Tawast Riders seuraeste

Suunnattiin kaverin uudella hienolla kopilla kahden hepon ja miljoonan ihmisen voimin kohti naapuritallin seurakisoja. Aulangolla satoi koko aamupäivän. mutta kuin jonkun ihmeen kautta aurinko näyttäytyi meille pitkästä aikaa kun kisat alkoivat! Kenttä oli ihan järkyttävässä kunnossa sateen jäljiltä ja kauhulla ajattelin miten meidän käy, kun katselin ensimmäisen luokan liukasteluja. Kesä kuitenkin kuivaa sen minkä kasteleekin ja viimeisen, eli minun luokkani alkaessa lätäköitä ei enää juurikaan näkynyt.

Näin meillä matkustetaan! :D 

Herra Lörppä valmistautuu purkuun.

*censored*

Rata oli eri kaikissa kolmessa luokassa, mikä on ehkä pahin painajaiseni, kun jo kaverin kanssa kävellessäni ensimmäistä luokkaa en meinannut tajuta sitäkään. Oli ratamestari kyllä varmaan hykerrellyt riemusta keksiessään maailman kummallisimmat radat... Ihme kyllä, kymmenen kertaa ratapiirroksen kanssa ensin kerrattuani radan ja sitten vielä pariin kertaan käveltyäni onnistuin jopa takomaan sen päähäni. Kertaakaan en ole kisoissa, en omissa enkä muualaa, rataa unohtanut, mutta nyt ei olisi ollut ihme jos näin olisi päässyt käymään :D

Verkassa Rasmu oli perus Rasmu. Vähän tahmea alkuun ja sitten hyppyjen jälkeen turhan vahva. Nyt en itse mennyt "verkkapaniikkiin" niin aikaisin kuin viikko sitten Ypäjällä, joten Rasmukaan ei ollut yhtä vahva kuin siellä ja verkkahypyt olivat ihan onnistuneita. Pisteet Ypäjälle siitä, että siellä oli jaettu kenttä kahteen osaan eri suuntien mukaan, sillä nyt en ehtinyt ottaa kuin yhden hypyn pystyllä vasempaan kierrokseen, koska verkkasuunan ensimmäinen vaihto osui kohdalle ennen kuin olin edes laukannut vasemmalle kunnolla, saati sitten hypännyt.

Radalla toimihenkilöillä oli jotain sähläystä sarjan kanssa ja olin jo saanut lähtömerkin, kun sieltä huudeltiin, etten voi tulla vielä. Pyörittiin siinä sitten muutama minuutti ja saatiin uusi lähtömerkki. Meidän tukijoukot olivat ihan pihalla ja äitikin lopetti videoinnin ennen viimeistä estettä, kun eivät olleet hereillä siitä että yksi on vielä jäljellä... Hämäävistä taputuksista huolimatta muistin kuitenkin radan ja lähestymiset menivät aikalailla nappiin, Rasmu pysyi lyhyenä ja ristilaukkojakaan ei tullut! Iso kiitos Kristan eiliselle tunnille, jolla keskityttiin nimenomaan ulkopohkeen käyttöön, sillä nyt sain Rasmun paljon helpommin kääntymään kun opit olivat vielä tuoreessa muistissa! 

Nyt siis yksi uusi tuplanolla taskussa, valmiina heinäkuun kisaputken päätökseen Riihimäellä ensi viikolla!  Oon kyllä taas tosi tyytyväinen kun saatiin siisti ja puhdas rata, vaikkei sijoille ollut mahdollisuuksia tällä kertaa. Seuratasolla saisi olla enemmän tyyliarvosteluluokkia ihan ratsukoiden turvallisuudenkin kannalta. Kun muhkuilla tuntsarisuokeilla yritetään tehdä yhtä lyhyitä teitä samalla vauhdilla kuin niillä kaahaavilla pikkuponeilla, ei näky ole kyllä kovin kaunis. Ihme että tänään liukkaalla kentällä selvittiin vain yhdellä laatimisella...