Viikko lyhyesti (tai sitten ei)

Edellisestä postauksesta on jo melkein viikko! Anteeksi kauheesti, mutta mulla ei vaan ole ollut mitään kerrottavaa... Tai kerrottavaa olisi ollut, mutta ei kuvia, videoa tai mitään niin ihmeellistä, että olisi ollut järkeä tehdä postaus. Kerron teille nyt kuitenkin lyhyesti joka päivästä niin ei jää epäselväksi mitä täällä Aulangonniemellä on tapahtunut :)

Maanantaina kaatosade pilasi mun suunnitelmat tehdä jotain estejumppaa kentällä, ja vaikken sokerista olekaan niin lopetin jo puolen tunnin jälkeen, koska iski totaallinen motivaationpuute ja vaan raivosin sateelle, Rasmulle ja itselleni. Mun motiavaatiotani ei meinaan todellakaan ainakaan nouse siitä kun laukatessa ihan koottua rauhallista laukkaakin kuravesi roiskuu naamalle... No joo, se treeni jäi sitten siihen, ehdin kyllä hypätä n. 50cm esteillä erilaisia linjoja. Välejä en nyt kuollaksenikaan muista, jotain 4-6 askelta kuitenkin suunnilleen kaikki olivat.

Tiistaina Rasmu pääsi maastoon ja kävin myös hoitamassa Brendan. Sillä ei enää ole takasissa kenkiä, ja kolmen viikon loimailun jälkeen ei muutenkaan voi kovin rankasti aloittaa, joten pyörin ympäriinsä tallin teillä ja kävin järvessä. Brendan takaset on tosi herkät ja ne menevät helposti ihan verille ja kauheille ruville, jos niitä ei hoida. Sen takia ne pitääkin pestä mäntysuovalla ja laittaa sinkit vuohisiin niin pysyvät kunnossa.

Keskiviikkona varmaan yksi meidän tallin kokeneimmista ratsastajista kokeili Rasmua ja saatiinkin hurja määrä vinkkejä! Erkki on ollut samaan aikaan samoilla tunneilla Strömsholman kuninkaallisessa koulussa kuin Kyra Kyrklund ja vähän samantyylisiä ajatuksia kyllä kuultiin, mitä Kyra on klinikoillaan puhunut. Tässä Erkin vinkit top3:

3. Hevonen pitää ostaa aina auringonpaisteessa, että voi aurinkoa vasten suoraan edestä tarkistaa onko hevonen toispuoleinen. Lihaksien erot eivät näy yhtä hyvin varjossa. (Rasmu oli muuten aika tarkalleen symmetrinen! Kuulemma harvinaista.)
2. Hevosen olo pitää tehdä epämukavaksi kun se tekee väärin ja hevosen tulee itse oivaltaa missä asennossa sen on tämän takia mukavinta olla ja liikkua. Heti kun hevonen tekee oikein, pitää kiittää. Esim. Rasmua piti alkuun "yliasettaa", koska se hakeutuu silloin paremmin kuolaimelle ja tulee kevyemmäksi, kun tajuaa sen olevan mukavampaa sille itselle.
1. Rasmun kaltaisen ison hevosen tulisi aina liikkua peräänannossa kevyellä tuntumalla, koska kova suu ja ratsastajan periksiantaminen vähentävät sen "käyttöikää" viidellä vuodella, kun se pikkuhiljaa jäykistyy niskastaan ja sen myötä selästä ja jaloista.

Torstaina äiti oli tunnillaan Rasmun kanssa ja itse kävin taas liikuttamassa Brendan. Iiris oli mukana kuvaamassa :)

Perjantaina olin tunnilla, tehtiin väistöjä ja vastalaukkaa. Raivostuttavaa kun tuntuu että koko ajan joku on kaahaamassa eteen, vaikka itse on tulossa voltilta kun on kahdeksan ratsukkoa kentällä. Ja meillä oli sentään melkein koko kenttä käytössä... Ihmeen hyvin sain silti kommentteja, vaikka välillä tuntuu, että tulee vain "puolipidäte" tai "pohje läpi" opettajan ohi kulkiessa jos on noin paljon porukkaa ängetty samalle tunnille.

Tänään jäin jo ennen kymmentä yksin kotiin kun pikkusisko lähti mökille ja porukat roadtripille Joensuuhun. Säätiedoitus sanoi, että kolmelta ukkostaa, joten lähdin sitten itsekin suosiolla liikenteeseen jo aamusta, vaikka nämä ennen päiväruokia liikutukset ei Rasmun herkkua olekaan. Menin sitten ensimmäistä kertaa Rasmulla ilman satulaa, eikä se ollut moksiskaan! En siis ole ollut täysin varma onko sillä koskaan menty ilman satulaa, kun ei tommosia ostaessa tajunnut kysyä ja varustauduin mahdolliseen maastoutumiseen turvaliivin kanssa. Ihan perusratsastusta sitten tein kun ei ongelmia ilmennyt ja Rasmukin tuntui olevan tyytyväinen kun ei tarvinnut sitä inhokkivarustetta selässään pitää. Ratsastuksen jälkeen mulla oli suunnitelmissa pakata huomiset kamat ja lähteä kotiin syömään, mutta kuten yleensä, suunnitelmilla on tapana muuttua ja löysinkin itseni ajamasta Boonuksen kanssa ympäri lähiseutuja viemässä kaikenmaailman ämpäreitä ja hakemassa koppia huomiseksi, jonka jälkeen puunasin meidän tallin friisiä valmiiksi hääajoon, auttelin valjaiden kanssa ja sitten kello olikin jo yli kolme ja maha muistutteli, etten ollut syönyt edes aamupalaa...

Kuvia ei tosiaan torstain lisäksi ollut, joten tuli aika tekstipainotteinen ja muutenkin epämääräinen selostus viime viikosta. Huomenna toivottavasti olisi tiedossa toivepostauksista ensimmäinen Riksun kisoista koottu kisapläjäys nimittäin!