Piian estevalmennus ja luento

Pantsu oli taas pitämässä yhden päivän valmennuksen meillä 12.1. Mulla on ollut ihan kamalasti koulujuttuja joten en ennen tätä päivää ole ehtinyt ajatellakaan postauksen kirjoittamista ja nyt en tietenkään enää muista mitään suurempia tuntemuksia valmennuksesta.

Edellisenä iltana sääennusteet näyttivät, että pakkasta olisi ollut luvassa reippaat -20 astetta ja valmennus melkein ehti peruuntuakin. Maanantaina yllätys oli kuitenkin positiivinen kun lämpömittari näyttikin aamulla "vain" -12C eikä ratsastushousujen alle tarvinnutkaan ahtaa ihan niin monia legginssejä... Ratsastin ensimmäisessä ryhmässä aamulla ja pakkanen ei oikeastaan enää alkuverkkojen jälkeen tuntunut missään paitsi omaa vuoroa odotellessa (joten en kamalasti kävellyt etten jäätynyt satulaan). Rasmu oli vähän tahmea koko tunnin, olisi pitänyt laittaa terävemmät kannukset mitä normaalistikin hypätessä käytän, mutta jostain syystä valitsin pallopäät. Alkutunnista tehtiin nelikaarista puomien kera ravissa ja laukassa. Laukassa vaihdot piti tehdä vasta puomin jälkeen, minkä piti ainakin olla vaikeampaa, mutta olen sen verran paljon Rasmun kanssa tehnyt vaihtoja normaaliratsastuksessakin, että mitään suurempaa haastetta ei tästä meille ollut. Sallakin, joka ratsasti itse samassa ryhmässä, kehui tunnin jälkeen Rasmun vaihtoja. Kun alettiin hyppäämään niin multa katosi ihan täysin ajatus ja en ratsastanut yhtään. Tiet olivat mitä olivat ja sähläsin taas tavalliset sähläykset lähestymisissä. Suutahdin vähän itselleni ihan lopputunnista kun Piia pyysi tulemaan vielä lankkusarjaa ja okseria kahdeksikolla niin kauan kunnes tehtävä sujuisi ja kumma kyllä se, että vähän keskittyi tehtävään auttoi kummasti ja riitti että tulin kahdeksikon vain kerran...

Tunnin jälkeen mulla oli vielä Annan kanssa valmennuspalaveri, jossa mietittiin vähän tavoitteita ja muuta. Niistä enemmän erillisessä postauksessa!

Illalla Piia piti hotellilla vielä parin tunnin luennon esteradan ratsastuksesta. Ensin käytiin läpi kaikki mitä tarvitsee huomioida rataa ratsastaessa (tempo, rytmi, katse, istunta, hevosen ominaisuudet, tavoitteet, radan vaikeustaso jne.), jonka jälkeen jakauduttiin ryhmiin ja Piia jakoi jokaiselle ryhmälle neljä ratapiirrosta. Ryhmien piti päätellä mikä radoista on alue-metri, nuorten hevosten metri, nuorten GP ja mikä sennu-GP. Jako noihin kahteen ensimmäiseen ja kahteen viimeiseenhän oli tietenkin helppoa, mutta niiden erottaminen keskenään oli haastavampaa. Metrin luokat piti osata erottaa sen perusteella, että nuorten hevosten luokka ei saa olla kaksivaiheinen ja siinä oli vain yksi suhteutettu väli, joka sekin oli pitkä ja kaareva. Alueluokassa taisi suhteutettuja olla kaksi. GP-luokat erottuivat mm. kolmoissarjan välien perusteella. Nuorten radassa A-B ja B-C olivat normaalit, helposti ratsastettavissa olevat 1 ja 2 askelta, kun taas sennujen radassa B-C -väli oli erittäin lyhyt. Kun radat oli selvitetty, piti vielä miettiä askelmäärät jokaiselle suhteutetulle kaikista radoista ja miettiä miten ne pitää ratsastaa. Piia kierteli kysymässä ryhmiltä joitakin kinkkisempiä kohtia ja lopuksi käytiin vielä yhdessä radat läpi.

Luento oli kyllä todella hyödyllinen ja tuli monta ahaa-elämystä. Opin mm. vihdoinkin suhteutettujen metrivälit, olen ollut ihan onneton radankävelyissä kun en osaa sanoa onko joku väli esim. lyhyt vai pitkä 7, joten olen ollut aina sen varassa, että näen edellisiä ratsukoita.. Nyt mulla on sentään jonkinlainen käsitys asiasta. Vähän sama juttu temmon kanssa, ei se 430m/min ole siellä ratapiirroksen ylänurkassa koskaan mitään sanonut kun en ole koskaan kellottanut Rasmun laukkavauhtia, mutta nyt sain jonkinlaisen mielikuvan siitäkin.

Pantsun estevalmennus

Vuoden viimeinen Piian valmennus oli meillä viime tiistaina. Maneesin hiekka oli edelleen siinä kunnossa, ettei esteitä voinut juurikaan korottaa [Nyt viikkoa myöhemmin alkaa olla jo tosi hyvä! Nopeasti se siitä tasoittui]. Piia oli ihan varma, että Rasmu olisi vain tuplasti löysempi raskaalla pohjalla ja itsekin vähän pelkäsin samaa, mutta jo alkuverkoissa R osoittautui reippaaksi ja yllättävän teräväksi. 

Aluksi tultiin ravissa kulmiin ja toiseen päätyyn ympyrälle kaarevasti asetettuja puomeja. Kulmapuomien ympärille piti tehdä voltit ja ympyrällä vaihdella uraa niin, että tuli välillä puomien ulko- ja välillä sisäreunasta. Pitkillä sivuilla sai tehdä mitä halusi, itse tein avoja, jotta sain Rasmun taipuisaksi rungostaankin. Laukassa tultiin myös kulmapuomeja ja niiden ympärille 10-12m voltteja + pitkillä sivuilla taas jotain, mikä auttoi oman hevosen vertymisessä. Tein lähinnä sitä, että pyysin Rasmua reippaasti eteen heti kulman jälkeen ja otin takaisin puolessa välissä pitkää sivua. Kulmapuomien väli päädyssä piti ratsastaa vaihdellen neljällä tai viidellä askeleella.

Hyppääminen aloitettiin jumpalla, johon tultiin ravissa sisään (pari ravipuomia, ristikko, yksi askel ja okseri) ja jatkettiin heti okserilta uralle ja kulmapuomille, josta sitten 4 tai 5 askelta toiselle kulmapuomille. Rasmu teki ihanan pyöreitä hyppyjä okserille ja itse yritin lähinnä kiinnittää huomiota omaan asenttoni, etten lähde "itse hyppäämään" vaan pysyn ponnistuksessa lähempänä satulaa, jotta en häiritse hyppyä. Rasmu alkoi tässä kohtaa olemaan jo ihan vertynyt ja innoissaan hyppäämisestä, joten se latasi taas oikein kunnolla laukanvaihtoihin ja pomppi kun mikäkin duracel-pupu. Piia tykkäsi kun siinä oli kerrankin energiaa :D

Innokas poni :D

Seuraava tehtävä oli diagonaalilla oleva linja (puomi, 3 askelta, pysty, 3 askelta, pysty), johon lisättiin vielä alkuun päätypuomit (väliin neljä askelta), joilta neljällä askeleella linjan ekalle puomille ja linjan viimeiseltä pystyltä viisi askelta toisen päädyn ensimmäiselle puomille, josta 5 askelta toiselle. Ensimmäiset neljän askeleen välit olivat aika sujuvat, joten linjalla olisi saanut pidättää aika reilusti. Rasmu tuli kuitenkin superhyvin takaisin linjan jälkeen, eikä viiden askeleen väleissä ollut enää mitään ongelmia, vaikka diagonaalilla oltiinkin menty reippaasti.

Laukanvaihdot a la Rasmu

Kantapäät...

Lopuksi tultiin toisen pitkän sivun jumppaa (puomi, ristikko, puomi, ristikko, puomi, okseri) aloittaen päädyn ensimmäisestä kulmapuomista ja siitä sitten toisen puomin sisäpuolelta jumppaan sisään ja perään neljällä askeleella toisen päädyn puomit. Rasmu hyppäsi taas tosi hyvin; terävästi ja selkäänsä käyttäen. Piia sanoikin, että ei voisi tulla tehtävää enää sen paremmin, joten lopetettiin siihen.

Rasmu sai kiitosta myös siitä, että on nyt paljon rennompi kaulan alaosastaan. Ikuisuusongelmat, eli leukaperien ja niskan rentoutuminen ja se, että itse saisin polveni rentoutettua ovat kyllä edelleen ajankohtaisia. Nyt varsinkin kun mulla on uudet saappaat (teen niistä ehkä vielä jonkun näköisen reviewin, sen verran olen niihin ihastunut), niin tuntuu, että kantapää olisi alhaalla, vaikka se ei ole.. Olen 1.5 vuotta ratsastanut pelkästään Ariatin superpehmeiksi muovautuneilla kengilläni + chapseillä, joten uudenkarheisiin saappaisiin on vähän vielä totuttelemista.

Jäi kyllä todella hyvä mieli tuosta valmennuksesta, en malta odottaa tammikuuta!

Pantsun valmennus Loimaalla 2/2

Torstaina hovivalokuvaajani (äiti) ei ollut paikalla, mutta löysin onneksi vapaaehtoisen kuvaajan. Oma ryhmäni oli puoli kymmeneltä ja Rasmu oli karsinassaan ihan unessa kun menin laittamaan sitä kuntoon. Oli jopa uskaltanut nukkua makuultaan, koska loimi oli ihan pelleteissä. 

Alkuverkattiin tekemällä loivia kiemuroita ensin ravissa normaalisti keventäen, sitten harjoitusravissa väistäen uralta pois ja takaisin. En pystynyt jostain syystä istumaan yhtään ravissa, mutta onneksi ei jääty hinkkaamaan pitkäksi aikaa tuota tehtävää, vaan siirryttiin laukkaan ja tehtiin laukassa ensin vastalaukkakaarteita, sitten vastalaukassa myötalaukkakaarteita. R tuntui laukassa ihan hyvältä, ei ehkä ihan niin energiseltä kuin edellisenä päivänä, muttei ollut myöshkään täysin pohkeen takana.

Keskellä maneesia oli 3 kavalettia 16m väleillä (viimeinen väli kaareva). Ensin tehtiin molempiin väleihin 4, sitten 4-5 ja lopuksi 4-6. Kuusi askelta ei ollutkaan yhtä suuri ongelma, mitä olin ensimmäistä ryhmää katsoessani ajatellut. R tuli hyvin takaisin, mutta kaarevan linjan takia laukka vaihtui vasemmaksi keskimmäisellä kavaletilla kun yritin valmistautua tekemään laajempaa kaarretta. Sitten jos sain laukan pysymään oikeana, jäi kaarre liian pieneksi ja viimeinen askel jäi vajaaksi. Istun kuulemma vinossa vasemmalle, voi olla, että silläkin oli jotain osaa laukan vaihtumisen kanssa..

Hullunkiilto silmissä... :D

Hypättiin verkkahypyt possupystylle ja hurjalle siniselle lainevedelle. Kummallekin Rasmu teki aika jännittyneet hypyt pariin kertaan, pastellisävyt ja etenkin tuollainen yksivärinen vesi näyttävät tietenkin hevosen silmissä vähän oudoilta. Noille esteille tulivatkin koko valmennuksen ainoat järjettömät etäisyydet. Toinen possulle kun R muuttui sitä lähestyttäessä tosi vahvaksi ja kuuroksi pidätteelle, jonka lisäksi vielä oikein tyrkkäsin sen sinne esteelle. Vedellekin R jotenkin jähmettyi pariin kertaan ja ei kuunnellut pohjetta yhtään vai jäi vähän paikalleen laukkaamaan.

Verkkahyppyjen ja parin linjan jälkeen hypättiin rataa (varmaan n.100-120cm), joka oikeastaan sujui tosi hyvin! Kolmen askeleen linjalla otettiin yksi puomi kun väli meinasi jäädä vähän ahtaaksi, mutta muuten tempo pysyi aika hyvänä koko radan läpi ja jopa tiukka kaarre hunterilta sarjalle onnistui oikein hyvin. 

Kotona pitää nyt tehdä nopeus- ja kääntymisharjoituksia Rasmulle, mun pitää löytää rentous lantioon ja hahmottaa vinouteni ja tehdä sille jotain. Seuraava Piian valmennus onkin sitten joulukuussa kotona.

Pantsun valmennus Loimaalla 1/2

Normaalissa treenissä mennään taas, pari viikkoa sitten oli Annan koulutunti, jolta olisi ollut videomateriaaliakin, mutta jotenkin senkin postauksen tekeminen vain venähti ja luovuin ajatuksesta, koska valmennus ei muutenkaan ollut erityisen onnistunut. Käytiin hakemassa myös seuranmestaruusmitali koulupuolelta ihan vaan koska oli viimeinen tilaisuus junnumestaruuteen ja jostain syystä olin sitten myös ainoa juniori sitä havittelemassa. Radasta ei sen enempää, Rasmu teki todellisen ratakuoleman vaikka olikin verkassa kiva. Noh, tulipahan koeajettua vihdoin se uusi kisatakki.

Hypätä en ehtinyt kunnolla ennen tätä viikkoa, kenttä oli sen verran huono koko ajan, että lähinnä kavaletteja vain uskalsi mennä. Valmistautumisen taso siis oli suorastaan hurja kun keskiviikkoaamuna pakattiin hepat traikkuun ja suunnattiin Loimaalle Piian valmennukseen. Perillä oltiin ajoissa; ehdittiin hyvin purkaa hevosten tavarat ja viedä omat toiselle puolelle pihaa Riikan alakertaan, missä olimme yötä. Kävin myös moikkaamassa Dania laitumella ja auttamassa esteiden rakentamisessa ennen kuin rupesin pistämään Rasmua kuntoon. Mulle varattu karsina oli kuivitettu pelleteillä ja oljilla - jälkimmäisiä ei enää seuraavana aamuna kovin paljoa löytynyt kun herra Heinäimuri oli toiminut tehokkaasti yön aikana...

Ulkona tuuli niin, että hevosetkin melkein lähtivät lentoon, mutta onneksi valmennus oli Punkin uudessa, hienossa lämpöeristetyssä maneesissa, joten sateestakaan ei tarvinnut välittää. Rasmu vaikutti superpirteältä heti alkukäynneistä lähtien ja liikkui oikeastaan koko tunnin aika kivasti itsestään eteenpäin. Piia kuvasikin sitä jollain ruotsinkielisellä sanalla (jonka ehdin jo unohtaa :D) ja oli positiivisesti yllättynyt kun meidän meno näytti tehokkaammalta kuin viimeksi. Rasmuhan on siis miljoona kertaa kivempi ratsastaa hallissa ja sanoin siitä Piiallekin, joka on nähnyt meidät vaan ulkona. R keskittyy sisällä paljon paremmin olennaiseen (= mun apuihini), eikä valahda kesken radan pitkäksi ja lähde kaahottamaan niin helposti.

Alkuverkat tehtiin ensin ihan vain kevyessä ravissa ylittäen kaarevalla uralla olevia ravipuomeja jonkinlaisella kolmikaarisella. Sitten lisäiltiin ravia pitkillä sivuilla ideana vaan, että saatiin liikettä irtonaiseksi ja eteen, ei niin väliä jos hevonen vähän piteni samalla. Rasmu ottti muutaman kerran sellaisia harppauksia, että liitovaihe kyllä tuntui keventäessä! Tämän jälkeen tiputettiin jalustimet ja ensin taivuteltiin hevosia uraa pitkin vaihtelemalla samassa kierroksessa kummankin puolen sulkuja ja avoja. Vasen puoli oli Rasmulla jäykempi (tyypillisesti) ja piti olla tarkkana, ettei avoissa tullut liian jyrkkää poikitusta. Kun oltiin taivuteltu riittävästi, piti ratsastaa istunnalla muutaman kerran eteen ja takaisin, sekä vaihdella painoa istuinluiden eteen/taakse yrittäen löytää sopiva vaikutuspiste omalle hevoselle. Tämä oli ihan uusi juttu, kukaan ei koskaan ole mulle puhunut muusta kuin istuinluiden päällä istumisesta ja ehkä korkeintaan koulutunnilla jos on keskitytty nimenomaan istuntaan niin on vähän samalla idealla työskennelty. Piia sanoi, että periaatteessa Rasmun tyyppisillä hitaammilla hevosilla painon kuuluisi olla nimenomaan siellä istuinluiden takaosassa. Yllättävän hyvin pystyin muutenkin nyt istumaan tuossa liian isossa penkissä ja sain sitten jopa vähän siirreltyä sitä painopistettä.

Ilman jalustimia jatkettiin vielä ympyrällä kavaletin yli. Ensin normaalisti, sitten Piia pyysi vuorotellen lyhyttä tai pitkää etäisyyttä. Selvittiin kunnialla siitä tehtävästä, vaikka oman silmäni tuntien olisin voinut yhtä hyvin saada vain juuri sellaisia etäisyyksiä, mitä sillä kierroksella ei toivottu...

Lopulta päästiin hyppäämäänkin, ensin innaritehtävää (kavaletti - kaareva 25m innarisarjalle - kaareva 25m kavaletille). Kavaletilta innareille väli oli tarkoituksella vähän pidempi, koska innareille piti tulla reippaassa temmossa, että hevosilla riitti ponnistusvoimaa koko tehtävän läpi. Liian lujakaan ei toisaalta saanut tulla, koska sitten keilattiin laineita urakalla... Rasmulle tälläiset tehtävät ovat tosi hyviä, koska niissä vaaditaan nopeita etujalkoja ja voimakasta takapäätä. Innaritehtävään lisättiin myös lyhyt neljän askeleen lankkupystylinja, jonka jälkimmäistä osaa korotettiin niin, että se oli lopuksi 140cm pintaan ja siinä välissä todella piti saada takaisin jos halusi olla romuttamatta estettä. Rasmu oli taas niin tyytyväisen oloinen kun lopeteltiin :)

Myöhemmin kävin vielä iltalenkillä Rasmun kanssa ja viimeisen ryhmän jälkeen rakennettiin seuraavan päivän rata, jonka jälkeen Rasmuli sai iltaruuat eteensä. 

Pahoittelen kuvien laatua (puhelin & screenshotit). Ajattelin, että tätä romaania on kuitenkin mukavempi lukea edes jonkinlaisten kuvien kanssa.

Pantsun valmennus tiistai

Tiistaina oli mukavampi sää, vähän pilvistä ja pieni tihusade jossain kohtaa. Kenttäkin oli kuivunut yhtä kulmaa lukuunottamatta kokonaan, toisin kuin mun kengät ja satula... Jouduin lainaamaan äidin kenkiä, jotka olivat vähän liian isot jalkaterästä ja muutenkin sen verran liukkaammat kun mun Ariatit, että jouduin pitämään kamalan syvällä jalustimia, etteivät ne tippuneet rataa hypätessä. Satula oli penkistä ja polvituista imaissut varmasti litran vettä ja vaikka se yön aikana olikin joten kuten kuivunut kun sain puhaltimen viritettyä avuksi, jalustinhihnat olivat aivan läpimärät. Meinasin myöhästyä valmennuksesta, koska mulla meni VARTTI, että sain jalustinhihnat takaisin satulaan! Ne ovat sellaiset joustamattomat neopreenivuorelliset, jotka ylläriylläri olivat myös imaisseet itsensä täyteen vettä ja sen takia oli täysin mahdotonta saada niitä tungettua sieltä satulan metallikoukun alta. Onneksi äiti tuli juuri paikalle kun sain jalkkarit kiinni, joten kuntoonlaitto oli vähän nopeampi ja ravasin sitten vaan kentälle.

Ei verkattu itsenäisiä verkkoja lukuunottamatta juuri ollenkaan, vaan alettiin ottamaan melkein heti verkkahyppyjä isolla ympyrällä sateenkaaripystylle ja sen jälkeen pitkällä lähestymisellä oranssivalkoiselle okserille. Pystylle sain tosi hyvät lähestymiset ja Rasmu hyppäsi hyvin suorana ja pyöreänä. Okserille vähän hätäilin ja onnistuin tuomaan vähän pohjiin.

Verkkahyppyjen jälkeen alettiin heti tekemään rataa kunkin kisakorkeudella. Sanoin, että meidän kisakorkeus on 100-110 (koska sehän on se, mitä nytkin ollaan menossa sunnuntaina Tampereelle hyppäämään) ja sain Piialta vaan murhaavan katseen, että et kyllä minään metrinä tätä tule. Tein kuitenkin muun ryhmän kanssa radan ensin sillä 100-110cm -korkeudella. Ratsastin taas Rasmua mahdollisimman hyvin pohkeen eteen, mikä onnistui aika hyvin, koska se oli oikeasti etenemässä ja melkein kiikutti mua kolmoselta sarjalle ja vitoselta toiselle sarjalle... Mutta parempi niin! Eka rata oli oikeastaan aika hyvä, ehkä juuri sen takia, että ratsastin sitä oikeassa temmossa.

Ensimmäisen radan jälkeen mulle nostettiin ja Piia totes että "Tää on nyt sitten sun kisakorkeus plus". Ensimmäinen linja oli 130, mikä kyllä oli varmaan onnistunein osa koko radasta, sen sijaan portti ja yhden askeleen sarja, jotka olivat siinä kympissä, olivat se vaikein osa (logiikka? :D). Portille tullessa Rasmulle jäi helposti ristilaukka, kun en muka ehtinyt vaihtamaan ja sarja oli ihan kamala tulla kulmasta. En nähnyt sille kertaakaan etäisyyttä, vaan jäin joka kerta ns. puoliaskeleeseen, eli joko liian kauas tai liian lähelle. Sitten kun en säätänyt mitään selässä pidemmästä etäisyydestä, niin sarja onnistui, mutta kun tyrkkäsin pohjiin ja sitten jätin ratsastamatta eteen niin teilattiin kerran b-osa kun en pyytänyt Rasmua yhtään eteenpäin. Pitää nyt oikeasti alkaa harjoitella just näitä kulmasta tultavia okseri-pysty -sarjoja, koska ne olivat toukokuun valmennuksissakin vaikeimpia.

Alkurata oli todella hyvä, oikeastaan ensimmäinen moka tuli vasta 6a:lla, kun jätin ottamatta yhden pidätteen, mikä olisi pitänyt ottaa kun R imi kivasti esteelle ja tyydyin vain siihen, enkä sitten tukenut sitä hypyssä kun olin ehkä 10cm liian lähellä ja ajauduin sitten vielä kaiken kukkuraksi ihan vasempaan reunaan b-osalle. 7 portti oli hyvä, mutta en tehnyt taas oikein mitään korjatakseni ristilaukkaa ja R valahti pitkäksi, minkä takia 9-portilta tuli myös puomi ja sen jälkeen se kamala sarja, joka ei ollut hyvä millään yrityksellä niistä kolmesta mitä sille tein. Viimeinen oli kuitenkin siedettävä, joten jätettiin siihen. 

whoops..

Ajateltavaa:

- R pohkeen eteen

- Laukat kuntoon heti, ei "jesus take the wheel" -ajatuksella esteelle kun on ristilaukka

- Jos/kun ei näe etäisyyttä, niin parempi vaan istua hiljaa ja tukea pohkeella

- Ohjat lyhyemmiksi

- Polvi alas ja rennoksi

Tämä olikin sitten viimeinen Piian valmennus Aulangolla tänä vuonna, tai ainakin viimeinen ulkona jos saadaan Piia meidän uuteen maneesiin vielä talvella. Tarkoitus olisi kuitenkin lähteä Punkille elokuussa valmennukseen, samalla näkee taas Dani-pappaakin! :)

Postauksen kuvista kiitos Mandille!

Pantsun valmennus maanantai

En tiedä mikä siinä on, että tämän vuoden valmennuksista tuli tälläinen äärimmäisten sääolosuhteiden sarja. Toukokuussa oli molempina päivinä reilut +25 astetta, kesäkuussa satoi lunta toisena päivänä ja nyt sitten luvattiin hullu ukkonen molemmille päiville.

Maanantaina toteutui lähinnä tuo taivaalta tulevan vesimäärän ennuste, ukkonen jäi vain muutamaksi jyrähdykseksi. Ratsastin itse toisessa ryhmässä, joka oli kahden aikaan. Ekalla ryhmällä paistoi aurinko ja kenttä oli tosi hyvä kun se oli aamupäivällä kasteltu ja vedetty traktorilla + Avantin lanalla ympäri. Meidän ryhmällä ei käynyt ihan niin hyvä tuuri... Kun oltiin ravailtu alkuravit ja Piia pyysi meidät luokseen, taivas repesi ja vettä tuli niin, että oltiin kaikki aivan läpimärkiä ehkä minuutissa. Aloitettiin kuitenkin tunti kaatosateesta ja kentän tulvimisesta huolimatta (mulla oli ihan kenttäratsastajaolo kun laukkasin syvimmistä lätäköistä... :D). Toisella pitkällä sivulla oli neljä maapuomia 14m väleillä ja toisella oli innarijumppa. Innarit pujoteltiin samalla tavalla kun viime valmennuksessa ja puomit pujoteltiin väistäen. Laukassa piti tehdä myös innareille yksi kiemura laukanvaihtojen kera - ei muuten ollut kovin helppoa kun hevonen on noin iso kun Rasmu on, ja innarit sillä 3m väleillä - ja toisella puolella ylitettiin puomit ja tehtiin niiden välit eri askelmäärillä, esim 3-3-3, 3-4-3, 4-3-4, 4-4-5 ja 5-5-5. Helpoimmat oli tehdä 3-4-3, 4-4-5 ja 5-5-5, kolme oli jo niin paljon etenevä, että oli vaikea saada seuraavaan väliin lyhyempiä askeleita.

Sade alkoi tässä kohtaa väistyä ja lopputunnin paistoi jopa aurinko niin, että kenttä ei enää näyttänyt meidän ryhmän loputtua valtamereltä :D Minä ja Rasmu oltiin molemmat ihan läpimärkiä ja kuraisia. Omat kenkäni olivat imaisseet ainakin pari desiä vettä, kaadoin ne pois välissä, koska tuntui melko ällöltä...

Hypättiin kahta eri rataa ja viimeistä korotettuna mulle vielä n. 110+ korkeuteen. Yritin ratsastaa Rasmun kunnolla pohkeen eteen heti alusta asti ja tehdä jälkimmäisen radan siksakit niin, että pienetkään kaarteet eivät söisi laukkaa. Innarin välit olivat aika pitkät, joten hevonen sai ihan tosissaan venyä ja jumpata niissä. Toisen radan loppuun piti tehdä vielä puomit 4-4-5, mikä oli haastavaa, koska tulin ensimmäiseen väliin vielä ratatemmossa ja sitten huomasin, että hups, tää laukka onkin nyt vähän liikaa. Piia laittoikin mut tekemään pelkästään niitä puomeja halutulla askelmäärällä vielä oman kierrokseni loppuun vähäksi aikaa. Maanantaista jäi sellainen fiilis, että olisi voinut mennä paremminkin, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen. R on yleensä melko kiva ratsastaa sateella kun se ei pitene niin helposti ja on vähän aktiivisempi.