Jees, vihdoinkin! Muun ulkoasunhan päivitin jo lähes kuukausi sitten, joten vähän hidas tuon bannerin kanssa olin... Väsäsin tuota rapeat kaksi tuntia, enkä ole kamalan tyytyväinen siihen nähden, miten paljon aikaa käytin ja miten suuret olivat suunnitelmat... Kommentteja otetaan jokatapauksessa vastaan!
Huomenna ohjelmassa Finnderby ja expon tyhjäksi ostaminen, sekä erikoispostauskyselyn tulokset :) Käykäähän siis äänestelemässä jos on jostain syystä jäänyt tekemättä aiemmin!
Eilen tuuppasin - lukekaa: raivosin - alakentällä puolitoista tuntia. Yritin epätoivoisesti saada Rasmun edestä kevyeksi ja takaa nopeaksi, mutta sen ensimmäiset tunnin ja vartin se oli kaikkea muuta kuin kevyt ja nopea, lapakin työntyi ulos vasempaan kierrokseen enemmän kuin normaalisti. Tein laukanvaihtoja ja paljon taivuttelua pienenpienillä volteilla ja vähän isommilla ympyröillä. Viimeisen vartin ajan Rasmu sitten toimikin, tosin edelleen parantamisen varaa olisi ollut. Ilmeisesti mun väännölläni oli kuitenkin jotain tuloksia, sillä äiti tuli juuri silmät lautasen kokoisina hehkuttamaan miten hyvin Rasmu toimi ja kuinka kevyt se oli ja lapakin oli kuulemma pysynyt samalla uralla peräpään kanssa. Minunhan siis piti tänään pitää tallivapaa päivä koska viimeisen viiden päivän ohjelma on näyttänyt kutakuinkin tälläiseltä:
11:00 Herään ja tajuan, että jos en nythetisamantien lähde tallille, en ehdi ratsastaa ennen päiväruokia.
14:00 Kotiin syömään.
14:45 Tallille töihin.
15:00 - 18:00 Kalkitsemista.
18:00 Vesien laittoa, aamuheinien täyttämistä.
19:00 Iltaruuat hevosille.
20:00 Kotiin nukkumaan.
Toisin sitten kävi kun lähdinkin auttamaan kouluaitojen rakennuksessa ja jäin vielä kuvaamaan kavereiden ratsastusta. Meillä on nyt tuntihevoset lomalla kaksi viikkoa, eikä tunteja pyöri, joten koko jalkkisstadionin kokoinen kenttä on käytetttävissä käytännössä 24/7. Siksi rakensimme sinne harjoittelua varten ne kouluaidatkin. Katsotaan jos vaikka koittaisin ratsastaa jonkun ohjelman maanantaina tai tiistaina kun nyt olisi hyvä tilaisuus harjoitella!
Nyt kaamean älämölön taustalla soidessa (Ämyrock) lopettelen tämän lyhyen (ja turhan) pikkupostauksen ja lähden tarkistamaan että multa löytyy kaikki oleellinen (raha) huomista varten.
Noustuani yhdentoista aikaan väärällä jalalla ja poljettuani happamalla ilmeellä sadepilvien alla tallille, otin itseäni niskasta kiinni ja rakensin kentän laitaan neljän esteen jumppasarjan, jota olin suunnitellut hyppääväni. Onneksi sain Liisan kameraihmiseksi + Siirin nostamaan puomeja ja sadekin taukosi kun lähdin kävelemään kentälle Rasmun kanssa. Alkuverkkasin Pantsun tyyliin kahdeksikolla puomikasan yli ja kahden pienen pystyn linjalla ensimmäiset hypyt.
Aloin hyppäämään jumppasarjaa, joka oli aluksi väleillä puomi - 2,5m ristikko - 5,5m ristikko - 5,5m pysty - 8,5m okseri. Myöhemmin pidensimme kahta viimeistä väliä kun esteet nousivat kasikympistä ylöspäin.
Jumppasarjat ovat paitsi hyvää jumppaa hevoselle, myös hyvää harjoitusta ratsastajalle, koska ei tarvitse ajatella lähestymisiä lyhyiden välien takia, sillä ne tulevat melko itsestään. Jumppasarjoilla on hyvä keskittyä oman estesilmän harjoittamiseen lähes itsestään tulevien onnistumisien kautta ja estekorkeutta voi nostaa korkeammaksi kuin radalla. Mekin Rasmun kanssa ylitettiin tänään hienosti viimeinen okseri noin 120cm korkeana!
Super! ;)
Hyppelyiden jälkeen Rasmu oli sen verran väsähtänyt, että ei jaksanut edes yrittää näyttää vihaiselta kun otin varusteita pois. Heitin sen ulos päiväheinille ja lähdin itsekin kotiin syömään. Tulin takaisin kalkitsemaan ylätallia ja tekemään iltatallia. Huomenna varmaan ratsastaa äiti, mutta menen itse perjantaina. Sunnuntaina taas perinteisesti Finnderbyyn Ypäjälle, joten meidän talliharjoittelija liikuttaa Rasmun. :)
Eilen tein aamutallia ja kalkitsin seiniä, kävin kotona syömässä ja tulin takaisin pesemään karsinanovia talkoisiin. Tänään heräsin puolikuolleena siihen, että tätini oli tullut meille ja muistin, että olin luvannut mennä käymään katsomassa Brendaa, joka oli heittänyt kenkänsä. Valitin sitten äidille, että en jaksa lähteä pyöräilemään ja odotin lähinnä tsemppiä tuota kahtakytä kilometriä varten. No kuinkas sitten kävikään, tätini lupasi heittää mut ja selvisin kotiinkin ajoissa, ennen kuin lähdin Rasmua liikuttamaan ennen iltatallia.
Mulla on paljon ystäviä..!
Sinkkiä vuohisiin...
Yhden jälkeen Aulangolle kävelyttämään Rasmun, jolla oli vapari. Harjasin tarhassa ja iskin suojat jalkaan, kuolaimet suuhun ja lähdin raahaamaan kiemurtelevaa valtamerialusta ylös Aulangonkujaa. Tarkoitus oli kiivetä mäki ylös Rauniolinnakkeelle ja tulla joko tenniskentiltä tai samaa reittiä takaisin. No suunnitelmat eivät menneet ihan putkeen kun Rasmu sai kauheat hepulit metsässä pörräävistä hyttysistä ja käytännössä loikki sen mäen ylös. Sitten puskassa kajahtavat kaiuttimet täysille ja juuri sillä punaisella minuutilla alkoivat tietenkin kesäteatterin (vai mikä lasten kesäteatteri onkaan) harjoitukset Rauniolinnalla, joten se siitä metsäkävelystä sitten. Käännyttiin reippaasti ympäri ilman sen suurempia hepuleita melusta, mutta edelleen poikittaen hyttyskammoisena mäki alas. Niemeäkään ei voinut kiertää ympäri, koska golfkentän laidalla pystytettiin aitaa, joten tyydyin kävelemään maneesinmäelle ja pyörähdin sielläsuunnassa pikkulenkin "pömpelille" ja takaisin. Kun päästin Rasmun takaisin tarhaan, se jatkoi päiväuniaan, niin kuin ei olisi missään käynytkään.
Tallilla oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa, ja vaikka mun olisi periaatteessa pitänyt jo tuolloin kolmen aikaan jotain tehdä, potkiskelin vain kiviä ja siivosin Rasmun vesiastian, koska ei näkynyt ketään kneltä olisin voinut kysyä, että onko jotain tekemistä eilisten talkoiden jälkeen. Sitten alkoikin jo jyrisemään satamaan kaatamalla, joten haimme kaverin kanssa kaikki hevoset sisään (jotka oli käytännössä ripoteltu ympäri niemeä toimimaan ruohonleikkureina) ja aloimme pikkuhiljaa tehdä iltatallia. Huomenna - mikäli ei sada taas - varmaan hyppään jumppasarjaa - mikäli jaksan rakentaa sellaisen - ja torstaina tai perjantaina ajattelin ottaa neuvosta vaarin ja hypätä yhtä pikkupikkutehtävää, mitä meidän aluekisojen ratamestari/tuomari mulle sivulauseessa vinkkas kun arvosteli mun uusintaratsastusta.... Köhköh..
Terveisiä Kataloniasta! Viikko etelän lämmössä hurahti nopeasti ohi ja nyt sitä istutaan taas täällä kylmässä kuuntelemassa sateen ropinaa ja hyttysten ininää... Kolmen vuoden tauon jälkeen matkustimme siis taas perheen kanssa Espanjaan, tällä kertaa Deltebre Riumariin riisipeltojen keskelle. Perinteisesti vuokrasimme Interhomelta talon, koska porukat eivät siedä turistihotelleja.. :D Koska eurooppalaisten lomat eivät ole vielä alkaneet, eikä pahin turistikausi ole Espanjassa vielä käsillä, Riumarissa oli aika rauhallista lukuunottamatta melko meluisia saksalaisia naapureitamme... Talo oli kaksikerroksinen (tosin yläkerrassa sijaitsevaan ylimääräiseen makuuhuoneeseen piti mennä ulkokautta ja löysimme oikean avaimenkin sinne vasta toisena päivänä) ja matkaa meren rantaan mukavat 200 metriä. Itse en oikein ole järviuimareita, mutta Välimeri on kesäisin sen verran lämmin että tälläinen kylmäkallekin saa kidutettua itsensä sinne viidessä minuutissa.
Onnistuimme kuluttamaan koko viikon käytännössä tekemättä mitään. Makoilimme rannalla ja ajelimme ympäri vuoria ja lähiseutua, söimme ja kävimme kaupassa. Yllättävän paljon onnistuin tien varresta bongaamaan pieniä talleja ja Deltebrestä jopa aasifarmin! Ennen reissua olin vakaasti päättänyt päästä edes taputtamaan Andalusialaista, koska kyseinen rotu on suosikkini, niin hassulta kuin se kuulostaakin :D Toisin kuitenkin kävi, koska ajattelimme käydä Eros i Omar nimisellä ratsastuskoululla (?) jonka mainoksen näimme, mutta kyseinen talli olikin sitten mennyt konkurssiin tai muista syistä lopetettu, koska nettisivujakaan ei enää ollut olemassa. Tyydyin sitten vain napsimaan autosta käsin pari kuvaa aaseista ja yhden huoltoaseman takana siestaa viettäneestä kimosta.
Löysimme Tortosa -nimisestä kaupungista vanhan keskiaikaisen linnan ja kävimme turisteilemassa siellä. Linna sijaitsi korkealla vuoriston kupeessa ja sieltä oli hienot näköalat!
Sen kummemmin ei shoppailtu, mutta kävimme yhdessä urheiluliikkeessä etsimässä siskolleni uimalaseja ja onnistuin löytämään sieltä hevososaston! Matkalta tarttui siis mukaan rusketuksen lisäksi myös Fouganzan ratsastushanskat ja ihana polopikee. Noihin hanskoihin olen kyllä tosi tyytyväinen koska en ole Suomessa missään törmännyt Roecklin näköisiin hanskoihin, jotka ovat kädessä paremman tuntuiset kuin itse Roecklit; ei hankaavia saumoja eikä kökköä materiaalia!
Lauantaina lento lähti Barcelonasta Müncheniin kahden aikaan ja ehdimme pyöriä lentokentällä hetken aikaa. Löysin kaverilleni rippilahjan ja onnistuin ostamaan espanjaksi espanjankielisen hevoslehden! Harmi vaan, että oma espanjani ei ole mitään huippuluokkaa, joten ihan kaikkea en kyllä ymmärrä mitä luen. Münchenin päässä odotettiinkin sitten kevyet kolme tuntia vaihtoa ja sain kirjaimellisesti raahata väsynyttä äitiä kaupasta toiseen että sain toiselle kaverille synttärilahjan hommattua. Jäi kyllä lievästi harmittamaan kun löysin jo Barcelonan kentällä katsomani Desiqualin nahkavyön + muutaman paidan puoleen hintaan alennettuna, mutta porukat oli niin kärttyisiä että jäi ostamatta... Helsingissä puolenyön aikaan vastassa oli ihana vesisade ja +12 astetta. Hiphei..! Laukkujakin saimme odotella yhteensä tunnin ja lopulta pääsin nukkumaan omaan sänkyyn kolmen aikaan yöllä. Anygays, olipas ihana päästä taas vähäksi aikaa pois Suomesta ja kaikesta. Nyt jaksaa ensi viikon ahertaa tallihommia (ihana kesäduunini) ja stressata lukiohankintoja.
Rasmua liikutti viikolla talliharjoittelijamme kahtena päivänä, läpiratsastajamme kahtena, äidin kaveri kahtena ja kaverini kahtena (teki näistä postauksenkin jos kiinnostaa). Odotin siis, että herra saattaa olla hiukan kiukkuinen kun on ratsastajat vaihdellu ja väännetty pelkkää koulua kahdeksan päivää, mutta siellä se oli korvat hörössä odottamassa portilla kun pyöräilin tallille. Vettä alkoi kuitenkin sataa kaatamalla juuri kun olin raahannut kaikki kamat karsinalle ja harjannut Rasmun, joten odottelin puolisen tuntia, jos sade olisi lakannut ja päätin sitten sen vain voimistuessa mennä suosiolla kivikovalle maneesipohjalle ratsastelemaan. Päätin jo tuon pohjan takia antaa Rasmulle vähän löysemmän päivän tänään ja menin vain n. 30-40min. Viikon kouluvääntö oli kyllä tehnyt ihan hyvää, sillä heppa tuntui tosi kevyeltä ja reippaalta, pehmeydestä puhumattakaan! Huomasin myös pitkästä aikaa maneesin peilin edessä ratsastettuani, että R on saanut jo tosi hyvin kaulalihaksiaan takaisin, kun vertaa siihen missä kunnossa ne olivat sen tullessa meille.
Raivostuttavaa kun en voi puhelimella lisäillä bloggeriin kuvia, joten en saa taas postailtua muutamaan päivään näillä näkymin. Huomenna teen aamutallia ja iltapäivän olen talkoissa ja kaverilla, tiistaina aamusta ratsastan ja teen sitten iltatallin. Loppviikko menee kutakuinkin samalla tavoin ja sunnuntaina olen Ypäjällä. Noh, koitan jossain välissä saada jotain aikaan!
En ole koskaan ollut poniratsastaja. Pienenä kun muut toivoivat tunnille pieniä karvaisia shettiksiä, olisin itse halunnut kiivetä isoimman puoliverisen selkään. Islanninhevosharrastajathan tunnetusti suuttuvat, jos issikoita sanotaan poneiksi. IslanninHEVOSIAhan ne ovat! Nojoo, tarpeeksi hevosia minullekin, joten suostuin kaverin mukaan ohjaajaksi Vierumäen Leiritulille ja Vaellustalli Toresoniin. Toreson oli muutenkin tuttu paikka, sillä Vierumäellä ollaan perheen kanssa vuosittain käyty. Toresonissa on tällä hetkellä 16 islanninhevosta, joista kaksi on tallityöntekijöiden ja muut tallin omia. Issikat kärsivät täällä Suomessa kesäihottumasta ja 4/5 niistäkin hevosista olivat hinkanneet toistensa peput ja omat harjansa järkyttävään kuntoon. Islannissahan ei ole juurikaan puustoa, eikä siksi ötököitä, joten ne reagoivat pahemmin kuin meidän ötököihin tottuneet hevosemme.
Ihastuttava telttamajoitus...
Maanantaina ei vielä ratsastettu, tiistaina jaoimme lapset kahteen ryhmään tunnin maastoja varten ja minä lähdin ensimmäisten mukaan pitämään perää ja huiskimaan vauhtia viimeisiin. Ratsastin Tiglalla, joka oli talliharjoittelijan oma, vasta äitienpäivänä Vierumäelle muuttanut reipas issikkatamma.
Pitkä(kö?)
Menin Tiglalla myös iltapäivän toisen maaston. Keskiviikkona ohjelmassa oli kaksi kahden tunnin maastoa, joista minä lähdin ensimmäiseen taas peränpitäjäksi. Sain ratsukseni Vidarin, joka oli reippaimpia ruunia. Meidän ryhmästä yksi tyttö ei halunnut laukata, joten tölttäsimme Vidarin johdolla aina laukkapätkät eikä se meinannut pysyä nahoissaan! Mentiin ajoittain puoliksi tölttiä ja puoliksi passia (kiitos malttamattoman ratsuni...) hoputtaen samalla hidasta Freytä tölttiin.
Torstaina siivottiin pihattoa kun lapset olivat ilman satulaa maastossa ja myöhemmin iltapäivällä oli leikkitunti. Mentiin tehtävärataa ja hevoshalkapalloa. Ratsastin toisen tallityöntekijän viisivuotiaalla Jarper alias Jarppi -ruunalla, joka osoittautui varsinaiseksi futariksi! Tehtiin Jarpin kanssa neljä kuudesta meidän joukkueen maaleista :)
Joku lapsista muuten sanoi ihanasti Rasmusta kun näytin alla olevan kuvan siitä, että "Mä oon nähny tommosia kisoissakin!" Kisaheppani saikin Lahdesta Wahlstenilta tuliaisina W-Profilen rintaremmimartingaalin!
Keskiviikko-torstaiyönä valvoimme Iiriksen kanssa yhteishaun tuloksia (tai siis minä valvoin surffaamalla hevostalli.netissä ja Iiris nukkui). Tänään olikin siis tämän seurauksena ohjelmassa aamulla Kaurialan lukioon tutustuminen ja kurssien suunnittelu. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Loimaata Dania moikkaamaan! Poika oli kasvattanut valtavan heinämahan ja pyöristynyt pepustakin. Silti se söi kuin ei olisi ruokaa nähnytkään ja ei paljon meistä kiinnostunut kun oltiin porkkanat annettu. Oli ihana huomata, että Dani oli paljon paremmassa kunnossa nyt, kuin mitä se oli kun veimme sen Riikalle! Ihan kuin vanheneminen olisi melkein pysähtynyt!
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin! Lähden tästä tallille ratsastamaan Rasmun ja sitten aamulla 02: jotakin lähtee bussi kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä lento kohti Epsanjaa! Hola hola vaan kaikille! ;)
