Oltiin Tampereella tänään kisoissa. Tarkoituksena oli hypätä alue 110cm ja kansallinen 115cm, jota olin jo panikoinut koko viikon. Kisat meinasivat muutenkin jäädä jo välistä, koska Salla oli unohtanut, että oli luvannut mulle koppinsa ja soittelin sitten koko lauantain kopinomistajia läpi, kunnes vihdoin kahdeksan aikaan illalla löytyi yksi vapaa koppi...
Verkassa Rasmu oli ihan mukava, vähän löysä, mikä on normaalia, mutta kuitenkin pehmeä ja rento. Joku nainen huomautti, että meillä on poskihihnat melkein silmissä ja yritettiin niitä sitten korjata, mutta jostain syystä ne eivät asettuneet. En ymmärrä miten ne olivat ylipäätään menneet niin, koska normaalisti asettuvat alemmas, ja nyt niitä ei saanut liikutettua siitä mihinkään... Tein kotona sitten lisää reikiä ylempään turpahihnaan, jos se vaikka auttaisi.
Rata oli kympissä paljon haastavampi, mitä alueradat normaalisti, siinä ei ollut yhtään ns. yksittäistä estettä, vaan pelkkiä kaarevia tai suoria linjoja, pidempiä ja lyhyempiä, toisensa perään. En osannut ajatella radankävelyssä, että ne olisivat välttämättä sen suurempi ongelma, mutta toisin kävi. Nimittäin kun tulin huonosti linjan ensimmäiselle, en osannut säätää laukkaa sopivaksi, että toiselle oltaisiin päästy hyvään paikkaan. Sarjallekin tulin ihan pohjaan, samalla tavalla kuin omissa kisoissa viimeksi, mutta Rasmu pystyi pelastamaan, koska B-osa oli pysty, eikä okseri. Ainoa onnistunut pätkä radassa oli omasta mielestäni 6-7 linja. Kasille tultiin taas aivan pohjiin, joku vähemmän kiltti hevonen olisi kieltänyt ja sitten huonon ratsastuksen ja oman uskon loppumisen seurauksena kiellettiin ulos vikalla pystyllä.
Peruín lähtöni 115:ta, koska jotenkin multa on nyt ihan itsetunto ihan kateissa kun on mennyt viimeiset kisaradat huonommin, varsinkin se Ypäjä toukokuussa jotenkin pudotti maanpinnalle, että ei se aina mene niin kuin kuvittelisi. Luulen, että myös Rasmun itsetunto sai jonkun kolauksen, koska sehän ei kiellä ikinä. Ja koska se on niin jäärä luonteeltaan, niin kun se tänään ensimmäisen kerran kielsi, tiesin, ettei sitä olisi saanut siitä pystystä yli edes kolmannella yrityksellä. Akihan sitä sanoi, että Rasmua on yritetty mm. pitkästä vedestä yli pesäpallomailan ja porkkanan avulla ja tämän reilun vuoden yhteistyön jälkeen voin hyvin uskoa sen... :D
Huomatkaa epätoivoinen ilmeeni :D
Huomenna onneksi Pantsu tulee Aulangolle ja päätin jo, että seuraavissa kisoissa otetaan vähän iisimmin ja hypätään vaikka 90 ja 100 tai 100 ja 110.
Loppujen lopuksi toi rata ei näytä videolta lähestkään niin pahalta, kuin miltä se tuntui..
Tänään saapui kotiovelle paketti, jota olin jo odotellutkin lähes kolme viikkoa. Sisältä paljastui uusi silmäteräni, Antarèksen kypärä! Vuosi sitten päätettiin yhden kaverin kanssa, että tilataan Antarèksen kypärät. Mulla meni kuitenkin puoli vuotta, että sain rahat säästettyä, koska jouduin maksamaan tämän sentilleen itse. Keväällä yritettiin sitten tilata suoraan Antarèksen nettisivuilta, (koska Horse Boutique vetää välistä lähes 300e) mutta tilaus jäi jostain syystä "Waiting for confirmation" -tilaan. Kysyin tästä nettisivujen kautta, mutta en saanut vastausta, joten laitoin Facebookista viestiä. Käskivät minun laittaa annettuun sähköpostiosoitteeseen tilauksen ja maksu hoidettaisiin puhelimitse, koska he eivät voi aloittaa kypärän tekemistä, ennen kuin maksu on tullut perille (mitä ei siis ollut tapahtunut). Puhelinsoittoa tai vastausta sähköpostitilaukseeni ei kuitenkaan kuulunut, joten muutama viikko sitten sunnuntaina päätin, että vika oli mahdollisesti ylläriylläri meidän Windows kasissa jälleen kerran ja tehtiin tilaus tabletilla uudestaan ja order status muuttui "Confirmed" -tilaan. Vaikeuksien kautta voittoon siis, ja nyt mulla on uusi kruunu päässä ;)
Rasmukin sai jotain uutta, nimittäin vihdoin ja viimein estepenkin! Kaverin hevosen vanhan Passierin, ruskean, vaikka meidän kaikki kamathan on mustia... Kokeilen sitä vielä huomenna ratsastaen ja jos istuu painonkin kanssa, niin ostetaan se :)
Antarèksen kypärät tosiaan tehdään käsin Ranskassa, niinkuin muutkin tuotteet. 2011 jossain testissä Antarès valittiin maailman toiseksi turvallisimmaksi kypäräksi! (Ylläoleva + 2 allaolevaa kuvaa pöllitty Antarèksen fb-sivuilta)
Oikeastikin tarvitsin toisen kypärän, eli tämä ei ollut täysin tyhmä ostos. Vanha kypärä (BOT, mallia en muista, mutta eipä niitä taida muita ollakaan kuin se yksi) ostettiin mulle 2010 ja sillä on tullut tiputtua niin monta kertaa, ettei sormet riitä laskemiseen. Lisäksi hikoan päästä ihan järjettömästi, joten kesäisin varsinkin on aika ihanaa työntää päähän vielä edellisen päivän ratsastuksista kylmän hikinen kypärä... Todennäköisesti ainakin nyt alkuun koitan silti vähän säästellä tätä uutta kypärää ja käyttää vanhaa perusratsastuksissa.
Pehmusteita tuli mukaan kolmea eri kokoa, mikä on hyvä, koska mun pääni sattuu oleen ihan kummallisen mallinen...
Huomatkaa kunnon ilmastointireiät! :)
Käyttöohjeiden suomennos oli muuten aika laadukas
Musta clippi tuli kypärän mukana, hopeisen tilasin ylimääräisenä
Clippi lähtee irti painamalla lipan alta alareuna irti
On se hiaaano!
Mähän olen siis ihan addiktoitunut tähän merkkiin, ostaisin kaiken suojista jalustinhihnoihin Antarèsta jos olisin tarpeeksi rikas... Onko teillä jotain vastaavia addiktioita tiettyyn varustemerkkiin? Mitä kypäriä teillä on tai minkälaisen haluaisitte? Kommentoikaa! :)
Arvoin kysymysten järjestyksen uudelleen, eli eivät mene nyt kommenttijärjestyksessä :) Hurja kiitos kaikille kysyjille!
Toivottavasti jaksatte lukea, sen verran monta tuntia näitä vastauksia väänsin... 01. Ori,tamma,vai ruuna? Miksi?
Tämä kuva puhuu puolestaan... :D
Ruuna. Ehdottomasti. Tammat ovat liian neitejä, käyttäytyvät kuin naiset: yhtenä päivänä kaikki on mahtavasti ja elämä ihanaa, seuraavana kiukuttaa ja kaikki on ihan väärin päin. Yhtä kipeää ja sen vuoksi todella hapannaamaista tammaa hoidin joskus tuntsariaikoina ja Brendaa ratsastin pari vuotta, joten tammakokemukseni perusteella en ihan ensimmäisenä vaihtoehtona sellaista pitäisi, mutta en toisaalta sulje poiskaan sitä, että joskus tulevaisuudessa omistaisin tamman. Oreista ei mulla ole omaa kokemusta juurikaan, joten rajaan ne sen takia pois. Kiltin orin ottaisin kyllä, mutta en tiedä olisiko minusta tappelemaan yhtään vahvaluonteisemman tapauksen kanssa pidemmän aikaa, ainakaan vielä. Ruunia olen tähän mennessä omistanut kaksin kappalein ja hoitanut tuntsariaikoina, ja ne ovat niin tasaisia luonteeltaan, että niiden kanssa on mukava työskennellä, kun mieliala ei vaihdu yhtäkkiä käsittämättömästä syystä. 02. Onko Rasmu unelmiesi hevonen? Yksinkertaisesti vastattuna ei, ei ole. Uskon "unelmien hevosen" löytymiseen yhtä paljon kuin "sen oikean miehen". Aina jossain on joku parempi tai vähintään yhtä hyvä, erillainen puutteiltaan ja vahvuuksiltaan, joten toisaalta myös verrattamattomissa muihin. Etsiessämme hevosta reilu vuosi sitten Rasmu kuitenkin oli täysi napakymppi siihen tilanteeseen: sopivassa hintahaarukassa paljon paremmat ominaisuudet omaava hevonen, jolla on kokemusta ja kapasiteettia reilusti yli omien taitojeni. Vastaavaa tarjousta emme olisi löytäneet varmastikaan enää saman vuoden aikana, jos seuraavankaan.
Jos Rasmu ei ole unelmahevoseni, niin ei ollut Dani tai Brendakaan, eikä kukaan, kellä olen tähän mennessä vielä ratsastanut. Unelmahevoseni olisi Rasmun kokoinen, mutta hieman kevytrakenteisempi rautias piirrolla/leveällä läsillä ja yli polven korkuisilla sukilla. Ratsastettaessa yhteistyö- ja miellyttämisenhaluinen, varma ja herkkä avuille. Ei liian kuuma, mutta aktiivinen, toimisi hyvin kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa jne.
03. Omistatako sisaruksia? Juu, pikkusisko 11 vuotta.
04. Oletko perheesi ainoa hevosihminen vai ovatko vanhempasi myös? Äiti ratsastaa, mutta isä käy vain katsomassa kisoja silloin tällöin ja harrastaa sohvan nurkasta kommentoimista, jos katson ratsastusta telkasta... Sisko käy heppakerhossa ja hoitamassa hoitoponiaan, mutta ei ratsasta. 05. Oletko joskus meinannut kyllästyä ratsastusharrastukseen? Miksi? / Miksi et? En totaalisesti kyllästyä koskaan, mutta säännöllisesti pimeään kura-aikaan syksyisin on se kausi, kun ei tekisi mieli lähteä kotoa kuivasta, valoisasta ja lämpimästä pimeään tihkusateeseen kaivamaan kuraista hevosta tarhanperukoilta, tappelemaan tulvivan viemärin kanssa hinkatessa kuraisia jalkoja siihen kuntoon, että niihin voi laittaa suojat, jotta pääsee kuraiselle kentälle ja sieltä takaisin talliin hinkkaamaan taas kuria irti kaikesta mahdollisesta, mikä on ollut alle 1.5m korkeudessa maan pinnasta. Inhoan myös kylmää ja olen syyskuusta toukokuun puoleen väliin ihan syväjäässä ja jatkuvassa nuhassa + kurkkukivussa, joten sekään ei kauheasti lisää motivaatiota pimeään aikaan. Todellakin inhoan siis kura-aikaa ja silloin iskee välillä sellainen fiilis, että mikä ihme saa ihmisen harrastamaan tälläistä... Kesäisin sitten taas on motivaatio huipussaan, enkä lomalla oikein ehdi muuta ajatellakaan kun hevosia.
Ah, miten houkutteleva syyssää!
06. Mitä olet suunnitellut tulevaisuudelle? Vai oletko mitään? Riippuu, mistä nyt puhutaan ja miten vakavasti. Lähitulevaisuuden kuviot on melko selvät, tiedän jo esimerkiksi, että mikä koe mulla on viimeisenä viimeisessä jaksossa vuoden päästä ja mitkä aineet aion kirjoittaa (ruotsi ja yh syksyllä, äikkä, matikka, enkku ja hissa keväällä). Rasmun kanssa olisi kiva samassa ajassa päästä kilpailemaan (ehkä jopa menestyenkin) kansallisia 120 luokkia. Tämä on siis realistinen tavoite. Vähemmän realistinen tavoite on tietenkin kehittyä samassa ajassa niin pitkälle kuin omat rahkeeni riittävät, tässä vain ongelmana tulisi varmaan eteen Rasmun ikä. Lukion jälkeen 2015 onkin sitten kaikki vähän auki. Haluaisin media-alalle, mutta kys. ala on niin huonosti palkattua ja työllistettyä, että suoraan mediakouluun ei kannata lähteä, ellei sitten ole ihan superlahjakas (mitä en ole). Sen sijaan yritän varmaan pientä kiertotietä hakemalla UTA:n johtamiskorkeakouluun ja ottamalla sitten sivuaineiksi mediaa tai jotain. Fyysistä työtä en jaksaisi oikeana ammattina varmaan vuotta pidempään tehdä, joten mitään hevosenhoitajaa musta ei voisi tulla. En tiedä kyllä vielä, voi olla, että päädyn tekemään jotain aaaaivan muuta, mitä olen ajatellut, jos vaikka löydän rikkaan heppamiehen... ;)
...esim. Nicola Filippaerts kelpais hehee
07. Mitä teet vapaa-ajalla kun et ole tallilla tai koulussa? Teen läksyjä (...), dataan tai olen kavereiden kanssa. Meidän lukiosta tulee ihan älyttömästi kotihommia (eniten kaikista saman kaupungin lukioista, myös kokeet ovat paljon vaikeampia ja arvostelu YO-luokkaa), valehtelematta voin sanoa, että jos kursseja on yhdessä jaksossa kuudesta ylöspäin ja haluaa tehdä läksyt huolella, saa varata aikaa päivässä yhteensä noin 45min muille aineille ja pitkälle matikalle puolestatoista tunnista ylöspäin... Tähän vielä päälle kaikki esseet ja muut projektit. Niinpä yleensä teen kaikki mahdolliset läksyt viikonloppuna, mikä vähentää hommia viikolla jonkun verran. Nyt ekanan vuonna pääsin koulusta aina joko puoli kolme tai neljältä, ja koulumatkaa on pyörällä vartti / kävellen 35min, joten ihan hirveästi ei arkena ole aikaa muuta tehdä kun käydä tallilla ja tehdä läksyjä. Koeviikoilla kun pääsee koulusta joka päivä ennen yhtä, ehtii enemmän nähdä myös kavereita. Kotona latailen akkuja olemalla koneella. Editoin videoita ja kuvia, luen blogeja ja olen koukussa tumblriin...
Joskus tosin mietin, että miksi...
08. Aiotko ostaa Rasmun jälkeen hevosen? Todennäköisesti. Tai ainakin ottaa ylläpitoon/yhteisomistukseen/vuokrata. Se, että millaisen hevosen, riippuu pitkälti siitä, milloin sen hankkiminen tapahtuu. Todennäköisesti jos uuden hevosen tarvitsisin sitä varten, että nyt parin vuoden sisällä kehittyisin ihan järjettömästi ja tavoitteena olisi esim. maajoukkueeseen pääsy, hevosen pitäisi tietenkin olla sitten siihen tarkoitukseen sopiva puoliverinen. Mutta koska sen tason nuoremmat hevoset ovat aika hinnakkaita, pitäisi varmaan yrittää etsiä ylläpitohevosta tai jotain muuta ratkaisua. Toisaalta houkuttaisi ottaa nuori hevonen projektiksi, vaikka ihan OT täykkäri (koska täykkärithän nyt vaan ovat niin ihania...) ja kouluttaa siitä sitten kunnon kansalainen. Jos opiskelemaan lähtö sotkee heppahommat parin vuoden päästä, niin voihan olla, että seuraava oma hevonen on mulla vasta tätiratsastajaiässä. Toivottavasti kuitenkin jo aiemmin.
Ne on vaan niin nättejä!
09. Miksi myit Danin? Koska Salla, Anna ja Piia olivat kaikki sitä mieltä 2011, että kehittyäkseni tarvitsen uuden hevosen, koska Dani alkoi varoa esteillä kieltelemällä jatkuvasti (enkä tarkoita mitään paria kertaa per valmennus, vaan oikeasti tipuin tuona vuonna sen pari kertaa per valmennus niistä pahimmista kielloista) ja tekemällä ihan järjettömiä loikkia silloin, kun sain sen puskettua esteistä yli.
Este ehkä 80cm. Kaikki kuvat eri lähestymisistä, eikä tässä ollut edes kaikki... Jari Sneckin valppa 4/2011
Syksyllä D kangistui ihan järkyttävästi, ei sillä, että se todellakaan olisi ikinä ollut mikään notkea tai taipuisa. Anna asetti meille esteiden maximikorkeudeksi 80cm ihan kotitreeneihinkin ja aloimme siinä vaiheessa etsiä ylläpito-/vuokrahevosta mulle mahdollisimman läheltä, jotta kuitenkin voisimme pitää Dani-papan samalla. Kaverini vanha hevonen lähti samana syksynä eläkkeelle Loimaalle Annan tutulle ja kuultuamme pelkästään positiivista palautetta Punkin tilasta laitoin omistajalle viestiä, jos he ottaisivat Daninkin sinne. Tässä vaiheessa siis oltiin jo lopputalven puolella ja Salla oli saanut puhuttua äidille läpi ajatuksen ihan omasta uudesta hevosesta vuokra/yp:n etsimisen mahdottomuuden tajuamisen jälkeen. Meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ajallisesti tai rahallisesti pitää kahta hevosta Aulangolla, joten Loimaa oli "ainoa toivo". Anna ja Salla kehuivat Danin maasta taivaisiin (ihan syystä) ja saivat näin puhuttua Danille eläkekodin. Emme siis todellakaan myyneet Dania rahasta, vaan se pääsi maailman parhaaseen eläkepaikkaan.
Päivääkään en ole tätä ratkaisua katunut, koska valehtelematta Punkki on paras paikka, mitä vanhalle hevoselle voi tarjota. Me emme olisi mitenkään pystyneet tarjoamaan Danille Aulangolla samoja olosuhteita ja samantasoista hoitoa ja olen varma, että D tulee elämään onnellisempana nämä viimeiset vuotensa laiduntaen ja toimien lasten suosikkina heppakerhoissa ja pienimuotoisessa tuntitoiminnassa, kuin mitä se olisi Aulangon mutatarhoissa jalat turvoksissa seisoessa.
10. Aiotko joskus myydä Rasmun? Rasmua ei enää parin vuoden päästä pysty sen iän takia laittamaan kiertoon, enkä sitä haluaisikaan, koska henkilökohtainen mielipiteeni vanhan hevosen myymistä kohtaan on ei. Rasmu on myös liian ilkeä siihen, että se pääsisi Punkin tilalle, koska eihän siihen uskaltaisi yksikään lapsi koskea sen jälkeen kun se kerran jotain yrittäisi purra. Todennäköisesti se jää sitten äitin hoiviin Aulangolle kun minä lähden opiskelemaan ja olen vain viikonloput kotona. Katsotaan miten siitä selvitään.
11. Mitä tavoitteita sulla ja Rasmulla on pitemmällä tähtäimellä? Tämän sanoinkin jo, eli päästä niin pitkälle kuin mahdollista. Ainakin niitä kansallisia 120cm luokkia.
12. Mikä on korkein este mitä Danilla olet hypännyt? Entäs muuten? Danilla joskus vuonna 2008 (olin siis 12v) Iidan tunnilla "tästä-ei-sitten-kerrota-Sallalle" -korkeushyppykilpailussa n. 130-135cm pysty. Dansku luonnollisesti oli paras (heh) ja kun voitettiin sillä jollain 120-125cm korkeudella, Iida kysyi, että tuunko vielä jos nostetaan vähän. Muistan miten tuntui, että se puomi on ihan tapissa ja oltiin ihan superkorkealla siellä päällä. En ymmärrä miten sain askeleet noissa yli metrin korkeuksissa edes sopimaan siihen yksinäiselle pystylle pitkän sivun loppupuolella meidän maneesissa... Huh. Toi jäikin sitten pitkäks aikaa meidän ennätykseksi, eikä Danin kanssa sitä enää rikottukaan. 2011 muistan jossain Pantsun valpassa hypättiin Piialle tyypillistä parin esteen linjaa maapuomien kera, ja kun viimeistä pystyä nostettiin 115cm:ään se tuntu ihan hurjalta...
Suorastaan hurja 115cm
Muuten korkein on sitten varmaan ollut viime vuonna Annan valmennusleirillä Rasmun kanssa se 130-135cm okseri. (Allaolevan videon alkupuolella)
13. Elämäsi tärkein asia/asiat? Perhe, kaverit ja hevoset. Enough said.
14. Miksi valitsit Rasmun, etkä jotain toista? Rasmu oli neljäs hevosehdokas, jota kokeilin. Ensimmäinen oli ylläpitoon tarjolla oleva sählä latvialainen, lähes ponikokoinen kimo, jossa ei nyt ihan hirvittävän positiivista ratsastettavuudessa ollut, mutta luonteeltaan oli super ja näyttikin ihan kivalta. Toinen ehdokas oli myös ylläpito tai mahdollinen myynti, kenttää startannut täykkäriruuna. Säkäkorkeus oli reippaat 170cm, mutta lihaksia ei ollut nimeksikään ja takasessa (oireeton) kinnerpatti. Tämäkin oli kiva luonteeltaan ja pienellä kuntokuurilla olisi saanut varmasti oikein hyvän. Itseasiassa tämä oli mun ykkösvaihtoehto, olisin ottanut kuukauden koeajallekin, jos Rasmu ei olisi löytynyt. Salla soitti äidille Aki Hannulan myynnissä olevista hevosista ja mitkä niistä mahdollisesti olisi mulle sopivia. Sovittiin koeratsastuspäivä ja sopivasti löysin samalta tallilta vielä yhden myynnissä olevan yksityisen kokeiluun myös. Se nyt oli oikeastaan selvää jo, kun pääsin Rasmun kyytiin, että nyt on jotain ainutlaatuista alla, mitä ei pidä päästää menemään. Äiti ja Aki väänsivätkin sitten kauppaa muutaman päivän kun kumpikaan ei halunnut tulla vastaan tarjouksissa. Samaan aikaan minä itkin ja valvoin, koska olin ihan 100% varma, että jos Aki ei saa haluamaansa tarjousta, se myy Rasmun jollekin muulle. Lontoon Olympialaisiin menossa ollut vammaisratsastaja Jaana Kivimäkikin oli Rasmua kysellyt, eli ostaja olisi kyllä löytynyt, mutta ymmärsin, että Rasmu oli Akin vaimon Marjon silmäterä ja Marjo halusi myydä Rasmun nimenomaan meille.
15. Kauanko Rasmu ja Dani oli samaan aikaan sinulla? Rasmu tuli maaliskuun lopussa ja Dani lähti toukokuun puolenvälin jälkeen. Eli vajaat 2kk.
16. Kivoin hevonen jolla olet ratsastanut (ei Rasmu, Brenda tai Dani)?
Varmaan ruotsinpuoliveritamma Skilla, joka tuli Sallalle Pantsulta alunperin tuntsariksi, mutta koska ei soveltunut todellakaan siihen hommaan, niin on nyt vuokralla. Pantsu ja Fredde hyppäsivät sillä 140-luokkia Ruotsissa, Suomessa se oli ylläpidossa jollain tytöllä, jonka kanssa se meni jotain 120cm. Kokeilin Skillaa kerran ihan mielenkiinnosta kun se oli tullut Aulangolle ja se oli niin erilainen kuin mikään hevonen, mihin olin sillä hetkellä tottunut, että jätti tosi positiivisen mielikuvan. Olihan se hirvittävän vino ja ihan älyttömän kuuma, mutta jotenkin vaan hirmu kiva!
