Kohti uutta ja jännittävää

Tiesin jo vuoden 2015 alkaessa sen tulevan olemaan tapahtumarikas niin positiivisessa kuin ei-niin-positiivisessakin mielessä, eikä tämä arvaus mennyt pieleen. Alkuvuosi taittui oikein positiivisissa meiningeissä hevostelun kannalta, mutta kevään jälkeen ei sitten ollutkaan suunta kuin alaspäin. Talvella pääsin säännöllisesti yksityisvalmennuksiin ja sain monia ahaa-elämyksiä ja hyvän driven estehommiin. Huhtikuun alun Riders Innin kisat jäivät kauden ensimmäisiksi ja viimeisiksi kilpailuiksi koskaan Rasmun kanssa. Niistä jäi kuitenkin ehdottoman hyvä fiilis, eikä juuri parempiin ratoihin olisikaan voinut mun ja Rasmun yhteinen kilpailu-ura päättyä.

Olin asettanut itselleni tuttuun tapaan joitakin tavoitteita viime vuodelle. Sanomatakin selvää, että niitä ei tullut juuri täytettyä, mutta katsotaan ne läpi kuitenkin:

Kauden 2015 tavoitteet:

1) Amatöörisarja ja 120-luokat - not even close to that one
2) Rentoutta käsiin & ryhtiä ylävartaloon - jos jotain ehkä alkuvuodesta opinkin näiden suhteen, niin nekin opit jäivät vuoden kuluessa unholaan, koska asentoni on edelleen samassa tilassa kuin vuosi sitten...
3) Rasmu käyttämään takapäätään ahkerammin (nopeutta omiin apuihin) - fyssarilta touko-kesä -kuntoutuskaudelle saadut ohjeet olivat ahkerasti käytössä; tein jokaisella ratsastuskerralla nopeita peruutus-liikkeellelähtö -tehtäviä ja takareita. Näillä sai Rasmun aika kivasti aktiiviseksi (siinä käynnissä) ja ehkä toisinaan nostelemaan niitä takajalkojaankin.
4) 'Keveyttä' omaan ratsastamiseen radalla. Jään helposti hypyssä kädet ja hartiat lukossa vähän vetämään ja ponnistuksessa olen edellä hevosta enkä tukemassa sitä. - Ratoja ei alkuvuden jälkeen paljon ratsastettu, joten tämä edelleen listalla.
5) Turhat puomit vähemmiksi, huolellisuutta ja suunnitelmallisuutta radan ratsastukseen. - Alkuvuodesta tämä oli työn alla ja koin muistaakseni jopa joitain onnistumisia huolellisuuden suhteen!

Saikkuilusta turha enää mitään puhua, jokainen tallipäivä oli samanlainen ja käyntityöskentely puudutti sekä minua, että hevosta. Heinäkuussa kun pääsi menemään normaalisti, ratsastin lähes pelkästään gramaaneilla, koska Rasmulta puuttui voimaa ja se olisi halunnut pitkän kävelykauden jälkeen pelkästään juosta täysillä pitkänä. Kerran pääsin hyppäämään ja se oli hauskaa sekä mun, että hevosen mielestä!

Elokuun alusta alkoi taas pelkkä kävely, sitten ravattiin muutama päivä ja sitten käveltiin taas ja sitten ei enää kävelty mihinkään. Lokakuussa Salla mainitsi, että sillä olisi pari hevosta joita voisin kokeilla ja päädyinkin lopulta touhuamaan uuden tallin hevosten parissa vähän enemmänkin. Oli ihanaa päästä ratsastamaan muuta kuin käyntiä ja hyppäämäänkin erilaisilla hevosilla!

Vuoden 2015 päättyessä kaikki mahdollinen oli muuttunut lähtöasetelmista; "oikean elämän" puolella olin valmistunut lukiosta, sekä hakenut ja päässyt sisälle yliopistoon. Tämän takia ehkä myös luonnollista, että sivu kääntyi hevoshommissakin kohti seuraavaa lukua. Vanhaa tuttua Herra Hapannaamaa on vielä kova ikävä, mutta aika kai parantaa haavat.

Jaska on hyvin 5-vuotiaaksi kääntyneen tasolla, vaikka se tarkalleen ottaen onkin vasta 4,5v. Tämän takia sille on melko helppoa suunnitella tavoitteita vuodelle 2016. Kilpailullisesti tavoitteina on ikäluokkakilpailut, esim. Racingin noviisisarja 4-5-vuotiaille, jonka pohjalta luonnostelin vähän kilpailukalenteria. Kotona sileällä harjoitellaan ensin mm. väistöt sujuviksi, sitten avoja vaikeusastetta lisäten. Kuntoa ja voimaa kasvatetaan ja pyritään liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti, jotta Jaskan kiinnostus työntekoon säilyy. Tämä tarkoittaa maastoilua, hyppäämistä (kesällä mahdollisuuksien mukaan kotona olevia pieniä maastoesteitäkin) ja sileän työskentelykertojen hajauttamista tasaisesti viikko-ohjelmassa. Juoksuttamisen oheen olisi kiva opetella vähän ohjasajoakin, jota Piia kehui hyvänä työskentelytapana.

Eli tiivistettynä:

Vuoden 2016 tavoitteet

Omat ratsastukselliset tavoitteet:
1) Nopeus, selkeys ja tarkoituksellisuus apujen käytössä
2) Rentoutta käsiin ja ryhtiä ylävartaloon
3) Keveyttä radan ratsastukseen

Jaskan tavoitteet:
1) Taipuminen, sivulle pyytävään pohkeeseen reagointi
2) Reaktiivisuuden säilyttäminen/parantaminen
3) 90-100cm radoilta kokemusta
4) Voiman kasvatus

Blogi sai muuten eilen pientä tuunausta ulkoasuun ja väliaikaisen bannerin, uusi versio tulee heti kun saan Jaskasta kunnollisia ratsastuskuvia ja itseni 10 vuotta Gimppiä käyttäneenä tottumaan Photoshoppiin (tai palaamaan takaisin vanhaan ja tuttuun)!

R & viimeiset syyskuvat

Näin hienoihin kuviin Mirella Ruotsalainen ikuisti meidät n. kuukausi sitten kun oli Aulangolla kuvaamassa. Musta on ihanaa miten hienosti näihin tallentui Rasmun syyskarvan hohde, se kun kimalsi aina kilpaa auringon kanssa ❤︎

Päivittelen joskus lähiaikoina tilanteen hevosrintamalta, ei tämä tähän jäänyt. So stay tuned.

In Memoriam / Remos S

I wished on every star last night

That time could shift to make things right

_

That somehow I just had a horrible dream

And nothing separated our valiant team

_

I dreamed that you hadn’t gone away

That tomorrow we could still run and play

_

I wished that death wasn’t the end

I wished my heart could solemnly mend

_

I prayed for a promise that we’d reunite

That in the end everything would be alright

_

You’d run to me and I to you

We’d be better than before, good as new

_

A place where age couldn’t cripple and sickness wouldn’t stay

We would be forever together, with nothing in our way

Vaikeat päätökset ovat vaikeita päätöksiä. Rasmun liike ei koko syksyn käyntikuurin, piikityksen ja kipulääkkeidenkään jälkeen tullut enää puhtaaksi, joten katsoimme lopulta parhaaksi päästää se pois. Rasmu laukkasi vihreämmille niityille eilen, lauantaina.

Reilut kolme viikkoa sitten tehty päätös oli varmasti se ainut oikea ja hevosystävällisin. Rasmu oli mulle ihan älyttömän tärkeä ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessäni. Se opetti mulle paljon enemmän kuin yksikään muu hevonen sitä ennen ja oli aina viemässä ajatuksia muualle kun elämä kohteli kaltoin. Sen kanssa vietetty aika viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana oli täynnä ihania ja kamalia hetkiä, sekä arvokkaita kokemuksia, joita yritin koota yllä olevalle kliseiselle muistovideolle parhaani mukaan.

Rasmu ei ollut mikään unelmien valkoinen satuhevonen, joka korvat hörössä hirnuen laukkaisi vihreältä laitumelta portille vastaan. Rasmu oli samasta sadusta se väärin ymmärretty jörö lohikäärme, joka syöksi tulta kaltereiden lomasta ja jonka luultiin syövän pikkulapsia välipalaksi, mutta joka kovan ulkokuorensa alla oli oikeasti maailman viisain maailman suloisin, rehellisin ja suurin persoona.

Miten mä enää pääsen lentämään kun mun lohikäärmeeni on poissa?

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Piian valmennus meinaan. Tai oikeastaan koko kesä.

Kaikki kuvat toukokuulta, kiitoksia Iirikselle näistä!

Elämä sädeluuontumahevosen kanssa on niin kivaa! Ja vasta ollaan alkupala saatu maisteltua nyt siitä mitä tämä tulee sitten olemaan tulevaisuudessa. Alkukesän/loppukevään klinikkareissusta kuntouduttiin kesäkuun lopulla ja heinäkuussa palailtiin tavalliseen treeniin. Alkuun kaikki näytti oikein hyvältä, mitä nyt ehkä pientä vinousongelmaa sileällä ja hyppäämään tai ylipäätään mihinkään valmennuksiin en päässyt kun työvuorot osuivat aina niiden kanssa päällekäin. 

Ehkä pari viikkoa sitten Rasmu alkoi liikkua vähän huonosti vasempaan kierrokseen. Jonain päivänä vain alku- tai loppuraveissa, toisina myös suoralla (mutta vain vasemmalle) ja välillä oli ihan puhdas. Laukka oli yleensä parempi kuin ravi, mutta vasemmalle tuntui, että Rasmu ei vaan pääse pidentämään askelta yhtään. Tyypillisesti se välillä jää kiukuttelemaan pohjetta vastaan kun pyytää reippaasti eteen ja koskee kannuksella, mutta tämä oli erillaista. Viikko sitten hieronnassa selvisi että Rasmun koko etupää, varsinkin rintakehä ja vasen lapa + vastaavasti oikea lautanen olivat lukossa. Ehdittiin jo huokaista helpotuksesta kun hieronta tuntui auttavan ja R oli koko loppuviikon puhdas ja vasen lapakin pysyi taas samalla uralla pitkästä aikaa. 

"RUOKAAaaAAAaaAA!!"

"Omnomnom"

Eipä aikaakaan kun maanantai koitti ja jouduttiin takaisin lähtöruutuun. Kävin aamusta ratsastamassa vähän ravia ja pari kierrosta laukkaa, koska oma ryhmäni oli vasta kuudelta illalla. Rasmu oli tuolloin ihan ok, ei kuitenkaan 100%, koska vasen laukka oli vähän jäykkää, mutta ei ep. Illalla R käveli alkukäynnit jotenkin todella löysästi, mikä kyllä saattoi johtua yllättäen alkaneesta kesästäkin. Aloitettiin ravissa oikeassa kierroksessa, joten liike näytti puhtaalta. Selkään tuntui vähän siltä, että Rasmu ei liikkuisi yhtään omalla moottorilla (sama fiilis kun vasemman laukan kanssa) ja vähän ihmettelin Piian kommenttia siitä, että pitäisi hidastaa kun omat ajatukset olivat että "Hei täähän menee kun tervassa, jos hidastan niin pysähdytään!". Äiti otti pari pientä videonpätkää (ks alla!) ja nyt jälkikäteen voi nuo katsomalla todeta, että hassu fiilis selässä johtui siitä, että Rasmu otti vasemmalla lyhyempää askelta myös oikeaan kierrokseen. Rasmu ei päässyt eteen, koska ei voinut pidentää askeltaan. Ja lyhyempi etujalan askel tuntui siltä, että heppa tarvitsisi vain kaasua.

Kun vaihdettiin suuntaa niin ravi oli oikeasti huonoa. Huonompaa kun mitä se on nyt ollut kertaakaan. Suoralla R oli ep ja kaarteessa ihan rehellisesti ontui vasenta etusta. Piia yritti lohdutella mua sanomalla, että hänellä on ollut maajoukkuevalmennettavana joku, jonka sädeluuheppa oli aina alkuverkoissa ihan kolmijalkainen, mutta lämmetessä alkanut aina liikkua puhtaasti ja pystynyt hyppäämään sitten mitä vain tehtäviä. Kuulemma tämän syndrooman omaavia hevosia pitää vain "osata käyttää", joten pitää nyt alkaa opiskella sitä, miten Rasmua voi tällä hetkellä ratsastaa taloudellisimmin. Piia on kyllä yrittänyt koko vuoden joka toisessa lauseessa vihjailla, että mä tarvitsisin "jonkun kivan nuoren" ja ehdotellut äidille eri pankkeja ryöstettäväksi, mutta niillä mennään mitä on kun Rasmusta en suostu luopumaan ja toista hevosta ei ilman lottovoittoa taida olla tulossa.

Illalla harmitti, itketti ja turhautti. Miksei Rasmu nyt voisi vain olla terve? Kuluneesta vuodesta puolet ollaan oltu saikulla ja sama kaava jatkuu taas. Päästäänkö me enää ikinä kisakentälle tai edes kotivalmennuksiin? Miksi Rasmulla pitää olla niin pirun huono kavion rakenne kun muuten se olisi vielä elämänsä kunnossa. Haluaisin, että mun parhaalla ystävälläni olisi vielä monta vuotta edessä!

My moon and stars ❤︎

Kun oli nukkunut yön yli ja tehnyt päätöksen, että ei nyt murehdita liikaa kun voisi tässä huonomminkin mennä, niin suurin masennus meni ohi. Hyvä asia oli, että kaikki mun valmentajani olivat samaan aikaan paikalla näkemässä miten R liikkui ja kaikki olivat samaa mieltä siitä miten tästä eteenpäin. Kysyin siis Sallalta vielä tarkemmat ohjeet, äiti oli tietämättäni kysynyt Annalta samat kysymykset ja molemmat olivat Piian kanssa samaa mieltä siitä, että liikuttaa pitää sen mukaan mitä minäkin päivänä pystyy, aloitetaan kipulääkekuuri ja jos ei auta niin mahdollisesti taas kortisonipiikille. Onneksi meillä oli vielä viime elokuulta voimassa oleva resepti kahdelle ylimääräiselle Metacam-kuurille, joten päästään aloittamaan kipulääkitys heti huomenna keskiviikkona. 

Liikutukseen pitää nyt ottaa vielä sekin politiikka mukaan, että kovalla tai epätasaisella pohjalla ei ratsasteta kuin korkeintaan käyntiä. Rasmu saisi kaiken lisäksi vieläkin laihtua joitakin kymmeniä kiloja että etujalat eivät rasittuisi yhtään ylimääräistä. Onneksi se ei enää ole niin lihava kun vielä pari kuukautta sitten. Ostettiin nyt myös kylmäyssavea, joten laitetaan sitä ainakin alkuun jokaisen ratsastuksen jälkeen ruununrajasta vuohiseen, jotta se kylmäisi kavion mahdollisimman tehokkaasti. Kirsikkana kakun päälle kokeillaan vielä viikon päästä olevan hieroonan yhteydessä hiduroterapiaakin. Harmi etten itse pääse paikalle, olisi kiva nähdä iilimadot hommissa!

Englanninkielisessä wikipediassa on muuten aika kattava artikkeli sädeluuontumasta (Navicular syndrome). Ihan vaan vinkkinä jos joku ei tiedä mistä on kyse. Suomeksi informaatio on niin hajanaista, että itsekin pääsin paremmin kartalle asiasta vasta kun tarvitsin termiä englanniksi ja päädyin samalla tuonne wikipediaan.

YO-kuvia Rasmun kanssa

Tässä teillekin makusteltavaksi omat suosikkini muutaman viikon takaisesta kuvauksesta. Sää ei juuri suosinut, tuuli oli ihan järkyttävä ja sen vuoksi Rasmu ei sitten millään meinannut pysyä paikallaan, joten selkään kiipeämistä ei tarvinnut edes ajatella kun olisin varmaan ollut järvessä yhdessä hujauksessa :D Onneksi hyviä otoksia tuli kuitenkin paljon! Kuvat otti Vesa-Pekka Pietilä.

Pistäkää kommenttina oma suosikkikuvanne! :)

Lukio on siis omalta osaltani käyty ja eilen sainkin tiedon, että minut on valittu ensimmäiseen hakutoiveeseeni, joten elokuussa on edessä muutto Helsinkiin yliopistoa varten, jihuu! Rasmun haluan luonnollisesti mukaan, jotta ratsastukset eivät jää viikonloppuisten kotonakäyntien varaan ja siksi nyt alkaakin sitten kuumeinen tallipaikanmetsästys oman asunnon hankinnan lisäksi. Jos jollain teistä lukijoista on vinkata mahdollista vapaata karsinapaikkaa julkisten kulkuyhteyksien tavoitettavissa niin otan kaikki vinkit vastaan oikein mielelläni!

Fysioterapiaa

Maanantaina kapusin Rasmun selkään parin viikon tauon jälkeen ensimmäistä kertaa. Klinikalla sanottiin, että Rasmun pitää kulkea mahdollisimman tasaisella ja mieluummin liian pehmeällä kuin yhtään kovalla pohjalla, mutta muuten käynnissä saa työskennellä ihan normaalisti. Mennäänkin nyt varmaan koko parin viikon käyntiputki pelkästään maneesissa, niin vältetään ala- ja ylämäet kovalla rantatiellä ja ollaan varmasti ainakin pehmeällä alustalla kun tuo maneesin pohja tuntuu edelleenkin olevan kovin raskas... Samalla tulee myös pestyä kamat kunnolla joka päivä pelkän pyyhkimisen sijasta, koska maneesia ei ole kasteltu ja voitte vain kuvitella miten se pölyää :D

Anyway, maanantaina menin lähinnä vain pitkin ohjin ja tunnustelin, että miten R liikkuu. Tiistaina sitten otin ohjia tuntumalle ja ai että miten voi hevonen painaa kädelle! Kyllä tuo monen viikon taluttelu tuitui, koko otus oli niin löysä ja etupainoinen, että olin ihan hukassa sen kanssa (varsinkin kun en ottanut raippaa tai kannuksia avuksi). 

Kipulääkkeet väsyttää pikku lohikäärmettä :(

Tänään, keskiviikkona, meidän fyssari Tuulia tuli käymään Rasmun läpi, eikä ollut kovin iloinen löydöksistään. Vanha lihasvamma oikeassa lautasessa, jonka synnystä meille ei koskaan kerrottu, vaikuttaa ympärillä olevien lihasten toimintaan edelleen ja siksi nämä olivat kireinä. Lanneselkä oli lukossa, samoin kuin rinta, joka onneksi aukesi melko helposti. Huomasi kyllä miten Rasmun ryhti muuttui rintarangan aukeamisen jälkeen! Ennen käsittelyä se seisoi pää alhaalla, edestä raskaasti. Käsittelyn jälkeen siihen tuli kuin tyhjästä 10cm lisää säkäkorkeuteen. 

Syy etujalkojen rasittumiseen on monen asian yhteentulema, jotka alkavat tässä pikkuhiljaa hahmottua. Yksi syistä on Rasmun kavion malli. Matalat kannat rasittavat jalkoja luonnollisesti enemmän, mutta koska kavio ei tunnu kasvavan, vaikka kengittäjämme on tehnyt parhaansa, kantakorotukset ovat oikeastaan ainoa apu hätään. Ja nehän meillä ovatkin olleet käytössä jo pari vuotta.

2012 Rasmun ihan järkyttävät etukaviot D:

2014 kesä koska en löytänyt uudempaa kuvaa (kuvakulma valehtelee, kannat näyttävät paremmalta kuin mitä oikeasti olivat, vaikka oikeanlainen kengitys luonnollisesti oli jo parantanut tilannetta kahdessa vuodessa paljon)

Lautasen vamma puolestaan on saanut aikoinaan Rasmun käyttämään eri lihaksia takaosassaan kuin mitä kuuluisi, ja siksi siltä puuttuu käytännössä kokonaan yksi kankun lihaksista. Tämä puolestaan on yksi niistä syistä, miksi Rasmu käyttää takapäätään vähän laiskasti ja hakeutuu erittäin helposti etupainoiseksi. Etupainoisuus puolestaan taas rasittaa enemmän niitä etujalkoja ja oravanpyörä pyörii...

Vanha lihasvamma = epämääräinen möykky

Puuttuva lihas

Nyt siis Rasmun etujalkojen pelastukseksi pitää entistä hanakammin pyytää sitä ottamaan takajalkansa käyttöön jokaisella ratsastuskerralla ja rakentaa puuttuva lihas kankkuun. Käyntikuurin aikana tehdään nopeita peruutus-eteen -juttuja ja kun kaikki askellajit on otettu käyttöön, niin myös siirtymisiä askellajin sisällä peruutusten lisäksi. Ryhdikäs muoto ja aktiiviset takajalat ovat päätavoitteena. Lisäksi hoitaessa saisi tehdä porkkanavenytyksiä ja hieroa lautasia noin joka toinen päivä siellä olevien ja sinne tulevien lihasten hyödyksi.

Saikulla taas

Jipii, taas meni kisakaudesta puolet hukkaan. Kaikki alkoi siitä, kun muutama viikko sitten täällä Hämeenlinnassa tuuli aivan hulluna, radiossa taidettiin sanoa, että puuskat olivat 25m/s. Rasmu menee kovassa tuulessa aina ihan sekaisin ja oli sitten riehunut tarhassaan siihen malliin iltapäivällä, että rodeohevoset olisivat kalvenneet rinnalla. Itse olin töissä ja äiti pääsi tallille vasta kuuden aikaan. Tuttu oli napannut Rasmun heti tallille tultuaan sisään, oli kuulemma vetänyt vielä tallin ovellakin pukkeja. Ja niinhän siinä sitten oli käynyt, että R oli ilmeisesti kolauttanut vasemman etukavionsa johonkin kiveen tms. sillä ontui oikeaa etusta muutaman päivän ja kovalla käytävällä ei halunnut nostaa sitä eli toisin sanoen siirtää painoa kipeälle vasemmalle etujalalle. Otettiin viikko pelkää käyntiä ja kun lopulta oli ravissa taas ok + nosti jalan käytävälläkin, niin alettiin työskennellä taas tavallisesti. Kun oltiin pari päivää ratsastettu kutakuinkin normaalisti, niin viime tiistaina Rasmu ontui taas oej. Samana päivänä kävi hieroja, joka totesi lantion ja vatsalihasten olevan ihan jumissa, mutta ei osannut sanoa varmaksi, johtuisiko ontuminen lihasrevähdyksestä. Epäilimme siis, että kyseessä olisi voinut olla esim. syvien vatsalihasten revähdys/venähdys, koska jalat olivat aivan kuivat ja lämpöeroja ei missään kohtaa löytynyt mistään. 

Varasimme joka tapauksessa Teivon klinikalle tämän viikon keskiviikolle ajan. Siellä taivutettiin vasen etunen (alanivelet reagoivat 2/5) ja kokeiltiin pihdeillä etujalkojen kaviot (aristi vähän molempia, mutta vasempaa enemmän), jonka jälkeen puudutettiin kavionivel - ei auttanut - sitten vuohisnivel - ei edelleenkään vaikutusta. Lopuksi tehtiin ns. keskikorkea hermopuudutus, jonka jälkeen Rasmu ravasi suoralla puhtaasti. 

Odottamassa kavionivelen puutumista

Röntgenissä en viime syksynä saanut olla itse mukana, mutta nyt sain pitää vuoroin Rasmusta kiinni, tai sen jalkaa telineellä paikallaan samalla kun kuvia otettiin kavioluusta, sädeluusta, vuohisluusta ja nuljuluista. Mitä kuvien perusteella sitten selvisi, oli, että Rasmun anturat ovat erittäin ohuet ja sädeluussa on keskialueella kanavoitumista ja jonkun verran epätasaisuutta reunoilla. 

1. Sädeluuhun piikitettiin Celestonia ja Linkosiiniä

2. Vuohiseen tehtiin suoneen laitettava regionaaliperfuusio

3. Kuminauhaa pidettiin parikymmentä minuuttia puristamassa, jotta veri pakkautuisi jalkaan ja 2. kohdan aine ehtisi vaikuttaa

Potilas lähdössä kotimatkalle

Rasmu on muotitietoinen, Louboutinit ne olla pitää!

Saatiin Metacam-kuuri ja ohjeeksi laittaa pohjalliset etusiin suojaamaan noita onnettomia kavioita. Rasmulla oli pohjalliset silloin, kun se tuli meille, mutta vaihdettiin ne pian orsikenkiin, koska kavion pohjat (tai kaviot yleensäkin) olivat huonossa kunnossa ja pohjalliset pehmittävät niitä entisestään. Kengittäjämme tulikin eilen pistämään meidän vanhat punaiset pohjalliset takaisin orsikenkien alle ja saimme myös vinkin anturoiden suojaamiseen sitä varten, jos päästään joskus taas ottamaan pohjalliset pois. 

Nyt edessä on parin viikon käyntikuuri, sitten hiljalleen aletaan ravaamaan ja lähetetään klinikalle videota, että miltä näyttää ja tuntuu ja sitten saadaan ohjeita jatkosta. Eli hyvälläkin tuurilla päästään vasta kesäkuussa hyppäämään.. Toivottavasti kaikki menee niin kuin pitäisi, ettei jää koko kesä välistä kisojen ja valmennusten osalta.

Kisakauden stratti Riders Innissä

Eilen perjantaina suunnattiin Rasmun kanssa kohti Hyvinkäätä ja Riders Innin avajaiskisoja. Perjantain kisat olivat ykköstasoa, mutta kutsussa oli toivottu kilpailuasua, joten loppujen lopuksi fiilis oli kuin "oikeissa" kisoissa. Päädyttiin lähtemään hyppäämään vain perjantain luokkia, koska heinäkuun jälkeen ei olla kisoihin päästy, niin hyvä käydä ensin vähän testaamassa, että mihin ollaan jääty :D

Listasin postauksen loppuun plussat ja miinukset kisoista, jos joku teistä lukijoista on huomenna tai myöhemmin tänään menossa Hyvinkäälle niin tietää ehkä vähän mitä odottaa!

Lähtömaksut oli aika hurjat (25€/luokka), mutta puitteet olivat kyllä todella upeat! Kisamaneesin pohja oli vaaleaa kuitua ja jos en nyt kamalasti valehtele, niin kyllä Rasmun hyppy tuntui siellä huomattavasti paremmalta kun verkkamaneesissa, jossa oli tavallinen tumma vähän epätasainen pohja.

Metrin verkka ei ollut kovin onnistunut. Ensinnäkin olin liian aikaisin verkkamaneesilla, kun vasta siellä selvisi, että verkkaamaan pääsee vain 10 ratsukkoa. Kävelin varmaan kymmenisen minuuttia Rasmun kanssa maneesin sivua edes-takaisin ennen kun pääsin sisään. Verkka-alue oli pienempi kuin meidän vanha maneesi ja varmaan puolella siellä mun kanssa samaan aikaan olleista hevosista oli punainen rusetti hännässä, joten en käytännössä pystynyt tekemään juuri muuta kuin ravaamaan/laukkaamaan uraa pitkin yrittäen varoa jokaista ratsukkoa. Tämän takia Rasmu ei ollut ihan kunnolla sitten hereillä kun meitä huudeltiin siirtymään kisamaneesille ja oli ihan pohkeen takana koko metrin radan. Mulla oli myös kannukset jääneet kenkien säädöille, joten ne olivat saappaissa valuneet osoittamaan niin alas, että jouduin maiskuttamaan Rasmulle pitkin rataa että olisin saanut sitä eteenpäin edes vähän reippaammin... :D Ei onneksi videolta näytä ihan niin tahmealta, miltä tuntui. Hypättiin puhdas perusrata ja uusinta, mutta jäätiin tietenkin ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi sijalle 11/37.

Koska metrissä lähdin aivan viimeisten joukossa ja kympissä muistaakseni kolmantenatoista, lähdin lähes saman tien takaisin verkan suuntaan. Kympin verkassa Rasmu tuntui jo heti paljon terävämmältä ja otinkin vain ihan muutaman hypyn, että heppa ei ehtisi väsähtämään. Lähdin 2 ratsukkoa "liian aikaisin" pois verkasta ja onnistuin sitten hämmentämään kisamaneesilla ovenavaajia kun olin ajoissa ja näitä kahta mua ennen lähtevää ei näkynyt missään. Loppujen lopuksi mut päästettiinkin sitten se 2 ratsukkoa liian aikaisin sisään ja mietin hetken, että mitähän tässä nyt tapahtuu kun maneesissa ei ollutkaan ketään muuta, vaikka metrissä 2 valmistautuvaa sai olla lisäksi sisällä. Sain lähtömerkin käytännössä heti kun tulin sisään, mua ei edes kuulutettu :D Onneksi Rasmu oli fiksuna ja hypännyt jo yhden luokan, niin ei tarvinnut näyttää sille mitään vaan pääsin suoraan pienen pukkikohtauksen jälkeen aloittamaan radan.

Kymppi oli paljon sujuvampi kuin metri, yksi pieni virhe kostautui puomiksi kolmospystyllä kun Rasmun laukka vähän hidastui kakkosen jälkeen kaarteessa ja tuuppasin sen kolmoselle. Taas jäätiin juuri ja juuri sijoittuneiden ulkopuolelle, sijalle 8/20. Muuten jäi sen verran hyvä fiilis, että melkein olisi tehnyt mieli hypätä 120 perään, kun oli jotenkin niin helpon oloista tuo kymppi pitkästä aikaa!

Plussat +

• Kivat radat, ei turhaa kikkailua, mutta silti sopivasti tekemistä
• Kisamaneesin estekalusto + pohja 10/10 would recommend
• Verkassa toimihenkilö hyvin ajantasalla siitä, miten kisamaneesissa luokka eteni
• Luokat olivat hyvin aikataulussa

Miinukset -

• Lyhyempi reitti verkasta kisa-areenalle erittäin kurainen
• Ei liikenteenohjausta
• Puffa kallis
• Verkka todella ahdas ja vain yksi suunta (pe käytössä vain puolet hallista) + sinne pääsi vain 10 seuraavaa ratsukkoa, eli verkka-aikaa ei kamalasti ollut kun siirtyminen verkasta radalle oli pitkä

Rasmun ja Akun, tai tuttavallisemmin Kärmeksen ja Möhkön, kaverikuva :)