Katsaus kuluneeseen kauteen ja 2017 tavoitteet

On tullut aika tehdä taas perinteinen tavoitepostaus nyt kun vuosi lähenee loppuaan. Vaikka kisakausi jäi vähän vajaaksi, ehdittiin silti keräämään tuloksia sen verran, että päästiin Hämeen Ratsastajien esterankingissä kolmansiksi! Vaikka ei siihen kamalasti kyllä vaadittu kun seurassa suurin osa kilpailee koulua, mikä on tietenkin vain hyvä mun kannaltani ;)

Vuoden 2016 tavoitteet

Omat ratsastukselliset tavoitteet:

1) Nopeus, selkeys ja tarkoituksellisuus apujen käytössä
Nuoren hevosen kanssa tämä kohta on ollut erityisen tärkeä, koska minun pitää ratsastajana olla se, joka kertoo selkeästi mitä tehdään, eikä hevosen tarvitse vielä osata ehdottaa ratkaisuja epämääräisiin apuihin. Mielessä nämä asiat ovat siis joka ratsastuskerralla, vaikka toisinaan unohtuukin, että Jaska on vasta 5-vuotias kun se käyttäytyy järkevästi. 

2) Rentoutta käsiin ja ryhtiä ylävartaloon
Tämän ikuisuustavoitteen kanssa ei kovin pitkälle päästy. Olen edelleen ihan yhtä vahva ja hidas kädellä sekä lytyssä ylävartalosta kuin vuosi sitten.

3) Keveyttä radan ratsastukseen
Tähän tavoitteeseen on aika hyvin päästy ihan vain sen ansioista, että rataa kisoissa tai kotona ratsastaessani keskityn lähes pelkästään reippaan temmon ja tasaisen rytmin säilyttämiseen, minkä takia en ehdi sählätä omiani lähestymisissä kovinkaan usein.

Jaskan tavoitteet:

1) Taipuminen, sivulle pyytävään pohkeeseen reagointi
Tässä on päästy pitkälle! Alkutalvesta tehtiin Jaskan kanssa ekoja avotaivutuksia ja nyt se kykenee jo menemään lyhyitä pätkiä sulkua - laukassa! Sileällä on siis tapahtunut ihan huima kehitys tämän vuoden aikana.

2) Reaktiivisuuden säilyttäminen/parantaminen
Jaska on ihan yhtä diesel kuin ennenkin :D positiivista kuitenkin se, että ei olla huonompaan suuntaan menty.

3) 90-100cm radoilta kokemusta
Check. Kisoihin päästiin useammin kuin osasin odottaakaan ja vaikka omalta osaltani kausi päättyi elokuussa kahteen fiasko-reissuun, pääsi Jaska vielä hyppäämään Annan kanssa kolme hyvää rataa syksyn aikana. Yhdestä tuli jopa ruusuke mukaan! :)

4) Voiman kasvatus
Luonnollisesti treenaamisesta seuraa voiman kasvaminen, joten tämäkin kohta tuli aika hyvin täytettyä. Lihasmassaa olisin toivonut Jaskan kerryttävän vuoden aikana enemmän, mutta se käytti kaiken energian kasvamiseen. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla tuli korkeutta lisää varmasti viitisen senttiä ja loppupuoliskolla Jaska leveni reilusti edestä. Jospa tämä kasvaminen olisi sitten tässä ja pyöreyttä tulisi sitten seuraavaksi niin saataisiin ne polvetkin kuntoon.

Vuoden 2017 tavoitteet

Vanhat tavoitteet:

1) Rentoutta käsiin ja ryhtiä ylävartaloon
2) Voiman (ja erityisesti lihasmassan!) kasvatus

Uudet tavoitteet:

3) Kokemusta 100cm radoilta, 110cm starttaus
4) Laukan kehittäminen
5) Jaskalle tarkkuutta ja varovaisuutta
6) Oman mukautumisen korjaaminen (vähemmän varpaille nousemista, enemmän vatsalihaksia ja myötäämistä)

Miten mä sitten ajattelin päästä näihin tavoitteisiin? Massaa saadaan lisäämällä soijan ja öljyn määrää (molemmat aloitettiin syksyllä, tällä hetkellä menee 3dl soijaa ja 1dl öljyä - kummatkin tuplataan), jatkamalla Kraftin Sportin syöttämistä täysrehuna (alkuvuodesta syötettiin Kraftin Groov 125), hankitreenillä (mikäli mahdollista) ja lisäämällä enemmän puomi- ja kavalettitehtäviä viikko-ohjelmaan, jotka auttavat myös kohdan 5 kanssa. Laukka kehittyy kun saa massaa lisää ja kun muistaa harjoitella eri vaihteiden käyttöä jokaisella ratsastuskerralla. Jos päästään yhtä paljon kisoihin kuin tänä vuonna, pitäisi kisa- ja ratakokemusta tulla helposti ja 110-startti viimeistään syksyllä olla ihan piece of cake. Oman mukautumisen saisin korjattua hyppäämällä muutamia kertoja ilman jalustimia, mutta nuoren hevosen selkä pitäisi jättää aina mahdollisimman vapaaksi hypyssä ja käyttää kevyttä istuntaa, mitkä eivät luonnollisesti oikein onnistu ilman jalkkareita. Pitää varmaan rakentaa jotain jumppasarjaa sitten. Omaa asentoa sileälläkin pitää vaan miettiä joka päivä ja ratsastaa Jaska paremmin läpi, koska asentoni korjautuu automaattisesti kun hevonen kevenee ja pehmenee alla. Tietenkin se on vähän paradoksaalista, koska jos osaisin itse istua ryhdikkäästi ja rentouttaa kädet alusta asti, tulisi hevonenkin nopeammin hyväksi. Nyt pitää vain puurtaa vaikeamman kautta :D

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Pitkästä aikaa valmennuksessa

Sunnuntaina meillä oli ensimmäinen Annan valmennus sitten lokakuun. Tällä kertaa olin kuitenkin ehtinyt ratsastaa Jaskalla jo yli viikon, joten lähtöasetelmat olivat hiukan paremmat. Kyseessä oli puomi-/kavalettitunti, mikä passasi oikein hyvin kun en ole lokakuun jälkeen hypännyt kuin pari estettä satulansovituksessa.

Jaska on ollut nyt klippaamisen jälkeen kivan reipas joka päivä. Hyvä niin, sillä nyt ei ole tarvinnut laittaa kannuksia ja törkkiä niillä Jaskan karvattomia kylkiä turhaan. Ostin Hööksiltä Bergenissä sellaisen mahasuojan lähinnä karvanvaihtoaikaa ajatellen, jolloin Jaskan karva hinkkaantuu todella herkästi ja käytin sitä myös ensimmäisellä ratsastuskerralla klippaamisen jälkeen, koska halusin tietää, miten herkkä Jaska on kun se on ensimmäistä kertaa nakuna. Tulin siihen tulokseen, että mahasuojan voi jättää kaappiin tammikuun karvanvaihtoaikaa odottamaan ja kannukset voi myös levätä niin kauan kun poika on yhtä herkkä pohkeelle kuin nyt. Aikalailla ideaalitilanne siis.

Takaisin valmennukseen. Aloitettiin tunti ilman jalustimia ravipuomeilla, väistöillä ja vastalaukkakaarilla. Jaska oli todella vahva edestä, puri vain kuolaimeen kiinni ja yritti venyttää itseänsä pitkäksi aina tilaisuuden tullen. Mun komentamiseeni se reagoi lähinnä protestoimalla ja oli vähän sellainen olo kun olisi ratsastanut itsepäisellä kamelilla :D Otettiin sitten kavaletit mukaan ja niitä + ravipuomeja hyödyntäen tultiin kaikenlaisia kiemuroita, joilla Jaska alkoi vähän pehmetä, mutta oli kovin innoissaan, joten pidätteiden perillemenosta saatiin vähän keskustella. Viimeinen tehtävä oli tulla kahdeksikolla kavaletteja ja puomeja niin, että diagonaaleilla olevien kavalettien jälkeen tuli siirtyä raviin ennen puomeja. Tämä aiheutti hieman haasteita koko ryhmälle kun hepat olisivat vaan painelleet innoissaan laukassa puomeille. Mutta koska Jaska on fiksu nuori, muutaman kerran kiskottuani sen väkisin raviin se tajusi mistä oli kyse ja muuttui yhtäkkiä aivan käsittämättömän pehmeäksi! Tuntui, että sillä oli takajalat allaan ja laukassa oli yhtäkkiä 5 vaihdetta enemmän. Poissa oli se kuolaimeen pureminen ja kiskominen. Ihan huippu fiilis!

Oli pakko liittää videon loppuun Jasen sinkaisu loppuraveista kun sellainen kerrankin tallentui kameralle :D Oli kyllä aika kesy versio normaaleihin verrattuna, mutta toi on niin tyypillistä Jaskaa. Ne pari kertaa mitä viime vuonna tulin siltä alas tapahtuivat ihan vastaavissa tilanteissa: ravaan loppuraveja kaikessa rauhassa rennolla hevosella, mistään ei kuulu mitään eikä kukaan tee mitään yllättävää liikettä, mutta yhtäkkiä heppa vaan katoo alta salamannopeasti...

Mun uutta Instagramia (@heidiaeq) seuraavat tietävätkin, että kokeiltiin viikko sitten Equitron-hoitoa. Se perustuu siis magneettiseen pulssiin, joka nopeuttaa solujen uudistumisprosessia, purkaa lihasjumeja silminnähtävästi (kova, jumissa oleva lihas rupeaa kasvavalla voimalla sykkimään hoidettavassa kohdassa) ja auttaa jopa jännevammoihin. Jaskalta oli tarkoitus hoitaa selän jumeja, mutta hoidon ansiosta selvisi, että sen oikea takapolvi oli kipeä (jonka vuoksi mahdollisesti selkäkin jumiutunut?). Kuulemma kyseessä oli nuoren hevosen kasvuun liittyvä yleinen ongelma: löysä polvi. Näytettiin se (tai oikeastaan molemmat polvet) sitten tänään eläinlääkärille, joka vahvisti asian. Ei haluta piikittää, koska Jaska ei ole reagoinut sen kummemmin asiaan, joten nyt toivotaan, että aika ja takapään lihaksiston vahvistaminen korjaisivat asian.

1 vuosi Jaskan kanssa

Tänään tuli vuosi siitä kun teimme kauppakirjat Jaskasta! Time flies. Ei irtoa nyt mitään kummempia runoiluja, mutta mulla on ainakin ollut tosi hauskaa Jaskan kanssa tämän vuoden aikana ja sen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Innolla odotan meidän tulevia vuosia :)❤︎

Mä olen siis nyt takaisin Suomessa, tulin to-pe -yönä. Perjantaina meillä oli satulansovitus kun meillä vuoden käytössä ollut Prestigen Michel Roberts ei enää oikein istunut sitäkään vähää, mitä se vuosi sitten istui. Ei se mistään painanut, valui vaan ihan järjettömästi taakse niin, että sen kanssa on pitänyt käyttää rintaremmia sileälläkin. Ajateltiin, että runkoa kaventamalla ongelma olisi saatu ratkaistua, mutta niin ei sitten ollutkaan. Kaventaminen olisi saanut satulan takaa epätasapainoon, joten jouduimme kokeilemaan sitten uusia satuloita. Löysimme uuden Prestigen Versailles DW:n, joka istui ihan eri tavalla Jaskan selkään! Koeratsastin sen ja ei valunut mihinkään ratsastaessa. Nyt meillä on se sitten kokeilussa viikon, jonka jälkeen otetaan se varmaan alkuun vuokralle kun ei tiedä miten Jaskan selkä kehittyy talven aikana, koska se on muuttunut malliltaan tosi paljon tämän syksynkin aikana.

Lauantaina käytiin parin tallikaverin kanssa Ainossa katsomassa puurojuhlan kisoja ja päätettiin, että ensi vuonna mekin osallistutaan sitten pukuratsastukseen :D ! Tänään sunnuntaina ohjelmassa oli sitten klippaaminen, koska Jaskalla oli sellainen turkki, että se hikosi aina kevyemmästäkin liikutuksesta. Selkäjumien takia ei voinut oikein kokoklipata, joten päädyin tekemään blanket clipin, jossa jää "loimi" takaosan päälle. Jaskaa ei oltu ennen klipattu, joten tutustutin sen ensin tosi varovasti klipperiin, ääneen ja tärinään. Periaatteessa en edes oikein yllättynyt siitä, että Jaska ei reagoinut klippaamiseen mitenkään, selkeästi vaan nautiskeli toimituksesta. Vähän ehkä hassua, että 5-vuotias ensimmäistä kertaa klipattava on helpoin hevonen mitä olen koskaan klipannut.

Alkutilanne oli tämä... :D

Valmista!

Hevoskuulumisia Norjasta

Koska tajusin juuri, että olen taas kuukauden päästä Suomessa, ajattelin, että voisi olla vihdoin ja viimein aika valaista näitä hevostouhuja täällä. Ei sillä, että kerrottavaa kamalasti olisi, mutta kuitenkin.

Käyn siis kerran viikossa (tai aina pyydettäessä) kevyesti liikuttamassa erästä hollantilaista tammaa. Meillä on tamman omistajan kanssa sovittuna, että saan mennä sileällä joka toinen kerta ja joka toinen maastoilla. Ei kuulosta kovin kummoiselta diililtä, mutta oli paras, minkä hartaan etsimisen tuloksena löysin, koska hevonen on todella kiva ja laadukas (omistaja on junnu joka kilpailee esteillä). Tarjonta näistä vuokratyyppisistä diileistä on siis lähinnä tyyppiä "20v vuonohevonen tallilla, johon ei pääse julkisilla, kaipaa maastoseuraa 3 kertaa viikossa", joten B oli kuitenkin kohtalaisen hyvä löytö. Sattuneista syistä en kuitenkaan ole juuri päässyt kunnolla ratsastamaan sitä joka toista kertaa, sillä hevoselle tuli melkoisen pahat rivit, tulehdus yhteen jalkaan ja alkoi sitten ontua. Nyt kun ontuminen on lakannut ja rivi alkaa olemaan kohta hallinnassa, niin nyt ei sitten sovi satula. Onneksi tämän B.n omistaja hommasi mut liikuttamaan tamman tarhakaveria viime viikolla, joten pääsin myös ihan kunnolla ratsastamaan.

Se, että tallikäynnit rajoittuvat lähinnä siihen 1x per viikko, ei tunnu niin pahalta, koska koko tallireissuun menee aina käytännössä koko päivä, enkä joudu edes maksamaan muuta kuin bussiliput. Käytännössä tallin naapurissa koko elämäni asuneena tuli vähän yllätyksenä se, miten paljon matkoihin oikeasti menee aikaa jos ei asu tallin vieressä. Yllättävää sinänsä... Joudun siis aina ensin kävelemään 15min pikaraitiovaunupysäkille, josta keskustaan menee ehkä 10min. Siellä vaihdan bussiin, joka vie mut päätepysäkilleen 15 minuutissa. Päätepysäkiltä vaihdan vielä seuraavaan bussiin, joka vie tallin pysäkille 20 minuutissa. Kerran missasin tuon jälkimmäisen vaihdon ja jouduin odottamaan tunnin seuraavaa bussia. Ei kivaa. Bussiaikatauluista riippuvaisena mulla menee siis koko reissussa yleensä aina se 6h, vaikka en ratsastaisi edes tuntia.

Talli puolestaan ei ole täysihoitotalli, joten ratsastamisen lisäksi siivoan karsinan ja tarhan + vaihdan vedet molempiin. Aikataulua rajoittaa myös se, että hevoset pitää hakea itse sisälle, minkä takia käyn aina iltapäivällä, jotta voin jättää hevosen suoraan sisään ratsastuksen jälkeen. Ilmeisesti hevoset pitäisi viedä myös ulos itse, mutta ne ihmiset ketkä käyvät aamupäivällä, vievät jäljelle jääneet hepat pihalle. Päiväheinätkin jakaa vain joku, joka sattuu olemaan paikalla. Ilmeisesti näillä on siis aika tiivis porukka tällä tallilla ja vähän sellainen "kaikki auttavat kaikkia" -meininki, jolla homma pyörii. Kyseessä on siis kuitenkin yksi alueen isoimmista ratsastuskeskuksista, eikä mikä tahansa pieni yksäritalli. Tämä systeemi selittää kyllä sitä, miten tallipaikat ovat täällä suorastaan naurettavan halpoja Suomen hintatasoon nähden. Täysihoidossa on väistämättä omat plussansa, mutta toisaalta silläkin on puolensa, että on itse vastuussa esim. siitä karsinan siivoamisesta: Omistaja oppii hevosestaan lisää ja saa siivota haluamallaan tavalla. Yrittäjä taas puolestaan säästää tallityövoimassa, ainakin jos säätelee kuivikkeiden käyttöä. Täällä on jokaiselle yksärille varattu kerran viikossa kaksi säkkiä pellettejä ja jos kokee, etä se ei riitä, niin saa itse mennä ostamaan lisää.

Sellaista täällä siis. Koulun puolesta mulla ei ole enää jäljellä kuin yksi luento ja jäätävä luku-urakka tentteihin, sitten viikko lomailua ja 8.12. takaisin Suomeen. Syksy on kyllä mennyt hurjan nopeasti!

Syksyisiä kuvia + vuosi Jaskan kanssa!

Viime viikolla tuli vuosi täyteen mun ja Jaskan yhteistyön historiassa, mitään tarkkaa vuosipäivää en muista, mutta viikon näin suurinpiirtein. Täytyy myöntää, että kauhulla muistelen niitä ekoja ratsastuskertoja kun olin ihan hukassa ja kujalla siitä, miten nelivuotiasta kuuluisi ratsastaa :D Jaskakin oli vielä todella kokematon, kunto ei meinannut riittää neljän 60cm korkean esteen radan suorittamiseen eikä tasapaino laukkavoltille. Aika pitkälle ollaan siis vuodessa päästy!

Leena Kahisaari kävi Aulangolla 16.10. kuvaamassa hevosia, joten käskin äidin tuuppaamaan Jaskankin kameran eteen. Tuloksena muutama tosi kiva poseerauskuva! Olisi kiva jos olisi laittaa tähän vertailun vuoksi joku rakennekuva viime vuodelta, mutta multa löytyy vain muutama puhelimella sivuviistosta otettu kuva, missä Jaska seisoo käytävällä, joten jätetään se nyt pois sitten.

Mulla on maailman suloisin pikkuheppa! ❤︎

Oslo Horse Show 2016

Kuten lupailin, tässä teille pieni videopostaus Oslosta! Meillä oli siis sunnuntaille kokopäiväliput, mutta aamulta jäi yksi kansallinen luokka näkemättä ja illan juhlashow piti myös aikataulun takia jättää välistä. Expo oli pienempi kuin HIHS:ssä, mutta reilusti tilavampi ja tarjonta monipuolista + hinnat kohdallaan (tein kyllä sellaisen mielenkiintoisen huomion hintoihin liittyen, että jostain syystä Kingslandin hintalapuissa on eritelty EUR ja FIN, joista tuo Suomen hinta on kalliimpi?? :D). Ostosten esittely löytyy videon lopusta! 

Saako Jaskan matkalaukkuun?

Mun seitsemän päivän lomani oli aivan liian lyhyt monen asian suhteen, enkä vain kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä kaikkea mitä piti ja nähdä kaikkia ihmisiä, ketkä olisin halunnut nähdä. Perjantaina illalla, viimeisenä asiana ennen aamulla seitsemältä lähtevää lentoa, olin vielä omalla koulutunnillani Jasen kanssa. Koko viikon olin yrittänyt hakea sitä "normaalia" ratsastukseeni, tuloksena vain puoliteho ja kipeät lihakset. Perjantaina kuitenkin asiat loksahtivat takaisin paikalleen ja sain alusta asti ratsastettua ajatuksen kanssa - niin, että tiesin mitä teen ja miksi teen, enkä vain ajelehtinut menemään jäykällä tuntumalla ilman alapohjetta. Jaska oli kivan reipas, mutta ei jännittynyt, joten työskentely oli senkin puolesta mukavaa. Tehtiin väistöjä kaarevalla uralla ja uralta pois pitkällä sivulla + laukannostoja kaarevan uran loivista väistöistä. Vähän oli tunnin jälkeen sellainen olo, että miksi ihmeessä mun pitää nyt lähteä, kun sujuu niin mukavasti. Salla ehdotti, että yrittäisin taitella Jaskan matkalaukkuun, mutta se jäi kyllä nyt toteuttamatta :D

Äiti otti muutaman hajanaisen pätkän videota, jotka ovat sattumalta kaikki samasta kierroksesta, eikä meidän parhaat väistöt tallentuneet kameralle, mutta ei voi mitään.

Sunnuntain Oslo Horse Show'n reissusta tulee piakoin pieni videopostaus, joten pysykäähän kuulolla!

Ensimmäinen estetunti elokuun jälkeen!

Sunnuntaina mun oli tarkoitus osallistua Annan estetunnille, koska lauantaina olisin kuitenkin ehtinyt jo kerran Jaskan selkään palauttelemaan oikeat nappulat mieleen. No lauantaina käytiin äidin kanssa päivällä ensin vain hoitamassa impparihaava ja tarkistamassa, että Jaskalla on kengät jalassa. Vitsailtiin siinä paikalla olleelle kengittäjälle, että tällä kertaa Jaskalle ei tarvitse lyödä irtokenkää, niin kuin yleensä tuon kengittäjän paikalla ollessa. Lähdettiin sitten kotiin syömään ja palattiin parin tunnin päästä tallille liikuttamaan Jaska. Tarhan portille käveli vastaan kolmella kengällä varustettu tyyppi. Hienoa. Olisi sitten edes heittänyt sen kenkänsä aamulla menemään, kun oli kengittäjä paikalla... Peruin valmennukseen tulemiseni, koska olin ihan varma, että kukaan ei sunnuntaina tulisi yhtä irtokenkää kiinnittämään ja koska kyseessä oli etukenkä, ei voisi edes ajatella menevänsä kengättömästä jalasta huolimatta mukaan. Seuraavan kerran kengittäjä oli tilattu perjantaille, joten riskinä oli sekin, että en olisi sitten päässyt koko lomani aikana ratsastamaan Jaskalla, jos kukaan ei pääsisi sitä ennen paikalle. Laitettiin viesti yhdelle meille täysin tuntemattomalle kengittäjälle, joka oli joskus tullut Jaskan karsinanaapurille lyömään irtokengän lyhyellä varoitusajalla ja jollain ihmeen kaupalla kyseinen kengittäjä tulikin sitten vielä samana iltana laittamaan kengän kiinni!

Pääsin siis sittenkin valmennukseen, tosin täysin kylmiltään, koska en lauantaina enää ehtinyt ratsastamaan ja Jaskakin oli vain kävellyt torstaina ja perjantaina. Tuuppasin sitten hepan kävelykoneesen radan rakentamisen ajaksi ja ennen valmennusta tsekkasin vielä liinassa vireystilan ennen kuin kiipesin kyytiin. Jostain ihmeen syystä Jaska käyttäytyi kuitenkin todella fiksusti, eikä siinä ollut yhtään ylimääräistä energiaa pöllöilyyn. Koska viimeisen 2kk aikana olin ollut hevosen selässä huikeat kaksi kertaa ja hypännyt viimeksi elokuussa, oli tarkoituksena saada vain sellainen hyvän mielen valmennus ja toivoa, ettei mitään katastrofaalista sattuisi. Jaska oli niin innoissaan hyppäämässä, että tämä tavoite oli helppo toteuttaa, koska mun tehtäväksi jäi lähinnä ohjata esteelle ja jarrutella linjojen välissä. Kerran J järkyttyi uudesta pinkki-mustasta puomista ja laineesta kun kyseistä estettä tultiin ensimmäistä kertaa toisesta suunnasta, mutta tuon pienen järkyttymisen jälkeen meni mukisematta yli kaikesta ja muutenkin oli sitä mieltä, että hän kyllä tietää mitä tekee ja yritti siksi kiskoa vastaan pidätteissä kun mentiin kohti estettä. Positiivista tosin sekin, koska on huomattavasti helpompaa tehdä pidäte kun hevonen imee kohti estettä, kuin puskea työn ja tuskan kanssa yli. Vähän jäivät hypyt selättömiksi koko tunnin osalta, mutta se johtui varmasti juuri oman vaikuttamiseni puutteista, mikä on ihan ymmärrettävää. Korjaillaan sitä sitten lisää joulukuussa. Anna totesi lopuksi että enhän mä mitään ollut unohtanut, mutta en tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, että ratsastan kutakuinkin yhtä hyvin (tai huonosti) tauon jälkeen kuin normaalisti... Meillä oli korvanapit taas käytössä, joten videolle ei jäänyt muuta kuin yleisön kommentit, jotka korvasin musiikilla ;)

Suomilomalle!

Heisann! Puolet mun vaihdostani alkaa kohta olla takana ja tätä tekstiä kirjoittaessani istunkin Oslon lentokentällä odottamassa jatkolentoani Helsinkiin. En malta odottaa, että pääsen taas kunnolla ratsastamaan, vaikka kyseessä onkin vain yksi viikko ja Jaskalla on kuulemma imppari jalassaan, joten katsotaan mitä tästä tulee. Sunnuntaina jos Jaska on ok menen Annan estetunnille, mutta muuten viikon suunnitelmat ovat vähän auki vielä.

Tähän asti Jaskasta on tosiaan huolehtinut äiti, Salla ja Anna T. Annan kanssa on karsittu huonoja tapoja pois (pystyyn nouseminen ja selkään noustessa paikalta livahtaminen) ja käyty kaksissa kilpailuissa: Ainossa 80cm puhtaasti, 90cm 8vp ja Ypäjällä 90cm 0-4vp. Lisäksi kiropraktikko käsitteli Jasen vähän aikaa sitten ja käsittelyssä paljastui, että lantio ja selkä olivat aivan jumissa. Toivottavasti tämä uusi juttu eli keuliminen oli nimenomaan sen seuraus eikä syy, niin päästäisiin siitä ehkä vähän nopeammin eroon.

Lupasin päivitellä jotain kun päädyn hevosten pariin Norjassa ja voin nyt iloisena uutisena kertoa, että löysin vihdoin hyvän hevosen kohtalaisella diilillä järkevien kulkuyhteyksien päästä. En olisi enää kovin paljon pidempään kestänyt ilman tallilla oloa tulematta hulluksi, lauantaina meinasin oikeasti alkaa itkemään onnesta karsinaa siivotessani... :D Kerron hepasta lisää joskus myöhemmin omassa postauksessaan!

sneak peek ;)

Surkea päätös loistavalle kisakaudelle

Vaihtoonlähtöni takia kisakausi kutistui muutamalla kuukaudella, joten päätin ottaa kaiken ilon irti viimeisen viikon kisatarjonnasta ja lähteä sekä Ypäjälle, että Riders Inniin hyppäämään. Monen eri asian yhteentulemana viikonlopusta tuli kuitenkin lähinnä fiasko ja molemmat startit päättyivät hylkyyn kakkosesteellä. Näin lyhyesti mainittakoon syiksi a) se, että Jaska heitti pe-la -yönä toisen etukenkänsä ja sai sen vasta keskiviikkona kiinni, joten ennen Ypäjää olin viimeisen seitsemän päivän aikana ratsastanut tasan kaksi kertaa; torstaina ja kisoja edeltäneenä keskiviikkona. B) se, että meillä oli välissä pidempi kisatauko ja Jaskaa jännitti olla reissussa yksin c) se, että mulle tuli kiire Ypäjällä verkkaan, jolloin Jaska otti nokkiinsa satulavyön liian nopeasta kiristämisestä ja vaan keuli käytännössä koko sen ajan mitä olin kyydissä. Osa sen käytöksestä oli kyllä ihan silkkaa possuilua, mutta sekin johtui olosuhteista. Jos nyt haluaa vielä lisäsyitä keksiä, niin Ypäjällä oli ihan järjetön myrsky ja Jaskalla oli kaiken lisäksi nurmihokit ensimmäistä kertaa vuoteen jalassa. Ja kaiken sen keulimisen johdosta en lopulta edes ehtinyt verryttelyyn saakka, vaan mut ja Jaska talutettiin suoraan derbyn portista sisään, kun ei omin avuin päästy siitäkään. Itse radalla sain hepan jopa laukkaamaan suoraan eteenpäin, ilman sen kummempia kaprioleja tai levadeja, mutta en uskaltanut käyttää pohjetta muuten kuin vain puristamalla, joten en pystynyt juuri ratsastamaan eteenpäin, minkä takia kaarre söi laukan kakkoselle ja Jaska otti nokkiinsa umpisurkeasta ponnistuspaikasta. Tottapuhuen huokaisin vähän helpotuksesta, koska tiesin, että en olisi mitenkään saanut koko rataa ratsastettua loppuun saakka.

Perjantaina kotona Jaska esitteli taas saman show'n kyytiin kiivettyäni ja hetken jo pelkäsin, että jotain pahempaa oli vialla. Krista kuitenkin kehotti yrittämään uudelleen kiristäen vyötä pienissä määrin ennen selkään nousua ja sen jälkeen, jolloin Jaska käyttäytyi taas ihan normaalisti. Hyvinkäällä olin myös varovainen vyön kanssa ja sileän verkka sujui maneesissa aivan normaaliin tapaan. Ihan jo ristikoita lähestyttäessä Jaska tuntui kamalan epävarmalta ja okserille se teki kerran sellaisen stopin, että mä tulin ihan alas asti. Kovalla kannustuksella se sitten kyllä hyppäsi okserinkin järjettömällä ilmavaralla pari kertaa. Radalla kakkonen oli suhteellisen iso metrin okseri, joten siitä Jaska tietenkin kauhistui ja livahti ohi kolmannellakin yrittämällä. Selvästi oli siis saanut jonkinlaisen kolauksen itsetunnolleen. Tämän vuoksi vaihdoin sunnuntain maastosuunnitelmat hyvänmielen estehyppelyyn kentällä ja tällä viikolla Jaska pääsi vielä Sallan kanssa Ypäjälle harjoittelemaan käytöstapoja ja derbyllä hyppäämistä. Olivat kuulemma menneet maastoesteitäkin ja laukanneet koko hiittiksen, eli aikamoinen tehotreeni :D

Mulla ei vielä hevoshommat ole edistyneet sen kummemmin täällä, olisi vähän houkuttanut lähteä tänään paikallisia estekisoja katsomaan, mutta piti vähän priorisoida, koska langaton nettini kaatui ja asiakaspalvelun aukioloajat eivät luonnollisesti näin sunnuntaisin ole kamalan laajat. Täällä kyllä näyttäisi jonkin tasoisia kisoja olevan melkein joka viikonloppu katsottavaksi, että tuskin menetin kauheasti :)

Kiinnostuneet voi tsekata mun vaihtoblogini täältä:

paraplybyen.blogspot.no

Muutan Norjaan?

...syksyksi. Opiskelemaan. Ilman Jaskaa.

Tosiaan osa teistä tästä jo tietääkin, mutta olen siis viikon päästä lähdössä Norjan länsirannikolle Bergeniin yliopistovaihtoon. Vaihtoon lähdöstä olen haaveillut jo pidempään ja tämä syksy sopi sekä opintojeni aikataulun, että Jaskan asioiden ja kisakauden kannalta kaikkein parhaiten, joten itseasiassa jo tammikuussa aloin vääntää pitkää ja tuskaista hakuprosessia läpi. Koska teillä varmaan herää nyt joitakin kysymyksiä, päätin koota pienen UKK:n.

OTANKO JASKAN MUKAAN?
Olisin ihan tosissani halunnut Jaskan mukaan, koska en tiedä miten kestän niin pitkän aikaa ilman sitä, ja koska hevosen avulla olisi helposti päässyt samanhenkisten paikallisten kanssa juttusille sekä saanut tehtyä kokemuksesta vieläkin varmasti opettavaisemman ja hauskemman (myös Jaskan kannalta!). MUTTA: muutaman kuukauden reissun takia ei olisi järkevää maksaa tuhansia euroja kuljetuksesta, jos edes sellaisen firman löytäisi, joka suostuisi kuljettamaan hevosen Suomesta Bergeniin. Ruotsiin olisi voinut vaikka itse viedä, mutta Norjassa jo pelkästään Oslo-Bergen väli on 7h vuoristoista, maksullista tietä. Luulen, että varmimmin kyydin olisi saanut järjestettyä kahdella firmalla (esim. Suomi-Värmland, Värmland-Bergen), mutta pelkkä ajatus koko siitä soittelurumbasta saa mut voimaan pahoin.. Puhumattakaan kaikista niistä ongelmista, mitä olisi tullut, jos toisen kuljetuksen kanssa olisikin yllättäen käynyt jotain. Sitkeän googlaamisen jälkeen sain pääteltyä, että yhteen suuntaan matka olisi ollut ehkä n. 1100e ja lisäksi päälle vielä tuonti- ja ell-maksuja sekä kamalasti paperinpyörittelyä. Eli se siitä sitten. Jos kyse olisi koko lukuvuoden vaihdosta, olisin varmaan oikeasti soitellut kuljetusfirmoja läpi ja pyytänyt tosissani tarjouksia, mutta nyt tuntui järjettömältä alkaa stressata vielä tätäkin asiaa, kun saisin kuitenkin helposti Jaskan liikutuksen Suomessa järjestettyä. Mikä tuli itsellenikin positiivisena yllätyksenä, oli se, että Bergenissä tallipaikkoja olisi kyllä ollut vapaana ja erittäin edullisesti Etelä-Suomen hintatasoon nähden (esim. n. 500e/kk isolta maneesitallilta hyvien kulkuyhteyksien päässä keskustasta?!), joten sen suhteen ei hevosen mukaan ottaminen olisi ollut mitenkään mahdotonta.

KUKA HOITAA JASKAA SYKSYN?
Päävastuu on luonnollisesti äidillä, joka muutenkin omistaa Jaskasta puolet. Äiti ei kuitenkaan hyppää tai suostu Jaskalla vielä maastoon, joten ne hommat ulkoistetaan luotettaville tutuille Aulangolla. Sallaa olen pyytänyt hyppäämään Jaskalla ainakin joka toinen viikko ja muiltakin osin liikuttajat on tiedossa. Ja koska olen kuitenkin vain naapurimaahan enkä minnekään maailman ääriin lähdössä, voin vaikka tarpeen tullen napata lennon Suomeen ja tulla viikonlopuksi ratsastamaan, jos ikävä yllättää :D Syyslomalla olenkin tulossa viikoksi Suomeen ja paluumatkalla vietän viikonlopun Oslossa, minkäs muunkaan kuin Kingsland Oslo Horse Show'n takia! En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun ostin kokopäivälipun hyville paikoille sunnuntain World Cup-näytökseen hintaan 441kr (46e) ja katsoin, että vastaava lippu HIHS:iin näyttäisi maksavan 123e. Taas kerran sain murrettua myytin siitä, että Norjassa ihan kaikki olisi kalliimpaa ;) Ainiin ja lennot HKI-OSL maksavat parhaimmillaan 28e, joten hyvällä tuurilla KOHS tulisi kenelle tahansa halvemmaksi kuin HIHS... Ihan näin vinkkinä vaan.

AIONKO RATSASTAA BERGENISSÄ?
Tarkoitus olisi! Ilmankaan hevosia kun ei pysty olemaan, niin eihän mulla vaihtoehtoja ole. Haluaisin löytää vuokra-/puoliylläpitohevosen muutamalle päivälle viikossa, mutta operaatio tuntuu olevan vaikeampi, mitä osasin odottaa. Jos ei muuta, niin etsin itselleni sitten vaikka vaan jonkun maastoiluköppänä-vuonohevosen tai testaan paikallista tuntitoimintaa.

KUINKA KAUAN OLEN POISSA?
Lähden tosiaan maanantaina 8.8. ja tulen Suomeen 7.10., jonka jälkeen lähden takaisin 15.10. Paluulippua mulla ei ole vielä varattuna, mutta viimeinen tenttini on 30.11. eli todennäköisesti joulukuun alkupuolella olen jo Suomessa taas. Stipendi, jonka kautta lähden vaihtoon, oikeuttaa aina yhteen lukukauteen, mutta sitä on mahdollista pidentää toiseen syksyn haussa. Lähden ajatuksesta, että olen vain syyslukukauden, jotta pääsen treenaamaan talvella taas normaalisti, enkä missaa puolta kisakaudesta. Vaikka tietysti jos tämä kuljetusongelma nyt jotenkin maagisesti ratkeaisi, niin tietenkin Jaska voisi tulla vaikka loppuvuodesta perässä ja voisin kisata ja valmentautua sillä mahdollisuuksien mukaan siellä :) Tämä kuitenkin ihan täysin hypoteettinen tilanne tässä kohtaa.


Nyt luulen, että olen kaikkiin polttavimpiin kysymyksiin vastannut, mutta kysykää toki, jos joku asia jäi mietityttämään! Blogi ei hiljene ihan täysin, ainakaan jos jonkun vuokrahevosen löydän ennen KOHS:ia, mutta jos jotakuta kiinnostaa tietää mun vaihdostani lisää, niin kannattaa seurata mua instagramissa @heidi.alanko ja pysyä täällä kuulolla, koska saatan linkittää tänne erikseen jonkinlaisen vaihtoblogin jossain kohtaa.

Kävikseen totuttelua + estetunnilta video

Heippa taas pitkästä aikaa! Heinäkuu meni ihan hujauksessa, enkä juuri ole ehtinyt koko blogia ajatella - miksi näin, siitä teen erilisen postauksen nyt parin päivän sisällä - mutta nyt yritän koota tähän kevyesti kuulumisia.

Jaska täytti 1.7. virallisesti 5 vuotta ja sen kunniaksi se on nyt päässyt joka viikko harjoittelemaan kävelykoneessa pyörimistä. Fiksu nuori kun on, se oppi hetkessä miten siellä toimitaan ja suunnanmuutoksetkin se tajusi jo ihan parin käännöksen jälkeen! Kolmannella harjoituskerralla sen ei tarvinnut enää edes koko aikaa päivystää edellä menevän puomin perässä, vaan Jaska uskalsi jo kävellä rentona puolivälissä omaa koloaan :)

Tässä videoa ensimmäiseltä kävisreissulta:

Kävelykoneharjoittelun lisäksi Jaskan viikot ovat koostuneet aina kahdesta vapaapäivästä, yhdestä maastopäivästä, yhdestä estetunnista tai itsenäisestä kavalettityöskentelystä ja kahdesta sileän päivästä. Meidän normaali maastolenkki koostuu aika pitkälti (jyrkistäkin) mäkipätkistä ja on ollut hieno huomata miten Jaskan kunto on kehittynyt! Nykyään se jaksaa vähän pukitella ja painaa valtavaa laukkaa menemään, sekä kävellä koko rankan laskettelurinteen ylös asti. Vielä pari kuukautta sitten se yritti helpottaa työtään yrittämällä koko ajan siirtyä raviin jyrkemmissä mäkipätkissä ja laukkamäen jälkeen puuskutti sieraimet suurina. Muutenkin se on käyttäytynyt ihan superfiksusti koko kesän ja kehittynyt myös ratsastettavuudeltaan paljon.

Kisoihin ei päästy nyt heinäkuussa, koska en nähnyt järkeä lähteä mihinkään Saloon ajamaan aamuviideltä yhden luokan takia. Ensi viikolla päästään kuitenkin Kisaviikolle harjoittelemaan derbyllä hyppäämistä ja ehkä myös Riders Inniin jos kaikki menee hyvin kyytien osalta.

Nyt tiistaina äiti oli kuvaamassa meidän estetuntia, video alla :) Jaska oli yllättävän kivasti pohkeen edessä helteestä huolimatta, joten kaikki tehtävät sujuivat kivasti kun vain mustin itse olla ponnistuksessa vatsalihaksieni kanssa mukana, enkä hypätä edellä hevosta.

Metrin debyytti kotikisoissa

Meidän oli tarkoitus mennä Tampereelle hyppäämään viimeinen Noviisisarjan 90cm, mutta suunnitelmat vaihtuivat sunnuntain kotikisoihin kun en saanut kuljettajaa. Sateet saivat kentän loppuviikosta tulvimaan, joten kisat pidettiin sunnuntaina maneesissa. Tämä vähän huolestutti, koska Jaskaa on aika tuskaista tuupata neljän seinän välissä eteenpäin, kun se ei mahdu siellä omasta mielestään laukkaamaan ja jos se ei laukkaa, niin esteistä on vaikea päästä yli...

Lauantaina se oli kuitenkin sisällä kivan terävänä ja lähdin sunnuntaita kohti ihan positiivisin mielin. Postauksen kuvat otti Liisa lauantaina, kiitos! 

Koska oli kotikisat kyseessä, hyppäsin pohjalle 90cm, jotta osasin vähän suunnitella miten ratsastaisin metrissä. Verkassa Jaska oli ihan tuskaisen vetelä ja multa meinasi loppua kaikki toivo kun en saanut mitään muutosta aikaan, vaikka tein niitä juttuja, millä J:n normaalisti saa hereille (paljonpaljon siirtymisiä, nopeita laukannostoja käynnistä ja reipasta laukkaa kevyessä istunnassa). Ysikympin radalla siis tuntui, että Jase ei oikein ollut mukana menossa ja otettiin yksi puomi 4-5 linjalta, joka jäi vähän lyhyeksi. 

Metrin verkassa jatkoin työskentelyä ja sain jopa yhden tosi terävän hypyn okserille ja sen jälkeen Jaska alkoi olemaan jo vähän paremmin hereillä. Radalla tyyppi oli sitten maneesiolosuhteisiin turhankin paljon menossa ja ponnistuspaikat jäivät vähän lähelle koko ajan. Mutta koska hevonen oli nyt hereillä, se sai koordinoitua koipiaan sen verran, että ei otettu puomeja ennen kuin toisiksi viimeiseltä pystyltä - mikä tietenkin oli sitten taas se tavanomainen turha puomi, joka olisi yhtä hyvin voinut jäädä tulematta, koska kaikki oli esteelle tultaessa ja sen yli mentäessä kunnossa. Täytyy myöntää, että kutosen jälkeen kävi mielessä, että "nyt taitaa olla puhdas rata tulossa", mikä varmaan sai sen puomin putoamaan :D 

Ulkona olisi ollut mahdollista tehdä niin paljon ehjemmät radat kun siellä olisi ollut tilaa kääntyä ja laukata, mutta toisaalta huonomminkin olisi voinut mennä näin kun yhtäkkiä palattiin ahtaaseen maneesiin hyppäämään, joten olen ihan suhteellisen tyytyväinen.

Videopostaus: Hyvinkää Meets Palm Beach

Jos Heidi ei pääse Wellingtoniin, Wellingtonin pitää tulla Heidin luo! Ihan jo Riders Innin kilpailuviikonlopun nimen takia olin valmis vaikka ratsastamaan Jaskan paikalle, jos ei muu onnistuisi. Ylläripylläri oli taas vähällä jäädä lähtemättä kisoihin, mutta viimeisenä oljenkortena pari tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista kysyin isää kuskiksi ja jostain kumman syystä hän suostui! Heppahommat ovat meidän perheessä ihan äidin ja mun juttu, isää ei voisi vähempää kiinnostaa ja pikkusiskoni pelkäsi Rasmua, joten se pienikin hevosinnostus katosi muutama vuosi sitten. Nyt meillä on pitkästä aikaa auto, jolla voi vetää koppia joten jos vain saisin itselleni hommattua sen pikku-e:n, niin kisoihin lähtö olisi huomattavasti helpompaa.

Tsekkaa videopostaus & rata kuvien jälkeen!

Kisojen teeman vuoksi jaksoin vähän panostaa ja pesun lisäksi myös letittää Jaskan. Miami-teemaiseen riding outfittiin kuului tietenkin hiusverkko, kypärän aurinkolippa ja vaaleat housut valkoisten sijasta. En tajua kenen idea ylipäätään on joskus ollut vaihtaa kisahousujen väri beigestä puhtaan valkoiseen, ihan päätöntä. Huomasi meinaan miten paljon käytännöllisempi väri tuo beige on kisatilanteessa, jossa tahroilta ei voi välttyä! Lisäksi eivät ole niin läpinäkyvät kuin valkoiset ja näyttävät omasta mielestäni kivemmilta kuin valkoiset. Taidan pistää kisoihin toistekin ;)

Jaska oli selvästi yhtä innoissaan teemasta ja kuvitteli olevansa GP luokkien stara, sen verran reteenä se taas oli paikalla. Verkkamaneesikaan ei ollut tällä kertaa niin jännä kuin viimeksi ja mulla oli tosi hyvin aikaa verkata. Luokka oli 90-100cm 4-5v. hevosille, joten nuorten hevosten luokkien sääntöjen mukaisesti pääsimme pyörimään kilpailuareenalle ihmettelemään reunalle tuotuja muovipalmuja (!! :D), pitkää vettä ja muita mörköjä. Jaskaa ei ihmetyttänyt mikään, se vaan jolkotteli menemään tyytyväisenä sinne minne sitä ohjailin. Lähdin seitsemäntenä joten palasin maneesiin ottamaan muutaman verkkahypyn. Jaska teki epätyypillisesti tosi hyviä hyppyjä verkassa, joten tulin vain 2 kertaa ristikon, kerran pikkupystyn, kerran ison pystyn ja kerran ison okserin. Radalla lähtömerkin kuultuaan se ihan innostui köyrimään parit loikat kun nostin laukan ja tuntui jo ykköstä lähestyttäessä siltä, että se oli ihan 110 prosenttisesti mukana menossa. Koko rata oli ihan superhyvä ja huolimatta siitä, että se oli isoin Jaskan tähän mennessä hyppäämistä, oltaisiin saatu ruusuke matkaan jos mä en olisi mennyt munaamaan vitosen lähestymistä... Tällä kertaa siis hepalla oli matkassa enemmän ajatusta kuin kuskilla, joka möhli myös viimeisen linjan. Onneksi Jaska oli skarppina ja ponnisti pohjasta ilman kosketusta!

Itsenäistä estejumppaa

Pari viikkoa sitten jumppasin Jaskan kanssa vähän Piian kotiläksyjä. En jaksanut rakentaa mtään uutta tehtävää kentälle, joten keksin jotain kentälle jääneestä Piian radasta. Verryttelin kevyessä istunnassa kahdeksikolla ja tulin sitten aluksi ravilähestymisellä apupuomin kera pystyä diagonaalilla ja laukasta samaa estettä korotettuna okseriksi. Ravissa otin muutaman hypyn myös ilman jalkkareita, että saisin muistutettua itselleni, etten jää seisomaan hypyssä jalustimille, mitä teen taas nykyään ihan liikaa. Tuntuu, että kaikki se, mitä opin ja sain korjattua ennen Rasmun viime kevään saikkua, on päässyt ihan unohduksiin. Tietenkin Jaska on myös ihan täysin erilainen ratsastaa Rasmuun verrattuna ja siksi jotkut omat virheeni nousevat selkeämmin esiin. Rasmua sai ratsastaa joka hetki lyhyemmäksi, pyöreämmäksi ja takapäätä mukaan, koska sen runko oli niin pitkä, että se liikkui luonnostaan mieluummin takajalat tallissa. Se myös kyseenalaisti asioita koko ajan, eikä antanut mitään ilmaiseksi. Hyppäämistä se rakasti niin paljon, että työ saada se tulemaan takaisin ja lyhyeksi oli vielä haastavempaa kuin sileällä. Jaska taas puolestaan on simppelein hevonen ratsastaa kaikista mun hevosistani. Se ei juuri kyseenalaista mitään tai koe tietävänsä paremmin, niin kuin Rasmu, vaan se luottaa mun arviointikykyyni välillä oikeastaan enemmän kuin minä itse. Se on hyväsuinen, rungostaan lyhyt ja kevytrakenteinen, joten se kulkee periaatteessa automaattisesti lyhyenä ja kevyellä tuntumalla, eikä mun tarvitsisi kuin vaan saada se teräväksi. Tämän takia jään yleensä tekemään vähän liikaa, koska takaraivossani pieni ääni käskee ratsastaa hevosta koko ajan lyhyemmäksi ja esteillä vähän takaperin, vaikka mun pitäisi antaa vain olla sillon kun on kaikki hyvin.

Toisena tehtävänä diagonaalin lisäksi tulin innarisarjaa molemmista suunnista ehkä 50cm korkuisena ja sitten pari reikää korotettuna niin kauan, että puomit pysyivät ylhäällä. Innarit tekevät hyvää Jaskalle, koska niillä se joutuu nostelemaan jalkojaan nopeasti ja tarkasti, mikä on sille haastavaa kun se mielellään vain ponnistaisi ylös jättäen jalat roikkumaan alas.

En halua itsekseni hypätessä tehdä mitään erityisen pitkiä tai haastavia tehtäviä, ettei tule mitään ongelmia mitä en osaa ratkaista, tai etten tee mitään tajuamattani väärin. Nyt Salla oli kyllä samaan aikaan itse ratsastamassa, joten ei ollut tätä pelkoa, mutta yleensä jätän enimmät hyppäämiset tunneille ja valmennuksiin. Rasmun kanssa luonnollisesti pystyi tekemään vähän enemmän, koska se oli kokeneempi kuin minä itse, mutta Jaskan kanssa haluaisin tehdä kaiken alusta asti oikein ja olen siksi erityisen tarkkana kaikesta hyppäämiseen liittyvästä.

Kuvista kiitokset kaverilleni Liisalle :)