It's rain again...

Heräsi tänään puoliksi vahingossa ja puoliksi tahallaan jo yhdeksän aikoihin ja seurailin sitten säätiedotusten jatkuvaa vaihtelua kun söin aamupalaa, yrittäen päättää että mihin aikaan sitä nyt sitten oikeasti sataa ja mihin aikaan lähden tallille. Koska tihkusade ei tuntunut tuona aikana sen pahemmin voimistuvan kuin katoavankaan, lähdin kamalan kuolemanyskän saattelemana polkemaan tallille. Hassua, että sitä ehtii muutaman päivän talliltapoisolon aikana ehtiä tulla jo ikävä hevosen hajua. Rasmukin oli jotenkin ihan superherkkis kun harjailin sitä; tunki päätä kainaloon, rapsutteli ja antoi harjata päänsä itseasiassa jopa korvat lurpallaan ja silmät kiinni. Ehdin jo ihmetellä, että oliko sillä mua ikävä vai mistä tämä johtui, mutta kun palasin karsinaan suojien kanssa niin siellä oli taas tuttu luimukorva vastassa hampaat naksuen.
Koska itse oon vielä vähän toipilas-tilassa niin en kiivennyt vielä tänään selkään asti vaan menin maneesiin irtojuoksuttamaan. Alkuverkkasin huolellisesti liinassa kummankin suunnan kaikissa askelajeissa ja päästin Rasmun sitten vapaaksi. Alkuun se taas vain seurasi mua hölmistyneen näköisenä ja haisteli nurkkia.

"Kukkuu..?"

Kun vähän aikaa olin ajanut sitä nurkasta a nurkkaan b onnettoman koulupiiskani kera, niin se muisti homman jujun ja uskaltautui jopa revittelemään pari kertaa hienoilla pierupukkilaukoilla! Energiaa ei kuitenkaan tänään tuntunut oikein löytyvän, mikä saattoi taas johtua liian aikaisesta liikutuksesta, mutta melkein parempi ettei juokse liikaa, kun meidän maneesin pohja on niin muhkurainen... Oli myös ihan hyvä, etten jättänyt liikutusta myöhemmäksi, koska kun pääsin takaisin kotiin niin vettä tuli taas kaatamalla.

Ps. En muuten tienny omistavani gepardia..! Rasmullahan on pilkullinen nahkakin oikeasti :D