Jaska otti vähän nokkiinsa kun osui puomiin... Mutta mua ei tollasilla pikkupukeilla alas saa! ;)
Seuraavalla kierroksella ei ollut pelkoa kolahteluista
Pääsin siis pieneen tasapainotreeniin Annan valmennuksessa eilen kun Jaska sinkoili koko viikon edestä milloin mihinkin ilmansuuntaan. Alkutunnista se oli aivan järjettömän löysä ja kilometrin pohkeen takana, mutta kun olimme hetken tulleet ensimmäistä tehtävää (ravipuomeilla varustettua ympyrää toisessa päässä, väistöt pitkillä sivuilla ja kevyessä istunnassa laukkaympyrä toisessa päädyssä) niin J keksi singahtaa pariin kertaan laukkaympyrällä mun altani saaden samalla itsensä hereille ja hieman miellyttävämmäksi ratsastaa. Ravi oli singahdusten jälkeen helpompaa työstää ja Jaska taipui kohtuullisen hyvin jopa vasemmalle. Laukka oli vähän epätasaista, mutta sen voi laittaa sen piikkiin, että en ole Jaskalla juuri kevyessä istunnassa työstänyt laukkaa.
Hypyt aloitettiin ympyrällä ristikoilla. Me tulimme vain kahta kerrallaan kun muu ryhmä teki neljää askelta neljän ristikon väleihin (12,5m). Jaska oli vähän kiireinen mutta teki hyviä hyppyjä ja vaihtoi mukavasti laukatkin.
Verryttelyn jälkeen tultiin pitkillä sivuilla olevia suoria ja kaarevia linjoja (kaikki 27m) sekä lopuksi kertaalleen jonkinlaista siksakkia keskellä maneesia olevilla pystyillä ja oksereilla. Jaska meni ensimmäisen kierroksen linjoilla todella taitavasti, jos viimeisen kaarevan linjan pidentymistä ei huomioida (kuudella askeleella ilman ongelmia 27m, hups). Toisella kierroksella toin sen vähän kauas ja olin vaan hiljaa joten Jaskan aivoissa raksutti, että "nyt se mama haluaa varmaan että mä otan tähän vielä sellasen pikkuaskeleen" ja niin se sitten otti, seurauksena etupuomi mukaan, mikä oli Jaskan mielestä IHAN KAMALAA, joten se kiskaisi kunnon pukit ja kiihdytyksen perään niin, että sieltä olisi hyvin voinut lentää tangentin lailla kyydistä jos ei olisi ollut tilanteen tasalla :D Ihan positiivinen reaktio tietenkin estehevosenalulle, varsinkin kun hypyt tuon jälkeen olivat todella ilmavia!
Siksakkitehtävässä kyllä huomasi lopuksi, että jättiloikat olivat vaatineet veronsa kun Jaska oli taas yhtä vetelän oloinen kun tunnin alussa. Huomaa kuitenkin, että J jaksaa nyt paljon paremmin kun sillä on kertynyt jonkin verran kuntoa. Lokakuussa se oli nimittäin ihan tuupahtamispisteessä jo muutaman ensimmäisen hypyn jälkeen. Anna sanoi, että Jaska on tosi hyvin ikäisensä tasolla ja antoi ohjeeksi tehdä nimenomaan taivutteluita ja väistöjä paljon. Jaskahan oli Annan luona kolmivuotiaana ennen kuin se tuli Aulangolle, joten Annakin tuntee tyypin hyvin.
Full of Joy on ollut ennemminkin Full of Grown-Up Calmness tällä viikolla (..ratsastaessa). Joku varmaan kertoi sille, että lapset saa jouluna lahjoja kunhan käyttäytyvät kiltisti :D katsotaan loppuuko tämä suuri viisaus kun joulu on ohi, mielelläni kyllä ratsastaisin yhtä fiksulla ratsulla sunnuntaina Annan estevalmennuksessa kun eilen puomitunnilla. We'll see about that.
Joka tapauksessa mukavaa joulua kaikille lukijoille!
Tänään harjoiteltiin uusia juttuja estetunnilla, nimittäin laukan pidentämistä ja lyhentämistä sekä jumppasarjaa. Aluksi tehtiin samaa tehtävää ravissa kuin torstain puomitunnilla, eli toisella pitkälläsivulla ravipuomien yli ja toisella n. 10m voltit puomien rajaamille kohdille. Laukassa tultiin puomien yli niin, että ensin pääty-ympyrällä kaarevasti lyhyt kahden askeleen väli, sitten pitkällä sivulla 3+4+3 lyhentäen tai 2+3+2 pidentäen ja toiseen päätyyn taas ympyrä samaan tyyliin kuin tehtävän alussa. Pidentämisen kanssa ei ollut ongelmia, oikeastaan tuo 2+3+2 oli melko sopiva Jaskan normaalille laukalle. Lyhentäminenkin onnistui yllättävän hyvin ensimmäisissä väleissä, mutta viimeinen meinasi aida jäädä vähän lyhyeksi.
Puomitehtävien jälkeen tultiin pari kertaa kaarevalla lähestymisellä pelkät innarit toiselta pitkältä sivulta, jonka jälkeen koko jumppasarjaa. Jaskalle tämä oli toinen jumppasarja ikinä sen elämässä ja ensimmäinen näin pitkä. Ei olis uskonut, koska tyyppi ei kyseenalaistanut tehtävää ollenkaan vaan pomppi vaan korvat hörössä eteenpäin. Vähän ehkä jarrutti aina ensimmäisessä välissä kun tultiin vasemmasta kierroksesta innarit ekana, mutta ei ajatellutkaan pysähtymistä tai muuta. On se fiksu ja kovin taitava!
Tässä teille ihan ensiksi se lupaamani videokooste! Pätkät ovat joltakin marraskuiselta estetunnilta, tämän viikon tiistailta (juoksutus ja sileä), sekä lokakuulta ihan ensimmäisiltä hyppykerroilta (puhelimella kuvattu, turkoosit jalkkarit).
Nyt siis ollaan oltu hevosenomistajina taas viikon verran, joten ajattelin tehdä tälläisen pienen viikkokatsauksen teille.
PERJANTAI 11.12.
Tuttu eläinlääkäri kävi Aulangolla tekemässä ostotarkastuksen. Alunperin tarkastus piti olla jo torstaina, mutta ell ei päässytkään silloin, joten se siirtyi perjantaille. Jaska käyttäytyi mallikkaasti, vaikka taivutuksista liikkeelle lähtö tapahtuikin joka kerta ihme loikkien kautta. Kun tarkastukset oli tarkastettu, kävimme tekemässä kauppakirjat ja uusimassa tallisopimuksen.
LAUANTAI 12.12.
Tulin tallille puolen päivän aikoihin, vein suolakiven takaisin meidän karsinaan, josta olin sen ottanut pois Rasmun lähdettyä. Putsasin vesiautomaatin ja raahasin vintiltä alas siellä säilössä olleet Danin ja Rasmun vanhat loimet. Uudesta tallista kävin hakemassa satulan, jota olen Jaskalla käyttänyt ja josta kai nyt annamme Sallalle vaihdossa Rasmun estepenkin, jos se sopii jollekin tuntihevoselle. Varusteiden perässä juoksentelun jälkeen muutin itse hevosen uudesta tallista vanhaan ja ryhdyin kokeilemaan loimia. Normaalisti niin rauhallinen Jaska oli ihan hätää kärsimässä vieraassa tallissa, varsinkin kun joutui jonkin aikaa olemaan siellä yksin. Puoli kolmelta suuntasin estetunnille hädästään jännittyneen Jaskan kanssa. Tuntihevoset tarhassaan maneesin vieressä olivat niin suuri järkytys, että lapsi halusi hypätä mun syliin mieluummin kuin ohittaa ne, joten totesin, että pitää ehkä mennä uuden tallin kautta maneesiin, jotta voi napata liinan juoksutusta varten varustehuoneesta...
Siihen se ilo sitten päättyikin, sillä noiden loimien lisäksi sopivia olivat vain kaksi pesussa kutistunutta Rasmun sisäloimea (puuvilla & villa)...
Jaskalla oli tavallinen, melko ohut nivel ennen käytössä ja koska ilmeisesti meidän ainoa nivel on nyt Danilla Loimaalla, päätyi Jaskan suuhun auriganinen kolmipala, joka on kyllä toistaiseksi vaikuttanut ihan hyvältä.
Energinen hevoseni loikki kun mikäkin gaselli liinassa aikansa, mutta oli edelleen kovin pinkeä kun kiipesin selkään. Positiivista oli, että se ei kytännyt mitään, vaan käytti energiansa lähinnä eteenpäin pyrkimiseen, joten alkuravien jälkeen se oli suorastaan miellyttävä ratsastaa jos unohtaa muutamat turhat väliloikat. Harmittaa, että äiti ei ehtinyt kuvaamaan, oli meinaan paras hyppykerta tähän asti! Melkein unohti välillä että ratsasti nelivuotiasta, koska sain jopa säädeltyä sen askelpituutta tehtävien sisällä, mitä sitä ei ole aiemmin vielä edes pyydetty tekemään!
SUNNUNTAI 13.12.
Lähdettiin tallikaverin kanssa maastoilemaan. Jaskassa oli taas energiaa kuin pienessä kylässä. Menomatkalla se oli ihan pinkeänä ja teki parit stopit ravista kun pelästyi jotain, mikä oli aika epätyypilllistä, normaalisti se menee maastossa ihan rentona eikä katsele mitään. Takaisin päin aina tutulle kentän kulmalle asti oli niin kamala kiire, että käyntiä oli ihan turha edes pyytää. Aluksi tulimme kaverin hännässä etujalat kauhoen ilmaa ja kun vaihdoimme paikkaa kärkeen, niin kaikki oli hyvin niin kauan kun pysyttiin ravissa. Ihme tyyppi.
MAANANTAI 14.12.
Annoin Jaskalle vapaan. Päätimme tiputtaa kauran pois ennen kuin edes nostimme sitä puolesta litrasta. Jatkamme siis Kraftin Grooven syöttämistä (1,5l + 1,5l), jotta Jaska saisi lisää massaa. Alunperin oli tarkoitus siirtyä kokonaan tai puoliksi kauralle, mutta yritämme tätä todennäköisesti uudestaan vasta keväällä.
TIISTAI 15.12.
Oletin, että hepassa olisi järjettömästi energiaa maanantain vapaan jälkeen ja juoksutin sen ennen selkään kiipeämistä. Liinassa se kuitenkin hölkötteli vain rauhallisena ja selkään kiivettyänikin se oli lähinnä pohkeen takana koko ajan. Fiilis oli kutakuinkin sama kuin lokakuussa kun ratsastin sillä ensimmäisiä kertoja. Marraskuussa liikunnan ja ruoan suhde vähän heitteli, oli ne parit ensimmäiset pakkaset ja Jaska oli joitain päiviä ilman tarhakaveria, joten siinä oli lähes joka päivä pöllöenergiaa vaikka muille jakaa. Nyt se oli varmaan juossut koko päivän tarhakaverinsa perässä tuttuun tapaan ja väsähtänyt siitä.
KESKIVIIKKO 16.12.
Mulla oli tarkoitus mennä ratsastuskoulutunnin sekaan pyörimään, mutta kun selvisi, että vikeltäjillä oli poikkeustreenit samaan aikaan ja tunnilla 6 ratsukkoa, totesin, että ehkä on parempi antaa vapaa kuin mennä ruuhkaiseen maneesiin. Onneksi nelivuotiaalla pitääkin olla se vähintään kaksi vapaata viikossa, niin ratsastuksia on helpompi suunnitella.
TORSTAI 17.12.
Reunokselta maanantaina tilaamani paketti saapui postissa. Se sisälsi Equilinen tummansinisen huovan FWB-logolla (koska sellainenhan oli nyt vaan pakko hankkia?!), Amigo Insulator -talliloimen 100g täytteellä (Rasmun samanlainen oli ihan liian iso Pikku-Jaskalle), Amigon Hero ulkotoppiksen 200g täytteellä (jälleen koska Rasmun ulkotoppis oli ihan järjettömän iso). Väri jälkimmäisessä on ehkä vähän kumma, mutta menköön. Lisäksi paketissa oli Micklemin Competition-suitset mustina. Jaska on aika herkkä poskistaan, eikä tykkää jos kuolaintuntuma on yhtään epätasainen tai poskihihnat heiluvat poskella, joten ajattelin, että Micklemit tuntuisivat varmasti mukavemmilta päässä ja lisäksi niiden kuolainkiinnityssysteemi vakauttaa kuolainrengasta jonkin verran.
Talliloimi pääsi heti käyttöön ja suitset päähän kun suuntasin tunnille neljältä. Tehtiin alkutunnista koko pitkänsivun mittaista ravipuomilinjaa ja laukassa puomein rajattuja 10m ja 12m -voltteja. Oikea kierros oli laukkavolteilla suht. ok, mutta vasempaan kierrokseen oma vinouteni heijastui niin pahasti ratsastukseen, että oli ihan alkeiskurssilaisolo kun en joko saanut hevosta pysymään laukassa jos yritin kääntää tai jos keskityin laukkaan, niin hevonen ei taipunut. Vasemmassa kierroksessa istun lantio vinossa, tavallaan vähän vasemmalle valuneena, jolloin en ajoittain tunne tai pysty käyttämään koko vasenta jalkaani ja usein oikea pohje rupeaa kramppaamaan. Lisäksi kun oikea käteni on huomattavasti vahvempi kuin vasen, ei taivuttamisesta tule vasemmalle yhtään mitään.. Hevonenhan on ihan suora ja siinä ei tuollaisia puolieroja ole Sallan kanssa, mutta mulle vasen on vaan ihan järjettömän vaikea. Ei aina, mutta tolla tunnilla oli vähän epätoivoinen olo. Olis kiva kun sais itsensä raahattua johonkin joululoman aikana fyssarin tms. hoitoon, että tilanne jotenkin korjautuisi.
PERJANTAI 18.12.
Koska torstain tunti oli sen verran raskas, vetäydyin suunnitelmissani ratsastaa tänäänkin, jotta Jaskalla olisi huomenna energiaa hypätä. Siispä kävin ennen tuntien alkamista maneesissa juoksuttamassa kevyesti. Jaskalla ei ollut taas ollenkaan energiaa ja tuntui että raipan heiluttelukin meni ihan kuuroille korville.. Noh, ladatkoon akkujaan tämän illan niin jaksaa taas huomenna nostella koipiaan :)
Tänään olen virallisesti taas hevosenomistaja - tällä kertaa tosin myös ihan virallisesti, sillä edellisten hevosten papereissa oli vain äidin nimi. Elämä siis hymyilee, koska lisäksi mulla alkoi tänään huikean pitkä joululoma, joka päättyy vasta tammikuun puolenvälin jälkeen!
Hevosta ei tarvinnut lähteä merta edemmäksi kalastelemaan, sillä passeli kaveri löytyi Sallalta. Uusi tuttavuus on siis nelivuotias FWB-ruuna MSK Full of Joy eli "Jaska", jolla olen jo reilun kuukauden ratsastanut. Koeratsastettu siis tällä kertaa on enemmänkin kuin vaan sen yhden kerran ;) Mulla on joitain videoita parilta estetunnilta viime viikoilta ja laittaisin niitä tähän jos ei olisi vähän teknisiä ongelmia.. Katsotaan jos saisin viikonlopun aikana ne ladattua tai viimeistään ensi viikolla kun saan omaan koneeseeni uuden laturin.
Tämmönen 170 korkea ruipelo :D
Jaskalla on aika kiva estesuku, isä First Fighter on suoraan For Pleasuresta. Emä on täysveriristeytys mikä näkyy hyvin varsinkin nyt, kun Jaska on vielä kovin lihakseton.
Isä on ainakin aika komea!
Jo pitkään suunnittelin, että seuraava hevonen olisi nuori, mutta näiden suunnitelmien aikaan Rasmulla piti olla vielä monia vuosia edessä. Tavallaan olisi ollut kiva päästä jatkamaan siitä, mihin jäin Rasmun kanssa, mutta toisaalta 10+ -vuotiaan ostaminen ei hirveästi houkutellut, vaikka niitä katselimmekin vähän sivusilmällä äidin kanssa. Taustalla se, että sekä Dani, että Rasmu kestivät meillä sen neljä vuotta - molemmat ostimme 14-vuotiaina. Nelivuotiaan kanssa vuosia pitäisi olla edessä moninkertaisesti tuo määrä jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tietenkään näiden eläinten kanssa ei koskaan voi tietää.
Ostotarkastuksessa tänään - Jaska ei meinannut pysyä pystyssä taivutuksissa :D
Nuori hevonen tuo mukanaan ihan hirveästi kaikkea uutta ja mulla on vähintään yhtä hirveästi motivaatiota! Jaska on onneksi todella järkevä; maailman kiltein käsitellä, ainakin kun Rasmuun vertaa, liikkuu aina hyvällä mielellä ja kun energiataso on sopiva niin käyttäytyy todella mallikkaasti ratsastettaessa. Pari kertaa olen jo ehtinyt tulla alas kun tyyppi kyttää ihan hulluna maneesin yhtä ovea jos vapaapäiviä on ollut liikaa... Kun liikutusta on tarpeeksi ja muistaa itse ratsastaa sen "pelottavan päädyn" läpi, niin Jaska toimii aika kivasti. Sillä on tosi kiva ja elastinen ravi, laukassa voiman- ja tasapainonpuute näkyy siinä, että J lähinnä pinkoo menemään jättiaskelilla, mutta se tulee korjaantumaan toivottavasti pian. Harva nelivuotias sen sijaan osaa tehdä siistejä laukanvaihtoja, raviväistöä ja vastalaukkaa suoralla! Erikoisesteet ja maastoesteetkään eivät ainakaan Sallan ollessa kyydissä ole tuottaneet ongelmia, joten toivotaan, että sama linja jatkuu. Talven aikana harjoitellaan esim. laukan pidentämistä ja lyhentämistä, avoja + käynnistä laukan nostamista. Mutta näistä käytännön jutuista ja tavoitteista enemmän sitten omassa postauksessaan!
Näin hienoihin kuviin Mirella Ruotsalainen ikuisti meidät n. kuukausi sitten kun oli Aulangolla kuvaamassa. Musta on ihanaa miten hienosti näihin tallentui Rasmun syyskarvan hohde, se kun kimalsi aina kilpaa auringon kanssa ❤︎
Päivittelen joskus lähiaikoina tilanteen hevosrintamalta, ei tämä tähän jäänyt. So stay tuned.
A place where age couldn’t cripple and sickness wouldn’t stay
We would be forever together, with nothing in our way
Vaikeat päätökset ovat vaikeita päätöksiä. Rasmun liike ei koko syksyn käyntikuurin, piikityksen ja kipulääkkeidenkään jälkeen tullut enää puhtaaksi, joten katsoimme lopulta parhaaksi päästää se pois. Rasmu laukkasi vihreämmille niityille eilen, lauantaina.
Reilut kolme viikkoa sitten tehty päätös oli varmasti se ainut oikea ja hevosystävällisin. Rasmu oli mulle ihan älyttömän tärkeä ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessäni. Se opetti mulle paljon enemmän kuin yksikään muu hevonen sitä ennen ja oli aina viemässä ajatuksia muualle kun elämä kohteli kaltoin. Sen kanssa vietetty aika viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana oli täynnä ihania ja kamalia hetkiä, sekä arvokkaita kokemuksia, joita yritin koota yllä olevalle kliseiselle muistovideolle parhaani mukaan.
Rasmu ei ollut mikään unelmien valkoinen satuhevonen, joka korvat hörössä hirnuen laukkaisi vihreältä laitumelta portille vastaan. Rasmu oli samasta sadusta se väärin ymmärretty jörö lohikäärme, joka syöksi tulta kaltereiden lomasta ja jonka luultiin syövän pikkulapsia välipalaksi, mutta joka kovan ulkokuorensa alla oli oikeasti maailman viisain maailman suloisin, rehellisin ja suurin persoona.
Miten mä enää pääsen lentämään kun mun lohikäärmeeni on poissa?
Piian valmennus meinaan. Tai oikeastaan koko kesä.
Kaikki kuvat toukokuulta, kiitoksia Iirikselle näistä!
Elämä sädeluuontumahevosen kanssa on niin kivaa! Ja vasta ollaan alkupala saatu maisteltua nyt siitä mitä tämä tulee sitten olemaan tulevaisuudessa. Alkukesän/loppukevään klinikkareissusta kuntouduttiin kesäkuun lopulla ja heinäkuussa palailtiin tavalliseen treeniin. Alkuun kaikki näytti oikein hyvältä, mitä nyt ehkä pientä vinousongelmaa sileällä ja hyppäämään tai ylipäätään mihinkään valmennuksiin en päässyt kun työvuorot osuivat aina niiden kanssa päällekäin.
Ehkä pari viikkoa sitten Rasmu alkoi liikkua vähän huonosti vasempaan kierrokseen. Jonain päivänä vain alku- tai loppuraveissa, toisina myös suoralla (mutta vain vasemmalle) ja välillä oli ihan puhdas. Laukka oli yleensä parempi kuin ravi, mutta vasemmalle tuntui, että Rasmu ei vaan pääse pidentämään askelta yhtään. Tyypillisesti se välillä jää kiukuttelemaan pohjetta vastaan kun pyytää reippaasti eteen ja koskee kannuksella, mutta tämä oli erillaista. Viikko sitten hieronnassa selvisi että Rasmun koko etupää, varsinkin rintakehä ja vasen lapa + vastaavasti oikea lautanen olivat lukossa. Ehdittiin jo huokaista helpotuksesta kun hieronta tuntui auttavan ja R oli koko loppuviikon puhdas ja vasen lapakin pysyi taas samalla uralla pitkästä aikaa.
"RUOKAAaaAAAaaAA!!"
"Omnomnom"
Eipä aikaakaan kun maanantai koitti ja jouduttiin takaisin lähtöruutuun. Kävin aamusta ratsastamassa vähän ravia ja pari kierrosta laukkaa, koska oma ryhmäni oli vasta kuudelta illalla. Rasmu oli tuolloin ihan ok, ei kuitenkaan 100%, koska vasen laukka oli vähän jäykkää, mutta ei ep. Illalla R käveli alkukäynnit jotenkin todella löysästi, mikä kyllä saattoi johtua yllättäen alkaneesta kesästäkin. Aloitettiin ravissa oikeassa kierroksessa, joten liike näytti puhtaalta. Selkään tuntui vähän siltä, että Rasmu ei liikkuisi yhtään omalla moottorilla (sama fiilis kun vasemman laukan kanssa) ja vähän ihmettelin Piian kommenttia siitä, että pitäisi hidastaa kun omat ajatukset olivat että "Hei täähän menee kun tervassa, jos hidastan niin pysähdytään!". Äiti otti pari pientä videonpätkää (ks alla!) ja nyt jälkikäteen voi nuo katsomalla todeta, että hassu fiilis selässä johtui siitä, että Rasmu otti vasemmalla lyhyempää askelta myös oikeaan kierrokseen. Rasmu ei päässyt eteen, koska ei voinut pidentää askeltaan. Ja lyhyempi etujalan askel tuntui siltä, että heppa tarvitsisi vain kaasua.
Kun vaihdettiin suuntaa niin ravi oli oikeasti huonoa. Huonompaa kun mitä se on nyt ollut kertaakaan. Suoralla R oli ep ja kaarteessa ihan rehellisesti ontui vasenta etusta. Piia yritti lohdutella mua sanomalla, että hänellä on ollut maajoukkuevalmennettavana joku, jonka sädeluuheppa oli aina alkuverkoissa ihan kolmijalkainen, mutta lämmetessä alkanut aina liikkua puhtaasti ja pystynyt hyppäämään sitten mitä vain tehtäviä. Kuulemma tämän syndrooman omaavia hevosia pitää vain "osata käyttää", joten pitää nyt alkaa opiskella sitä, miten Rasmua voi tällä hetkellä ratsastaa taloudellisimmin. Piia on kyllä yrittänyt koko vuoden joka toisessa lauseessa vihjailla, että mä tarvitsisin "jonkun kivan nuoren" ja ehdotellut äidille eri pankkeja ryöstettäväksi, mutta niillä mennään mitä on kun Rasmusta en suostu luopumaan ja toista hevosta ei ilman lottovoittoa taida olla tulossa.
Illalla harmitti, itketti ja turhautti. Miksei Rasmu nyt voisi vain olla terve? Kuluneesta vuodesta puolet ollaan oltu saikulla ja sama kaava jatkuu taas. Päästäänkö me enää ikinä kisakentälle tai edes kotivalmennuksiin? Miksi Rasmulla pitää olla niin pirun huono kavion rakenne kun muuten se olisi vielä elämänsä kunnossa. Haluaisin, että mun parhaalla ystävälläni olisi vielä monta vuotta edessä!
My moon and stars ❤︎
Kun oli nukkunut yön yli ja tehnyt päätöksen, että ei nyt murehdita liikaa kun voisi tässä huonomminkin mennä, niin suurin masennus meni ohi. Hyvä asia oli, että kaikki mun valmentajani olivat samaan aikaan paikalla näkemässä miten R liikkui ja kaikki olivat samaa mieltä siitä miten tästä eteenpäin. Kysyin siis Sallalta vielä tarkemmat ohjeet, äiti oli tietämättäni kysynyt Annalta samat kysymykset ja molemmat olivat Piian kanssa samaa mieltä siitä, että liikuttaa pitää sen mukaan mitä minäkin päivänä pystyy, aloitetaan kipulääkekuuri ja jos ei auta niin mahdollisesti taas kortisonipiikille. Onneksi meillä oli vielä viime elokuulta voimassa oleva resepti kahdelle ylimääräiselle Metacam-kuurille, joten päästään aloittamaan kipulääkitys heti huomenna keskiviikkona.
Liikutukseen pitää nyt ottaa vielä sekin politiikka mukaan, että kovalla tai epätasaisella pohjalla ei ratsasteta kuin korkeintaan käyntiä. Rasmu saisi kaiken lisäksi vieläkin laihtua joitakin kymmeniä kiloja että etujalat eivät rasittuisi yhtään ylimääräistä. Onneksi se ei enää ole niin lihava kun vielä pari kuukautta sitten. Ostettiin nyt myös kylmäyssavea, joten laitetaan sitä ainakin alkuun jokaisen ratsastuksen jälkeen ruununrajasta vuohiseen, jotta se kylmäisi kavion mahdollisimman tehokkaasti. Kirsikkana kakun päälle kokeillaan vielä viikon päästä olevan hieroonan yhteydessä hiduroterapiaakin. Harmi etten itse pääse paikalle, olisi kiva nähdä iilimadot hommissa!
Englanninkielisessä wikipediassa on muuten aika kattava artikkeli sädeluuontumasta (Navicular syndrome). Ihan vaan vinkkinä jos joku ei tiedä mistä on kyse. Suomeksi informaatio on niin hajanaista, että itsekin pääsin paremmin kartalle asiasta vasta kun tarvitsin termiä englanniksi ja päädyin samalla tuonne wikipediaan.
Tässä teillekin makusteltavaksi omat suosikkini muutaman viikon takaisesta kuvauksesta. Sää ei juuri suosinut, tuuli oli ihan järkyttävä ja sen vuoksi Rasmu ei sitten millään meinannut pysyä paikallaan, joten selkään kiipeämistä ei tarvinnut edes ajatella kun olisin varmaan ollut järvessä yhdessä hujauksessa :D Onneksi hyviä otoksia tuli kuitenkin paljon! Kuvat otti Vesa-Pekka Pietilä.
Pistäkää kommenttina oma suosikkikuvanne! :)
Lukio on siis omalta osaltani käyty ja eilen sainkin tiedon, että minut on valittu ensimmäiseen hakutoiveeseeni, joten elokuussa on edessä muutto Helsinkiin yliopistoa varten, jihuu! Rasmun haluan luonnollisesti mukaan, jotta ratsastukset eivät jää viikonloppuisten kotonakäyntien varaan ja siksi nyt alkaakin sitten kuumeinen tallipaikanmetsästys oman asunnon hankinnan lisäksi. Jos jollain teistä lukijoista on vinkata mahdollista vapaata karsinapaikkaa julkisten kulkuyhteyksien tavoitettavissa niin otan kaikki vinkit vastaan oikein mielelläni!
1. Perusasiat kuntoon: Nahkavarusteet pestään jokaisen käytön jälkeen, jos ne ovat osuneet hevosen iholle. Likaiset varusteet tuntuvat hevosen päällä yhtä inhottavilta, kuin ne tuntuisivat omalla ihollasi. Itse pyyhin aina ratsastuksen jälkeen vähintäänkin suitsien sisäpinnat, ohjat ja satulavyön. Estesatulan pesen n. joka toinen viikko ja äiti yleensä huolehtii koulusatulan pesemisestä, koska käyttää sitä enemmän kuin minä.
2. Vesi ja saippua: Käytä kädenlämpöistä vettä ja kasteltuasi sienen, purista se lähes kuivaksi. Nahka on herkkää vedelle, eikä tarkoitus ole kastella sitä läpimäräksi. Itse pidän siitä, että vaahtoa on mielummin liikaa, kuin liian vähän, mutta olen kuullut joidenkin käyttävän käytännössä pelkkää vettä varusteiden pyyhkimiseen, jotta nahka ei veny.
3. Tuo suitset/martingaalit yms. välillä kotiin huolellisempaa pesua varten: Tallilla en lähes koskaan auo solkia varusteita pyyhkiessäni, joten aika ajoin otan aina yhdet meidän kolmista suitsista kotiin, koska kotona on helpompi organisoida koko pesuhomma ja samalla öljytä/rasvata tarvittavat osat ja jättää ne kuivumaan ympäri taloa. Tallilla samassa koukussa usein roikkuu useamman hevosen varusteita ja joku on aina käyttämässä vesiletkua juuri kun haluaisi kastella sientä..
Pesen usein kamat samalla kun katson tv:tä. Vasemmalla kuva viime syksyltä kun katsoin muistaakseni melkein koko 9h Maclay Finalseja WIHS:sta :D Tuli puhdasta jälkeä!
4. Kokeile eri tuotteita, jotta löytäisit omaan käyttöösi sopivimman. Meillä on vuosien varrella ollut näitä saippuoita käytössä:
Kiefferin ja Stübbenin saippuat ovat noista olleet parhaita. Jälkimmäistä on käytetty kaikkein eniten, koska purkki on isompi ja kestää siksi pidempään. Pfiffin saippuaa meillä oli joskus Danin aikana, siitä en erityisemmin pitänyt, koska se oli niin pehmeää, että kului nopeasti ja lisäksi sieneen tarttui aina puoli purkkia. Sama homma Hööksin Windsor-merkkisen saippuan kanssa, jonka sain joskus palkinnoksi ja joka on juuri nyt ihan loppumaisillaan. Tavallisen saippuan lisäksi meillä on yleensä pullo nestemmäistä saippuaa kaapissa, toistaiseksi käytössä on Equifixin(?) Quickstar.
Kotona meillä on toinen Stübbenin purkki, uusi CWD:n saippua, satularasva, -öljy ym. nahanhoitotuotteita
5. Kaipaatko kiiltoa esim. saappaisiisi? Arganöljy on oma salainen aseeni! Saappaat pestyäni laitan muutaman tipan Biozelin arganöljyeliksiiriä pyyhkeen kulmaan ja pyyhin saappaiden ulkosivun ja kärjen. Tämä kikka on suoraan Parlantin USA:n maahantuojalta ja on toiminut ihan älyttömän hyvin! Käytän samaa tuotetta kuiviin hiustenlatvoihini (...mikä on siis se oikea käyttötarkoitus), joten ostamalla tuon pienen pullon sain todella kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Vasemmalla arganöljyllä kiillotettu saapas, oikealla pelkän satulasaippuan tulos
Onko teillä lukijoilla jotain omia vinkkejä varusteiden pesuun, mitä haluaisitte jakaa?
