keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

[Kuvapostaus] Villi ja vapaa!


...tai no, ei oikeastaan niin villi. Tiistaina päästin Rasmun hölköttelemään vapaana kentälle. Oli aika märkää niin en antanut villitellä, eikä Rasmua olisi selvästi oikein huvittanutkaan.

"Uuh iso este! Joku on hyppiny täällä!"

"Mitäs täältä löytyy?"






Mato matala kiihdyttää!





"Nyt mä voisin vaan seistä tässä ja näyttää söpöltä."





sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Bruno Freiren valmennus

Oltiin taas Stall Böckmannin ratsuttajan Bruno Freiren valmennuksessa (edellisestä valmennuksesta voit lukea täältä), tällä kertaa Pohtiksella. Tämä oli siis toinen kertani englanninkielisessä valmennuksessa, eikä kyllä stressannut enää yhtään, kun hevossanasto on netistä lukiessa ja esim. Morriksen klinikoita katsellessa aikalailla iskostunut takaraivoon. Valmennus oli siis perjantaina, Piian valmennuksien jälkeen ratsastin Rasmun keskiviikkona eteen-alas rennoksi kaikissa askellajeissa ja torstaina R sai vaparin. Rankasta alkuviikosta huolimatta Rasmu oli ihan fiiliksissä kun pääsi reissuun ja oli ratsastaessakin mukavan reipas ja yhteistyöhaluinen. Tämä viikko oli aika rankka, joten ensi viikolla ei hypätä ja otetaan muutenkin vähän rennommin :)



Aloitettiin ravityöskentelyllä niin, että tehtiin voltteja, joilla istuttiin harjoitusraviin ja lyhennettiin. Voltilta poistuttaessa keventäen eteenpäin ja sitten taas takaisin ja uudelle voltille. Lisäksi tehtiin kahdeksikolla avoa siinä kahdeksikon keskihalkaisijalla harjoitusravissa, josta sitten samaan tyyliin uuteen suuntaan käännyttäessä keventäen eteenpäin. Laukassa myös samaa volttitehtävää. Hevosen piti taipua huolellisesti muualtakin kuin vain kaulastaan ja lähteä heti eteenpäin pyydettäessä. Ja mun piti muistaa avoissa käyttää ulko-ohjaa.



Hyppääminen aloitettiin puomi - pysty (myöhemmin okseri) - puomi -tehtävällä, jota tultiin vasemmasta kierroksesta normaalisti ja oikealta niin, että kierrettiin tavallaan esteen vasemmalta puolelta väliaidan vierestä ja käännettiin n. 15m päästä esteelle. Tässä vaadittiin siis ulkopohkeen ja ulko-ohjan tukea, että saatiin hevonen käännettyä, ilman, että se kaatui sisälle vinona tai menetti laukan tiukassa käänteessä. Sain tuttua kommenttia siitä, että Rasmun pitäisi laukata aktiivisemmin esteelle pidentymättä rungostaan tai pidentämättä askeltaan.




Verkkahyppyjen jälkeen tultiin pysty-okseri -linjaa, joka osoittautui meille aika vaikeaksi. Tarkoitus oli saada ensinnäkin heti pystyltä vaihdettua laukka vasemmaksi ja kaarre mahdollisimman paljon oikealle. Vasen kierros vaan sattuu olemaan juuri se vaikeampi, josta Rasmun laukka vaihtuu ehkä 9 kertaa 10:stä oikeaksi, joten en saanut pystyllä vaihdettua laukkaa, kun piti kuitenkin yrittää pitää tie mahdollisimman oikealla... Mikä ei sekään oikein sujunut ja siksi en saanut hyviä paikkoja okserille. Argh :D

Lisättiin linjaa ennen hypättäväksi pysty ja sitten linjan perään yhden askeleen pysty-okseri -sarja. Bruno sanoi, että mun pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei Rasmu tule naama liian alhaalla kohti sarjaa, koska se tekee silloin liian laa'an hypyn a-osalle ja voi tiputtaa herkemmin. Ohjeina siis linjoille: "Sit, halt and wait for the next jump." ja sarjoille: "Head up and forward."




QOTD: Oletteko te koskaan olleet ulkomaalaisen valmentajan tunnilla? 

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Piian valmennus 2/2

Arktiset extreme-sääolosuhteet jatkuivat järjettömällä tuulella (puuskat 18m/s ilmatieteenlaitoksen mukaan!), jota säesti sade, joka vaihteli tihutuksesta rakeisiin, vaakasuoraan taivaalta tulevaan räntä+rae -sekoitukseen sekä lumeen. Lämpötila oli huikeat 5 astetta. Käytännössä koko alkuverryttelyn ratsastin Rasmulla loimi ja itselläni paksuin mahdollinen toppatakki päällä (ihan kun keskitalvella!). Onneksi sade kuitenkin sitten lakkasi - tuuli ei - ja ratsastaessa tuli sen verran lämmin, että luovuin lopulta toppatakistani.


Tallin mikkisysteemit temppuilivat koko maanantain, jolloin Piia turvautui omaan laitteeseensa. Tiistaina puolestaan otettiin käyttöön ihan korvanapit! Oli muuten tosi kätevät sitten kun sai ne viritettyä paikalleen. Normaalisti kun laukkaa kovassa tuulessa järveltä kuusiaidan päätyä kohti, ei kuule ollenkaan, mitä kovaäänisestä sanotaan. Nyt tuli kyllä kaikki kommentit perille! Yleisöllä tosin oli varmaan vähän kurjaa kun ei kuullut mitään, eikä mulla kuulu nyt sitten videoissakaan kommentteja, joten jaoin materiaalit taas pariin eri osaan niin on selkeämpää.











Tiistain valmennus kesti 75min (maanantaina 90min) ja sileällä ei työskennelty juurikaan verryttelyä kauempaa, vaan ruvettiin heti hyppäämään. Tultiin verkkahyppyinä ensin pari kertaa pelkkä portti, sitten pitkän sivun linja okseri-portti ja sitten muutamia muita rataan kuuluvia tehtäviä. Rataan kuului vain kaksi linjaa, joissa oli tietty askelmäärä; toinen pitkän sivun okseri - 7 normaalia askleta - portti ja toinen lankkuokserilta seitsemän odottavaa vedelle, jotka piti ratsastaa niin, että otti heti okserilta takaisin, että sai ennen vettä pidennettyä askelta. Kuudella tuo väli olisi mennyt varmaan kisatilanteessa. Kaikki muut etäisyydet piti ratsastaa sillä kuuluisalla tunteella.


"Jou. Mä oon kingi."










Maailman suloisin Rasmu ♥



Rasmu oli edelleen kivasti pohkeen edessä ja itse en möhlinyt kuin ihan marginaalisen pienen määrän etäisyyksiä. Radassa haastavimmat kohdat olivat ehkä syvältä kulmasta lähestyttävä pysty ja pitkä vesi -kyhäelmä (ilman vettä), jota lähestyttäessä R jäi aina vähän vinoksi. Muuten rata oli ehkä helpompi kuin Piian radat normaalisti, tai sitten meillä oli vaan jotenkin hyvä draivi päällä :D jäi tosi hyvä fiilis näistä valmennuksista kun molemmat päivät menivät niin putkeen!

QOTD: Kuinka useasti valmentaudutte? Missä lajissa?
...niin ja hyvää juhannusta kaikille!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Piian valmennus 1/2

Ennen ensimmäistä ryhmää

Maanantaina taisi sataa kaikkien ryhmien aikana ainakin vähän, joten mekin aloitettiin kastumalla ensin läpimäriksi ulkoa, että voitiin sitten hikoilla Piian rääkissä ja varmistaa näin kosteusprosentin pysyminen korkeana tunnin alusta loppuun :D Meillä oli kutakuinkin vakioryhmä koossa, ja Piia oli selvästi päättänyt, että tätä ryhmää ei helpolla päästetä. Jalkkarit saman tien ylös ja sileällä hinkkausta tunti ilman kävelytaukoja!

Kuvista kiitos Mandille, Jonnalle ja Nealle! 




Tehtiin ravissa ensin pitkän sivun jumppasarjan puomien ja esteiden väleistä pujotellen taivuttelua (jokaisesta välistä piti mennä, teki aika tiukkaa kääntyminen!), Piia sanoi, että tätä pitäisi pystyä tekemään myös laukassa vaihtojen kera, mutta onneksi ei kuitenkaan laittanut meitä sitä tekemään. Tehtiin myös avo- ja vastataivutuksia ja vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa päädyssä pienellä neliöuralla.




Rasmulla oli nyt suussa derbystä ostetut suorat kumipelhamit, jotka olin testiratsastanut jo viime viikolla. Vaihdettiin kuolainta mm. sen takia, että R puree niveleen oikealla leuallaan kiinni niin, että sillä oli ihan oikeat poskilihakset jumissa kun se hierottiin. Sileällä se toimii hyvin full cheekeillä, mutta varsigagit maksavat Suomessa yli 200€, joten päätettiin kokeilla ensin jotain halvempaa vaihtoehtoa. Ja osoittautui kyllä hyväksi valinnaksi! R oli tasaisen kevyt molemmin puolin suustaan kaikissa askellajeissa, pidätteet menivät nätisti perille ja alempaa ohjaa pystyi pitämään melko löysänä.





Jalustimet pysyivät ylhäällä vielä kun alettiin hyppäämäänkin. Tehtiin ravilähestymisillä pystyä ja okseria, joissa oli edessä puomit. Tykkään itse kaikista tälläisistä tasapaino- & temppuilutehtävistä, ja Rasmu oli ihan fiiliksissä kun pääsi vihdoin pitkän sileällä menon jälkeen hyppäämään, joten meille tehtävä ei ollut mikään ongelma. Tosin laukat esteiden jälkeen olivat välillä vääriä ja R innostui, niin se ei aina malttanut pysyä viimeisiä askelia puomilta esteelle ravissa.





Kerättiin jalustimet ja tultiin sitten pientä rataa, sisältäen näitä ravilähestymisiä myös. Paras osa tehtävästä oli kuitenkin sekä mun, että selvästi myös Rasmun mielestä pitkän sivun jumppasarja, joka oli varmasti maailmanhistorian pisin! Sitä tultiinkin sitten vielä erillisenä tehtävänä pariin kertaan lopuksi niin, että esteet olivat jossain ysikyt-metrissä. Paljoa ei hyppyjä tullut, koska mentiin suurin osa tunnista sileällä.










Olin tosi tyytyväinen maanantaihin, Rasmukin oli harvinaisen tyytyväinen itseensä ja Piiallakaan ei ollut mitään suurempaa huomauttamisen aihetta mistään (..muusta kun mm. mun istunnastani, jonka tehottomuus johtuu ehkä 70 prosenttisesti liian isosta satulasta, koska istun miljoona kertaa paremmin meidän koulupenkissä, joka on omalle takapuolelleni sopiva).



Illalla käytiin vielä pikkuisella kävelyllä Mandin ja Ceran kanssa ennen seuraavan päivän radan rakentamista :)