Tuolloin vuosi sitten olin ihan sataprosenttisen varma, ettei Rasmu koskaan tule päätymään meille, koska äiti oli aika tiukka tarjouksestaan, samoin Aki. Muistan, että heti kun kiipesin Rasmun selkään, se tuntui vaan niin käsittämättömän hienolta, että mun oli ihan pakko saada juuri se! Ja jotenkin ihmeen kaupalla se sitten meille päätyikin...Nyt kun kattoo noita koeratsastusvideoita, niin täytyy kyllä todeta, että jotain kehitystäkin on tässä vuoden aikana tapahtunut mun ratsastustaidollenikin.