Marraskuu hurahti ohi...

...ja sehän tarkoittaa, että huomenna alkaa joulukuu! Tänä vuonna minäkin olen tehnyt jonkinasteisen joulukalenterin, linkki löytyy tuosta oikeasta sivupalkista. Joka päivä käyn avaamassa teille luukun, jota klikkaamalla pääsee johonkin. Joskus kyseessä voi myös olla postaus, jonka tietenkin sitten huomaatte jo bloggerin etusivulta, kun se on julkaistu, muussa tapauksessa saatte itse muistaa tsekata luukut manuaalisesti ;) Tulossa on siis vähän kaikenlaista, ei kuitenkaan mitää maailmaa mullistavaa, joten älkää asettako turhan suuria toiveita...

Muuten tässä nyt ei tule juuri tapahtumaan. Rasmulla on ensi viikon alussa raspaus (vihdoin!!!) ja rokotus, jonka jälkeen aloitamme kuukauden hyppyloman ja otamme vähän rennommin. Joulukuun loppupuolella aletaan taas pikkuhiljaa kohottelemaan kuntoa ja tammikuussa päästään taas hyppäämään. Olin viime viikolla parilla Annan tunnilla ja käsky kävi, että pitäisi pitää gramaanikuuria, joten sillä varmaan sitten aloitetaan.

Ainiin, tein kuviskurssilla (KU3 media ja kuvien maailma tai joku sellainen) yhtenä projektina blogille uuden logon ja siinä samalla uudistin bannerin ja ulkoasunkin. Mitä mieltä olette?

Special Post Sundays: Ratsastukset normaaleina tallipäivinä...

...eli silloin kun ei ole valmennus tai koulutunti, tai kun en nimenomaan valmistele Rasmua esimerkiksi kilpailuja varten. Olen periaatteessa ihan tietoisestikin jättänyt postailematta perusratsastuksista, mitä Rasmun viikko pääosin sisältää. Siksipä ajattelin nyt kirjoitella teille vähän tarkennusta siitä, miltä meidän arki normaalisti näyttää :)

Arkena pääsen tallille yleensä viiden aikaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, riippuen pääsenkö koulusta puoli kolme vai neljältä. Normaalisti keväällä ja kesällä Rasmu on kokopäivätarhauksessa (n. 8:30-19), mutta pimeään aikaan se rupeaa riehumaan heti pimeän tultua (neljän/viiiden aikaan), oli naapuritarhoissa hevosia tai ei, ja viime vuonna se tuli yli aidoista pariin kertaan, kun halusi jo sisään ennen sapelihammastiikereiden hyökkäyksiä pimeästä. Nyt vaihdoimme puolipäivätarhaukseen, eli Rasmu tulee sisään päiväruoille 13:30 niin kauan, kunnes on valoisempaa, tai päätämme toisin. Rasmu siis odottelee karsinassaan kun pääsen tallille.

Harjaan, teen ruoat ämpäreihin ja laitan kuntoon nopeasti, sitten suuntaan kentälle, jonne kävelee pari/kolme minuuttia reittivalinnasta riippuen. Kentällä kävelen hetken pitkin ohjin (max 5min), jonka jälkeen työstän käyntiä 5-10min ja sitten ravia 5-10min. Ravattuani molempiin suuntiin yleensä kaarevia uria, kuten ympyröitä ja loivia kiemuroita, nostelen laukkaa ja verryttelen laukassa ensin ympyrällä molempiin suuntiin hakien hyvää, rentoa laukkaa. Kun laukka rupeaa löytymään, teen yleensä muutamat laukanvaihdot (ei siis mitään sarjavaihtoja, suunnanmuutoksia vain), joilla Rasmua saa motivoitua typerään koulutuuppaukseen ;)

Huh olipa mun ryhti joskus kamala :D

Laukanvaihdoista päästäänkin sitten mun ehdottomaan lempparikuvioon, kahdeksikkoon. Kahdeksikolla on kiva työstää kaikkia askelajeja, koska siinä huomaa niin herkästi kumpi puoli tarvitsee enemmän työstöä ja sitten voi jäädä ympyrälle hetkeksi työstämään sitä puolta. Ja jos taivuttelu kyllästyttää, voi kahdeksikon muuttaa neliskulmaiseksi ja keskittyä suoruuteen + vaikkapa tehdä takaosakäännöstyyppisesti kulmat.

Jos en työskentele kahdeksikolla, teen yleensä väistöjä tai avoja, joilla saa kylkiä aktivoitua. Jos alkuverryttelyyn menee se 20min, itse työskentelyyn menee vähän tilanteesta riippuen 20-30min tai joskus enemmänkin. Loppuverryttelen rennossa ravissa antaen pikkuhiljaa pidempää ohjaa, jolloin R laskee päätään ja venyttää automaattisesti selkäänsä. Joskus se venyttää omatoimisesti vielä loppukäynneissäkin painamalla turpansa melkein maahan. Mulla on fiksu heppa!

Yleensä loppuverryttelyyn menee n. 15min. Loppukäynnit teen joko kentällä tai rantateillä, joilta suuntaan sitten talliin. Tallissa annan Rasmulle pellavamössöt, jotka ovat turvonneet ratsastuksen ajan ja pesen satulavyön + pyyhin suitset ja tarvittaessa omat kenkäni ja chapsini. Ratsastuksen jälkeen menee yleensä 30-45min, että olen valmis lähtemään kotiin, jos en jää hengaamaan. Kokonaisuudessaan siis tallilla käynti vie yleensä 2,5-3h. Kauanko teillä menee yleensä tallilla?

Bruno Freiren estevalmennus

Kirjoitin postauksen sunnuntaina, joten pahoittelen mahdollisia aikamuotovirheitä...

Oli kyllä mielenkiintoinen päivä. Alunperin oli tarkoitus mennä kahdeltatoista legendaarisen Matti Kuusen "M6" luennolle kilparatsastuksesta, jonka jälkeen pakata kamoja Pälkäneelle lähtöä varten ja käydä kotona syömässä. Heräsin kuitenkin aamulla ihan järjettömään tuuleen, tuntui, että katto lähtisi lentoon seuraavassa puuskassa ja Ilmatieteenlaitos kertoi, että puuskat olivat parhaimmillaan yli 20m/s. Sain viestiä, että Merikareilla oli mennyt sähköt pois, joten valmennuksia täytyi aikaistaa. Näin ollen soittelin sitten ensin Sallalle, että uskaltaako tonne tuuleen ylipäätään lähteä kopin kanssa, sitten meidän kuskille, että onnistuuko lähtö jo muutamaa tuntia aikaisemmin ja lopuksi peruin luennolle ilmoittautumiseni. Harmi sinänsä, olisin oikeasti halunnut sinne.

Lähdin tallille pakkailemaan ja vähän auttelemaan tallin teossa. Tuuli oli ihan järjetön. Pelkän aamupäivän aikana tuntsareiden tarhassa ollut vanha, tosi korkea kuusi kaatui hevosten ollessa tarhassa... Onneksi ei jäänyt yksikään alle ja suurin osa hevosista (eli ne, joiden tarhat olivat puiden kaatumista ajatellen vaaravyöhykkeellä) haettiinkin sisään. Myös rannassa oli katkennut paksu oksa yhdestä puusta, onneksi ei kuitenkaan katkaissut kulkureittejä. Oltiin sitten tekemässä lähtöä, laittelin Rasmulle kuljetussuojia, kun kuuluu kauhea rysähdys tallin takaa. Toinenkin iso ja vanha kuusi kaatui.

No ei viedä heppoja tarhoihin huomenna... :D

Tuuli siis kuitenkin oli jo yhteen mennessä jonkun verran tyyntynyt, eikä kopin vetäminen ollut kuulemma kamalaa. Perille päästiin kaikesta sähläyksestä huolimatta ajoissa ja pääsin heti maneesiin kävelemään. Alunperin valmennusten piti olla yksityisvalmennuksia, mutta jotta ne saatiin vedettyä loppuun ennen pimeän tuloa kun ei niitä sähköjä ollut, niin yhdessä valpassa oli kaksi ratsukkoa. Valmentaja oli siis Stall Böckmannin portugalilainen ratsuttaja Bruno Freire, joka oli Suomessa pitämässä muutamassa paikassa valmennuksia tällä viikolla.

Aloitettiin ympyrällä toisessa päässä tehden voltteja harjoitusravissa kulmaan (no ympyrässä ei ole kulmaa, mutta...) ja pidentäen ravia keventäen muulla kaarella. Vähän sitten vastaavaa myös laukassa. Rasmu ei oikein rentoutunut ravissa ja laukan tempoa hidastaessa se siirtyili raville, mitä ei kyllä normaalisti ihan niin paljoa tee.

Hypättiin sitten ensin paloissa tulevaa rataa. Rata kokonaisuudessaan kulki näin: pitkällä lähestymisellä diagonaalilla pysty, siitä pitkän sivun pysty-4ask.-okseri -linjalle (tehtiin ensin viidellä, mutta muutettiin lopuksi neljään, jotta pystyi menemään ratatemmossa), josta kulmasta lyhyt lähestyminen okserille ja kaarevalla linjalla äskeisen linjan pystylle (5 ask.). Rasmu oli aika terävä, vähän mun itseni tuli mokailtua ensimmäiselle pystylle ja pysty-okseri linjalle. Bruno neuvoi ottamaan heti pystyn jälkeen Rasmun takaisin, jotta askel okserille löytyisi helpommin (voi tarvittaessa pidentää askelta, kun on varaa pidentää). Pitkät lähestymiset on mulle aina olleet jotenkin haastavia, kun tuntuu, etten näe paikkaa, tai kun näen, niin en ehdi tekemään mitään, että pääsen siihen. Bruno käski pitämään aktiivisemman laukan, samalla idealla kuin siinä linjallakin, koska paremmasta rytmistä paikka löytyy paremmin (mä luulin, että olin jo takonut tän kallooni, mut nyt tää virhe puskee taas pinnalle! Jään liikaa hissuttelemaan!)

Oli kyllä tosi kiva valmennus, päästään ehkä alkuvuodesta uudestaankin Brunon silmien alle. Ihme kyllä paitsi ymmärsin englantia, myös onnistuin saamaan suuni auki unohtamatta kaikkia sanoja samalla :D

Special Post Sundays: Kehitys osa 1/2 Rasmu

Lisää erikoisempaa postausta pukkaa. Tällä kertaa saatte kuvapläjäyksen aikajärjestyksessä Rasmun koeratsastuspäivästä nykyhetkeen. Myöhemmin tulossa myös vastaavanlainen postaus omasta kehityksestäni ratsastajana, nyt keskitymme lähinnä siihen, miten Rasmua on rakennettu parin viime vuoden aikana.

Ylläoleva screenshot saattelee meidät koeratsastustunnelmiin :) Mitä nyt sieltä vielä muistan, niin Rasmu oli iso ja hieno, mutta myös aika skinny ja vino. Tosin vähiten vino kyllä siihen mennessä koeratsastetuista. Yksi poni/todella pieni hevonen jota kävin kokeilemassa muualla, oli ihan järkyttävä kun nyt miettii, vaikka silloin olisin voinut senkin ottaa ilomielin. 

Rasmu viimeisiä minuutteja Turussa maaliskuun lopulla -12

Näistä kuvista näkyy aikalailla kaunistelematta se, miltä R näytti meille tultuaan. Laiha ja melko lailla lihakseton. Ks. varsinkin kaula ja kulmikkaat lautaset.

Kesäkuuhun mennnessä ruokapuoli oli otettu haltuun ja massaa alettu kasvattaa. Kyljistä ei enää tuntunut kylkiluut yhtä selvästi ja takaosaan saatiin myös pientä pyöreyttä. Kuntokin kasvoi, kun joka päivä ratsastettiin, eikä vain heitetty kävelykoneeseen. Lihaksia ei siltikään vielä oikein ollut kasvanut eikä ryhtikään ollut kummoinen, koska minä tai äiti ei kumpikaan osattu vielä Ratsastaa Rasmua oikeinpäin.

Kesän lopussa alettiin Annan valmennuksien myötä rakentaa lihaksia ja kasvattaa voimaa.

Kaunis rajaus tällä kuvalla, mutta ei anneta sen häiritä :D

Elokuussa Pantsun valmennuksissa alkoi jo löytyä yhteinen sävelkin, eikä vinouskaan enää ollut niin paha ongelma, kuin alussa.

Loppusyksystä R näytti jo huomattavasti ryhdikkäämmältä ja massavammalta sekä alkoi selvästi kotiutua Aulangolle ja tottua uuteen elämäänsä.

Talvella treenattiin peruskuntoa, pidettiin palautumisloma ja parannettiin yhteistyötä.

Keväällä päästiin taas näyttäytymään Pantsulle, joka keskittyi meidän kohdalla hiomaan vielä vähän suoruutta. Talven aikana oli myös vähän vaihdettu suitsitusta (pullback vaihtui meksikolaiseen ja valmentajani annan suosittelemana otimme myös gagit käyttöön, jotta jarrut toimisivat nopeammin).

Reilun vuoden oltuaan meillä, Rasmu alkoi jo näyttää hevoselta; ryhdikäs, lihaksekas ja hyvinvoivan oloinen. Loppukesän valmennuksissa Piia pääsi huomauttamaan Rasmun mahasta, joka alkoi olla jo vähän pyöreähkö... Lopetimme Black Horsen Classic -täydennysrehun syötön, jolla alunperin aloimme massaa rakentamaan. Ensi keväänä R toivottavasti näyttää taas solakalta, niin ei tarvitse Pantsun vihjailla enempää...

Missä mennään nyt? Vanha valmentajani Jari Sneck kehui ensimmäistä kertaa minut Rasmun kanssa nähtyään, että meillä toimii yhteistyö huippuhyvin, ja Rasmu luottaa muhun täysin. Meidän meno näyttää kuulemma tasaiselta ja kehityskelpoiselta. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Liebster Blog + harkkaestekisat + Jartsan valmennukset x2

Kiitos Liebster Blog -palkinnosta serkkuseni! :D Tästä Mandin & Ceran blogiin.

Liebster tarkoittaa rakastettua, rakasta tai suosikkia. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Anteeksi, olen laiska, enkä nyt jaa tätä eteenpäin, koska olen tainnut jo kaikille lukemilleni alle 200 lukijan blogeille jakaa :(

On jäänyt nyt parit valmennuspostaukset tekemättä, joten saatte nyt kunnon pläjäyksen, kun Youube vihdoin huoli videoni. Lokakuussa oli siis kolme Jarin valmennusta, joista ensimmäisestä löytyy postaus täältä. Toisella kertaa maa oli jäässä, joten pidimme valmennukset sisällä, kun olimme ensin kiskoneet tolpat ja puomit irti jäisestä kentästä ja raahanneet ne Avantin kyydissä maneesiin. Maneesin pohja oli aika kamala, kuuluu tosta videoltakin miten se kumisi, joten ei hypätty mitään isompaa, eikä otettu yhtään ylimääräisiä toistoja. Onneksi sinnekin on tullut nyt uusi pohja, jolla pitäisi sitten selvitä tämä talvi vielä, ennen kun uusi halli tulee tilalle. En nyt enää muista sen tarkemmin kertoa tuosta valmennuksesta, kun siitä on jo aikaa, mutta Rasmu oli muistaakseni ihan hyvä, eikä meillä ollut suurempia ongelmia.

Seuraavalla viikolla oltiin taas ulkona. Kenttä oli ihan kamalan kurainen, pesin varmaan tunnin Rasmua ja kamoja valmennuksen jälkeen, koska mulla oli kypäräkin kurassa, vaikka en edes tippunut tai mitään. Vä'hän oli Rasmunkin mielestä inhottavaa (se kokee ilmeisesti olevansa maneesihevonen, koska on hallikisoissakin paljon kivempi kuin ulkona), koska se oli vähän löysä. Ei siis mikään paras suoriutuminen ollut kummankaan osalta, Rasmu mateli löysää laukkaa ja minä tein liikaa selässä...

Nami

Sitten nykyhetkeen. Tai ainakin viime viikonloppuun. Lauantaina klippasin Rasmun samaan malliin kuin viimevuonnakin. Sunnuntaina oli meillä "PRO Aulangon maneesi Harjoitusestekilpailut", joissa hyppäsin sitten metrin. Viimeinen luokka oli siis sellainen, että sai itse ilmoittaa millä korkeudella hyppää, kunhan se on yli 80cm. Rata oli aika... mielenkiintoinen :D Se oli suora kopio jostain Ypäjällä olleesta radasta, hieman vain kutistettu versio. Uralla mennessä sai varoa kaatamasta kolmosestettä ja sarjaa, radalla taas oli pari melkoisen tiukkaa mutkaa. Ihmeen hyvin siitä sitten selvittiin kuitenkin, vaikka mietin jo, että olisin hypännyt ysikymppinä, niin kuin kaikki muutkin samassa luokassa. Jostain syystä viimeinen este tippui Rasmun takajalkavirheestä, vaikka paikkakin oli hyvä. Ehkä laukka olisi voinut olla vielä aktiivisempikin, mutta vähän oli turha virhe. Salla sanoi perjantaina, että pitäisi tehdä innareita Rasmun kanssa, että sen sekä etusia, että takasia saisi aktiivisemmiksi, ja itse mun pitää kiinnittää huomiota siihen, että tulen nopeammin ja jäntevämmin pystyyn, enkä jää linjoilla ja sarjoilla lysyyn kaulalle.

Special Post Sundays: Ratsastajaesikuvani

Omalla kohdallani toivo on ehkä jo vähän menetetty, kun etenemistahti ei näillä resursseilla ole päässyt kovin suureksi, joten sen sijaan, että Riossa edustaisin Suomea 20-vuotiaana, seuraan kotisohvalta itseäni pari vuotta vanhemman esteratsastuksen toivon, Reed Kesslerin uraa.

<- Reed & Cylana

Reed & maajoukkuevalmentaja George Morris ->

Reed ansaitsee ehdottomasti ison hatunnoston, sillä hän on esteratsastuksen historian nuorin ratsastaja, joka on koskaan edustanut maataan Olympialaisissa. Reed Kessler tosiaan oli mukana USA:n joukkuessa Lontoossa 2012, ollessaan silloin 18. Jo 15-vuotiaana hän kilpaili 145-tasolla kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa Amerikassa voittaen mm. WEF:ssä Junior Jumper Classicin ja Sprucella Juniori GP:n. Vuotta myöhemmin hän pääsi Euroopankin kilpailuihin voittamaan (mm. Cucci Mastersissa Land Rover GP CSI 2*) ja sijoittumaan. Myöhemmin hän on voittanut mm. arvostetun Queen Elizabeth II Cupin Spruce Meadowsilla tänä vuonna. Kaikki voitot ja sijoitukset löytyvät täältä.

Lomtoo 2012 - Cylana

Queen Elizabeth II Cup 2013 - Cylana

Onisha

Mika

Ruusukehai-Reed on taitava ja rohkea ratsastaja, ja hirvittävän positiivinen ihminen. Ei ole kusi päässyt nousemaan päähän, vaikka on nuorena päässytkin huipulle. Pidän myös todella paljon hänen siististä ja nopeasta ratsastuksestaan, jota katsomalla oppii itsekin. Myös Reedin hevoset ovat jotenkin mun tyylisiäni suurin osa, varsinkin ykkösheppa Cylana! Cylana oli 2011 Reedille tullessaan kilpaillut vain joitakin 130cm luokkia, mutta muutaman kuukauden kuluttua ratsukko kilpaili jo Olympialaisiin valmistavia 160-luokkia.

 “Whenever I’m on Cylana I feel like smiling; I’m just so happy to ride her! She makes me so happy. Cylana is smart as well; she wants to do exactly what you tell her – I never have to tell her things twice.”

Reedin molemmat vanhemmat ovat esteratsastajia, ja Reed World of Showjumpingin haastattelussa sanoi koko elämänsä olleen alusta asti ratsastamista. 12-vuotiaaksi hän kilpaili hunter- ja equitation-luokissa, mutta halusi vaihtaa jumper-luokkiin (eurooppalaistyylisempi kilpailumuoto), vaikka normaalisti siirto tapahtuu vasta 18-vuotiaana. Hän kävi high schoolinsa New Yorkissa, koulussa, joka oli suunnattu huippu-urheilijoille/täysipäiväisessä työssä käyville opiskelijoille, sillä hän ei halunnut mitään muuta kuin ratsastaa täysipäiväisesti. 2012 hän valmistui, ja siitä lähtien on jatkanut unelmansa toteuttamista.

Nations Cup Spruce Meadows 2013 - Mika

Pidän myös esimerkiksi Malinin ja Luciana Dinizin ratsastustyyleistä, mutta jotenkin "ihailen" Reediä enemmän, ehkäpä sen takia, että meidän välinen ikäero ei ole niin suuri, vaikka tasoero onkin. Aiemmin olen jo tainnut mainitakin, mutta kilpailuja edeltävänä iltana aika usein tsemppaan ja imen itseeni Reedin ratsastuksesta huokuvaa voitontahtoa ja taitoa. Jotenkin tulee paljon varmempi olo lähteä sitä maahankaivettua 110cm -rataa ratsastamaan, kun tietää, että toiset voittavat 160-luokkia mennen tullen. Ehkä minäkin vielä joskus...

Kenen ratsastusta te ihailette? Miksi?

Special Post Sundays

Lokakuun hiljaiselon jälkeen marraskuussa tapahtuu! Iso kasa erikoispostauksia, tai ainakin ei-niin-tavallisia postauksia on kirjoitettu varastoon ja tarkoitus olisi, että ainakin yksi niistä pääsisi julkaisuun joka viikko! Sovitaan nyt, että vaikka joka sunnuntai julkaisen yhden, viikolla sitten lisää jos on tullakseen. Miltä kuulostaa? Lisäksi luvassa on ainakin yksi rataharjoitusvideo ensi viikon harkkakisoista ja parin viikon päästä valmennuspostaus, kun pääsen Stall Böckmannin ratsuttajan Bruno Freiren yksityisvalmennukseen, jännää! :)

Ensimmäinen Special Post näki päivänvalon jo eilen! Käykäähän tsekkaamassa jos ette vielä ole!

Special Post Sundays: Tips & tricks from Youtube!

Löysin Youtubessa surffatessani jokin aika sitten tämän Malinin ja Pederin kahdeksanosaisen sarjan tehtävistä, joita on helppo rakentaa kotona treenatessaan. Nämä oli tosi kivan oloisia tehtäviä ja itse ainakin aion kokeilla joskus!

Youtubesta löytyy paljon muitakin hyödyllisiä videoita niin estetehtäviin, kuin ihan mihin vain ongelmaan tai tapaukseen. kunhan vain tietää mitä etsiä. Siksi ajattelinkin jakaa teille muutamia omia suosikkejani :)



^ EventionTV voitti Best newcomer -sarjan  Equestrian social media awardseissa ja sitä kautta löysinkin nämä videot. Kanavalla on paljon kaikkea ex-laukkurin uudelleen kouluttamisvinkeistä klippausohjeisiin ja muutamiin estetehtäviin.



^ Vastaavia tehtäviä löytyy samalta kanavalta lisääkin. Itse löysin tämän vasta pari päivää sitten, joten en kaikkia ole vielä katsonut.



^ Tämä on pitkä ja termejä joutuu hetken pohtimaan (itse ainakin menin lopussa vähän sekaisin travereiden ja renvereiden kanssa...), mutta suosittelen silti katsomaan! Tässä on selitetty hyvin mitä tehdään ja miksi tehdään, inspaa omaakin ratsastusta.

Onko teillä jotain vastaavia videoita mitä suosittelisitte? Linkittäkää, katsoisin mielelläni! :)