Metrin debyytti kotikisoissa

Meidän oli tarkoitus mennä Tampereelle hyppäämään viimeinen Noviisisarjan 90cm, mutta suunnitelmat vaihtuivat sunnuntain kotikisoihin kun en saanut kuljettajaa. Sateet saivat kentän loppuviikosta tulvimaan, joten kisat pidettiin sunnuntaina maneesissa. Tämä vähän huolestutti, koska Jaskaa on aika tuskaista tuupata neljän seinän välissä eteenpäin, kun se ei mahdu siellä omasta mielestään laukkaamaan ja jos se ei laukkaa, niin esteistä on vaikea päästä yli...

Lauantaina se oli kuitenkin sisällä kivan terävänä ja lähdin sunnuntaita kohti ihan positiivisin mielin. Postauksen kuvat otti Liisa lauantaina, kiitos! 

Koska oli kotikisat kyseessä, hyppäsin pohjalle 90cm, jotta osasin vähän suunnitella miten ratsastaisin metrissä. Verkassa Jaska oli ihan tuskaisen vetelä ja multa meinasi loppua kaikki toivo kun en saanut mitään muutosta aikaan, vaikka tein niitä juttuja, millä J:n normaalisti saa hereille (paljonpaljon siirtymisiä, nopeita laukannostoja käynnistä ja reipasta laukkaa kevyessä istunnassa). Ysikympin radalla siis tuntui, että Jase ei oikein ollut mukana menossa ja otettiin yksi puomi 4-5 linjalta, joka jäi vähän lyhyeksi. 

Metrin verkassa jatkoin työskentelyä ja sain jopa yhden tosi terävän hypyn okserille ja sen jälkeen Jaska alkoi olemaan jo vähän paremmin hereillä. Radalla tyyppi oli sitten maneesiolosuhteisiin turhankin paljon menossa ja ponnistuspaikat jäivät vähän lähelle koko ajan. Mutta koska hevonen oli nyt hereillä, se sai koordinoitua koipiaan sen verran, että ei otettu puomeja ennen kuin toisiksi viimeiseltä pystyltä - mikä tietenkin oli sitten taas se tavanomainen turha puomi, joka olisi yhtä hyvin voinut jäädä tulematta, koska kaikki oli esteelle tultaessa ja sen yli mentäessä kunnossa. Täytyy myöntää, että kutosen jälkeen kävi mielessä, että "nyt taitaa olla puhdas rata tulossa", mikä varmaan sai sen puomin putoamaan :D 

Ulkona olisi ollut mahdollista tehdä niin paljon ehjemmät radat kun siellä olisi ollut tilaa kääntyä ja laukata, mutta toisaalta huonomminkin olisi voinut mennä näin kun yhtäkkiä palattiin ahtaaseen maneesiin hyppäämään, joten olen ihan suhteellisen tyytyväinen.

Videopostaus: Hyvinkää Meets Palm Beach

Jos Heidi ei pääse Wellingtoniin, Wellingtonin pitää tulla Heidin luo! Ihan jo Riders Innin kilpailuviikonlopun nimen takia olin valmis vaikka ratsastamaan Jaskan paikalle, jos ei muu onnistuisi. Ylläripylläri oli taas vähällä jäädä lähtemättä kisoihin, mutta viimeisenä oljenkortena pari tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista kysyin isää kuskiksi ja jostain kumman syystä hän suostui! Heppahommat ovat meidän perheessä ihan äidin ja mun juttu, isää ei voisi vähempää kiinnostaa ja pikkusiskoni pelkäsi Rasmua, joten se pienikin hevosinnostus katosi muutama vuosi sitten. Nyt meillä on pitkästä aikaa auto, jolla voi vetää koppia joten jos vain saisin itselleni hommattua sen pikku-e:n, niin kisoihin lähtö olisi huomattavasti helpompaa.

Tsekkaa videopostaus & rata kuvien jälkeen!

Kisojen teeman vuoksi jaksoin vähän panostaa ja pesun lisäksi myös letittää Jaskan. Miami-teemaiseen riding outfittiin kuului tietenkin hiusverkko, kypärän aurinkolippa ja vaaleat housut valkoisten sijasta. En tajua kenen idea ylipäätään on joskus ollut vaihtaa kisahousujen väri beigestä puhtaan valkoiseen, ihan päätöntä. Huomasi meinaan miten paljon käytännöllisempi väri tuo beige on kisatilanteessa, jossa tahroilta ei voi välttyä! Lisäksi eivät ole niin läpinäkyvät kuin valkoiset ja näyttävät omasta mielestäni kivemmilta kuin valkoiset. Taidan pistää kisoihin toistekin ;)

Jaska oli selvästi yhtä innoissaan teemasta ja kuvitteli olevansa GP luokkien stara, sen verran reteenä se taas oli paikalla. Verkkamaneesikaan ei ollut tällä kertaa niin jännä kuin viimeksi ja mulla oli tosi hyvin aikaa verkata. Luokka oli 90-100cm 4-5v. hevosille, joten nuorten hevosten luokkien sääntöjen mukaisesti pääsimme pyörimään kilpailuareenalle ihmettelemään reunalle tuotuja muovipalmuja (!! :D), pitkää vettä ja muita mörköjä. Jaskaa ei ihmetyttänyt mikään, se vaan jolkotteli menemään tyytyväisenä sinne minne sitä ohjailin. Lähdin seitsemäntenä joten palasin maneesiin ottamaan muutaman verkkahypyn. Jaska teki epätyypillisesti tosi hyviä hyppyjä verkassa, joten tulin vain 2 kertaa ristikon, kerran pikkupystyn, kerran ison pystyn ja kerran ison okserin. Radalla lähtömerkin kuultuaan se ihan innostui köyrimään parit loikat kun nostin laukan ja tuntui jo ykköstä lähestyttäessä siltä, että se oli ihan 110 prosenttisesti mukana menossa. Koko rata oli ihan superhyvä ja huolimatta siitä, että se oli isoin Jaskan tähän mennessä hyppäämistä, oltaisiin saatu ruusuke matkaan jos mä en olisi mennyt munaamaan vitosen lähestymistä... Tällä kertaa siis hepalla oli matkassa enemmän ajatusta kuin kuskilla, joka möhli myös viimeisen linjan. Onneksi Jaska oli skarppina ja ponnisti pohjasta ilman kosketusta!

Itsenäistä estejumppaa

Pari viikkoa sitten jumppasin Jaskan kanssa vähän Piian kotiläksyjä. En jaksanut rakentaa mtään uutta tehtävää kentälle, joten keksin jotain kentälle jääneestä Piian radasta. Verryttelin kevyessä istunnassa kahdeksikolla ja tulin sitten aluksi ravilähestymisellä apupuomin kera pystyä diagonaalilla ja laukasta samaa estettä korotettuna okseriksi. Ravissa otin muutaman hypyn myös ilman jalkkareita, että saisin muistutettua itselleni, etten jää seisomaan hypyssä jalustimille, mitä teen taas nykyään ihan liikaa. Tuntuu, että kaikki se, mitä opin ja sain korjattua ennen Rasmun viime kevään saikkua, on päässyt ihan unohduksiin. Tietenkin Jaska on myös ihan täysin erilainen ratsastaa Rasmuun verrattuna ja siksi jotkut omat virheeni nousevat selkeämmin esiin. Rasmua sai ratsastaa joka hetki lyhyemmäksi, pyöreämmäksi ja takapäätä mukaan, koska sen runko oli niin pitkä, että se liikkui luonnostaan mieluummin takajalat tallissa. Se myös kyseenalaisti asioita koko ajan, eikä antanut mitään ilmaiseksi. Hyppäämistä se rakasti niin paljon, että työ saada se tulemaan takaisin ja lyhyeksi oli vielä haastavempaa kuin sileällä. Jaska taas puolestaan on simppelein hevonen ratsastaa kaikista mun hevosistani. Se ei juuri kyseenalaista mitään tai koe tietävänsä paremmin, niin kuin Rasmu, vaan se luottaa mun arviointikykyyni välillä oikeastaan enemmän kuin minä itse. Se on hyväsuinen, rungostaan lyhyt ja kevytrakenteinen, joten se kulkee periaatteessa automaattisesti lyhyenä ja kevyellä tuntumalla, eikä mun tarvitsisi kuin vaan saada se teräväksi. Tämän takia jään yleensä tekemään vähän liikaa, koska takaraivossani pieni ääni käskee ratsastaa hevosta koko ajan lyhyemmäksi ja esteillä vähän takaperin, vaikka mun pitäisi antaa vain olla sillon kun on kaikki hyvin.

Toisena tehtävänä diagonaalin lisäksi tulin innarisarjaa molemmista suunnista ehkä 50cm korkuisena ja sitten pari reikää korotettuna niin kauan, että puomit pysyivät ylhäällä. Innarit tekevät hyvää Jaskalle, koska niillä se joutuu nostelemaan jalkojaan nopeasti ja tarkasti, mikä on sille haastavaa kun se mielellään vain ponnistaisi ylös jättäen jalat roikkumaan alas.

En halua itsekseni hypätessä tehdä mitään erityisen pitkiä tai haastavia tehtäviä, ettei tule mitään ongelmia mitä en osaa ratkaista, tai etten tee mitään tajuamattani väärin. Nyt Salla oli kyllä samaan aikaan itse ratsastamassa, joten ei ollut tätä pelkoa, mutta yleensä jätän enimmät hyppäämiset tunneille ja valmennuksiin. Rasmun kanssa luonnollisesti pystyi tekemään vähän enemmän, koska se oli kokeneempi kuin minä itse, mutta Jaskan kanssa haluaisin tehdä kaiken alusta asti oikein ja olen siksi erityisen tarkkana kaikesta hyppäämiseen liittyvästä.

Kuvista kiitokset kaverilleni Liisalle :)

100 000 katselukertaa!

Aikamoinen määrä ihmisiä on tänne blogiin vuosien saatossa tiensä löytänyt. Enemmän, kuin täällä Hämeenlinnassa on edes asukkaita! Tuntuu toisaalta aika hassulta sanoa, että "vuosien saatossa" - enhän mä ole pitänyt blogia kuin vasta hetken? Mutta tosiaan, siitä on yli neljä vuotta kun aloin tänne kirjoittamaan. Muistaako joku lukijoista vielä mistä tilanteesta lähdettiin? Vai onko jossain jäljellä enää aktiivisia lukijoita, jotka ovat edes niin pitkään seuranneet? Hatunnosto sinulle, joka tunnistat itsesi!

Ajattelinkin kysäistä jos teillä olisi jotain toivepostausta tämän "merkkipaalun" kunniaksi? Jotain aihetta mistä haluaisitte mun kirjoittavan, kysymyspostaus tms? Tällä hetkellä mulla on luonnoksissa muutama rästiin jäänyt teksti viime viikoilta, eli joka tapauksessa postaustahti tulee olemaan epätavallisen tiivis nyt tulevien viikkojen aikana. Lisäksi jos inspiraatio iskee niin muokkaan hieman ulkoasua, koska banneri ainakin on melkoisen talvinen, eikä IG gadget näytä toimivan tällä hetkellä. (Seuratkaa ihmeessä mua Instagramissa, jos ette vielä sitä tee: @heidi.alanko)

Ei mulla muuta, kiitos että jaksatte vielä seurata meidän kuulumisia, vaikka tuntuu, että blogit eivät enää niin pinnalla olekaan kuin muutama vuosi sitten :)

Pantsun valmennus 2/2: rataharjoitusta helteessä

Tiistaina jatkettiin päivällä tuttuun tapaan rataharjoituksella. Verryttely tehtiin kuitenkin eri tavalla kuin koskaan ennen: meidän oli tarkoitus vain ravailla ja laukkailla kevyesti hölkötellen ristiin rastiin ympäri kenttää niin, että ohjiin ei saanut juuri koskea. Hevoset siis saivat mennä juuri niin pää pystyssä kuin niistä tuntui, ideana oli se, että ne hakeutuisivat itse eteenpäinpyrkimyksen (pohkeen) kautta kevyelle tuntumalle. Jaskalle tälläinen verryttely sopi kuin nenä päähän ja laukassa se tuli tosi kivan tuntuiseksi. Videoltakin näkyy miten helposti sain sillä ihan ajatuksen voimalla vaihdettua laukat kevyessä istunnassa kruisaillessamme vain kenttää ristiin rastiin! 

Kevyessä istunnassa työskentely jälkeen siirryimme esteistuntaan ja tulimme molempiin suuntiin muutamia kertoja loivalla kiemuralla kahden puomin yli laukanvaihtojen kera tietenkin. Vasemmasta oikeaan oli hieman haastavempaa vaihtaa, mutta sain lopulta parit tosi onnistuneet laukanvaihdot tehtyä, jotka eivät kuitenkaan päätyneet videolle.

Verkkahyppyinä otimme ensin kaksi ravihyppyä pikkupystylle, joiden jäkeen sama este vähän korkeampana  myös laukasta. Mun piti taas "ärsyttää" Jaskaa heti esteen jälkeen kaarteessa, jotta se pysyi aktiivisena. Hyppäsimme myös muutaman kerran pitkän sivun puomi-2ask.-ristikko/okseri-2ask.-puomi -tehtävää, missä Jaska teki pari tosi hienoa hyppyä okserille. 

Maapuomien kunnioitus 0

Jaska hyppää ulos kuvasta! :D

Ennen varsinaista rataa teimme kerran/pari radan tehtävät läpi. Haastavin oli ehkä okseri-pysty sarja kaarteesta, jolta 21,5m linja okserille. Sarjan a-osa romuttui pari kertaa, koska Jaska pääsi vähän juoksemaan sisään kun en vaan nää ikinä paikkoja sarjalle kun tullaan kaarteesta. Lisäksi tuo viiden askeleen väli, jota muistaakseni kuitenkin pidennettiin kesken hiukan, oli ihan tajuttoman lyhyt! Sain siis tulla tuota tehtävää aika monta kertaa kun joko sarja meni pipariksi, tai sitten jäin ihan puolikkaaseen askeleeseen okserille kun en ottanut välissä tarpeeksi takaisin.

Itse rata, jonka hyppäsimme noin metrin korkeudella alkoi verkkapystystämme, jolta suunnattiin pitkän sivun tehtävälle toisesta suunnasta ja sieltä toisen pitkän sivun kaarevalle muuri-okseri linjalle. Ykkönen oli hyvä, pitkä sivu meni ihan plörinäksi kun tulin niin juureen okserille ja turhan pitkällä laukalla sisälle sarjaan. Kaareva linja oli hyvä; Jaska teki pienen kiemuran okseria kohti tullessamme, mutta sain sen korjattua ajoissa. Kaarteesta tyrkkäsin vähän liikaa kohti kahden askeleen sarjaa, ja sisääntulohyppy oli vähän kummallinen, mutta Jaska venyi hienosti b-osalle. Sarjan jälkeen vuorossa oli pitkän sivun tehtävä, jossa sarja meni nappiin, mutta laukkaa oli ihan liikaa sen jälkeen ja okserilla Jaskalla tuli vähän kiire kerätä kinttunsa ylös. Radan viimeisenä esteenä oli maanantailta tuttu okseri pitkällä lähestymisellä, joka tiistaina sujui huomattavasti paremmin (eli ei romuttamisia vaan siististi yli hyvästä etäisyydestä). Tulin lopuksi vielä pitkän sivun tehtävän kerran tarkoituksena korjata se viiden askeleen linjan ratsastaminen, missä onnistuinkin, mutta koska tulin vähän maltillisemmoin sarjaan sisään, ei Jaska nostnut koipiaan a-osalla. Jätimme kuitenkin siihen, koska lopputehtävä onnistui.

Olin tiistain osalta aika tyytyväinen valmennukseen, koska Jaska oli paljon paremmin pohkeen edessä ja jaksoi kuitenkin kavuta urheasti esteistä yli, vaikka sillä takuulla painoi jaloissa, varsinkin kun aurinko porotti molemmat päivät ihan täydeltä terältä. Kotiläksyksi saimme voimaharjoittelua, eli esim ristikkojumppasarjalla voimistelua viikoittain ja mäkien kiipeämistä maastossa.