Haaste !

Koska istun jo toista päivää kipeänä kotona, ajattelin tehdä nyt tämän haasteen, jonka vähän aikaa sitten Annalta sain.

OHJEET: Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän. ;)

Koska olen laiska, en jaksa etsiä yhtätoista ihmistä, jotka eivät olisi tehneet haasteita vähään aikaan, joten haastan vain Siirin ja Iiriksen + Liisan  (jos haluat tehdä toisen haasteen ;))

UUDET KYSYMYKSET OVAT:


1. Miksi, milloin ja missä aloitit ratsastuksen?
2. Mikä on pahin tapaturmasi, minkä olet joutunut hevosen ansiosta kärsimään?
3. Hauskoin tai hienoin hevoskuvasi?
4. Jos olisit hevonen, millainen olisit luonteeltasi, käyttötarkoitukseltasi ja ulkonäöltäsi?
5. Miten luulet hevosten liittyvän elämääsi 10 vuoden päästä?
6. Mikä on hienoin kokemuksesi hevosten parissa?
7. Mitä muuta olet harrastanut? Miksi?
8. Mikä hevonen on opettanut sinulle eniten?
9. Kuinka monta hevosaiheista kirjaa huoneestasi löytyy? Mitä mm.?
10. Mikä on hevosissa parasta?
11. Kerro lyhyesti hevosteluhistoriasi.


1. Lempiruokasi?
Tortillavuoka ananas-jauheliha-kermakastikkeella! Njam!

2. Maastoiletko paljon?
En. Danin kanssa oli kiva tehdä vapaapäivinä joku pieni maastolenkki kaikessa rauhassa ja selvittää samalla ajatuksiaan + ladata akkuja, mutta nekin kaatuivat yleensä siihen, että vaparit pidettiin aina kiireisinä päivinä, jolloin ei paljon ehtinyt muuta kuin juoksuttaa koulutöiden tai vastaavien kotona odottavien hommien takia. Rasmun kanssa en viitsi hirveesti yksin mihinkään lähteä, koska se saa niitä "peruutan suoraan puskan läpi täysillä tallille, koska minua pelottaa" -kohtauksiaan ja maastoseuran hankkiminen on aina oma ruljanssinsa. Vähän mulle on kyllä kieltämättä jäänyt maastokammokin Danin jälkeen, joka tuppasi kavereiden kanssa reippaammassa maastossa löytämään täykkärigeeninsä, eikä edes norsujarrujen kanssa pidätteitä kuunnellut kuin yhtenä kertana viidestä. Tätähän ei kukaan ole koskaan uskonut, koska Dani oli muuten niin potkittava ja kiltti tapaus.

Dani-Petteri med pelhamit eli norsujarrut (Kevät 2010)

3. Aiotko ostaa uuden hevosen ponisi/hevosesi jälkeen?
No itseasiassa niin on jo kertaalleen päässyt käymään... Mutta Rasmun jälkeen, mikäli pysyn Suomessa, ostan varmaan seuraavan hevoseni vasta kun olen iso ja rikas tätiratsastaja! Jos tai kun jätän Suomen pakkaset taakseni ja suuntaan jonnekin lämpimään, niin en todellakaan osaa sanoa, miten hevosteluiden käy...

4. ns. "Elämäsi hevonen" ?
Tämä ei varmaan tule yllätyksenä, koska ensimmäinen hevonen on aina ja ikuisesti se paras :) Vastaan siis tietenkin, että Dakado (alias Dani, Dansku, Duu, Dukadaa, rakkaalla lapsella on monta nimeä..!).

5. Mitkä ovat tavoitteesi ratsastajana?
Kehittyä niin pitkälle kuin vain omat mahdollisuudet antavat periksi. Lähinnä siis tarkoitan rahaa ja aikaa, koska hyviä valmennuksia ja kilpailuja on koko Etelä-Suomi pullollaan. Äiti romutti kuitenkin kaikki haaveeni liittyen kaikenlaiseen tavoitteelliseen kilpailemiseen ja omaan hevoseenkin jo kun olin pieni, joten en jaksa vieläkään uskoa, että minusta koskaan ns. "ammattilaista" tulisi. Nyt kun kaikesta huolimatta mulla on alla jo toinen oma hevonen, kaikenlisäksi tasokas sellainen, ei tässä pitäisi olla hätää ainakaan niin pitkään kun pysytään 100-120 luokissa.

6. Kuinka monta vuotta olet ratsastanut?
Kutakuinkin tasan 11 vuotta. Aloitin ratsastuksen 4-vuotiaana Aulangolla, kun isäni maksoi minut puolen tunnin talutukseen. Itse kuitenkin rupesin jänistämään, mutta porukat totesivat, että kun on jo kerta maksettu niin nyt on mentävä! Isä on tätä ilmeisesti katunut jälkeenpäin, eikä ole tuon yhden talutustunnin jälkeen enää mitään hevosiin liittyvää maksanut :D

Minä ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Ratsuna toimi Atte-poni, josta tuli heti suosikkini.

En muista kuka poni kyseessä, mutta taluttajan tunnistajalle 10 pistettä ja papukaijamerkki! (2003)

7. Korkein rata minkä olet koskaan hypännyt?
Jaa-a... Meilläpäin ei olla koskaan harrastettu korkeiden ratojen hyppäämistä, jos joskus on estetunnilla korotettu esteitä kasikymppiin, niin se on ollut jo saavutus. Siksi olen käynyt säännöllisemmin valmennuksissa kuin estetunneilla, koska valmentajat yleensä huomioivat paremmin ratsukon kilpaileman korkeuden. (En silti tarkoita, että joka hyppyjerralla pitäisi yli metriä mennä, vaan sitä, että jos ei koskaa hyppää valvovan silmän alla kasikymppiä korkeampaa, ei sitä voi kisoissakaan koskaan korkeampaa mennä.) Valmennuksissakaan en silti ole tainnut kokonaista rataa koskaan 100cm korkeampana mennä, joukossa tosin on ollut 10cm matalempia ja korkeampia esteitä. Vastaan nyt vähän kiertäen ja aiheen vierestä, mutta joskus muutama vuosi sitten kun olin ihan ensimmäisiä kertoja Jari "Jartsa" Sneckin estevalpassa Danin kanssa, hyppäsin jonkin näköistä rataa (niin rataa mitä meidän ahtaaseen maneesiimme mahtuu), johon sisältyi kolmen esteen jumppa diakonaalilla, jota nostettiin lopuksi metriin, enkä tosiaan ollut Danilla koskaan niin korkeaa hypännyt. Muistan edelleen Jartsan kommentin "Noin kun sä ratsastat aina niin susta tulee mestari!". Yksittäinen korkein este mitä olen mennyt oli kun Iida innostui pitämään estetunnilla korkeushyppykilpailua ja Dansku tottakai voitti leiskauttamalla Iidan mukaan n. 135 pystystä yli. Tämä tapahtui saman vuoden keväällä, kun mitä talvella olin Jartsan valpassa tuon metrin ylittänyt!

8. Vaikein kouluohjelma, minkä olet ratsastanut?
Aijai, ei tämmösiä kysymyksiä saa tehdä pesunkestävälle esteratsastajalle! Danihan ei todellakaan mikään helppo, kevyt ja ihana kouluhevonen ollut, enkä minä osaa ratsastaa kouluaidoissa, joten suurin saavutuksemme on siitä lajista varmaan HeC alue-kenttäkisojen kouluosuudessa 2010 hyväksytyt prosentit... That's why I'm not a dressage rider... Kyllä mä sitten itsekseni olen jotain KN:ää ratsastellut ihan vaihtelun vuoksi, mutta koska Dani, en todellakaan ole kehdannut mennä häpäisemään itseäni kisoihin. Ehkä sitten Rasmun kanssa voisi syksyllä yrittää, kun omia koulukisoja on.

Jos Dani olisi aina kulkenut näin, ei meillä mitään hätiä olisi ollut...

Mutta kun meno näytti lähes koko ajan tältä, mulla tosiaan meni hermot jatkuvasti sen kanssa...

9. Vaikein hevonen, jolla olet ratsastanut?

Dani viime syksynä. Se oli niin tajuttoman kankea, etten oikeasti tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai huutaa... Jos sitä ennen jo kaikki tiesivät että D oli jäykkä, niin nyt se oli jäykkä potenssiin tuhat. Askeleet olivat jo vanhuuden myötä lyhentyneet muutenkin, joten jo ennestään kankeita takajalkoja ei enää mitenkään saanut alle. Vaikka itse ehkä tavallaan koko ajan opin enemmän ja enemmän ratsastamaan Dania, niin hinkkasimme silti paikallaan, koska Danin ratsastettavuus huononi samaa tahtia kun itse kehityin. En enää oikeastaan jaksanut edes yrittää vääntää sitä, vaan menin aina suosiolla gramaaneilla tai puksutin itku kurkussa tunnilla "piuhojen" kera (kaulanpidentäjäksikö sitä nyt oikeasti kutsutaan vai miksi?). Viimeistä kertaa Dani oli ihan oikeasti superhyvä ratsastaa Pantsun valpassa syyskuussa. Sekin johtui vain Pantsun virittelemistä "köyhänmiehen gramaaneista", mutta fiilis oli ihan käsittämätön, kun sai Danin ehkä ensimmäistä ja viimeistä kertaa toimimaan niin, ettei ratsastajan tarvinnut tehdä kuin max.3% työstä.  Se oli ihan käsittämätön kokemus, mutta siihen se sitten jäikin... Marraskuussa Murge sanoi, että Duulla ei kannata enää oikeastaan edes hypätä ja sen jälkeen jokainen ratsastus alkoi olemaan pelkkää helvettiä.

Todistusaineistoa.. ;)

10. Lempiratsastusvalmentajasi?

Näistä ihan arkivalmentajista ilman muuta Anna Kärkkäinen, alias Murge tai Muurahainen. Tykkään Annan tavasta opettaa, hän osaa olla tarpeen vaatien tiukka, osaa ratkaista ratsukon ongelmat niin ratsastuksellisten, kuin esimerkiksi ratsukon tulevaisuudenkin kannalta ja tietää missä raja menee minkäkin hevosen kanssa. Annalla on myös niin kattava tietovarasto suurinpiirtein kaikista Suomessa häntäänsä heilauttaneista hevosista, että esimerkiksi hevosta etsiessäni hän tiesi kaikki ne, joiden ilmoituksia olin lukenut tai joita olin menossa katsomaan.

Näin neljä kahden päivän pituista Piia Pantsun esteklinikkaa kokeneena voin myös hyvin sanoa, että Piia on hintansa väärti. Aulangolla tuo kahden päivän valmennus maksaa 130e, sisältäen siis yhden puolentoista tunnin estekoulu-valmennuksen ensimmäisenä päivänä ja yhden saman pituisen ratavalmennuksen toisena. Maailmanluokan kokeneena ratsastajana Piia ei kuitenkaan ole mikään stara, vaan ottaa valmennuksiinsa ihan minkä tasoisia ratsastajia tahansa, aina aloittelevista poniratsukoista isommissa luokissa kilpaileviin ammattilaisiin. Piia ei paitsi jakele neuvoja, vaan myös testaa ratsastajan tietämystä asioista. Esimerkiksi viime valmennuksessa hän kysyi yhtäkkiä, että mitä puolipidäte tarkoittaa ja mikä vaikutus sillä on hevoseen. 

Murgen valpassa.

Pantsu valmentaa.

11. Esteet/maastoesteet?
Jaa että kummat? Rataesteet on enemmän se mun juttu, kun vähän tälläinen nynny olen. Oltiin me silti vappuna 2010 isolla porukalla Aulangolta reenaamassa Ypäjällä meidän omia kenttäkisoja varten. Silloin se sujuikin yllättävän mallikkaasti ja oli kiva päivä! Kisat kaatuivat toukokuun lopulla mun osaltani siihen, kun lensin rataesteillä toisesta kiellosta ja mukaan lähti muistoksi jonkinlainen lihasvaurio vasempaan pohkeeseen, joka siis on edelleen jokseenkin epämääräisen muhkurainen ja tunnoton... Näin jälkeenpäin voi kuitenkin todeta, että oli enemmän kuin hyvä, että meidän matka tyssäsi siihen. Luokka oli luonnollisesti harraste, mutta jo käveltyäni maastoradan totesin, että ei me oltais kuitenkaan maaliin päästy, vaikka rataesteosuus oltaisiin läpäisty. Ja kun vesiesteelle sitten leiriydyttiin katsomaan, niin saatiinkin odotella aika pitkään ennen kuin yksikään meidän luokasta sinne asti selviytyi. Ainakin viisi ensimmäistä joko keskeytti, kielsi ulos tai tippui niin että ambulanssia tarvittiin.

Tulipas panostettua tähän haasteeseen ! Huhhuh...