Onnellinen hevonen

Rasmun kuntoutuminen sujui hienosti ja ajallaan, viime sunnuntaina päästiin n. kahden kuukauden tauon jälkeen hyppäämäänkin pikkuisia esteitä! Verryttelin ensin pujottelemalla pitkän sivun esteiden väleistä ravissa ja laukassa taivutellen, sitten otin pienille pystyille muutamia hyppyjä ja lopuksi tulin kolmen esteen jumppaa. Rasmu oli aivan onnessaan kun pääsi vihdoin hyppäämään! Vauhtia riitti kun oli niin kiire päästä esteen toiselle puolelle, mutta pelhameilla onneksi pidätteet menivät läpi. R oli ihan sanoinkuvaamattoman tyytyväisen ja onnellisen oloinen kun lopetettiin, korvat hörössä silmät kiiltäen käveli takaisin tallille. Suloinen otus :)

Testattiin samalla edellisenä päivänä Ratsuriihestä ostettuja Equilinen neopreenipinteleitä. Vaikuttivat ihan päteviltä, eikä hiekkaakaan päässyt juurikaan väliin (tämä kun siis on ongelma Rasmulla kaikkien takajalkaan laitettavien varusteiden kanssa - hiekkaa pääsee väliin ja se hiertää karvat pois)

WEG Appreciation post 4/4: Suosikit

**Kuvien oikeudet: Sindy Thomas, PSV Photos**

Viimeiseen Normandia-postaukseen ajattelin tiivistää suosikkini esteratsastuksesta:
Ratsukko: Pénélope Leprevost - Flora De Mariposa
Hevonen: Cornet D'Amour
Yllättäjä: Bertram Allen - Molly Malone V
Mitalisti: Beezie Madden - Cortes C

WEG Appreciation post 3/4: Estekokonaisuudet

**Kuvien oikeudet: Sindy Thomas, PSV Photos**

Käsi sydämmellä voin sanoa, että MM-kisojen radat olivat ehkä hienointa, mitä olen koskaan nähnyt. Tajuttoman kekseliäitä estekokonaisuuksia, uusia ideoita ja ennen kaikkea teknisiä sekä haastavia ratoja. Kaikkia estetyyppejä käytettiin monipuolisesti ja joka päivä mukana oli jotakin uutta. Näiden kisojen jälkeen itsestäni tuntuu vain vahvemmin siltä, että joku päivä vielä käyn suorittamassa ratamestarikoulutuksen. Jännityksellä odotan millaiset radat Frédéric Cottier tekee Helsinkiin. 

Oma suosikkiesteeni oli ehdottomasti sivellinkäsi ja paletti, mutta myös hidastuksissa ja lähikuvissa näkyneet pienet yksityiskohdat, kuten finaaliradalla olleen vaalean okserin alapuomia pitkin ajavat autot olivat todella hauskoja! 

WEG Appreciation post 2/4: Tunnelma

**Kuvien oikeudet: Noelle Floyd, Sindy Thomas, PSV Photos**

Sarjan toisessa postauksessa muutamia suosikkikuviani kisoista. Toivottavasti vielä joku vuosi pääsen itsekin paikan päälle katsomaan!

 

WEG Appreciation post 1/4: Winner winner chicken dinner

**Kuvien oikeudet: Noelle Floyd, Sindy Thomas, PSV Photos**

Nyt se on sitten ohi! Kaksi viikkoa intensiivistä areenan ja yle kakkosen tuijottamista loppui tähän. Itse seurasin kaikkia olympialajeja ja jonkun verran vikellystä - poolokin olisi kiinnostanut, mutta ilman FEI TV:tä sen seuraaminen ei onnistunut. Kouluratsastus sujui sateiseisissa merkeissä Normandiassa, itse seurasin kilpailua vähän sivusilmällä kouluhommien rinnalla. Kentästä katsoin maasto-osuuden kiroten ranskalaisia, jotka eivät näyttäneet suomalaisratsukoita käytännössä ollenkaan, esteosuudesta näin myös suurimman osan. Tällä viikolla mua ei sitten erottanut areenasta mikään muu kuin ruotsin preliminääri keskiviikkona, muuten onnistuin koulussakin käyttämään kaikki mahdollisuudet kasoa livenä kisoja puhelimella. Ajattelin nyt sitten koota MM-kisat kuvina tähän WEG Appreciation -postaussarjaan aloittamalla mistäpä muustakaan kuin juuri päättyneestä estefinaalista. Enjoy ;)

Maailman parhaita ovat nyt sitten hollantilaiset, niin joukkueena, yksilöinä kuin hevosinakin. Jeroen Dubbeldam voitti Hollannille maan ensimmäisen yksilökullan esteillä. Lisäksi kolmanneksi tulleen yhdysvaltalaisen Beezie Maddenin hollantilainen hevonen Cortes C oli ainoa neljän hevosen finaalin hevosista, joka hyppäsi kaikilla ratsastajilla puhtaasti. 

Toiseksi kotiyleisön edessä ratsasti Patrice Delaveau vain yhden virhepisteen erolla Dubbeldamiin. Kolmannen sijan vei Beezie Madden ja ruotsin Rolf-Göran Bengtson jäi nuolemaan näppejään (tai oikeastaan sitä kirjaimellisesti teki kyllä voittaja katkottuaan peukalonkyntensä... :D). Yksilömitallit menivät samoille maille kuin joukkuemitallitkin, vieläpä samassa järjestyksessä.

Haaste: Huonot tavat

Nyt paljastateaan meidän ihmisten "huonot tallitavat". Mitä tyhmiä tai liian ison riskin omaavia juttuja teet hevosten kanssa siitä huolimatta, että tiedät niiden olevan huono juttu.

Heippa taas! Rasmun kuntoutus on nyt siinä vaiheessa, että keskiviikkona päästäisiin toivottavasti ottamaan jo vähän laukkaa. Sillä välin kun R kuntoutuu, ajattelin pitää blogia hereillä mm. tämän haasteen avulla. Huonoja tapoja on kertynyt kuuden vuoden hevosenomistajuuden aikana jonkin verran, joten paljastetaanpa niitä nyt sitten... ;)

1. Kun rakennan/korotan esteitä itsekseni kentällä, annan usein Rasmun seurata perässä ohjat kaulalla - ja kentän porttia en tietenkään koskaan sulje. Rasmuhan ei siis ole millään lailla spooky niin, että lähtisi pakoon rasahdusta, tai vaan sikaillakseen. Joskus tuntuu, että se luulee olevansa näkymättömän narun päässä kun seuraa niin kiltisti selän takana.

2. Ehkä neljä kertaa viidestä laskeudun hevosen selästä nostamalla oikean jalan kaulan, enkä takapuolen yli. En tiedä mistä tämän olen oppinut, mutta on varmasti todella viisasta jos hevonen sattuu nostamaan päätään sopivalla hetkellä... Ehkä tätä tyhmää tapaa kompensoi vähän se, että olen opetellut nousemaan selkään aina "oikein", eli jakkaralta - oli sitten kyseessa 168cm Rasmu, tai pikkuponi - koska se säästää satulan runkoa ja hevosen selkää. Lisäksi yritän myös muistaa laittaa oikean jalustimen jalkaan ennen satulaan istumista, sillä näin hevosen pitäisi pysyä paikallaan paremmin ja lisäksi jos selkäännousussa tapahtuu jotain, molemmat jalustimet jalassa pääsee tasapainoon nopeammin.

3. Putsaan kaikki kaviot samalta puolelta. Olisihan se riskittömämpää tietenkin, jos ne putsaisi niin kuin pitää, mutta joskus iski laiskuus ja opetin Rasmun tuohon tyyliin.

4. Käytän saksia väärin leikatessani harjaa ja korva- ja vuohiskarvoja. Meidän sakset eivät ole mitkään maailman jykevimmät, vaan vähän sellaiset rämpylät ja tylsät paperisakset, jotka eivät leikkaa kuin tietyssä kulmassa. Tämän takia rikon aika usein sitä kultaista sääntöä saksien terän suunnasta...

5. Pitääkö tähän mainita vielä joku hevosen takana seisominen? :D Uskon että en ole ainoa, joka ehkä vähän turhan huolimattomastikin asioi vaaravyöhykkeellä, vaikka tämä on varmasti opetettu heti "Tallissa ei saa juosta tai huutaa" -säännön jälkeen.