.

Perjantaina kotona Jaska esitteli taas saman show'n kyytiin kiivettyäni ja hetken jo pelkäsin, että jotain pahempaa oli vialla. Krista kuitenkin kehotti yrittämään uudelleen kiristäen vyötä pienissä määrin ennen selkään nousua ja sen jälkeen, jolloin Jaska käyttäytyi taas ihan normaalisti. Hyvinkäällä olin myös varovainen vyön kanssa ja sileän verkka sujui maneesissa aivan normaaliin tapaan. Ihan jo ristikoita lähestyttäessä Jaska tuntui kamalan epävarmalta ja okserille se teki kerran sellaisen stopin, että mä tulin ihan alas asti. Kovalla kannustuksella se sitten kyllä hyppäsi okserinkin järjettömällä ilmavaralla pari kertaa. Radalla kakkonen oli suhteellisen iso metrin okseri, joten siitä Jaska tietenkin kauhistui ja livahti ohi kolmannellakin yrittämällä. Selvästi oli siis saanut jonkinlaisen kolauksen itsetunnolleen. Tämän vuoksi vaihdoin sunnuntain maastosuunnitelmat hyvänmielen estehyppelyyn kentällä ja tällä viikolla Jaska pääsi vielä Sallan kanssa Ypäjälle harjoittelemaan käytöstapoja ja derbyllä hyppäämistä. Olivat kuulemma menneet maastoesteitäkin ja laukanneet koko hiittiksen, eli aikamoinen tehotreeni :D

Mulla ei vielä hevoshommat ole edistyneet sen kummemmin täällä, olisi vähän houkuttanut lähteä tänään paikallisia estekisoja katsomaan, mutta piti vähän priorisoida, koska langaton nettini kaatui ja asiakaspalvelun aukioloajat eivät luonnollisesti näin sunnuntaisin ole kamalan laajat. Täällä kyllä näyttäisi jonkin tasoisia kisoja olevan melkein joka viikonloppu katsottavaksi, että tuskin menetin kauheasti :)

Kiinnostuneet voi tsekata mun vaihtoblogini täältä:

paraplybyen.blogspot.no

Metrin debyytti kotikisoissa

Meidän oli tarkoitus mennä Tampereelle hyppäämään viimeinen Noviisisarjan 90cm, mutta suunnitelmat vaihtuivat sunnuntain kotikisoihin kun en saanut kuljettajaa. Sateet saivat kentän loppuviikosta tulvimaan, joten kisat pidettiin sunnuntaina maneesissa. Tämä vähän huolestutti, koska Jaskaa on aika tuskaista tuupata neljän seinän välissä eteenpäin, kun se ei mahdu siellä omasta mielestään laukkaamaan ja jos se ei laukkaa, niin esteistä on vaikea päästä yli...

Lauantaina se oli kuitenkin sisällä kivan terävänä ja lähdin sunnuntaita kohti ihan positiivisin mielin. Postauksen kuvat otti Liisa lauantaina, kiitos! 

Koska oli kotikisat kyseessä, hyppäsin pohjalle 90cm, jotta osasin vähän suunnitella miten ratsastaisin metrissä. Verkassa Jaska oli ihan tuskaisen vetelä ja multa meinasi loppua kaikki toivo kun en saanut mitään muutosta aikaan, vaikka tein niitä juttuja, millä J:n normaalisti saa hereille (paljonpaljon siirtymisiä, nopeita laukannostoja käynnistä ja reipasta laukkaa kevyessä istunnassa). Ysikympin radalla siis tuntui, että Jase ei oikein ollut mukana menossa ja otettiin yksi puomi 4-5 linjalta, joka jäi vähän lyhyeksi. 

Metrin verkassa jatkoin työskentelyä ja sain jopa yhden tosi terävän hypyn okserille ja sen jälkeen Jaska alkoi olemaan jo vähän paremmin hereillä. Radalla tyyppi oli sitten maneesiolosuhteisiin turhankin paljon menossa ja ponnistuspaikat jäivät vähän lähelle koko ajan. Mutta koska hevonen oli nyt hereillä, se sai koordinoitua koipiaan sen verran, että ei otettu puomeja ennen kuin toisiksi viimeiseltä pystyltä - mikä tietenkin oli sitten taas se tavanomainen turha puomi, joka olisi yhtä hyvin voinut jäädä tulematta, koska kaikki oli esteelle tultaessa ja sen yli mentäessä kunnossa. Täytyy myöntää, että kutosen jälkeen kävi mielessä, että "nyt taitaa olla puhdas rata tulossa", mikä varmaan sai sen puomin putoamaan :D 

Ulkona olisi ollut mahdollista tehdä niin paljon ehjemmät radat kun siellä olisi ollut tilaa kääntyä ja laukata, mutta toisaalta huonomminkin olisi voinut mennä näin kun yhtäkkiä palattiin ahtaaseen maneesiin hyppäämään, joten olen ihan suhteellisen tyytyväinen.

Videopostaus: Hyvinkää Meets Palm Beach

Jos Heidi ei pääse Wellingtoniin, Wellingtonin pitää tulla Heidin luo! Ihan jo Riders Innin kilpailuviikonlopun nimen takia olin valmis vaikka ratsastamaan Jaskan paikalle, jos ei muu onnistuisi. Ylläripylläri oli taas vähällä jäädä lähtemättä kisoihin, mutta viimeisenä oljenkortena pari tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista kysyin isää kuskiksi ja jostain kumman syystä hän suostui! Heppahommat ovat meidän perheessä ihan äidin ja mun juttu, isää ei voisi vähempää kiinnostaa ja pikkusiskoni pelkäsi Rasmua, joten se pienikin hevosinnostus katosi muutama vuosi sitten. Nyt meillä on pitkästä aikaa auto, jolla voi vetää koppia joten jos vain saisin itselleni hommattua sen pikku-e:n, niin kisoihin lähtö olisi huomattavasti helpompaa.

Tsekkaa videopostaus & rata kuvien jälkeen!

Kisojen teeman vuoksi jaksoin vähän panostaa ja pesun lisäksi myös letittää Jaskan. Miami-teemaiseen riding outfittiin kuului tietenkin hiusverkko, kypärän aurinkolippa ja vaaleat housut valkoisten sijasta. En tajua kenen idea ylipäätään on joskus ollut vaihtaa kisahousujen väri beigestä puhtaan valkoiseen, ihan päätöntä. Huomasi meinaan miten paljon käytännöllisempi väri tuo beige on kisatilanteessa, jossa tahroilta ei voi välttyä! Lisäksi eivät ole niin läpinäkyvät kuin valkoiset ja näyttävät omasta mielestäni kivemmilta kuin valkoiset. Taidan pistää kisoihin toistekin ;)

Jaska oli selvästi yhtä innoissaan teemasta ja kuvitteli olevansa GP luokkien stara, sen verran reteenä se taas oli paikalla. Verkkamaneesikaan ei ollut tällä kertaa niin jännä kuin viimeksi ja mulla oli tosi hyvin aikaa verkata. Luokka oli 90-100cm 4-5v. hevosille, joten nuorten hevosten luokkien sääntöjen mukaisesti pääsimme pyörimään kilpailuareenalle ihmettelemään reunalle tuotuja muovipalmuja (!! :D), pitkää vettä ja muita mörköjä. Jaskaa ei ihmetyttänyt mikään, se vaan jolkotteli menemään tyytyväisenä sinne minne sitä ohjailin. Lähdin seitsemäntenä joten palasin maneesiin ottamaan muutaman verkkahypyn. Jaska teki epätyypillisesti tosi hyviä hyppyjä verkassa, joten tulin vain 2 kertaa ristikon, kerran pikkupystyn, kerran ison pystyn ja kerran ison okserin. Radalla lähtömerkin kuultuaan se ihan innostui köyrimään parit loikat kun nostin laukan ja tuntui jo ykköstä lähestyttäessä siltä, että se oli ihan 110 prosenttisesti mukana menossa. Koko rata oli ihan superhyvä ja huolimatta siitä, että se oli isoin Jaskan tähän mennessä hyppäämistä, oltaisiin saatu ruusuke matkaan jos mä en olisi mennyt munaamaan vitosen lähestymistä... Tällä kertaa siis hepalla oli matkassa enemmän ajatusta kuin kuskilla, joka möhli myös viimeisen linjan. Onneksi Jaska oli skarppina ja ponnisti pohjasta ilman kosketusta!

Juhlakentän kirous murrettu!

Lauantaina suunnattiin Ypäjälle hyppäämään avoin 90. Luokan piti aikataulun mukaan alkaa yhdeksältä, itse lähdin numerolla 24, joten suuntasin Juhlakenttää kohti varttia vaille kävelläkseni radan, mutta kun pääsin kuulutusten kantosäteelle niin luokan ensimmäinen ratsukko sai juuri lähtömerkin. No, enhän mä mitään radankävelyä olisi tarvinnutkaan, amatööreille sellaiset...! Eikun sitten vaan takaisin Sujuvalle laittamaan Jaskaa kuntoon ja verkkaan. Kilpailijatiedotteessa taisi kyllä lukea, että aikatauluja pyritään lauantaina tiivistämään, mutta en ollut huomioinut sitä kun en muistanut, että aamulla oli ennen 2-tason luokkia yksi 1-tason 80cm.

Kuva: Henni-Leena Helenius

Ravailin ensin Keskikentällä hiukan, mutta siirryin n. 9 ratsukkoa ennen omaa vuoroani Juhlakentällä olevaan esteverkkaan, mikä olikin sitten virhe isolla V:llä. Esteverkka oli meinaan lievästi sanottuna ahdas ja jostain syystä siellä olleista ehkä kymmenestä ratsukosta aina yli puolet kävelivät. Ja suurimmalla osalla oli vielä rusetti hännässä, joten en uskaltanut juurikaan kurvailla siellä ahtaudessa kenenkään ohi ja näin ollen koko laukkaverryttely jäi aikalailla mitättömäksi. Jaskan kääntösäde ja tasapaino tiukoissa kurveissa kun ei luonnollisestikaan ole vielä ihan priimaa, niin en myöskään saanut hyviä hyppyjä alle ennen radalle siirtymistä. Ja se aika mitä radalla ehdin valmistautuvana ratsukkona olla meni siihen, että yritin saada Jaskan kentän katsomonpuoleiselle pitkälle sivulle, sillä tyyppi keuli kauhuissaan paikallaan jonkin aikaa, ennen kuin sain vakuuteltua sille, että a) katsomon ihmiset b) kuulutuslaite tai c) valokuvaajat eivät olleet hyökkäämässä sen kimppuun.

Polviakin vois koukistaa, mut Jasen mielestä on helpompaa ponnistaa vaan riittävästi ylös, että voi sitten vaan roikottaa noita pitkiä koipia mukana... :D 

Lähtömerkin jälkeen matkaan lähdettyäni Jaska oli vähän jännittynyt ja pohkeen takana. Ykköselle tuli iso löysä hyppy, sen jälkeiset hypyt taas eivät olleet yhtään selän läpi ja pari puomia otettiin matkaan. Sarjoille on edellisillä kisareissuilla tullut vähän kiemuroita, mutta nyt sarja oli oikeastaan ainoa pätkä radasta, joka oli hyvä toisiksi viimeisen linjan lisäksi. Toivoin tuon linjan jälkeen, että Jaska olisi ollut jo vähän enemmän hereillä, mutta viimeisen linjan ensimmäiseltä hypyltä keilattiin taas yksi puomi ja mun oli pakko huomauttaa vähän raipalla lavalle vaikka tiesin, että sen takia väli jäisi lyhyeksi ja riskinä olisi virhepistepotin kasvaminen kuuteentoista jos en saisi istuttua viimeisellä tarpeeksi vastaan. Jase nosti kuitenkin koipiaan näppärästi ja jäätiin siihen (edelleenkin melkoisen ala-arvoiseen) 12 virhepisteeseen.

Ihan selkee kenttäponi! 

En siis todellakaan ollut tyytyväinen lauantain rataan, varmaan eka kerta ikinä kun mua oikeasti harmitti maalilinjan ylitettyäni. En ole maailman kilpailuhenkisin ihminen, joten osaan yleensä ottaa aika hyvin ne hetket kun esim. jää ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, tippuu tai kieltää ulos radalla. Nyt koska Turussa meni niin hyvin, olin kuvitellut, että olisin saanut Ypäjällä helposti puhtaan radan ratsastettua kun tiesin, että esteet eivät olisi lähellekään tapissa ja radat tosi kilttejä myös näille lapsihepoille. Mitä mun olisi pitänyt tehdä, oli se, että olisin verkannut tilavalla Keskikentällä Jaskan hyvin avuille ja pohkeen eteen tai olisin edes jollain asteella tehnyt laukkaverryttelyä siellä ja siirtynyt vasta n. 5 ratsukkoa ennen omaa vuoroani ottamaan pelkästään muutaman hypyn sinne ahtaaseen verkkaan. Jaska on vähän diesel ja sillä on niin pitkä askel, että se tarvitsee nimenomaan huolellisen laukkaverryttelyn reippaassa temmossa niin, että se laukkaa läpi selän rennosti ja lähtee eteen ja tulee taakse nopeasti vaikka olisin itse kevyemmässä istunnassa. Toinen asia mikä meni pieleen oli se, että en käyttänyt/pystynyt käyttämään hyväkseni sitä viimeistä hetkeä jolloin olisin voinut herätellä Jaskaa, eli sitä hetkeä kun valmistauduin. Kuten jo sanoin, tuo aika meni lähinnä keulimiseen, mutta en tiedä sitten olisiko ollut parempi vain työstää hevosta jossain nurkassa vähän siirtymisillä ja lähteä radalle näyttämättä laitoja ollenkaan.

Jos nyt jotain positiivista pitää tähän loppuun keksiä, niin tulipahan huomattua miten tärkeä hyvä verryttely oikeasti on ja lisäksi mursin Juhlakentän kirouksen :D Edellisillä kerroilla samalla kentällä hypätessäni olen nimittäin joka kerta päätynyt tarkastelemaan pohjan koostumusta ja muistoksi saanut mm. jonkinasteisen lihas- & -hermovamman vasempaan alapohkeeseeni. Huonomminkin siis olisi voinut toki mennä ;)

Rasmun mahaplätsi back in the days aka onnistunut debyytti kansallisiin luokkiin

Kisois toisel puol jokkee

Kuvat ottanut Photoman Annika Mäki, kiitoksia! :)

Racingin Noviisisarjan kiertäminen jatkui Turun Maljasta viime viikon perjantaina. Meinasi jäädä kyyti saamatta ja Jaskakin esitti vähän yhtäkkisestä kuumuudesta johtuvan nestehukan oireita jättämällä alkuviikosta aamuruokia syömättä ja vaikuttamalla väsähtäneeltä, joten melkein peruin startin. Kaikki kuitenkin järjestyi kun kävin useita kertoja päivässä pakkojuottamassa hevosta, nostin suolamäärää (mitä en ollut tajunnut tehdä vaikka lämpötila nousi... Miten tyhmä sitä voi olla?) ja lopulta Salla päätti jälki-ilmoittautua kahdella hevosella perjantaille, joten kyytihuoletkin hävisivät.

Oli hassua käydä Artukaisissa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Viimeksi sinne lähdettiin maaliskuussa 2012 kun haimme Rasmun uuteen kotiin. Time flies. Huomaa muuten kyllä, miten ihanalla sijainnilla asumme kun meiltä on Helsinkiin, Ypäjälle ja Tampereelle 45min-1h ajomatka ja tuo 2h Turkuun tuntui ihan järjettömän pitkältä :D Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat ajaa useita tunteja kisoihin viikonlopusta toiseen!

Kisareissu oli aika onnistunut, Jaska oli ihan reteenä paikan päällä ja selvästi tiesi mikä on homman nimi nyt kun se on jo niin hirmuisen kokenut kilpahevonen ;) Verkassa en oikein saanut sitä pohkeen eteen kun se kuikuili tiellä olevia liikenteenohjaajia huomioliiveissään eikä oikein keskittynyt oleelliseen. Rataan tutustuessa sain sen kuitenkin hyvin avuille ravaillessa ja laukkaillessa areenalla ristiin rastiin. Esteitä en sen kummemmin näyttänyt kun niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Lähinnä siis kiertelin takanurkassa, missä aidan toisella puolella oli jänniä johteita rykelmässä, sekä sarjan ympärillä, koska Jaska vähän katsoi tuomaritornia sen vieressä.

Oletin, että rata olisi ollut samalla tavalla täynnä yksittäisiä esteitä kuin Ainossa, mutta tilanne oli jotakuinkin päinvastainen: yksi yksittäinen pysty ja muu rata noin kuuden askeleen suoria ja kaarevia linjoja. Jasen kanssa linjat eivät tietenkään ole mikään ongelma, ihmettelin vaan miten vaikeusaste nousi niin radikaalisti edellisestä osakilpailusta... Olin etukäteen asettanut tavoitteen, että koska kaikissa edellisissä starteissa kodin ulkopuolella tulokseksi on tullut 8vp, niin nyt olisi positiivista jos tulisi vain yksi puomi. Edellisistä ykkösen pudotuksista viisastuneena aloitin radan vähän reippaammassa rytmissä ja ratsastin myös loppuradan tätä rytmiä ylläpitäen, hyödyntäen kevyttä istuntaa mahdollisimman paljon. Tuloksena tasainen, reipastempoinen rata yhdellä puomilla, joka tuli kun tyyppi unohti taas kertakaikkiaan nostaa niitä koipiaan riittävän ylös kakkosella. Sarjalle tuli vähän pieni hyppy sisään ja tultiin sieltä pienellä kiemuralla ulos, mutta noin yleisesti ottaen Jaska hyppäsi todella hyvin ja päättäväisesti koko radan läpi. Salla oli sitä mieltä, että oltaisiin valmiita jo metriin, mutta voi olla, että otan vielä yhden avoimen ysikympin startin alle Ypäjällä GP:ssä parin viikon päästä, sitten metri Riders Innissä tai Ainossa kesäkuun alussa, ja sitten toivottavasti puhdas rata + kvaali NHF:n finaaliin Tampereelta Noviisisarjan viimeisestä ysikympistä. 

Pahoittelen puhelinlaatuista videoa, kamera jäi autolle kun en ehtinytkään enää hakemaan sitä radankävelyn jälkeen. 

Tuusula Derby

Perjantaina käytiin Ainossa hyppäämässä Racingin noviisisarjaa 4-5 -vuotiaille. Jaska matkusti tällä kertaa yksin ja oli vissiin vähän jänskää kun heinäverkko ei koko reissun aikana juuri tyhjentynyt. Kisapaikalla tyyppi käyttäytyi kuitenkin todella rauhallisesti ja oli verkassa jopa pohkeen takana. Pienet sydämentykytykset ehti kuitenkin yksi käsihevosalueen karkulainen aiheuttaa (kuvitelkaa verkkakentällinen nuoria hevosia reagoimassa tähän tilanteeseen... :D) ja radalla ennen luokkaa palloillessamme tuomaritorni sekä kuusiaidan takaa kuuluvat pesäpallopelin äänet myös vähän jänskättivät. Noviisisarjan osakilpailuissahan on siis se kiva, että nuoret pääsevät kymmeneksi minuutiksi tutustumaan kisakenttään ennen luokan alkua. Edellisen päivän livelähetyksen seuraamisen jäljiltä tiesin, mitä kohtia kentällä ja sen ympäristössä halusin käydä näyttämässä Jaskalle, ja tuo 10min oli sen vuoksi hyödyllinen, vaikka kaksi valmistautuvaa ratsukkoa saivatkin olla radalla luokan aikana.

Verryttelystä noin yleensä tuli ehkä hieman turhan pitkä tällä kertaa, koska ilma oli jo aamulla melko lämmin. Valmistautuessani olisin saanut ehkä vähän terävöittää Jaskaa, koska ykköseltä otettiin heti yksi turha puomi. 2-3 suora pysty-okseri -linja oli 24m, joten ajautuessani hieman pohjiin kakkoselle, tiesin, että Jaskan laukalle väli olisi ollut ihan normaali 6 ja siksi pyysin vain hitusen eteen. No, ei olisi pitänyt pyytää yhtään, sillä väli osoittautuikin lyhyemmäksi mitä olin luullut ja nappasimme kolmoselta myös yhden puomin.

Nelospysty oli kentän takanurkassa pesispelin äänien luona, joten päätin pyytää Jaskaa vähän aktiivisempaan laukkaan, jotta se ei keksisi tehdä mitään tyhmää. Paikkakin oli parempi ja onnistuin sitten säilyttämään tuon reippaan temmon tasaisena läpi koko loppuradan, eikä loppajalka lopsautellut kinttujaan enää sen enempää. Radan viimeinen este oli sarja, jota edellä menneet nuoret olivat vähän katsoneet kun A-osan eteen tuli iso varjo sen portista. Videolta näkyy, että Jaskakin vähän epäröi ja leiskautti sitten aika korkean hypyn, mutta onneksi sillä on niin pitkä askel, että se venyi helposti B-osalle ja selvittiin kunnialla maalilinjan yli. Arvostelu luokassa oli A.1.0, mutta tuloksista huomasin jälkeenpäin, että meillä oli koko luokan toisiksi nopein aika! Jaskalla on niin pitkä askel, että kummasti se kuljettaa, vaikka videolta, saati sitten selästä, matkanteko ei tuntunutkaan nopealta.

Venyy venyy!

Tämä rata oli niin paljon tasaisempi kuin Hyvinkäällä viikkoa aiemmin, joten vaikka pariin puomiin osuttiinkin, olen ihan supertyytyväinen! Kisaputki jatkuu toivottavasti perjantaina Turussa toisella noviisisarjan osakilpailulla, jos vain saan uhkaus-kiristys-lahjonta -periaatteella kuskin meille jostain... (Saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi..!)

Iloinen Reissu-Jaska takaisin kotona!

Ulkokauden avaus Riders Innissä

Eilen aloitettiin ulkokausi Riders Innissä, jonne lähdettiin neljän hevosen voimin Aulangolta. Oltiin mukavan ajoissa paikalla ja ehdittiin katsomaan kasikympin ratoja melko pitkään ennen kun lähdettiin laittamaan Sallalle ensimmäistä hevosta valmiiksi. Lähdin itse ysikympissä numerolla 37, joten Jaska sai jäädä vielä koppiin. Jostain syystä meidän aikataulutus vähän pääsi pettämään ja kun Jaska ja koppikaveri Nelli siirtyivät verkaan, oli radalla numero 30. Hups. Verkka oli maneesissa, joka oli Jaskan mielestä vähän tosi jännä, koska siellä kaikui, oli hämärää, kaiutin pitkällä sivulla yritti hyökätä kimppuun ohi mentäessä ja oviaukon kirkas valokeila pelotti. Seurauksena se, että pieni kerpuusi pomppi kumipallona pää jalkojen välissä köyrien 50% tuosta huimasta vajaa 10min verkasta mitä ehdin tehdä. Loput 50% meni puolet yrittäessä saada hevosta ravissa rentoutumaan (laukasta seurauksena pukittelu) ja puolet niihin muutamaan verkkahyppyyn mitä ehdin ottaa. Nuo muutamat hypyt olivat kuitenkin kaikki hyviä, Jaskalle oli ilmeisesti sama pomppiiko se puomien yli vai järjestääkö itselleen näkymättömiä esteitä :D



Mietittiin edellisiä ratoja katsoessa Sallan kanssa, että meidän hevoslapsia saattaa jännittää a) valkoinen hiekka ja b) tuomareiden auto kulmassa ja vika este joka hypätään sitä kohti. Portista sisään sujahtaessamme Jaska totesi selkeästi pohjasta, että "Jaahas, tänään hypätään beachillä", mutta ei ihmetellyt sitä sen kummemmin. Kävimme tsekkaamassa tuomariauton, joka aiheutti hieman teatraalista puhinaa, mutta ei sen kummempaa sekään. Näytin Jaskalle vielä laidassa kiinni olevan sarjan molemmat osat, erikoisimman väriset esteet ja reunassa olevan kolmosokserin. Voisin lyödä vaikka vetoa, että tuolla radalla ehkä 3 estettä olivat sen 90cm, kaikki muut 5-10cm isompia (ks. esim. este 5 kuvassa), mutta ei se menoa haitannut :D Arvostelu oli 367.1 Special, joka tarkoitti sitä, että kaikki ratsukot saivat ratsastaa myös toisen vaiheen (tai kolmanteen kieltoon asti), mutta jos ensimmäisestä vaiheesta tuli virhepisteitä, ei toisen vaiheen tulosta kirjattu erikseen. En vieläkään tiedä mihin se ensimmäinen vaihe olisi päättynyt, koska en sitä koskaan mistään ratapiirroksesta käynyt katsomassa, mutta yhteensä radalla oli 12 estettä, joista 2 oli sarjoja, eli hyppyjä tuli ihan kiitettävästi.

Koska verkassa hevosen pysäyttäminen olisi tiennyt satulan muuttumista heittoistuimeksi, en saanut kiristettyä vyötä missään vaiheessa. Onneksi ulkona Jaska rauhoittui täysin ja radalla kakkoja keräämässä ollut Ville auttoi pitämään mun villihevosestani kiinni sen verran, että sain kiristettyä vyötä edes toiselta puolelta. Rata oli suhteellisen ok. Muutamia tosi hyviä pätkiä; Jaska eteni reippaasti ja keräsi jalkansa nätisti hyppyyn, mutta sitten taas muutamia ihan turhia puomeja ja yksi luikahdus ohi esteestä. Ykköseltä tuli ensimmäinen turha puomi, vaikka hyppy oli ihan terävä, 2-4 oli hyvä pätkä, vitoselle sain vähän polkaista kun kaarre oli syönyt laukkaa ja hypystä tuli vähän ylimitoitettu. Kutonen oli ensimmäinen sarja, josta otettiin b-osalta turha puomi. Seiska oli jännä kirkkaan punainen (ja iso!) okseri, jolle taas sain vähän rohkaista ja Jaska hyppäsi vähän enemmän ylös kuin eteen, joten jollain jalalla onnistui kolauttamaan etupuomin pois toiselta kannattimelta. Seiskan jälkeen laukka pääsi vähän pitkäksi ja kasille tultiin vähän pohjaan, mutta hyppy oli hyvä. Ysi myös ok ja kympille olin tulossa hyvään paikkaan ja Jaska oli ihan menossa mukana, kunnes se viimeisellä askeleella kauhistui ajatuksesta, että edessä oli sarja, joten päätti luikahtaa ohi vielä kun ehti. Uudella yrityksellä meni kuitenkin kiltisti. Viimeiselle linjalle tulin vähän pohjaan ja Jaska ei nostanut etujalkojaan riittävästi, joten siitä taas yksi puomi. Kahdelletoista annoin vähän sujua, että saatiin se tarvittavat 5 askelta. Hypystä tuli vähän lössähtänyt, mutta puomeihin ei osuttu. Vissiin alkoi Jaskalla jo painaa jaloissa pitkä, reipastempoinen ja varmasti isoin kisarata, mitä se on elämässään hypännyt.

Ihan ok suoritus siis näin ulkokauden alkuun. Rutiinilla saadaan varmasti vähennettyä noita turhia puomeja ja lisättyä niitä hyviä hyppyjä, mitä tälläkin radalla oli paljon. Ensi viikolla edessä on Tuusulan Derby Ainossa, missä hyppäämme perjantaina Racing Noviisisarjan osakilpailun 4-5-vuotiaille :)

Ypäjä Spring Show

Maanantai-iltana Salla kysyi jos haluaisin lähteä Jaskan kanssa tänään perjantaina hyppäämään Ypäjälle ja vastaukseni oli, että tietenkin! Niimpä pakattiin hepat autoihin kolmen aikaan iltapäivällä tänään ja suunnattiin kohti Ypäjä Spring Show'ta. Kävin päivällä juoksuttamassa Jaskan jotta se ei olisi turhan energisenä vieraassa paikassa, mutta joko juoksutus auttoi, tai sitten pelkoni oli muutenkin turha, tyyppi nimittäin käyttäytyi varmaan fiksuiten koko porukasta!

Kuvat viime sunnuntailta! Kiitos Ulpulle :)

Perjantain luokat olivat tuttuun tapaan warm-uppeja, eli hallissa oli numeroitu rata (10 estettä), jotka sai mennä numero- tai ihan omassa järjestyksessä sallitun ajan (80s) puitteissa. Tämä sopi meille oikein hyvin kun kyseessä oli mun ekat ulkopuoliset Jaskan kanssa ja Jaskan ekat sitten viime elokuun NHF:n, joissa se oli Sallan kanssa. 

Mulla oli odotukset koko reissusta aika matalalla, suoraan sanottuna luulin, että se tulisi olemaan ihan katastrofi; Jaska olisi lähdössä lentoon heti kopista päästyään, verkassa vain köyrisi ja leijuisi pöristen selkä notkolla pää katossa ja lopulta ei päästäisi edes kisahalliin sisään tai jotain muuta vastaavaa. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt kun Jaska ei stressannut vierasta paikkaa yhtään, verkassa oli 100% ratsastettavissa, eikä kyttäillyt siellä tai edes Opistohallissa. Näytin sille kuitenkin Sallan ohjeiden mukaan kaikki ihan reunaan kiinni rakennetut esteet ja vitosen, jonka alla oli jotain kummaa kasvillisuutta :D 

Radassa oli aika paljon linjoja, joita ei varmasti 4-5v. 90:ssä olisi ollut yhtä montaa, mutta koska Jaska oli niin hyvin avuilla, en jättänyt mitään estettä välistä. Kakkoselle tulin vähän lähelle, mutta sain laukan hyvin sujumaan hypyn jälkeen, niin, että sain suunnittelemani 6 askelta kolmoselle. 4-5 kaareva linja oli hyvä ja sujuva, kutoselle jäin vähän kauas ja otettiin yksi puomi. Seiska oli ihan katsomossa kiinni oleva sarja, jolle tultiin sisään lievällä kiemurtelulla, mutta suoriuduttiin puhtaasti ulos. Kasin jälkeen mulle tuli vähän yllärinä miten jyrkkä kaarre isolle ysiokserille oli, joten siihen tuli myös vähän hassu hyppy ja saatiin siitä toinen puomi, jonka kyllä huomasin vasta jälkeenpäin videota katsoessani. 

Oon niin ilonen siitä, miten fiksu Jaska oli ja että rata oli jopa parempi kokonaisuus kuin viime sunnuntain 90 kotona, vaikka nyt oltiin vieraassa paikassa ja teknisemmällä radalla. Huomenna illalla meillä on tosiaan William Matthew´n valppa ja sunnuntaina Warwick McLeanin luento ja demot, joten niistä varmaan kirjoittelen sitten seuraavaksi.

Hyvä heppa, huono kuski

Hypättiin viikonloppuna kotitallin harkkakisoissa Jaskan toka ja meidän eka yhteinen 90cm luokka. Meillä oli nyt joitain viikkoja hyppytaukoa ja oli siksi tarkoitus vähän reenailla ensin lauantain yksäriestetunnilla, mutta tunti peruttiin kun Salla oli oripäivillä. Lahjattomat treenaa vai miten se meni? :D Osuttiin maneesiin radanrakennuksen jälkeen, joten hyppäsin sitten kuitenkin sunnuntain radan kertaalleeen kavalettikorkeudella.

Sunnuntaina juoksutin Jaskan ensin alakentällä, jotta sain sen hereille ennen verkkaan siirtymistä. Verkassa Jaska oli ihan suhteellisen reippaana, mutta koska hypyt ei ehkä olleet ihan niin teräviä kun olisin halunnut niiden olevan, keskityin siihen, että J oli ainakin pohkeen edessä laukassa. Radalla heppa skarppasi hyvin ja dieselmoottori käynnistyi, joten mä sain sitten rauhassa säätää omiani koko radan niin, että möhlin mahdollisimman monta etäisyyttä ja melkein ratsastin väärän radankin kun hetkellisesti unohdin missä kakkonen sijaitsi. Onneksi Jaska oli hereillä, joten tuli vaan yksi puomi mun mokailuideni takia matkaan kun ajauduin isosta laukasta kutosokserille melko lähelle ja hypystä tuli siksi aikalailla ylöspäin-, eikä niinkään eteenpäinsuuntautuva, josta laskeuduttiin käytännössä takapuomin päälle. Omaan ratsastukseeni en siis ole mitenkään erityisen tyytyväinen, mutta hevonen oli ihan superhyvän tuntuinen ja korkeus oli juuri sopiva. Jos Jaska suorittaa vielä pari ysikymppiä yhtä näppärästi, niin voidaan ehkä aloittaa metrit jo vähän aikaisemmin tällä kaudella kuin mitä olin alunperin suunnitellut. Ulkona ja vieraassa ympäristössä homma voi olla tietenkin eri, mutta toivossa on hyvä elää.

Ensimmäiset kisat!

Viime viikon sunnuntaina oltiin Jaskan kanssa kotona harkkakisoissa, jotka olivat meidän ensimmäiset yhteiset. Päätin ottaa varman päälle kun Jaskallakaan ei kovasti kilpailukokemusta ole, ja ilmoitin meidät 80cm luokkaan. Arvostelu oli A.2.0 ja rata todella simppeli, taisi olla liiton valmisratoja. Jaska oli vähän löysä enkä ehtinyt sitä lyhyessä ryhmäverryttelyssä hirveästi aktivoida, mutta loppujen lopuksi suoriuduttiin radasta ihan kiitettäväksi. Yksi okserin takapuomi tuli mukaan kun huomautin Jaskaa kaarteessa raipalla lavalle ja se häiriintyi siitä niin, että meni jalat sekaisin, enkä sitten ehtinyt suoristamaan tarpeeksi ennen estettä. Huolimatta tuosta neljästä virhepisteestä olen ihan tyytyväinen rataan :)