lauantai 28. maaliskuuta 2015

3 vuotta Rasmun kanssa

Tänään tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä kun Rasmu muutti Aulangolle, kauppakirjojen tekemisestä puolestaan on jo pari viikkoa yli tuon kolme vuotta. Hassua miten nopeasti aika menee! Muistan vielä ihan tarkasti sen päivän kun talutin uuden hevoseni koppiin Turun päässä ja paria tuntia myöhemmin tutustutin sen uuteen kotiinsa Hämeenlinnassa. Rasmu kotiutui nopeasti muuten, mutta meni kuukausia, ennen kuin se uskalsi kävellä alakentälle saamatta matkan varrella ainakin yhtä paniikkia, joka yleensä päättyi läheltä piti -tilanteeseen kun jouduin hyppäämään pois kyydistä, ettei heppa peruuttaisi järveen... Nykyään päästäään jo koko niemi ympäri ilman peruuttelemisia, metsään en ole tainnut yksin edes yrittää vähään aikaan kuin maasta käsin ;)

Ratsukkonakin ollaan kehitytty, ja tuttu, joka näki pari kuukautta sitten Rasmun ekaa kertaa sen jälkeen kun se oli mulle tullut, ei meinannut uskoa, että mulla on sama hevonen alla. Näytti kuulemma niin lihaksikkaalta (nyt on lähinnä läski... Heh). Kunnossa pitäminen onkin tärkeää nyt kun R alkaa jo ikääntyä, niin paikat eivät pääse siten hajoamaan. Onneksi tähänastiset klinikkakäynnit voi laskea yhden jalan kavioilla, eikä niitä toivottavasti ole lähiaikoina tulossa enempää.

Kokosin mun ja maailman parhaan lohikäärmeen tähänastisesta matkasta pienen videon, toivottavasti seuraavat kolme vuotta ovat yhtä muistorikkaita kuin kuluneet!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Piian valmennus

Maanantaina kiirehdin suoraan äikän esseekokeesta tallille valmennukseen. Aikataulut olivat onneksi 1.5h myöhässä, koska Piian lento oli aamulla peruttu, joten ehdin katsoa vähän edellisiäkin ryhmiä ennen kuin menin harjaamaan Rasmua. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin voltteja, ensin myötälaukassa ja sitten vastalaukassa, jonka jälkeen mun ja Sallan piti tehdä vaihtoja 5-10 askeleen välein (tein ehkä 15 välillä ja kaikki tyylikkäästi etuosa edellä... Heh). Rasmu oli vähän hidas avuille tai vaan haluton tottelemaan, aina kun pisti pohjetta kiinni niin tuli joku epämääräinen takapuolen heilautus.





Verkkahypyt otettiin pitkillä lähestymisillä kahdeksikolla oleville pystille ja okserille. Ideana oli, että vaikka esteet olivat kulmaan päin, niin  niiltä piti laskeutua samassa laukassa kuin millä oli lähestynyt ja vaihtaa pyynnöstä myötälaukaksi muutaman askeleen jälkeen. Vaihdot oikeasta vasempaan kun ovat muutenkin Rasmulle vaikeita, niin okserilla sai helposti pidettyä oikean laukan, mutta pystyllä R vaihtoi heti itsekseen takaisin jos onnistuin saamaan sen laskeutumaan 'väärässä laukassa'. 



Verkkahyppyjen jälkeen alettiinkin tekemään heti rataa. Piian mukaan se oli sekä hevosen että ratsastajan fysiikkarata koska se oli niin tajuttoman pitkä (laskin että 17 hyppyä...). 




Tulin kertaalleen pienempänä n. 90cm ja toisen kerran reiluna metrinä. Kummallakin kierroksella keskityin siihen, että saan pidettyä reippaan rytmin läpi koko suorituksen ja sen ansiosta onnistuin löytämään jopa paikkoja (kumma juttu?), eikä Rasmu dyykannut pahasti kuolaimen alle muuten kuin kaarteissa. Sain palautetta mm. siitä että mulla on kivat ratsastushousut että Rasmu saa luvan laihtua pois talvimahastaan ja että mun pitää muistaa a) istua keskellä satulaa ja b) olla mahalla vastassa eikä jättää hevosta yksin viimeisessä askeleessa. Lisäksi pitäis muistaa käyttää omaa istuntaa enemmän, ettei jämähdä vaan yhteen asentoon vaan on kevyemmin kyydissä aina kun voi ja tulee lähelle hevosta kun lähestyy estettä.



Viikko sitten oltiin myös Helsinki Horse Fairissa Mandin kanssa. Sieltä tarttuivat mukaan Prestigen ja Albionin pienet satulasaippuat (2€/kpl), Pharmacaren biotiini (14€) ja BVertigon Reuben Jersey scrim-loimi, joka on kesän kisoja varten ihan must! Viilentää, kuivaa ja pitää ötökät poissa iholta. Sain loimen messutarjouksella 69€, normihinta olisi ollut 115€.