Pantsun valmennus - päivä no2

Luithan edellisen postauksen?

Eilisestä viisastuneena jätin suosiolla ne shortsit kotiin ja pyöräilin sitten väistellen mystisiä kuolleita mehiläisiä (?) pukeutuneena mm. toppaliiviin ja tumppuihin heinäkuun viimeisenä päivänä. No olihan se oletettavissakin, että myöhemmin samana päivänä olisi niitä shortsejakin tarvittu, kun lämpötila oli sittenkin yli 20 astetta. Huoh. Tänään meidän ryhmä oli jo toisena, eikä rata tai tehtävät olleet tuttuja. Hyvin sitä kuitenkin alkuun päästiin ja näin jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen tiistain suoritukseen.

Aloitimme työstämällä laukkaa ympäri kenttää; vastalaukkapätkiä, askeleen pidentämistä ja lyhentämistä + taivuttelua. Sen jälkeen hyppäsimme ympyrällä pystyä/okseria, jonka perässä 6m päässä puomi. Rasmu teki tosi hyviä hyppyjä niin pystylle kuin myöhemmin okserillekin ja pääsimme aika helpolla.

Jatkettiin hyppäämällä eri osia tämän päivän radasta; linjaa + lankkua ja kolmoissarjaa kummastakin suunnasta. Linja oli nyt pari askelta lyhyempi mitä eilen ja sain Rasmun paljon paremmin mahtumaan siihen. Kolmoissarjan välit taas olivat ihan ufot; maasta käsin varsinkin ne näyttivät niin pitkiltä, että ponilla olisi tullut normaalit kaksi. Kun esteet nousivat niin luonnollisesti myös välit tuntuivat fiksummilta.

Jarrrrrutus..!

Rata aloitettiin 90-100cm korkeudesta, ja meidän kierros meni tosi mallikkaasti! Hyvät paikat, eikä turhia sähläyksiä. Videolta näkyykin tuo kokonaisuudessaan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen esteitä nostettiin kolmella reiällä, eli ne oli siinä 110-120 tienoilla. Olin jo sen verran puhki, että rupesin sähläämään liikaa kun piti koko ajan keskittyä siihen, että saa vedettyä henkeä koko keuhkollisen. Tämä kierros olikin sitten kaikkea muuta kuin hyvä, puomit kolisivat ja toin aina tosi pohjaan tai sitten liian kauas.

"Hengitä syvään, että sulla on selvät ratkasut." oli Piian neuvo kun menin vielä pariin kertaan okseri + pysty-pysty sarjan loppuun. Niin kuin äsken sanoinkin, kun mulla menee hengitys sekaisin niin menevät samalla myös ajatukset ja sitten katoavat paikat kun en osaa päättää tarpeeksi ajoissa. Viimeinen yritys kuitenkin oli aika nappi ja siihen oli hyvä lopettaa :)

Meidän pitäisi saada Rasmun kanssa nyt vaan rutiinia tuohon ratojen ratsastukseen. Siihen vaan yleensä tarvitsee valmennuksen, koska yksin en rupea mitään kymmenen esteen rataa rakentamaan trippeleineen ja vesimattoineen ja tunnille jos itsensä tunkee niin voi hyvällä tuurilla päästä ratsastamaan sitä viiden esteen 60 senttistä rataa. Onneksi tässä nyt on tiukkaa treeniä edessä kun lauantaina aloitetaan harkkakisoilla ja sunnuntaina kuullaan ensi viikon valmennusleirin tarkemmasta ohjelmasta!