Ulkokauden avaus Riders Innissä

Eilen aloitettiin ulkokausi Riders Innissä, jonne lähdettiin neljän hevosen voimin Aulangolta. Oltiin mukavan ajoissa paikalla ja ehdittiin katsomaan kasikympin ratoja melko pitkään ennen kun lähdettiin laittamaan Sallalle ensimmäistä hevosta valmiiksi. Lähdin itse ysikympissä numerolla 37, joten Jaska sai jäädä vielä koppiin. Jostain syystä meidän aikataulutus vähän pääsi pettämään ja kun Jaska ja koppikaveri Nelli siirtyivät verkaan, oli radalla numero 30. Hups. Verkka oli maneesissa, joka oli Jaskan mielestä vähän tosi jännä, koska siellä kaikui, oli hämärää, kaiutin pitkällä sivulla yritti hyökätä kimppuun ohi mentäessä ja oviaukon kirkas valokeila pelotti. Seurauksena se, että pieni kerpuusi pomppi kumipallona pää jalkojen välissä köyrien 50% tuosta huimasta vajaa 10min verkasta mitä ehdin tehdä. Loput 50% meni puolet yrittäessä saada hevosta ravissa rentoutumaan (laukasta seurauksena pukittelu) ja puolet niihin muutamaan verkkahyppyyn mitä ehdin ottaa. Nuo muutamat hypyt olivat kuitenkin kaikki hyviä, Jaskalle oli ilmeisesti sama pomppiiko se puomien yli vai järjestääkö itselleen näkymättömiä esteitä :D



Mietittiin edellisiä ratoja katsoessa Sallan kanssa, että meidän hevoslapsia saattaa jännittää a) valkoinen hiekka ja b) tuomareiden auto kulmassa ja vika este joka hypätään sitä kohti. Portista sisään sujahtaessamme Jaska totesi selkeästi pohjasta, että "Jaahas, tänään hypätään beachillä", mutta ei ihmetellyt sitä sen kummemmin. Kävimme tsekkaamassa tuomariauton, joka aiheutti hieman teatraalista puhinaa, mutta ei sen kummempaa sekään. Näytin Jaskalle vielä laidassa kiinni olevan sarjan molemmat osat, erikoisimman väriset esteet ja reunassa olevan kolmosokserin. Voisin lyödä vaikka vetoa, että tuolla radalla ehkä 3 estettä olivat sen 90cm, kaikki muut 5-10cm isompia (ks. esim. este 5 kuvassa), mutta ei se menoa haitannut :D Arvostelu oli 367.1 Special, joka tarkoitti sitä, että kaikki ratsukot saivat ratsastaa myös toisen vaiheen (tai kolmanteen kieltoon asti), mutta jos ensimmäisestä vaiheesta tuli virhepisteitä, ei toisen vaiheen tulosta kirjattu erikseen. En vieläkään tiedä mihin se ensimmäinen vaihe olisi päättynyt, koska en sitä koskaan mistään ratapiirroksesta käynyt katsomassa, mutta yhteensä radalla oli 12 estettä, joista 2 oli sarjoja, eli hyppyjä tuli ihan kiitettävästi.

Koska verkassa hevosen pysäyttäminen olisi tiennyt satulan muuttumista heittoistuimeksi, en saanut kiristettyä vyötä missään vaiheessa. Onneksi ulkona Jaska rauhoittui täysin ja radalla kakkoja keräämässä ollut Ville auttoi pitämään mun villihevosestani kiinni sen verran, että sain kiristettyä vyötä edes toiselta puolelta. Rata oli suhteellisen ok. Muutamia tosi hyviä pätkiä; Jaska eteni reippaasti ja keräsi jalkansa nätisti hyppyyn, mutta sitten taas muutamia ihan turhia puomeja ja yksi luikahdus ohi esteestä. Ykköseltä tuli ensimmäinen turha puomi, vaikka hyppy oli ihan terävä, 2-4 oli hyvä pätkä, vitoselle sain vähän polkaista kun kaarre oli syönyt laukkaa ja hypystä tuli vähän ylimitoitettu. Kutonen oli ensimmäinen sarja, josta otettiin b-osalta turha puomi. Seiska oli jännä kirkkaan punainen (ja iso!) okseri, jolle taas sain vähän rohkaista ja Jaska hyppäsi vähän enemmän ylös kuin eteen, joten jollain jalalla onnistui kolauttamaan etupuomin pois toiselta kannattimelta. Seiskan jälkeen laukka pääsi vähän pitkäksi ja kasille tultiin vähän pohjaan, mutta hyppy oli hyvä. Ysi myös ok ja kympille olin tulossa hyvään paikkaan ja Jaska oli ihan menossa mukana, kunnes se viimeisellä askeleella kauhistui ajatuksesta, että edessä oli sarja, joten päätti luikahtaa ohi vielä kun ehti. Uudella yrityksellä meni kuitenkin kiltisti. Viimeiselle linjalle tulin vähän pohjaan ja Jaska ei nostanut etujalkojaan riittävästi, joten siitä taas yksi puomi. Kahdelletoista annoin vähän sujua, että saatiin se tarvittavat 5 askelta. Hypystä tuli vähän lössähtänyt, mutta puomeihin ei osuttu. Vissiin alkoi Jaskalla jo painaa jaloissa pitkä, reipastempoinen ja varmasti isoin kisarata, mitä se on elämässään hypännyt.

Ihan ok suoritus siis näin ulkokauden alkuun. Rutiinilla saadaan varmasti vähennettyä noita turhia puomeja ja lisättyä niitä hyviä hyppyjä, mitä tälläkin radalla oli paljon. Ensi viikolla edessä on Tuusulan Derby Ainossa, missä hyppäämme perjantaina Racing Noviisisarjan osakilpailun 4-5-vuotiaille :)

Super-Jaska iskee jälleen!

Perjantaina oltiin ekaa kertaa koulutunnilla ulkona, lauantaina oli estetunnin vuoro! Perjantaina Jaska oli melko iloinen, mutta sain keskitettyä sen pomppufiiliksen työntekoon aika nopeasti. Estetunnin suhteen pelkäsin, että intoa löytyisi vielä enemmän ja varustauduin pitkästä aikaa turvaliivillä. Martingaaliakin haeskelin hetken meidän kaapista, mutta koska muistin ottaneeni sen jo kuukausia sitten kotiin pesuun ja karkuun homehtumiselta, päätin vain toivoa parasta sen osalta, ettei Jaska päättäisi innostua liikaa. Pelko osoittautui turhaksi, koska Jaska 5v. käyttäytyi taas kovin mallikkaasti, vaikka kaikki tekijät katastrofille olisivat löytyneet ympäriltä (tuuli, veneet, kanootit, opettajan kopissa parveilevat lapset tai muiden hevosten ilakoinnit, näin muutama mainitakseni).

Alakentälle ei oltu vielä raahattu kaikkia esteitä, joten tehtävät eivät olleet kovin monimutkaisia, mikä ei tietenkään haitannut nyt kun vasta ekaa kertaa oltiin ulkona. Verkattiin ensin parilla maapuomilla ja volteilla, otettiin muutamia hyppyjä pitkän sivun tehtävällä (puomi-12m-ristikko-20m-puomi) niin, että väleihin tuli saada 3 ja 6 askelta. Jaskalla on niin pitkä askel, että viisikin laukkaa tuntui ihan mahdottomalta änkeä tohon väliin, nyt varsinkin kun moottori toimi paremmin kuin sisätiloissa.

Rataa tultiin ensin ristikoilla, sitten pystyillä ja lopuksi harjoiteltiin yhdet pidemmät lähestymiset vähän isommille pystyille keskellä kenttää. Jaska oli ihan älyttömän hyvän tuntuinen ratsastaa! Mun ei tarvinnut tehdä selässä juuri muuta kuin ohjata tolppien väliin ja yrittää istua itse hiljaa, olispa aina näin helppoa! Perjantaina aloitetaankin sitten ulkokisakausi Riders Innistä, missä hypätään taas 90cm.

William Matthew'n valmennus

Viime viikonloppuna austraalialainen tehoduo Warwick McLean ja William Matthew olivat pitämässä Aulangolla valmennuksia ja klinikkaa. Alunperin mun oli tarkoitus mennä vain kuunteluoppilaaksi, mutta kun Willin valmennuksista vapautui yksi paikka, ajattelin, että kai se on sitten mentävä kun kerran on tilaisuus :D

Jaska oli ehkä vähän poikki perjantain kisareissusta ja siksi oli ihan hyvä, että meidän vuoro oli vasta kahdeksan aikaan illalla. Pistin varmuuden vuoksi kannuksetkin, joiden käyttämistä olen Jaskan kanssa yrittänyt välttää mahdollisimman paljon. Nyt oli kuitenkin ihan hyvä ratkaisu olla edes nuo pitkät pallopäät messissä, jotta sai edes vähän tarkemmin käskettyä Jaskaa liikuttamaan koipiaan. Vähän kuumotti täräyttää paikalle kaikkien hienojen kouluratsukoiden jälkeen tollasella luikerolla estehevosenalulla ja vielä estepenkin kanssa, Rasmun koulusatulaa kun ei ole vielä testattu Jaskalle. Will kysäisikin retorisesti heti lyhyen esittelyn jälkeen että "So you jump him, right?". Obliviously yes. Kerroin alussa Willille, että nimenomaan käynti-laukka siirtymiset ovat olleet vaikeita ja niihin olisi kiva saada jotain uusia työkaluja, muita ongelmia meillä ei juurikaan ole.

Käynnissä tehtiin salmiakkikuviota takarityylisillä käännöksillä, josta siirryttiin raviin ja ravissa tehtiin ensin vain askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, jotta takajalat saataisiin kunnolla alle ennen laukannostoharjoituksia. Jaskalla on tälläisinä laiskapäivinä usein vaan yksi vaihde käytössä per askellaji, joten tuntui, etten meinannut saada mitään eroa raviin. Muutaman ravikierroksen jälkeen tehtiin aina pienemmän ravin kautta laukannostoja, joista ehkä puolet olivat ihan kelvollisia ja puolissa Jaska yritti vetää itsensä pitkäksi. Will käski ajatella tuntumaa mahdollisimman tasaisena niin, että Jaska pysyisi pohkeen ja ohjan välissä läpi siirtymisen. Helposti työnnän vähän ohjaa pois laukannostoissa ja nyt piti keskittyä siihen, ettei niin pääsisi tapahtumaan, koska muuten Jaska saisi heti tilaisuuden livahtaa pois tuntumalta.

Ravi-laukka -siirtymisten jälkeen palattiin takaisin käyntiin ja tehtiin väistöjä ympyrää pienentäen ja suurentaen, tarkoituksena aktivoida sisätakajalkaa ja kontrolloida lapoja. Tämä tietenkin valmisteli käynnistä tehtäviä laukannostoja, joihin päästiin muutaman kierroksen jälkeen. Vasen kierros on vaikeampi kuin oikea, siinä nousee yleensä väärä laukka, tai jos nousee oikea, nousee se kiihdytyksen kautta tai ilman, että vtj astuisi mahan alle ja näin laukka jää vähän laaduttomaksi. Alettiin siis nostamaan laukkoja niin, että väistettiin ympyrällä ulos, asetus ulkona ja tuntuma kevyenä vasemmalta. Aina kun sain lavat pysymään mieluummin vasemmalla, kuin yhtään oikealla, ja oikean ohjan estämässä lapoja punkeamasta ulos, laukka nousi vasempana ja täsmällisesti. Ihmeellistä, eikö? Näitä hinkattiin aika paljon, myös oikealle. Vasemmassa kierroksessa Will painotti nimenomaan tuota oikean ohjan tukea, mikä oli hassua, koska olen aina luullut roikkuvani liikaa nimenomaan oikeassa ohjassa ja yrittänyt viimeaikoina jatkuvasti tarkistaa itseltäni, että tuntuma on mahdollisimman tasainen. Ilmeisesti pitää nyt unohtaa tämä vasemman laukan nostoissa ja antaa itseni ihan luvan kanssa roikkua oikealla :P Laukkojen jälkeen työstettiin vielä ravia vasemmalle tarkoituksena saada tuntuma vasemmalta ihan höyhenenkevyeksi ja vasen kylki pehmeäksi. Jaska rupesi tässä kohtaa jo väsähtämään ja painui aika paljon kuolaimen alle, joten alettiin melko pian tehdä loppuraveja eteen alas, mutta edelleen ajatellen vasemman kyjen pehmeyttä.

Tein tällä viikolla laukannostoja samalla tavalla väistöjen kautta ympyrällä ja sain jo huomattavasti parempia nostoja aikaan. Perjantaina meillä oli ekaa kertaa koulutunti ulkona ja tehtiin keskihalkaisijalla käynnistä nostoja, joista yksikään ei epäonnistunut! Ei kumpaankaan suuntaan! Toki Jaska oli myös paljon paremmin pohkeen edessä kun pääsi ulos liikkumaan, mutta selvästi oli jotain apua näistä nostoharjoituksista :)

Ypäjä Spring Show

Maanantai-iltana Salla kysyi jos haluaisin lähteä Jaskan kanssa tänään perjantaina hyppäämään Ypäjälle ja vastaukseni oli, että tietenkin! Niimpä pakattiin hepat autoihin kolmen aikaan iltapäivällä tänään ja suunnattiin kohti Ypäjä Spring Show'ta. Kävin päivällä juoksuttamassa Jaskan jotta se ei olisi turhan energisenä vieraassa paikassa, mutta joko juoksutus auttoi, tai sitten pelkoni oli muutenkin turha, tyyppi nimittäin käyttäytyi varmaan fiksuiten koko porukasta!

Kuvat viime sunnuntailta! Kiitos Ulpulle :)

Perjantain luokat olivat tuttuun tapaan warm-uppeja, eli hallissa oli numeroitu rata (10 estettä), jotka sai mennä numero- tai ihan omassa järjestyksessä sallitun ajan (80s) puitteissa. Tämä sopi meille oikein hyvin kun kyseessä oli mun ekat ulkopuoliset Jaskan kanssa ja Jaskan ekat sitten viime elokuun NHF:n, joissa se oli Sallan kanssa. 

Mulla oli odotukset koko reissusta aika matalalla, suoraan sanottuna luulin, että se tulisi olemaan ihan katastrofi; Jaska olisi lähdössä lentoon heti kopista päästyään, verkassa vain köyrisi ja leijuisi pöristen selkä notkolla pää katossa ja lopulta ei päästäisi edes kisahalliin sisään tai jotain muuta vastaavaa. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt kun Jaska ei stressannut vierasta paikkaa yhtään, verkassa oli 100% ratsastettavissa, eikä kyttäillyt siellä tai edes Opistohallissa. Näytin sille kuitenkin Sallan ohjeiden mukaan kaikki ihan reunaan kiinni rakennetut esteet ja vitosen, jonka alla oli jotain kummaa kasvillisuutta :D 

Radassa oli aika paljon linjoja, joita ei varmasti 4-5v. 90:ssä olisi ollut yhtä montaa, mutta koska Jaska oli niin hyvin avuilla, en jättänyt mitään estettä välistä. Kakkoselle tulin vähän lähelle, mutta sain laukan hyvin sujumaan hypyn jälkeen, niin, että sain suunnittelemani 6 askelta kolmoselle. 4-5 kaareva linja oli hyvä ja sujuva, kutoselle jäin vähän kauas ja otettiin yksi puomi. Seiska oli ihan katsomossa kiinni oleva sarja, jolle tultiin sisään lievällä kiemurtelulla, mutta suoriuduttiin puhtaasti ulos. Kasin jälkeen mulle tuli vähän yllärinä miten jyrkkä kaarre isolle ysiokserille oli, joten siihen tuli myös vähän hassu hyppy ja saatiin siitä toinen puomi, jonka kyllä huomasin vasta jälkeenpäin videota katsoessani. 

Oon niin ilonen siitä, miten fiksu Jaska oli ja että rata oli jopa parempi kokonaisuus kuin viime sunnuntain 90 kotona, vaikka nyt oltiin vieraassa paikassa ja teknisemmällä radalla. Huomenna illalla meillä on tosiaan William Matthew´n valppa ja sunnuntaina Warwick McLeanin luento ja demot, joten niistä varmaan kirjoittelen sitten seuraavaksi.

Hyvä heppa, huono kuski

Hypättiin viikonloppuna kotitallin harkkakisoissa Jaskan toka ja meidän eka yhteinen 90cm luokka. Meillä oli nyt joitain viikkoja hyppytaukoa ja oli siksi tarkoitus vähän reenailla ensin lauantain yksäriestetunnilla, mutta tunti peruttiin kun Salla oli oripäivillä. Lahjattomat treenaa vai miten se meni? :D Osuttiin maneesiin radanrakennuksen jälkeen, joten hyppäsin sitten kuitenkin sunnuntain radan kertaalleeen kavalettikorkeudella.

Sunnuntaina juoksutin Jaskan ensin alakentällä, jotta sain sen hereille ennen verkkaan siirtymistä. Verkassa Jaska oli ihan suhteellisen reippaana, mutta koska hypyt ei ehkä olleet ihan niin teräviä kun olisin halunnut niiden olevan, keskityin siihen, että J oli ainakin pohkeen edessä laukassa. Radalla heppa skarppasi hyvin ja dieselmoottori käynnistyi, joten mä sain sitten rauhassa säätää omiani koko radan niin, että möhlin mahdollisimman monta etäisyyttä ja melkein ratsastin väärän radankin kun hetkellisesti unohdin missä kakkonen sijaitsi. Onneksi Jaska oli hereillä, joten tuli vaan yksi puomi mun mokailuideni takia matkaan kun ajauduin isosta laukasta kutosokserille melko lähelle ja hypystä tuli siksi aikalailla ylöspäin-, eikä niinkään eteenpäinsuuntautuva, josta laskeuduttiin käytännössä takapuomin päälle. Omaan ratsastukseeni en siis ole mitenkään erityisen tyytyväinen, mutta hevonen oli ihan superhyvän tuntuinen ja korkeus oli juuri sopiva. Jos Jaska suorittaa vielä pari ysikymppiä yhtä näppärästi, niin voidaan ehkä aloittaa metrit jo vähän aikaisemmin tällä kaudella kuin mitä olin alunperin suunnitellut. Ulkona ja vieraassa ympäristössä homma voi olla tietenkin eri, mutta toivossa on hyvä elää.