Juhlakentän kirous murrettu!

Lauantaina suunnattiin Ypäjälle hyppäämään avoin 90. Luokan piti aikataulun mukaan alkaa yhdeksältä, itse lähdin numerolla 24, joten suuntasin Juhlakenttää kohti varttia vaille kävelläkseni radan, mutta kun pääsin kuulutusten kantosäteelle niin luokan ensimmäinen ratsukko sai juuri lähtömerkin. No, enhän mä mitään radankävelyä olisi tarvinnutkaan, amatööreille sellaiset...! Eikun sitten vaan takaisin Sujuvalle laittamaan Jaskaa kuntoon ja verkkaan. Kilpailijatiedotteessa taisi kyllä lukea, että aikatauluja pyritään lauantaina tiivistämään, mutta en ollut huomioinut sitä kun en muistanut, että aamulla oli ennen 2-tason luokkia yksi 1-tason 80cm.

Kuva: Henni-Leena Helenius

Ravailin ensin Keskikentällä hiukan, mutta siirryin n. 9 ratsukkoa ennen omaa vuoroani Juhlakentällä olevaan esteverkkaan, mikä olikin sitten virhe isolla V:llä. Esteverkka oli meinaan lievästi sanottuna ahdas ja jostain syystä siellä olleista ehkä kymmenestä ratsukosta aina yli puolet kävelivät. Ja suurimmalla osalla oli vielä rusetti hännässä, joten en uskaltanut juurikaan kurvailla siellä ahtaudessa kenenkään ohi ja näin ollen koko laukkaverryttely jäi aikalailla mitättömäksi. Jaskan kääntösäde ja tasapaino tiukoissa kurveissa kun ei luonnollisestikaan ole vielä ihan priimaa, niin en myöskään saanut hyviä hyppyjä alle ennen radalle siirtymistä. Ja se aika mitä radalla ehdin valmistautuvana ratsukkona olla meni siihen, että yritin saada Jaskan kentän katsomonpuoleiselle pitkälle sivulle, sillä tyyppi keuli kauhuissaan paikallaan jonkin aikaa, ennen kuin sain vakuuteltua sille, että a) katsomon ihmiset b) kuulutuslaite tai c) valokuvaajat eivät olleet hyökkäämässä sen kimppuun.

Polviakin vois koukistaa, mut Jasen mielestä on helpompaa ponnistaa vaan riittävästi ylös, että voi sitten vaan roikottaa noita pitkiä koipia mukana... :D 

Lähtömerkin jälkeen matkaan lähdettyäni Jaska oli vähän jännittynyt ja pohkeen takana. Ykköselle tuli iso löysä hyppy, sen jälkeiset hypyt taas eivät olleet yhtään selän läpi ja pari puomia otettiin matkaan. Sarjoille on edellisillä kisareissuilla tullut vähän kiemuroita, mutta nyt sarja oli oikeastaan ainoa pätkä radasta, joka oli hyvä toisiksi viimeisen linjan lisäksi. Toivoin tuon linjan jälkeen, että Jaska olisi ollut jo vähän enemmän hereillä, mutta viimeisen linjan ensimmäiseltä hypyltä keilattiin taas yksi puomi ja mun oli pakko huomauttaa vähän raipalla lavalle vaikka tiesin, että sen takia väli jäisi lyhyeksi ja riskinä olisi virhepistepotin kasvaminen kuuteentoista jos en saisi istuttua viimeisellä tarpeeksi vastaan. Jase nosti kuitenkin koipiaan näppärästi ja jäätiin siihen (edelleenkin melkoisen ala-arvoiseen) 12 virhepisteeseen.

Ihan selkee kenttäponi! 

En siis todellakaan ollut tyytyväinen lauantain rataan, varmaan eka kerta ikinä kun mua oikeasti harmitti maalilinjan ylitettyäni. En ole maailman kilpailuhenkisin ihminen, joten osaan yleensä ottaa aika hyvin ne hetket kun esim. jää ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, tippuu tai kieltää ulos radalla. Nyt koska Turussa meni niin hyvin, olin kuvitellut, että olisin saanut Ypäjällä helposti puhtaan radan ratsastettua kun tiesin, että esteet eivät olisi lähellekään tapissa ja radat tosi kilttejä myös näille lapsihepoille. Mitä mun olisi pitänyt tehdä, oli se, että olisin verkannut tilavalla Keskikentällä Jaskan hyvin avuille ja pohkeen eteen tai olisin edes jollain asteella tehnyt laukkaverryttelyä siellä ja siirtynyt vasta n. 5 ratsukkoa ennen omaa vuoroani ottamaan pelkästään muutaman hypyn sinne ahtaaseen verkkaan. Jaska on vähän diesel ja sillä on niin pitkä askel, että se tarvitsee nimenomaan huolellisen laukkaverryttelyn reippaassa temmossa niin, että se laukkaa läpi selän rennosti ja lähtee eteen ja tulee taakse nopeasti vaikka olisin itse kevyemmässä istunnassa. Toinen asia mikä meni pieleen oli se, että en käyttänyt/pystynyt käyttämään hyväkseni sitä viimeistä hetkeä jolloin olisin voinut herätellä Jaskaa, eli sitä hetkeä kun valmistauduin. Kuten jo sanoin, tuo aika meni lähinnä keulimiseen, mutta en tiedä sitten olisiko ollut parempi vain työstää hevosta jossain nurkassa vähän siirtymisillä ja lähteä radalle näyttämättä laitoja ollenkaan.

Jos nyt jotain positiivista pitää tähän loppuun keksiä, niin tulipahan huomattua miten tärkeä hyvä verryttely oikeasti on ja lisäksi mursin Juhlakentän kirouksen :D Edellisillä kerroilla samalla kentällä hypätessäni olen nimittäin joka kerta päätynyt tarkastelemaan pohjan koostumusta ja muistoksi saanut mm. jonkinasteisen lihas- & -hermovamman vasempaan alapohkeeseeni. Huonomminkin siis olisi voinut toki mennä ;)

Rasmun mahaplätsi back in the days aka onnistunut debyytti kansallisiin luokkiin

Kisois toisel puol jokkee

Kuvat ottanut Photoman Annika Mäki, kiitoksia! :)

Racingin Noviisisarjan kiertäminen jatkui Turun Maljasta viime viikon perjantaina. Meinasi jäädä kyyti saamatta ja Jaskakin esitti vähän yhtäkkisestä kuumuudesta johtuvan nestehukan oireita jättämällä alkuviikosta aamuruokia syömättä ja vaikuttamalla väsähtäneeltä, joten melkein peruin startin. Kaikki kuitenkin järjestyi kun kävin useita kertoja päivässä pakkojuottamassa hevosta, nostin suolamäärää (mitä en ollut tajunnut tehdä vaikka lämpötila nousi... Miten tyhmä sitä voi olla?) ja lopulta Salla päätti jälki-ilmoittautua kahdella hevosella perjantaille, joten kyytihuoletkin hävisivät.

Oli hassua käydä Artukaisissa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Viimeksi sinne lähdettiin maaliskuussa 2012 kun haimme Rasmun uuteen kotiin. Time flies. Huomaa muuten kyllä, miten ihanalla sijainnilla asumme kun meiltä on Helsinkiin, Ypäjälle ja Tampereelle 45min-1h ajomatka ja tuo 2h Turkuun tuntui ihan järjettömän pitkältä :D Hatunnosto kaikille, jotka jaksavat ajaa useita tunteja kisoihin viikonlopusta toiseen!

Kisareissu oli aika onnistunut, Jaska oli ihan reteenä paikan päällä ja selvästi tiesi mikä on homman nimi nyt kun se on jo niin hirmuisen kokenut kilpahevonen ;) Verkassa en oikein saanut sitä pohkeen eteen kun se kuikuili tiellä olevia liikenteenohjaajia huomioliiveissään eikä oikein keskittynyt oleelliseen. Rataan tutustuessa sain sen kuitenkin hyvin avuille ravaillessa ja laukkaillessa areenalla ristiin rastiin. Esteitä en sen kummemmin näyttänyt kun niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Lähinnä siis kiertelin takanurkassa, missä aidan toisella puolella oli jänniä johteita rykelmässä, sekä sarjan ympärillä, koska Jaska vähän katsoi tuomaritornia sen vieressä.

Oletin, että rata olisi ollut samalla tavalla täynnä yksittäisiä esteitä kuin Ainossa, mutta tilanne oli jotakuinkin päinvastainen: yksi yksittäinen pysty ja muu rata noin kuuden askeleen suoria ja kaarevia linjoja. Jasen kanssa linjat eivät tietenkään ole mikään ongelma, ihmettelin vaan miten vaikeusaste nousi niin radikaalisti edellisestä osakilpailusta... Olin etukäteen asettanut tavoitteen, että koska kaikissa edellisissä starteissa kodin ulkopuolella tulokseksi on tullut 8vp, niin nyt olisi positiivista jos tulisi vain yksi puomi. Edellisistä ykkösen pudotuksista viisastuneena aloitin radan vähän reippaammassa rytmissä ja ratsastin myös loppuradan tätä rytmiä ylläpitäen, hyödyntäen kevyttä istuntaa mahdollisimman paljon. Tuloksena tasainen, reipastempoinen rata yhdellä puomilla, joka tuli kun tyyppi unohti taas kertakaikkiaan nostaa niitä koipiaan riittävän ylös kakkosella. Sarjalle tuli vähän pieni hyppy sisään ja tultiin sieltä pienellä kiemuralla ulos, mutta noin yleisesti ottaen Jaska hyppäsi todella hyvin ja päättäväisesti koko radan läpi. Salla oli sitä mieltä, että oltaisiin valmiita jo metriin, mutta voi olla, että otan vielä yhden avoimen ysikympin startin alle Ypäjällä GP:ssä parin viikon päästä, sitten metri Riders Innissä tai Ainossa kesäkuun alussa, ja sitten toivottavasti puhdas rata + kvaali NHF:n finaaliin Tampereelta Noviisisarjan viimeisestä ysikympistä. 

Pahoittelen puhelinlaatuista videoa, kamera jäi autolle kun en ehtinytkään enää hakemaan sitä radankävelyn jälkeen. 

Tuusula Derby

Perjantaina käytiin Ainossa hyppäämässä Racingin noviisisarjaa 4-5 -vuotiaille. Jaska matkusti tällä kertaa yksin ja oli vissiin vähän jänskää kun heinäverkko ei koko reissun aikana juuri tyhjentynyt. Kisapaikalla tyyppi käyttäytyi kuitenkin todella rauhallisesti ja oli verkassa jopa pohkeen takana. Pienet sydämentykytykset ehti kuitenkin yksi käsihevosalueen karkulainen aiheuttaa (kuvitelkaa verkkakentällinen nuoria hevosia reagoimassa tähän tilanteeseen... :D) ja radalla ennen luokkaa palloillessamme tuomaritorni sekä kuusiaidan takaa kuuluvat pesäpallopelin äänet myös vähän jänskättivät. Noviisisarjan osakilpailuissahan on siis se kiva, että nuoret pääsevät kymmeneksi minuutiksi tutustumaan kisakenttään ennen luokan alkua. Edellisen päivän livelähetyksen seuraamisen jäljiltä tiesin, mitä kohtia kentällä ja sen ympäristössä halusin käydä näyttämässä Jaskalle, ja tuo 10min oli sen vuoksi hyödyllinen, vaikka kaksi valmistautuvaa ratsukkoa saivatkin olla radalla luokan aikana.

Verryttelystä noin yleensä tuli ehkä hieman turhan pitkä tällä kertaa, koska ilma oli jo aamulla melko lämmin. Valmistautuessani olisin saanut ehkä vähän terävöittää Jaskaa, koska ykköseltä otettiin heti yksi turha puomi. 2-3 suora pysty-okseri -linja oli 24m, joten ajautuessani hieman pohjiin kakkoselle, tiesin, että Jaskan laukalle väli olisi ollut ihan normaali 6 ja siksi pyysin vain hitusen eteen. No, ei olisi pitänyt pyytää yhtään, sillä väli osoittautuikin lyhyemmäksi mitä olin luullut ja nappasimme kolmoselta myös yhden puomin.

Nelospysty oli kentän takanurkassa pesispelin äänien luona, joten päätin pyytää Jaskaa vähän aktiivisempaan laukkaan, jotta se ei keksisi tehdä mitään tyhmää. Paikkakin oli parempi ja onnistuin sitten säilyttämään tuon reippaan temmon tasaisena läpi koko loppuradan, eikä loppajalka lopsautellut kinttujaan enää sen enempää. Radan viimeinen este oli sarja, jota edellä menneet nuoret olivat vähän katsoneet kun A-osan eteen tuli iso varjo sen portista. Videolta näkyy, että Jaskakin vähän epäröi ja leiskautti sitten aika korkean hypyn, mutta onneksi sillä on niin pitkä askel, että se venyi helposti B-osalle ja selvittiin kunnialla maalilinjan yli. Arvostelu luokassa oli A.1.0, mutta tuloksista huomasin jälkeenpäin, että meillä oli koko luokan toisiksi nopein aika! Jaskalla on niin pitkä askel, että kummasti se kuljettaa, vaikka videolta, saati sitten selästä, matkanteko ei tuntunutkaan nopealta.

Venyy venyy!

Tämä rata oli niin paljon tasaisempi kuin Hyvinkäällä viikkoa aiemmin, joten vaikka pariin puomiin osuttiinkin, olen ihan supertyytyväinen! Kisaputki jatkuu toivottavasti perjantaina Turussa toisella noviisisarjan osakilpailulla, jos vain saan uhkaus-kiristys-lahjonta -periaatteella kuskin meille jostain... (Saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi..!)

Iloinen Reissu-Jaska takaisin kotona!