Tavoitteita kaudelle 2015 ja katsaus viime kauteen

Kauden 2014 tavoitteet:

1) Ratsasta siistimmin - Ikuisuustavoite, mutta ei nyt ainakaan huonompaan suuntaan olla menty.

2) Starttaa 120-tasolla - Elo-/syyskuussa olisi ollut tarkoitus toteuttaa, mutta Rasmun jalkojen piikitys teki suunnitelmiin vähän muutoksia.

3) Aluesijoituksia - None.. Kisojen osalta ei todellakaan mikään onnistunut kausi.

4) Paranna estesilmää - Kesällä alkoi jo sujua mutta saikun jälkeen vähän kateissa.

5) Määrätietoisempaa työskentelyä sileällä - Check, sileällä paljon tehokkaampaa toimintaa loppuvuodesta kuin alkuvuodesta ja kehitystä oikeasti havaittavissa.

6) Paranna esteistuntaa - Toisinaan muistan olla jopa lähellä hevosta.. Toisinaan sitten en.

7) Puhtaita ratoja - Muutama, lähinnä turhia 4vp etujalkavirheitä läpi koko kesän.

Annan kanssa puhuttiin siis pari viikkoa sitten tämän kauden suunnitelmista. Kotona nyt ennen kisakautta pitäisi saada Rasmulle voimaa, joten tehdään paljon jumppasarjoja. Käyn perjantaisin Sallan koulutunnilla, Annan este- tai koulutunnilla aina kun pääsen (yleensä 2-3-viikon välein) ja toisen Annan (pitää kehittää jotkut koodinimet, muuten sekoitan teidät) estetunneilla sunnuntaisin. Ennen oikeita kisoja olisi tarkoitus päästä taas pariin kertaan Ypäjälle keskiviikkokisoihin hyppäämään vähän ratoja pohjalle. Ennen kisakauden alkua pitäisi myös taivuttaa Rasmu, että näkee tarvitseeko etusia piikittää toista kertaa. Klinikalla sanottiin silloin syksyllä, että mahdollisesti keväällä voi joutua tekemään toisen reissun, mutta ei ole välttämätön jos ei tapahdu mitään muutosta liikkumisessa. 

Kisatavoitteina olisi sitten ulkokauden alkaessa 120-luokat ja amatöörisarja (115-120m). Kisaviikolle pitäsi päästä kokeilemaan joku erikoisesteillä varustettu luokka, ihan vaan, että näkee miten R suhtautuu niihin kun sillä ei ole maastoesteitä hypätty. Tämä sen takia, että sitten vuoden päästä voitaisiin mennä senioriderby! Rasmulla on tosi hyvä kestävyyskunto, sillä on pitkä laukka ja se on tosi kiva nurmella, joten jos vaan se ei rupea jänistämään erikoisesteillä (mikä on kyllä n. 98% todennäköistä) niin tuo pitkä derbyrata olis Annan mukaan meille hyvä tavoite jos ei tälle kaudelle, niin sitten ensi kaudelle. 

Rasmu kääntyi nyt sitten 17-vuotiaaksi, joten mitä tahansa voi sen terveyteen liittyen tietenkin tapahtua, niin kuin viime vuonna huomattiin. Silti piikityskin huomioiden R on ihan huippukunnossa ikäisekseen, kiitos sen, ettei sillä ole kisattu koskaan ihan tajuttomasti, mutta se on kuitenkin ollut koko ajan aktiivisessa käytössä, joten sen "käyttöikä" on toivottavasti vielä pitkä :) Minä puolestaan olen paitsi nyt ensimmäistä vuotta nuori/sennu, niin myös lähdössä jonnekin, ainakin toivottavasti, opiskelemaan syksyllä, joten tätä vuotta on melko vaikea suunnitella sen tarkemmin. Sormet ristissä ja peukut pystyssä, ettei mitään takaiskuja tule!

Kauden 2015 tavoitteet:

1) Amatöörisarja ja 120-luokat

2) Rentoutta käsiin & ryhtiä ylävartaloon

3) Rasmu käyttämään takapäätään ahkerammin (nopeutta omiin apuihin)

4) 'Keveyttä' omaan ratsastamiseen radalla. Jään helposti hypyssä kädet ja hartiat lukossa vähän vetämään ja ponnistuksessa olen edellä hevosta enkä tukemassa sitä. 

5) Turhat puomit vähemmiksi, huolellisuutta ja suunnitelmallisuutta radan ratsastukseen.

Piian estevalmennus ja luento

Pantsu oli taas pitämässä yhden päivän valmennuksen meillä 12.1. Mulla on ollut ihan kamalasti koulujuttuja joten en ennen tätä päivää ole ehtinyt ajatellakaan postauksen kirjoittamista ja nyt en tietenkään enää muista mitään suurempia tuntemuksia valmennuksesta.

Edellisenä iltana sääennusteet näyttivät, että pakkasta olisi ollut luvassa reippaat -20 astetta ja valmennus melkein ehti peruuntuakin. Maanantaina yllätys oli kuitenkin positiivinen kun lämpömittari näyttikin aamulla "vain" -12C eikä ratsastushousujen alle tarvinnutkaan ahtaa ihan niin monia legginssejä... Ratsastin ensimmäisessä ryhmässä aamulla ja pakkanen ei oikeastaan enää alkuverkkojen jälkeen tuntunut missään paitsi omaa vuoroa odotellessa (joten en kamalasti kävellyt etten jäätynyt satulaan). Rasmu oli vähän tahmea koko tunnin, olisi pitänyt laittaa terävemmät kannukset mitä normaalistikin hypätessä käytän, mutta jostain syystä valitsin pallopäät. Alkutunnista tehtiin nelikaarista puomien kera ravissa ja laukassa. Laukassa vaihdot piti tehdä vasta puomin jälkeen, minkä piti ainakin olla vaikeampaa, mutta olen sen verran paljon Rasmun kanssa tehnyt vaihtoja normaaliratsastuksessakin, että mitään suurempaa haastetta ei tästä meille ollut. Sallakin, joka ratsasti itse samassa ryhmässä, kehui tunnin jälkeen Rasmun vaihtoja. Kun alettiin hyppäämään niin multa katosi ihan täysin ajatus ja en ratsastanut yhtään. Tiet olivat mitä olivat ja sähläsin taas tavalliset sähläykset lähestymisissä. Suutahdin vähän itselleni ihan lopputunnista kun Piia pyysi tulemaan vielä lankkusarjaa ja okseria kahdeksikolla niin kauan kunnes tehtävä sujuisi ja kumma kyllä se, että vähän keskittyi tehtävään auttoi kummasti ja riitti että tulin kahdeksikon vain kerran...

Tunnin jälkeen mulla oli vielä Annan kanssa valmennuspalaveri, jossa mietittiin vähän tavoitteita ja muuta. Niistä enemmän erillisessä postauksessa!

Illalla Piia piti hotellilla vielä parin tunnin luennon esteradan ratsastuksesta. Ensin käytiin läpi kaikki mitä tarvitsee huomioida rataa ratsastaessa (tempo, rytmi, katse, istunta, hevosen ominaisuudet, tavoitteet, radan vaikeustaso jne.), jonka jälkeen jakauduttiin ryhmiin ja Piia jakoi jokaiselle ryhmälle neljä ratapiirrosta. Ryhmien piti päätellä mikä radoista on alue-metri, nuorten hevosten metri, nuorten GP ja mikä sennu-GP. Jako noihin kahteen ensimmäiseen ja kahteen viimeiseenhän oli tietenkin helppoa, mutta niiden erottaminen keskenään oli haastavampaa. Metrin luokat piti osata erottaa sen perusteella, että nuorten hevosten luokka ei saa olla kaksivaiheinen ja siinä oli vain yksi suhteutettu väli, joka sekin oli pitkä ja kaareva. Alueluokassa taisi suhteutettuja olla kaksi. GP-luokat erottuivat mm. kolmoissarjan välien perusteella. Nuorten radassa A-B ja B-C olivat normaalit, helposti ratsastettavissa olevat 1 ja 2 askelta, kun taas sennujen radassa B-C -väli oli erittäin lyhyt. Kun radat oli selvitetty, piti vielä miettiä askelmäärät jokaiselle suhteutetulle kaikista radoista ja miettiä miten ne pitää ratsastaa. Piia kierteli kysymässä ryhmiltä joitakin kinkkisempiä kohtia ja lopuksi käytiin vielä yhdessä radat läpi.

Luento oli kyllä todella hyödyllinen ja tuli monta ahaa-elämystä. Opin mm. vihdoinkin suhteutettujen metrivälit, olen ollut ihan onneton radankävelyissä kun en osaa sanoa onko joku väli esim. lyhyt vai pitkä 7, joten olen ollut aina sen varassa, että näen edellisiä ratsukoita.. Nyt mulla on sentään jonkinlainen käsitys asiasta. Vähän sama juttu temmon kanssa, ei se 430m/min ole siellä ratapiirroksen ylänurkassa koskaan mitään sanonut kun en ole koskaan kellottanut Rasmun laukkavauhtia, mutta nyt sain jonkinlaisen mielikuvan siitäkin.