Heipparallaa! Yritän nyt tiivistää yhteen postaukseen tämän kuukauden kuulumisia kun postailu on taas vähän jäänyt vähemmälle.
Kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, olemme yrittäneet koko maaliskuun maastoilla säännöllisesti. Erityisesti mäkien kiipeily on ollut näillä reissuilla tarkoituksena, jotta takapäähän saataisiin lisää voimaa. Jaska käyttäytyy metsässä kun mikäkin 25v vaellusponi (niin kauan kun maastokaverit ei myöskään keksi mitään kytättävää), mutta esim. tämänpäiväisellä reissulla suoritettiin hyppypomppuloikkaa mäki metsään ja metsästä takaisin peruuttaen melkein tiellä tulevan auton syliin...
Esteillä on mennyt vähän vaihtelevasti. Edellinen hyppykerta josta postasin, oli ihan 5/5, mutta seuraavan viikon tunnista ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa. Jaska menee ja tekee kiltisti kaiken mitä pyydetään, mutta sillä on vähän tapana olla vaan puolella ajatuksesta mukana, tyyliin: "okei kiva laukataan tässä lallalaa.. oho siinä oli este.. oho puomi tais tippua, no ei voi mitään", niimpä Salla sai ajaa meitä juoksutuspiiskan kanssa takaa, ennen kuin tyyppi viitsi yhtään aktivoida kinttujaan. Seuraava hyppykerta oli Annan valmennus (video alla), jossa Jaska oli ehkä vähän enemmän itsekin menossa eteenpäin, mutta yritti sitten possuilla kun piti hypätä kolmen askeleen linjaa kohti mörkökulmaa. Nyt ajattelin pitää 2-3 viikkoa hyppyvapaata niin, että ennen ulos siirtymistä tulisi mahdollisesti enää yhdet hypyt sisällä. Jaska on iso hevonen, jolla on todella pitkä laukka-askel, joten olisi kiva päästä jo pois sisältä, missä seinät tuppaavat jarruttamaan vähän liikaa.
Jaska on oppinut jo hienosti venyttämään loppuraveissa! Tavoite olisi, että se pysyisi tasapainossa nenä vielä matalemmalla ja tuntuma vielä kevyempänä. Yllä olevasta tilanteesta pidemmälle pyytäessä se tarvitsee enemmän tuntumaa tasapainoa varten ja menee sitten helposti etupainoiseksi.
Sileällä ei olla tehty hirveästi mitään uutta ja ihmeellistä: tunneilla on keskitytty mm. laukannostoihin ja suoruuteen ja itsekseni ratsastaessa olen yrittänyt hakea vähän vaihteita laukkaan, joka on se "heikoin" askellaji vielä kun Jaskalla ei ole ihan huippuluokan tasapaino. Viime viikonloppuna meidän piti startata ekat koulukisat, mutta joku ylempi voima yrittää selvästi estää mun kouluratsastusleikkini kun tulin sitten lauantai-iltana kipeäksi. Ei kyllä ihme, että onnistuin jonkun pöpön nappaamaan, sen verran kiireisellä viikko-ohjelmalla olen koko kuukauden reissannut Helsingin, Oslon ja Hämeenlinnan välillä. Ensi kerralla sitten! Sitä odotellessa menin ilmoittautumaan australialaisen GP-kouluratsastaja William Matthew'n valmennukseen. Will ja Warwick McLean tulevat nimittäin Aulangolle pitämään valmennus/koulutusviikonloppua huhtikuussa, teemana tälle viikonlopulle on "Miten hevonen oppii".
