Kausi 2013 summattuna yhteen videoon

Hyvää uuttavuotta kaikille lukijoille! Ensi vuonna jatketaan!

Annan kouluvalmennus

Tiesittekö muuten, että tapaninpäivänä juhlittiin alunperin Suomessa hevosia ja hevosmiehiä? :) Aika osuvasti itselläni ainakin oli oikein hevostentäyteinen päivä, kun tein taas aamutallia ja sitten livistin yhdeltä kouluvalmennukseen. Keskityttiin temmon ylläpitämiseen, tehtiin paljon kokoamista ja lisäämistä, sekä keskihalkaisijalla väistöjä ja laukannostoja. Rasmu ei ollut ihan niin hyvä, kun sunnuntain valmennuksessa, väsähti gramaanihommiin nopeammin ja oli vähän hitaampi. Kuitenkin se oli yllättävän suora ja parani huomattavasti loppua kohti (huomaatte videolta). Äiti oli kuvaamassa, ihan kiva saada materiaalia myös sileällä työskentelystä välillä. 

Mietin pitkään, että laitanko videoon musiikin, vai jätänkö äänet, niin että kuuluu kommentit. Päädyin sitten olematta laittamatta musiikkia. Kumpi on teistä parempi? 

JOULUKALENTERI LUUKKU 24: Feliz navidad!

IHANAA JOULUA KAIKILLE!

Meillä on perinteenä tehdä aina aattoaamuna aamutalli isolla porukalla "yllätyksenä" tallinomistajalle paria tuntia ennen kuin se normaalisti tehtäisiin. Siispä tänä aamuna suuntasin tallille kuudeksi, vein pari hevosta ulos syömään aamuheiniään, irtojuoksutin Rasmun maneesissa (suurin osa ihmisistä oli tulossa aamupäivällä ratsastamaan, joten tuo oli ainoa aika, jolloin sain maneesin kokonaan omaan käyttöön ja pystyin päästämään Rasmun vapaaksi) ja siivosin Rasmun karsinan. Koko aamutalli oli tehty parissa tunnissa karsinoiden siivous mukaan lukien!

JOULUKALENTERI LUUKKU 23: 11 + 1 faktaa minusta

Varmaan kaikissa lukemissani blogeissa on tämä jo ollut, joten päätin mennä massan mukana ja kertoa jotain itsestäni. Kirjoitin tätä viime yönä kun en jaksanut raahautua nukkumaan, joten osasin hyvin pitkällä matikalla laskea että teen sen yksitoista, mutta nyt huomasin, että olinkin tehnyt 12 faktaa :D

I En osaa muodostaa mielipiteitä. Minulla ei ole lempiruokaa, -bändiä tai -kirjaa, koska en joko osaa päättää, ole koskaan pitänyt mistään niin paljon, että se ansaitsisi lempi-etuliitteen tai sitten vaan tuntuu, että samalla viivalla on monia yhtä hyviä, mutta kuitenkin liian erilaisia vaihtoehtoja vertailtavaksi. Välillä musta tuntuu, että kaikki mielipiteeni ovat peräisin joltain toiselta, yleensä vanhemmilta, kavereilta tai henkilöiltä joita jostain syystä pidän miellyttävinä. Mut pystyy helposti puhumaan ympäri melkein mistä tahansa asiasta, huolimatta jäärästä suvustani, varsinkin jos kuuluu tuohon yllä mainittuun joukkoon. Tämä piirre minussa ehkä ärsyttää itseäni kaikkein eniten, koska haluaisin osata seistä loppuun asti omien sanojeni takana.

II Edellisestä johtuen otan myös kaikki kommentit itseeni. Analysoin koko ajan mielessäni sitä, miten joku on käyttäytynyt mua kohtaan, tai mitä joku on antanut mulle palautetta. Varsinkin negatiivinen ja ihan kehittäväkin palaute saa minut usein ajattelemaan miten "huono ihminen" olen kun en osaa ja tajua sitä ja tätä. Analysointi on kyllä ratsastuksessa ollut suuri apu, koska pystyn helposti tiedostamaan omat virheeni ja miettimään niihin eri ratkaisuja. Kuitenkaan pelkkä miettiminen ei auta, vaan pitäisi osata myös toimia, mikä ei aina ihan onnistu...

III Keskiarvoni peruskoulun päättötodistuksessa oli muistaakseni noin 9.2 ja nyt lukion tokan luokan kakkosjakson jaksotodistuksessa 8.3.

IV Haluaisin käydä estetuomari- ja ratamestarikoulutukset. Equipe- ja kerhonohjaajakoulutukset ovat jo takana.

V Haluaisin kokeilla kaikkia ratsastuksen/hevosurheilun lajeja! Kärryä ja rekeä olen ohjastanut, lännenratsastusta kokeillut, vikeltänyt ja hypännyt maastoesteitä. Vielä pitäisi kokea ainakin ravikärryt, laukkahevonen, valjakko ja matkaratsastus.

VI En ole erityisen sosiaalinen. Tai ehkä sosiaalinen, mutta en solmi tuttavuuksia syvempiä kaverisuhteita nopeasti, mikä on välillä ollut vähän ongelmallista. Tutun seurassa en yleensä keksi mitään sanottavaa, vaikka oikeastaan yleensä haluaisinkin tutustua ihmisiin.

VII Rakastan tummansinisiä satulahuopia!! Ne sopivat kaikenvärisille hevosille ja ovat aina varma valinta!

VIII Maa, jossa eniten haluaisin käydä on varmaankin Australia. Siellä ilmasto olisi mulle ihanteellisin ja kuitenkin kielenä englanti, isoja kaupunkeja ja paljon näkemisen arvoista.

haluisin myös pikkuisen albinon wallabin lemmikiksi! ♥

IX Mulla on maailman huonoin muisti! Voin helposti huomata vaikkapa kynteni lohjenneen, kävellä vessaan leikkaamaan sitä, mutta kuitenkin vain käydä sitten pöntöllä ja huomata parin tunnin päästä, että se lohjennut kynsi on edelleen leikkaamatta. Avaan usein nettiselaimeen uuden välilehden ja unohdan saman tien mihin olin menossa. Yleensä muistan vasta monen päivän kuluttua mitä olisi pitänyt silloin tarkastaa ja mistä. Unohdan myös sanoja, eikä minusta ikinä olisi simultaanitulkin hommaan, koska en todellakaan pystyisi muistamaan, mitä henkilö on juuri sanonut sanasta sanaan. Pidänkin aina puhelimessa muistiota asioista, mitä minun pitäisi tehdä ja lisäksi tarvittaessa keskellä huoneeni lattiaa paperilappua, joka muistuttaa minua vaikkapa mukaan otettavasta asiasta.

X Kun minulla on kurkku kipeä, en pysty juomaan mitään muuta kuin äidin tekemää viinimarjamehua. Kaiken muun nesteen nielaiseminen ei vaan onnistu, vaikka kuinka yrittäisi.

XI Olen käynyt vuoden 2013 aikana vain kolme kertaa leffassa: katsomassa Les Miserablesin, Pilvikartaston ja Vihan liekit.

XII Tarvitsen aina vähintään 8h yöunet, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka selviävät arjestaan menemällä joka ilta yhden vasta aikaan nukkumaan, kun itse tähtään aina viimeistään kymmeneltä (viikonloput siis eri asia).

JOULUKALENTERI LUUKKU 22: Tyylillä ja taidolla

Olen lähiaikoina katsonut paljon ratsastusta netistä aina George Morriksen klinikoista Euroopan CSI*5 kisoihin ja tehnyt jonkin verran huomioita ihmisten erilaisiin ratsastustyyleihin. Jenkit tunnistaa jo kevyestä ravista, saksalaiset puolestaan ronskimmista otteista radalla. Osuvasti uusimmassa Hippoksessa olikin juttu juuri näistä kahdesta koulukunnasta, sekä Morriksen väärinymmärtämisestä ja suomalaisesta tyyliarvostelusta. Artikkelin luettuani olen tässä parin päivän ajan kiinnittänyt vielä tarkemmin huomiota mannerten välisiin eroavuuksiin, joten lopulta päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä sen sijaan, että olisin vuodattanut äidille kaikki heränneet ajatukseni.

Valoitetaan ensiksi vähän taustoja parin esimerkin kautta, jos joku vähemmän huippuesteratsastusta seuranneena ei vielä erota pääpiirteittäin tätä US vs. Keski-Eurooppa asettelua. Kärjistettynä tyylit voivat erota yhtä paljon kuin vaikkapa Roger Yves Bostin ja Jessica Springsteenin.

Tämä siis todellakin kärjistettynä. Ratsastus on Euroopassa kuitenkin menossa siistimpään suuntaan (vrt. 80-luku) ja nykyään jopa miehet ratsastavat pääosin siististi ja eleettömästi. Amerikassa on kuitenkin näin ollut aina. Mistä tämä sitten johtuu? Luulisin, että suurin syy on se, että kaikki huipulle tähtäävät kilpailevat USA:ssa ensin juniorivuotensa equitation-luokissa. Tapana on, että vasta 18-vuotiaana siirrytään jumpers-luokkiin tai joku napataan mukaan ihan maajoukkueeseen asti.

Equitation-luokat arvostellaan tyyliarvosteluna vähän samaan tapaan kuin Suomessa, mutta aavistuksen tiukemmin, enkä ole ottanut selvää pisteytyksistä tai muista sen tarkemmin. Hevosta ei arvioida, vaan pelkästään ratsastajaa ja hänen kykyään saada hevonen toimimaan. Miinuspisteitä tulee varusteiden puutteelisuuden yms. lisäksi jos hevonen ei ole muodossa (= ei kuuntele apuja, ei tarvitse peräänannossa olla, mutta pitkänä juokseva hevonen on no no) tai sikailee tavalla tai toisella (= ei luottoa ratsastajaan tai kunnollista suhdetta). Pudotuksista miinustetaan niin kuin meilläkin, mutta tuomarit arvioivat myös, oliko pudotus ratsastajan moka (jos oli, kuinka paha?) vai eikö hevonen vain hypännyt tarpeeksi korkealle, ja tämän perusteella pudotuksesta voi seurata viimeinen sija luokassa tai jopa sijoitus. Tavoitteena on harmoninen ratsukko, jonka suoritus on "smooth", eli tempo pysyy samanlaisena koko radan, paikat löytyvät ja jokaiseen väliin otetaan niin paljon askeleita kun niihin on tarkoitettu. Osa luokista ovat sileällätyöskentelyluokkia, mutta niissä, joissa on esteitä, estekorkeus on yllättävän matala, ymmärtääkseni korkeimmillaan 3'6" (~110cm). Ratsastajat siis opetetaan alusta alkaen erittäin huolellisiksi jokaisen pienenkin asian kanssa. Tärkeintä on yhteistyön toimiminen hevosen kanssa, koska pohjimmiltaanhan ratsastuskin on joukkuelaji.

"Don't do higher classes until you make it near perfect at lower level"

Suomessa ainakin koko tyyliarvostelusysteemi on vähän lapsen kengissä. Tuomareita on vähän ja kukaan ei uskalla järjestää kilpailuja muilla kuin tutuilla A.2.0 ja 367.1 arvosteluilla. Meillä opetetaan kaahaamaan ajan perässä, jonka jälkeen isommissa luokissa ihmetellään kun tulee puomeja ja kieltoja tasapainon ja yhteistyön puuttumisen takia. Itse olen siis todellakin tyyliarvostelun kannalla, vaikka arvostelulajit toki ovat epäreiluja, minkä jokainen koulutuuppaaja kyllä ainakin tietää. Mielestäni kuitenkin olisi tärkeämpää, että alemmalla tasolla jo tehtäisiin ratsukoita taidollisesti valmiiksi, jolloin onnettomuusriskikin pienenisi. Seuratasolla nykyään on ihan päätöntä menoa ja aluekisatkin ovat aika sirkus kansallisiin verrattuna. En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla GP-tasoon valmiita siirtyessään aluetasolle, koska taidot kehittyvät myös kisakokemuksista, mutta olen varma, että lisäämällä tyyliarvostelua seura- ja aluekilpailuihin (kenties jopa alue- tai kansallisen luvan kvaalaus voisi olla tyyliluokasta), ihmiset huomaisivat virheitään ja motivoisivat itseään enemmän nimenomaan treenaamaan paremmaksi ratsastajaksi ja ratsukoksi, kuin vain kaahaamaan voittoon. Sitten kun kilpaillaan siellä arvokisoissa, olisi pohjalla se taito luoda yhteistyö hevoseen, ratsastaa suunnitellun mukaan ja pitää vaadittu tempo, ja tämän perustan päälle voi sitten ruveta kikkailemaan aikaratsastuksella, ilman, että se pohja hajoaa alta. Aina ne sijoitukset ja voitot eivät merkitse, vaan ratsastaja voidaan "löytää" myös siistin ja hevosystävällisen ratsastuksen perusteella.

Toivoisin siis, että Suomessa ja muualla Euroopassa panostettaisiin enemmän tyyliluokkiin. On kuitenkin hyvä pitää rinnalla myös aikaratsastusluokat, koska kuten aiemmin todettu, arvostelulajit eivät aina toteudu käytännössä niin tasapuolisesti, kuin mitä pitäisi. Mitä mieltä te olette?

JOUKULALENTERI LUUKKU 21: Hevosurheilua A:sta Ö:hön

Tämän päivän luukusta löytyy erikoispostaus, jonka idean bongasin joskus netistä. Haastan teidät kaikki lukijat kokeilemaan joskus tätä! Ideana siis assosioida kirjaimista jokin hevosiin/hevosurheiluun liittyvä sana ja laittaa ensimmäinen mieleen tuleva ylös.

Antarès.
Brenda.

Cylana. Reed Kesslerin ykkösheppa.

Dukadukadaa.

Esteratsastus.
FreeJump. En oo tainnukaan ylistää vielä mun chapsejani niin paljoo, kuin olisi pitänyt. Nää on oikeesti maailman parhaat!

Glen Gordon. Danilla oli GG suitset (tai no, kahdetkin), jotka oli ihan mielettömän hyvät ja sopi sille kun nenä päähän! Mulla on melkein ikävä niitä suitsia :D

Hickstead. RIP </3

Irtojuoksutus.

Jockey. Haluaisin vielä joskus uudelleen laukkakisoihin ja olishan se hauskaa myös kokeilla ratsastaa laukkahevosella!

Kouluratsastus. Kaiken pohja.
Letittäminen.
Maastoesteet. Ois kiva taas joskus hypätä. Kenttäkisoihin en kuitenkaan Rasmun kanssa lähtis, kun se ei mene veteen millään.
Nivelkuolain. Olisi niin kiva jos vaan pystyisi menemään nivelillä myös esteitä, mutta kun jarrut ei aina mene ihan perille asti...
Okseri.

Pilates. Tukee ratsastusta, kokeilussa :D
Q äh, en keksi, skippaan.
RASMULI <3

S-kiemurat. Näiltä ei voi välttyä Piian valmennuksissa.
Toistot. Näitä tarvitaan, jos haluaa kehittyä.

Ulkoavut.
Vastalaukka.
Winningmood. Luciana Dinizin hevonen, jolla Luciana oli HIHS:ssäkin. Tosi kivan olonen!

X - Å ohi
Ällö. Kutsumanimi geeliromaaneille meilläpäin :D
Ötökät. Rasmu ei tykkää :(

JOULUKALENTERI LUUKKU 19: Before I die...

Ennen kuin kuolen, niin listalla on muutama kohde, joihin on pakko vielä joskus päästä käymään! Top3 Must see -hevostapahtumat minun listallani ovat:

III SALON DU CHEVAL - PARIISI

Pariisin yleensä n. pari viikkoa kestävä tapahtuma, jonne olen oikeastaan jo monta vuotta haaveillut pääseväni joskus. Ohjelmasta löytyi tänäkin vuonna mm. Gucci Paris Masters, jota katsoinkin livenä netistä, arabianhevosten maailmanmestaruusnäyttely ja vikellyksen World cup -kisat. Expokin on tuolla aika huikean kokoinen, joten tuskin ihan tyhjin taskuin sieltä pääsisi lähtemään... :D Koko tapahtuma on vähän kuin HIHS ja Hevoset messut yhdistettyinä ja kolme kertaa isompina.

II SPRUCE MEADOWS - KANADA

Pienenä kun käytiin äidin kanssa joka vuosi katsomassa Finnderbyä Ypäjällä (tai siis käydäänhän siellä edelleenkin joka vuosi, mutta...), unelmoin siitä, että vielä joskus pääsisin derbykentälle ratsastamaan. No siellä on nyt ratsastettu, joten unelmat suuntautuvat nyt astetta isommalle derbykentälle Kanadaan. Riittäisi kyllä ihan, että pääsisi tuonne edes katsomaan kisoja, sen verran kuuluisa ja arvostettu kisapaikka tuo on :) Alla olevassa videossa näkyvät kaikki derbyradan esteet.

I WEF - USA

Tällä hetkellä listan ykkösenä kiikkuu Floridassa alkuvuodesta järjestettävä WEF (Winter Equestrian Festival), joka on yksi suurimmista ratsastustapahtumista/kilpailuista koko maailmassa. Tapahtuma kestää kokonaisuudessaan 12 viikkoa ja onkin oikeastaan ratsastuslajista riippumatta (koulu/esteet/equitation/hunter ainakin) huippuratsastajille vuoden kohokohta Amerikassa.

Kisat siis järjestetään Wellingtoniksikin kutsutussa Palm Beach International Equestrian Centerissä (PBIEC), johon kuuluu mm. reippaat kymmenen kenttää ja parisenkymmentä tallia. Alla alueen kartta ja ilmakuva, jotka auttavat ehkä vähän hahmottamaan tuon paikan kokoa...

Missä tapahtumissa itse haluaisitte vielä joskus käydä? :)

JOULUKALENTERI LUUKKU 17: Eliittilajiko?

Koulussa valitin pari viikkoa sitten kavereille, että tarvitsisin uuden kisatakin, mutta Animot ovat liian kalliita, joten painin kahden halvemman vaihtoehdon välillä.

"Paljon ne sit maksaa?"

"No 400-500e riippuen mallista ja noi halvemmat mitä mietin on toinen alennuksessa ulkomailla 220e ja toisen saisi ebaystä uutena 230e"

Kavereilta loksahti leuat auki ja ihan syystä. Tässä asiaa pitkäänkin tutkineena voin kertoa, että ainoat kakkosella tai kolmosella alkavat kolminumeroiset hinnat Animon takeissa ovat joko kokoa 11-vuotiaat tai aikuisten 46. Jännä sinänsä, että joku merkki on onnistunut brändäämään itsensä niin hyvin, että ihmiset sokeasti ostavat noita takkeja puolella tuhannella eurolla, vaikka takin tekokustannukset tuskin yltävät samoihin lukuihin. Ei siinä mitään, Animot ovat kyllä hienoja ja istuvat hyvin, itsekin oikeasti haluaisin sellaisen. Mutta irroitetaanpa merkki erilleen ratsastusurheilusta. Oletetaan, että muodissa on pidemmät, kisatakkien malliset jakut. Ostaisitko allaolevan vaikkapa kahdellasadalla eurolla?

Tuskin. Vaihdetaan kontekstia. Näet omaa kokoasi olevan saman Animon takin kahdella sadalla eurolla alennuksessa vaikkapa HIHS:n expossa, ostaisitko? Jos et sinä, niin varmasti tunnet jonkun, joka olisi heti valmis ilomielin pullittamaan sen 200e, eikä takki kiikkuisi enää kauan aletangolla. 200e Animon kisatakki olisi siis mahtava löytö, mutta vastaava, saman hintainen arkikäytön jakku olisi todella suuri budjetointi. Ainakin siis olettaen, että et ole lottovoittaja tai kultalusikka suussa syntynyt. Kisatakkia käyttäisimme keskimäärin kaksi kertaa kuussa, jakkua voisi pitää viikoittain, joten minusta mielipiteet ovat vähän päälaellaan.

Toinen tilanne mikä tuli vastaan samalla viikolla, oli kun katsoin netistä Gucci Mastersia. Luokkien välissä tuli mainoksia, jotka alkoivat Guccilla ja Longinesillä. Ok, Gucci sponsoroi koko nelipäiväisen kilpailun ja Longines useita luokkia, joten tämä ei siis ihan suoraa kohdemainontaa. Näiden jälkeen kuitenkin mainostettiin yksityislentokoneita ja heti perään Just World Internationalia, joka on kansainvälinen hanke, joka toimittaa kehitysapua mm. Väli-Amerikkaan ja Kambozaan. Siis hetkinen, mitä tämä mainosten sijoittelu oli? Kun olet ostanut itsellesi uuden yksityiskoneen, niin lahjoitatko kehitysmaahan 20e? Tässä jos jossain näkyi aika räikeästi se, miten elitististä lajimme on. Ja kun vielä ajattelemme mainonnan kohdetta, joka tässä tapauksessa oli kilpailun katsoja, oletetaan melko selvästi, että kilparatsastuksen huipusta kiinnostuneella täytyy olla rahaa.

Kuinka paljon sitä rahaa sitten on ja mihin sen käyttää, on toinen juttu. Jos nyt satut voittamaan lotossa, etkä saakaan ostettua Totilasta, tai tyydyt vaan suosiolta vähän halvempaan otukseen, niin voithan aina satsata varusteisiin. Netissä olen nähnyt esimerkiksi 24 karaatin kullasta tehtyjä, Swarowski-kristalleilla koristeltuja Jin stirrup -jalkkareita. Aika järjetöntä. En väitä, että minä ja Rasmu ei oltaisi paketoituna Antarekseen ja Animoon, jos olisi kauheasti ylimääräistä rahaa, koska myönnän rakastavani merkkikamoja, enkä siis ole yhtään sen parempi ihminen, vaikka nyt tästä saarnaankin. Yksi tämän vuoden onnellisimmista hetkistä on varmasti ollut se, kun mun Antareksen kypäräni saapui kotiovelle, ja pidänkin sitä edelleen kuin kukkaa kämmenellä. Säästin siihen puoli vuotta ja 70e postikuluja myöten maksoin sen sentilleen itse, ehkä siinä on osasyy.

Lajista mitään tietämättömille tuntuu aina tulevan yllätyksenä se, miten kallista touhua jo pelkkä harrastaminenkin on. Jos joku pelaa golfia tai harrastaa taitoluistelua, niin kaikki kyllä tietävät, että nämä lajit maksavat. Sitten kun joku kertoo ratsastavansa, ihmisille tulee mieleen se pikkutyttöjen puuhastelu karvaisten ponien kanssa, eikä suinkaan kermaperseily, miksi ratsastus on suuremmilla talleilla yksityishevosten omistajien kesken ainakin Etelä-Suomessa muuttumassa. Kateelliset saarnaa, joten en jatka tätä ajatustulvaa tämän pidemmälle, vaan heitän pallon teille. Oletteko te huomanneet tämän saman ilmiön?

JOULUKALENTERI LUUKKU 15: Haaste hevosenomistajille

Kiitos Kiki haasteesta! Haastan Liisan, Mandin ja Petran :)

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

KERRO HEVOSESTASI: ROTU, TASO JA HIEMAN LUONNETTA

Rasmu, eli Remos S (kilpaillut Hollannissa ja Saksassa myös sponsorinimellä Burka Bouw's Remos) on puhdas KWPN suoraan Burggraafista, jonka piirteitä siinä on paljon. Rasmulla on kilpailtu 135cm luokkia estepuolella ja VaB-luokkia koulua, kapasiteetti ei lopu kesken, mutta pitkä vesi on ollut sellainen mörkö, mikä on estänyt isompien luokkien kilpailemisen. 

Luonteeltaan R on pohjimmiltaan ihan nössö, vaikka esittääkin kovista. Perusilme on korvat luimussa ja hampaat napsuvat jatkuvasti vieressä kun kiristää vyötä tai harjaa kainaloista/nälkäkuopasta/juuri klipatulta alueelta. Kuitenkin sitten kun rapsuttelee hetken aikaa, niin poika on tulossa syliin ja välillä rapsuttaa takaisinkin. Yksin maastossa (ja toisinaan kentälläkin) olo on aika hurjaa ja aiheuttaa välillä pientä keskustelua, kun Rasmu ei haluaisikaan lähteä taalin pihasta tai jatkaa risteyksestä eteenpäin kohti "tuntematonta", jossa kuitenkin ollaan monet kerrat käyty. Sitten sitä peruutellaan paniikissa ja alkuaikoina ei auttanut muuta kuin tulla aina selästä alas, taluttaa 10m eteenpäin ja nousta uudestaan selkään. Nykyään R ehkä luottaa muhun enemmän, eikä tarvitse yleensä hyppiä selästä, vaan riittää, että kääntää peruuttamalla ympäri. Hölmö hevonen :D

HEVOSET VAI PONIT? MIKSI?
Hevoset! En koskaan ole ollut poni-ihminen, vaan pienenäkin kiristelin aina hampaita, jos listassa luki mun nimen perässä joku poni. Olisin siis mennyt mieluummin alusta asti isoilla hevosilla, onneksi Aulangolla ei ollut sitä käytäntöä, että tiettyyn ikään asti mennään poneilla, niin kuin olen kuullut joillain talleilla olevan. Miksi? No en vaan tykkää niistä pienistä kiusankappaleista, joilla on koko ajan mielessä joko ruoka tai se, miten ratsastajan saisi heitettyä selästä. Ja siis tarkoitan nimenomaan pikkuponeja, piekkarit ja isommat ratsuponit ovat yleensä vähän eri juttu. Nykyään kun pituutta on vähän jo liikaa, menisin kyllä mielelläni joskus jollain ponillakin ihan vaihtelun vuoksi ja kuolaan salaa esim. Jenna Yrjövuoren Honey ponia, se on vaan niin kiva!

ENSIMMÄINEN PONI, JOLLA RATSASTIT ITSENÄISESTI ENEMMÄN?
Poni? No en ole koskaan omistanut ponia, joten yhdelläkään ponilla en ole itsenäisesti sen enemäpää mennyt. Muutaman kerran käytiin joskus 2006 katsomassa yhtä Aulangolla tuntsarina ollutta ponia, jonka meidän tuttu omisti. Itsenäiset ratsastelut alkoivat sitten 2007, kun alettiin vuokrata Dania. Tosin silloinkin kävin pääasiassa vain tunneilla D:n kanssa.

No aika söpöö

KENGÄTÖN VAI KENGÄLLINEN? KENKIEN KOKO HEVOSILLASI?
Kengällinen, koska kengät suojaavat kavioita kulumiselta ja esim. Rasmun tapauksessa kantakorolliset kengät on ihan must have, koska muuten meillä olisi kaviokuume päällä varmaan koko ajan. Rasmulla oli ihan olemattomat kannat kun se tuli meille ja kavionpohja oli todella matala. Loistavan kengittäjän avulla kuitenkin ollaan saatu tämä ongelma lähes jo kokonaan korjattua ja R:n kaviot ovat nykyään ihan eri malliset, kuin mitä silloin lähes kaksi vuotta sitten. Häpeäkseni täytyy myöntää, että mulla ei ole mitään käsitystä kenkien kokosysteemistä, mutta voisin heittää, että Rasmulla on varmaan yksi tai kaksi kokoa isommat kengät kun mikä on yleisin kengän koko puoliverisillä.

Kavion kanta mallia alkukesä 2012 korokkeet ja pohjallinen kengässä

TARHAATKO HEVOSESI YKSIN VAI LAUMASSA? MIKSI?
Rasmu tarhaa yksin, koska se on ainakin koko suomessaoloaikansa tarhannut yksin. Se ei myöskään ole mikään maailman seurallisin kaveri, tykkää möllöttää yksin puun alla aina silloin kun ei ole ruokaa. Sille riittää, että naapuritarhassa on joku, jonka kanssa ehkä kerran viikossa voi vähän juosta aidanreunaa pitkin. Emme siis ole nähneet tarpeelliseksi totuttaa sitä kenenkään seuraan, kun homma toimii näin. Pysyvätpähän loimetkin ehjinä pidempään... ;)

RATKAISEEKO HEVOSESSA ENEMMÄN SEN LUONNE VAI ULKONÄKÖ?
En sanoisi, että näistä kumpikaan, vaan ennemminkin ratsastettavuus. En ostaisi ihan pommia hevosta, joka vain näyttäisi kivalle tai olisi kiltisti karsinassa. Tietenkin luonne merkitsee enemmän siinä kohtaa, kun mietitään, onko hevosella kaikki muumit laaksossa vai ei, mutta Rasmunkin halusin juuri ratsastettavuuden takia, jos luonteen perusteella olisin hevosta valinnut, niin ensinnäkin siihen olisi tarvittu enemmän kuin yksi koeratsastus, ja R todennäköisesti olisi silloin ollut kaukana kärkivaihtoehdoista. Ulkonäönkään perusteella se ei ehkä pitkän runkonsa ja tylsän tavanomaisen värityksensä kanssa olisi ollut kärjessä. Ratsastettavuus ja täysjärkisyys tulee ensin, sitten jos jää samalle viivalle vaihtoehtoja, voi miettiä muita ominaisuuksia.

KLIPPAUS: PUOLESTA VAI VASTAAN?
Puolesta. Jokapäiväisessä liikutuksessa, johon sisältyy valmennuksia, tunteja, kilpailuita ja muutenkin aktiivista treeniä, on klippaus ehdotonta, jotta hevosen saa kuivaksi. Se, että miten klippaa, onkin sitten eri juttu. Jos ei kilpaile kansallisella tasolla, tai hevosella ei ole ihan järjetön nallekarhukarva, on mielestäni vain typerää klipata päästä varpaisiin. Näyttävyyden edistämiseksi, ja villasukkaefektin välttämiseksi aiemmissa tapauksissa kuitenkin kokoklippaus on ihan järkevää, JOS vaan osaa myös loimittaa oikein. Sitten jos ei ole ihan varma, tai hevonen on vaikkapa maneesittomalla tallilla, kannattaa miettiä klippausmalleja tarkemmin. Täältä löytyy mielestäni kattavin info eri klippaustyyleistä, ja niiden soveltuvuudesta. Itse vähän sovellan, koska äiti ei halua suuria lihaksia kokonaan tai päätä klipatuksi. Siispä Rasmun malli on tänäkin vuonna vähän laajennettu trace clip, ilman pään ajoa.

PAHIN TIPPUMISESI?
Tämä on tullut varmaan kerrottua miljoona kertaa, mutta kertaus on opintojen äiti; Ypäjällä 2010 kenttäkisojen estekokeessa tipahdin Danin kiellosta, löin jalkani, hyppäsin verkassa vähän, juoksin kaksi kertaa maastoradan kavereiden kanssa läpi jne, jalka turposi ja tuli kipeäksi ja kipeytyi sitten illan mittaa koko ajan lisää. Jotenkin onnistuin kotona purkamaan D:n kopista ja raahaamaan miljoona kiloa kamoja yksin autosta talliin, sekä polkemaan kotiin, mutta kotiin päästyäni en enää pystynyt kävelemään askeltakaan, saati nousemaan portaita. Äiti olisi vienyt lääkäriin, mutta minä en suostunut, joten aika monta vuotta kärsin sitten mm. siitä, että koulun liikuntatunneilla kun pelattiin futista ja pallo tuli ihan hiljaakin vasempaan pohkeeseeni, niin silmissä pimeni kun tuntui aika hemaisevalta... Nykyään tossa on oikeastaan jo tuntokin ja voin törkkiä sitä ihan rauhassa, ilman, että sattuu. Joku lihasvamma se siis oli, muuta mulle ei tippuessa ole käynyt, vaikka tippunut olenkin 209409030 kertaa...

nauran tälle tippumiselle nykyään, miten voi hevonen olla noin epähallinnassa....

KUINKA MONTA LOIMEA HEVOSESI OMISTAA?
Apua. Ulkotoppis, kaulakappaleellinen sadeloimi, kuoriloimi, tallitoppis, villaloimi, ohut talliloimi, fleeceloimi, enkkuviltti, villaratsastusloimi, selkäloimi, fleecratsastusloimi, heijastinloimi eli yht. 13kpl. Danilla oli varmaan tuplasti enemmän, kun tarhakaverit hajotti kolme loimea kuukaudessa...

KUINKA USEIN HEVOSESI LIIKKUVAT?
Joka päivä. Anna sanoi, että Rasmulla toimisi myös sellaiset vaparit, jolloin sen ei tarvitsisi edes nähdä mua tai äitiä, mutta tälläisiä vapareita pidetään vain hätätapauksissa. Vapareinakin siis liikutetaan esim. juoksuttamalla, taluttamalla tai menemällä vaikka ilman satulaa.

OLETKO VAROVAINEN VAI "UHKAROHKEA" RATSASTAJA?
Pidän itseäni aika varovaisena, harvoin esimerkiksi toteutan niitä uusinnan teitä, mitä olen rataa kävellessäni suunnitellut. Kuitenkin jos on esteratsastaja, niin kai sitä pitää vähän uhkarohkeakin olla? Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät uskalla edes 50cm estettä pomminvarmalla hevosella ylittää, joten jollain mittapuulla minä olen varmaan sitten hullu :D

JOULUKALENTERI LUUKKU 12: Kaikki Ponnyakutenit katsottu?

...Ei hätää, sillä lisää ratsastusaiheista tosi-TV:tä on tehty myös missäpä muuallakaan kuin jenkkilässä. Animal Planetilla muutamia vuosia sitten esitetty Road to the Maclay löytyy kokonaisuudessaan Youtubesta, jaksot (yht. 6) pätkittyinä osiin. Äänet ja kuva tulevat vähän eriaikaisesti joissain jaksoissa, mutta se ei suuresti haittaa katselua.

Kyseessä siis sarja, jossa seurataan muutamia USA:n kansallisen tason huippunuoria (kilpailevat pääasiassa equitation-luokkia, eli tyyliesteratsastusta) ja heidän valmistautumistaan yhteen vuoden suurimmista kilpailuista. Sarja aukaisee aika paljon tuota Amerikan meininkiä, sillä se eroaa yllättävän paljon eurooppailaisesta. En itsekään ole vielä katsonut sarjaa ihan loppuun asti, mutta vaikuttaa kuitenkin järkevältä, joten ajattelin vinkata teillekin!

JOULUKALENTERI LUUKKU 9: Kehitys osa 2/2 Minä

Osa 1/2 Rasmu täällä.

Aloitin ratsastuksen 4-vuotiaana Aulangolla. Hinkkasin siinä talutus-/minituntivaiheessa aika pitkään, äiti ei vissiin uskaltanut päästää mua alkeiskurssille, kun siellä opeteltiin laukkaamaan... :D

Vasemmalla olevan ponin nimeä en muista, keskellä Kaitsu ja oikealla Kapu

2006 starttasin ensimmäiset kilpailuni. Luokkana 40cm A.2.0 ja ratsuna maailman mainion Wild Discovery, eli Kaitsu. Voitin sitten koko roskan ja siitä se lähti! Kisasin muutamia kisoja tuntsareilla, kunnes 2007 marraskuussa aloimme vuokrata Dania pari kertaa viikossa äitini kanssa ja 2008 ostimme sen omaksemme, jolloin jatkoin kilpailemista 60cm luokilla.

2009 taisin hypätä ensimmäisen 80cm luokkani aluekisojen  yhteydessä pidetyssä seuraluokassa. 2010 hankin alueluvan, kun Salla kaavaili kaikista meistä junnuista kenttäratsastajia edustamaan omaa seuraa HämR:in ihka ensimmäisiin Ypäjän kenttäkisoihin. Siellä tipuin rataestekokeessa, joten jäi maastot väliin. Olisin saanut hypätä kisojen ulkopuolella päivän päätteeksi vielä radan, kun omat kisat olivat, mutta jalka oli jo siinä kohtaa sen verran kipeä, että liikkuminen tuotti tuskaa. Joku lihasvamma siihen tuli, ainoa äksidentti mitä mulla on koskaan hevosten kanssa sattunut.

Kenttäkisoissa

Dani oli omalla tavallaan aika haastava ratsastaa. Salla joskus viisaasti oli todennutkin jotain siihen suuntaan, että jos oppii ratsastamaan Danilla, oppii ratsastamaan Dania. Aika osuvasti sanottu. Sileällä se vaati ihan kauhean vahvan ulko-ohjan tuntuman ja sitä sai koko ajan "potkia käyntiin". Heti kun lopetti ajattelemisen eteen, se pysähtyi. Ihan sama mikä oli askelaji. Ja heti kun sen sai nanosekunniksi kantamaan itseään ja huokaisi helpotuksesta, se hetki katosi ja sai taas aloittaa alusta.

Esteillä puolestaan sai tyrkkiä ihan huolella yli, jos meinasi päästä yli. Huonosta paikasta ei hypätty, eikä hyvästäkään, jos ei selässä tukenut ja varmistellut koko ajan. Sitten kun sain hyvän draivin päälle, niin sujui kyllä hyvin. Maastossa puolestaan tämä hidas otus ei pysynyt käsissä edes pelhameilla aina kun porukassa meni. Huoh.

Danin kanssa jos jotain opin, niin ainakin tippumaan. Kisoissa, kotona, maastossa, maneesissa ja muualla. Ehkä mulle siinä joku tekniikka sitten kehittyi, koska viimeksi kun Rasmulta oon kunnolla alas tullut, ei ole edes huipannut tärskyn jäljiltä :D

Brendaa pari vuotta ratsastamassa käytyäni olin ehkä oppinut myös tulkitsemaan hevosta ja ennakoimaan tilanteita, koska tamma oli aika tamma... Korvien asennosta ja tietynlaisesta askeleesta pystyi päättelemään mihin singotaan, vai singotaanko mihinkään. Kerran ei päästy kentältä tallille, kun tallin nurkalla oli mörkö. Peruuteltiin melkein ojaan ja lopulta sain taluttaa neidin askel kerrallaan mörköjen ohi. Opin tuolla myös huolellisemmaksi, koska pienellä yksityistallilla ollaan tarkempia asioista, kuin suurella ratsastuskoululla.

Rasmun kanssa kun oltiin päästy sinuiksi, päästiin taas keskittymään ratsastuksellisempiin asioihin, kun oli alla hevonen joka osasi ja ennen kaikkea toimi. Kun Salla soitti äidille Aki Hannulan myynnissä olevista hevosista, epäili äiti vähän Rasmun ja muiden ikää. Salla kuitenkin sanoi, että vaikka R oli jo kääntymässä 14-vuotiaaksi, tulisin oppimaan sen kanssa vuodessa enemmän, kuin koko daniaikana yhteensä olin oppinut. Jälleen kerran Salla oli oikeassa. Vuodessa nimittäin opin ratsastamaan. Sileällä meno näytti aivan erilaiselta kuin ennen ja reilut kolme kuukautta Rasmun kanssa vietettyäni hyppäsin Pantsussa 120cm radan, kun vielä edellisenä vuonna 90-100cm tuntui isolta.

Tänä vuonna olen oppinut tuntemaan Rasmun ja ratkaissut muutamia ongelmia ihan vain miettimällä ja kokemalla ahaa-elämyksiä valmennuksissa. Metrin radat ovat alkaneet tuottaa tulosta aluesijoitusten muodossa ja tyyliarvostelun keskiarvo parani numerolla viime vuodesta. 4vp kymppikin suoritettiin, vaikka Ypäjän tapahtumat toivatkin alkukesästä vähän takapakkia. Viime kerralla valpassa Anna taisi sanoa jollekin, että periaatteessa yksi omaan ratsastukseen kuuluva ongelma pitäisi pystyä ratkaisemaan yhdellä ratsastuskerralla. Tästä jotenkin inspiroituneena yritän talven aikana kehittää omaa istuntaani ja niitä pieniä virheitä, mitkä olen kyllä tiedostanut jo pitkään, mutta jotka eivät kuitenkaan ole vieläkään täysin korjautuneet.

JOULUKALENTERI LUUKKU 7: Gucci Paris Masters livenä netistä!

Tämän päivän joulukalenteriluukusta löytyy linkki livelähetykseen Pariisin Gucci Masters -kilpailuista! Itse katselin jo eilen livenä ja tsemppasin omia suosikkejani Nina Fagerströmiä, Reed Kessleriä ja Luciana Diniziä. Täältä voit siis katsoa suorituksia ja näet kunkin päivän aikataulut (muista vaihtaa aikavyöhyke Helsinkiin!).

Jonkin aikaa kesti, että sain kaivettua netistä myös lähtölistat, mutta löytyivät lopulta ja täältä pääset tsekkaamaan ne :) Kellokuvakkeesta saat löhtölistat, ruusukkeesta tulokset!

JOULUKALENTERI LUUKKU 2: MyDay sunnuntailta

Toisesta luukusta paljastuu siis MyDay-postaus sunnuntailta! Olkaa hyvät!

11:10 Heräsin, avasin joulukalenterit (toinen on Mars ja toinen siskon mulle synttärilahjaksi tekemä). Oli kiva saada pitkästä aikaa nukkua vähän pidempään. Varmaan koko marraskuun aikana en ole viikonloppuisinkaan oikein ehtinyt yhdeksää pidempään.

11:30 Siivosin huoneeni lattian ja vein mun roskat. Tuohon keskelle mattoa muodustuu aina kiva rojukasa koulukamoista ja tällä kertaa myös Rasmun kamoista, jotka odottavat pesua.

11:50 Aamupala jäi välistä, joten söin suoraan lounaan.

12:05 Tein uuden lukujärjestyksen jääkaapin oveen, koska meillä vaihtui jakso.

12:15 Imuroin huoneeni ja avasin teille blogin joulukalenterin ensimmäisen luukun + tsekkasin muiden blogien ensimmäiset luukut.

12:30 Lähdin tallille, koska tein siis iltatallia 13-19

12:45 Aloin siivoamaan tuntsakarsinoita ja vein välillä hevosia sisään ja annoin rasmulle joulukalenteriluukusta leivänpalan samalla kun hain sen syömään. Äiti tuli ratsastamaan R:n joskus kolmen aikaan.

14:50 Aloitin uuden siirtotallin siivoamisen.

Huomatkaa mun luottotalikkoni väri! :D

15:25 Yhteensä 16 aamutallista jäänyttä karsinaa lopulta siivottu -> kuivitus

15:45 Siirtis ja tuntsat kuivitettu, laitoin vesiä siirtotalleihin ja aloitin iltaheinien laiton tuntsareille.

16:35 Heinät laitettu valmiiksi karsinoihin.

17:30 Kaikki tehty mitä pystyi, pieni paussi ennen iltaruokien jakoa.

18:00 Tuntihevoset ja loput pari yksäriä sisään, iltaruokien jako.

18:35 Iltaruoat jaettu, mä sain lähtee kotiin, koska mun ei tarvinnut jäädä sulkemaan tallia.

18:45 Kotona. Sähköt meni kun ulkona alkoi myräkkä, joten elettiin kynttilän ja taskulamppujen voimin.

19:50 Isä toi mäkkiruokaa koska äidillä jäi ruoanlaitto kesken kun sähköt meni ja niitä ei kuulunut takaisinkaan. Oli kyllä nälkä, koska tallilla en syönyt mitään.

20:25 Sähköt palautu vihdoin.

20:30 Tein vähän joululahjalistaa.

21:20 Kävin suihkussa, viestittelin hetken kaverin kanssa ja tsekkasin parin aineen numerot wilmasta, jotka siellä jo näkyivät.

22:05 Nukkumaan.