Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pohdintaa kilpailujärjestelmän uudistuksesta

Suomen Ratsastajainliitto on ilmoittanut uudistavansa maamme kilpailujärjestelmää, niin, että muutokset ja uusi järjestelmä astuu voimaan vuoden 2015 alusta alkaen. Uudistustyöryhmän suunnittelemasta 5-portaisesta järjestelmästä voi lukea täältä enemmän, mistä myös lähes kaikkien lajien alustavat sääntömuutosesitykset voi ladata. Ideana on, että uudistuksen myötä Suomessa olisi helpompi edetä sopivassa tahdissa tasolta toiselle ja saattaa suomalaisia ratsukoita tehokkaammin kansainvälisille kilpailukentille. Ylimmän, eli viidennen tason kilpailujen tulee vastata korkeita tasovaatimuksia, joilla rakennetaan toivottavasti laadukkaampia ja mediassakin näkyvämpiä kilpailuja, jotka puitteiltaan vastaisivat Keski-Euroopan tasoa. Tosiasiahan se on, että montaa Suomalaista ei maailmanrankingin listoilla keiku, vaikka taitavia ja motivoituneita ratsastajia maastamme löytyisikin. Suomessa asuva amerikkalainen kaverini pitää meitä etuoikeutettuina, kun pystymme käymään täältä Keski-Euroopassa kisoissa. Tai rahaahan sekin vaatii ja paljon, mutta meren toiselta puolelta tulevat maksavat n. 7000-8000e pelkästä hevosen lennättämisestä. Yhteen suuntaan. Toivottavasti tämä uudistus todella auttaa suomalaisen ratsastusurheilun nousua uudelle tasolle ja kiinnostavammaksi kansallisen, ja miksei kansainvälisenkin median silmissä.

Se, mikä meitä tavallisia ö-tason kilpailijoita kiinnostaa, on se, miten tämä uudistus sitten vaikuttaa meidän arkeemme? Tästä käytiinkin missäpä muuallakaan, kuin rakkaalla vihreällä palstalla (tai no, ruskealla) kovaa keskustelua tällä viikolla. Joku taisi jopa väittää, että koko järjestelmä ei muutu mitenkään.

Aha.


Muutoksia on kyllä ainakin omasta mielestäni kaavailtu aikamoisen paljon, kaikki eivät ehkä maistu kaikille, mutta edelleen pidän oman kantani positiivisenä tätä koko uudistusyritystä kohtaan. Ensi vuodesta alkaen siis harkkakisat ja seurojen järjestämät kilpailut ovat 1. taso. 2. taso puolestaan on vanha aluetaso ja 3. pikkukansalliset. 4. taso on isoja kansallisia luokkia ja viidennellä tasolla kilpailee "maamme kerma". Kaikilla tasoilla saa kuitenkin järjestää minkä tahansa kokoisia luokkia. En kuitenkaan usko, että tämä mitenkään vaikuttaa vanhoihin tottumuksiin, todennäköisesti edelleen esim. 3. tason luokat alkavat siitä 120cm:stä, sillä sitä metriä voi hypätä siellä alemmilla tasoilla ihan tarpeeksi. Itselleni tuli tästä tasosysteemistä ensimmäisenä mieleen Saksan ja Hollannin systeemi, jossa on vähän samaa ideaa, mutta nimeämisessä ehkä vähemmän logiikkaa. Eri kilpailutasot/luokat kun ovat siellä merkittynä kirjaimin ja Saksassa joidenkin niistä perässä olevin tähdin. Esim. Saksassa L-taso on esteillä 115cm ja A** on 105cm. En tiedä näistä kuitenkaan sen enempää.

Lupien ja ranking-pisteiden osin näyttäisi syteemi pysyvän samana, mutta monia kaahauksen ystäviä tuohdutti se, että jatkossa 1. ja 2. tason kilpailuissa suositaan taitoarvostelua, mikä käytännössä uuden kvaalisysteemin myötä vaikuttaa siihen, että et etene, jos et pärjää tyyliluokissa....

....MUAHAHAHAA!

Ah, tätä mä toivoin, kun ensimmäisen kerran kuulin, että kilpailujärjestelmä aiotaan uusia! On totta, että tämä tarkoittaa esteratsastuksen muuttumista alimmilla tasoilla enemmän arvostelulajiksi, mikä ei ole kivaa, mutta kun ei sillä päättömällä kaahauksella ole mitään ideaa. Kilpailuihin mennään näyttämään taitonsa, ja sitten kun on ratsastustaito hallinnassa, tulee varmasti tuloksia, oli mikä arvostelu hyvänsä. Eikä niitä kuluneita A.2.0 ja 367.1 -arvosteluita olla ymmärtääkseni kuitenkaan hautaamassa, eli ei mitään hätää! Kaahaajat saavat edelleen kaahata kun vain ilmoittautuvat sellaisiin luokkiin. Vedän taas tämän Amerikka-kortin esiin; tyyliluokat keksittiin siellä 1930-luvulla ja ne ovat tänäkin päivänä erittäin suuressa osassa nuorten ratsastajien kehitystä. Suurin osa amerikkalaisista kilpailee juniorivuotensa loppuun pelkkiä tyyli- ja hunter-luokkia, ennen kuin päättää, siirtyykö hyppäämään suuria jumpers-luokkia vai jatkaako huntereissa. Seurauksena tyylikkyyden, eleettömyyden ja ratsastustaidon korostamisesta näkee KV-kisaradoilla lähes poikkeuksetta erittäin siistiä ja hevosystävällistä ratsastusta jenkki- ja vaahteranlehtilippujen alla, eivätkä voitot ja sijoitukset ole mitenkään sen vähäisempiä... Ei se Reed Kesslerkään turhaan ole tähän mennessä historian nuorin Olympialaisiin osallistunut ratsastaja ;) Eli eihän tämä uudistus nyt niin susi voi olla?


Positiivisenä näin myös sen, että esimerkiksi nuorten hevosten luokkien järjestämistä tasataan ympäri maata, jolloin nuoria ei tarvitse välttämättä kuljettaa pitkiä matkoja kilpailuihin, etenkin kun tarkoituksena on kuitenkin vain hakea kokemusta hevoselle. Kilpailunjärjestäjien kannalta koko järjestämistouhu taitaa vähän mutkistua, nyt kun asetetaan vaatimukset kentän koolle, toimihenkilöille yms. Tämä on tietenkin erittäin positiivista kilpailjan näkökulmasta, koska kriteereillä taataan tasokkaat, tai ainakin tason mukaiset kilpailuolosuhteet. Toisaalta hyvällä, yhtenäisellä ja tehokkaalla pienellä porukalla voi järjestää parempia kisoja kuin suurella väkisin värvätyllä ja epäyhtenäisellä kokoonpanolla.

Ainoa asia, mikä vähän haiskahtaa, on se, että rahapalkinnot poistuvat kokonaan 1-3 -tasoilta. Tätä perustellaan kilpailumaksujen mahdollisella pienenemisellä. Nyt ei siis enää voi edes saada sitä paria kymppiä takaisin bensoista, starttimaksuista ja koppivuokrasta + reissun syömisistä? Ja mitä palkintoja sitten jaetaan? Purkki satulasaippuaa ja Hööksin XXXXL-kokoinen sadeviitta? Kokemusta on. Rahapalkinnot kun Suomessa eivät muutenkaan ole koskaan olleet kovin merkittäviä, niin nyt viedään sitten ne vähäisetkin pois. Toivottavasti tähän tulee vielä jokin tarkennus tai muutos. Palautetta ja kysymyksiähän voi uudistuksen rakenteesta onneksi antaa suoraan liitolle netissä vielä pitkälle syksyyn asti.


Rupesin miettimään myös ihan käytännön asioita, kuten, että päivittyykö Kipakin samalla rykäyksellä 2010-luvulle? Omat silmät ainakin vuotavat verta joka kerta kun näen sen iänikuisen vihreän layoutin. Toinen asia, oli se, että miten nämä tasot tulevat juurtumaan kieleen? Kuulostaïsi jotenkin todella tönköltä sanoa, että "Joo, oltiin eilen 3. tason kisoissa Tampereella". Ehkä siihen tottuu...

Mitä te pidätte kisajärjestelmän uudistuksesta? Nounou vai jeesjees? Olisi kiva kuulla myös teidän mielipiteet ja ajatukset! :)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lesson on friday

After Bruno's lesson on November, I had a wild thought of maybe writing a post in English, but  I had nothing special to write about back then. Now I haven't got English on this period in school so I decided it would be good to keep practicing my writing anyways. I do post in English to tumblr every once in a while but yeah, practice makes perfect! So if you notice any spelling / grammar mistakes, just let me know because I didn't check this as many times as I do with my English essays... Also it's 10pm so forgive me if  some sentences sound stupid, I can't think clearly at this point of the evening.

Our farrier took snow gums(?) last week off of Rasmu because all the snow had melted, but because it came back this week, we had to give him two day-offs because we weren't able to ride outside and we didn't make it to indoor before school lessons on Tuesday and yesterday. I got my weekly dressage lesson today and the subject this time was bending. I wasn't really expecting Rasmu to be any good to ride today, but somehow I managed to have a quite good lesson!


We started warming up with posting trot and just simply making circles to each corner. There were a couple of poles on the ground to mark the size of the circles should be and for help with getting them as round as possible. Krista said that I had to slow down the rhythm a little bit although I thought it wasn't too quick. Rasmu was not too heavily on the bit - which is a positive thing, bc usually he is - but he did lean a bit to my right rein. In canter we did renvers and a big circle to the other end and two smaller circles in sitting trot to the other if needed.


We changed directions by doing a half-diagonal in canter and then continuing with counter canter. Keeping the balance on counter canter isn't really a problem to Rasmu or me, but sometimes I have a hard time with trying to prevent him doing those huge kick ass changes because he really enjoys doing them! (He's 100% jumper, try to understand him...)

After canter we did some walk-trot transitions in corner circles and in renvers. To the left revers were really good and R was light to hand and concentrated to the exercise. At the end he stretched his back well and trotted all relaxed. I'm really glad he was so great even after a day-off! After a good lesson it's always easier to smile :)


This weekend I'll be having my last Anna's lesson for a while because she's going to some kind of maternity leave. For April there're no bigger plans, I'm gonna take more Jari's lessons but not going to compete because it seems like I'm not going to get anyone to drive me to competitions until May... It sucks to not to have own trailer or even a car with which pulling one would be possible.

Pictures used are from Wednesday! I hope our outdoor melts soon so that I can finally get some photos of my riding as well.

That's about it. Should I write in English more often, what do you say? :)

lauantai 21. joulukuuta 2013

JOUKULALENTERI LUUKKU 21: Hevosurheilua A:sta Ö:hön


Tämän päivän luukusta löytyy erikoispostaus, jonka idean bongasin joskus netistä. Haastan teidät kaikki lukijat kokeilemaan joskus tätä! Ideana siis assosioida kirjaimista jokin hevosiin/hevosurheiluun liittyvä sana ja laittaa ensimmäinen mieleen tuleva ylös.

Antarès.
Brenda.


Cylana. Reed Kesslerin ykkösheppa.


Dukadukadaa.


Esteratsastus.
FreeJump. En oo tainnukaan ylistää vielä mun chapsejani niin paljoo, kuin olisi pitänyt. Nää on oikeesti maailman parhaat!


Glen Gordon. Danilla oli GG suitset (tai no, kahdetkin), jotka oli ihan mielettömän hyvät ja sopi sille kun nenä päähän! Mulla on melkein ikävä niitä suitsia :D


Hickstead. RIP </3


Irtojuoksutus.



Jockey. Haluaisin vielä joskus uudelleen laukkakisoihin ja olishan se hauskaa myös kokeilla ratsastaa laukkahevosella!



Kouluratsastus. Kaiken pohja.
Letittäminen.
Maastoesteet. Ois kiva taas joskus hypätä. Kenttäkisoihin en kuitenkaan Rasmun kanssa lähtis, kun se ei mene veteen millään.
Nivelkuolain. Olisi niin kiva jos vaan pystyisi menemään nivelillä myös esteitä, mutta kun jarrut ei aina mene ihan perille asti...
Okseri.


Pilates. Tukee ratsastusta, kokeilussa :D
Q äh, en keksi, skippaan.
RASMULI <3


S-kiemurat. Näiltä ei voi välttyä Piian valmennuksissa.
Toistot. Näitä tarvitaan, jos haluaa kehittyä.


Ulkoavut.
Vastalaukka.
Winningmood. Luciana Dinizin hevonen, jolla Luciana oli HIHS:ssäkin. Tosi kivan olonen!


X - Å ohi
Ällö. Kutsumanimi geeliromaaneille meilläpäin :D
Ötökät. Rasmu ei tykkää :(

tiistai 17. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI LUUKKU 17: Eliittilajiko?


Koulussa valitin pari viikkoa sitten kavereille, että tarvitsisin uuden kisatakin, mutta Animot ovat liian kalliita, joten painin kahden halvemman vaihtoehdon välillä.
"Paljon ne sit maksaa?"
"No 400-500e riippuen mallista ja noi halvemmat mitä mietin on toinen alennuksessa ulkomailla 220e ja toisen saisi ebaystä uutena 230e"
Kavereilta loksahti leuat auki ja ihan syystä. Tässä asiaa pitkäänkin tutkineena voin kertoa, että ainoat kakkosella tai kolmosella alkavat kolminumeroiset hinnat Animon takeissa ovat joko kokoa 11-vuotiaat tai aikuisten 46. Jännä sinänsä, että joku merkki on onnistunut brändäämään itsensä niin hyvin, että ihmiset sokeasti ostavat noita takkeja puolella tuhannella eurolla, vaikka takin tekokustannukset tuskin yltävät samoihin lukuihin. Ei siinä mitään, Animot ovat kyllä hienoja ja istuvat hyvin, itsekin oikeasti haluaisin sellaisen. Mutta irroitetaanpa merkki erilleen ratsastusurheilusta. Oletetaan, että muodissa on pidemmät, kisatakkien malliset jakut. Ostaisitko allaolevan vaikkapa kahdellasadalla eurolla?


Tuskin. Vaihdetaan kontekstia. Näet omaa kokoasi olevan saman Animon takin kahdella sadalla eurolla alennuksessa vaikkapa HIHS:n expossa, ostaisitko? Jos et sinä, niin varmasti tunnet jonkun, joka olisi heti valmis ilomielin pullittamaan sen 200e, eikä takki kiikkuisi enää kauan aletangolla. 200e Animon kisatakki olisi siis mahtava löytö, mutta vastaava, saman hintainen arkikäytön jakku olisi todella suuri budjetointi. Ainakin siis olettaen, että et ole lottovoittaja tai kultalusikka suussa syntynyt. Kisatakkia käyttäisimme keskimäärin kaksi kertaa kuussa, jakkua voisi pitää viikoittain, joten minusta mielipiteet ovat vähän päälaellaan.

Toinen tilanne mikä tuli vastaan samalla viikolla, oli kun katsoin netistä Gucci Mastersia. Luokkien välissä tuli mainoksia, jotka alkoivat Guccilla ja Longinesillä. Ok, Gucci sponsoroi koko nelipäiväisen kilpailun ja Longines useita luokkia, joten tämä ei siis ihan suoraa kohdemainontaa. Näiden jälkeen kuitenkin mainostettiin yksityislentokoneita ja heti perään Just World Internationalia, joka on kansainvälinen hanke, joka toimittaa kehitysapua mm. Väli-Amerikkaan ja Kambozaan. Siis hetkinen, mitä tämä mainosten sijoittelu oli? Kun olet ostanut itsellesi uuden yksityiskoneen, niin lahjoitatko kehitysmaahan 20e? Tässä jos jossain näkyi aika räikeästi se, miten elitististä lajimme on. Ja kun vielä ajattelemme mainonnan kohdetta, joka tässä tapauksessa oli kilpailun katsoja, oletetaan melko selvästi, että kilparatsastuksen huipusta kiinnostuneella täytyy olla rahaa.

 photo IMG_1209_zps7d48e959.jpg

Kuinka paljon sitä rahaa sitten on ja mihin sen käyttää, on toinen juttu. Jos nyt satut voittamaan lotossa, etkä saakaan ostettua Totilasta, tai tyydyt vaan suosiolta vähän halvempaan otukseen, niin voithan aina satsata varusteisiin. Netissä olen nähnyt esimerkiksi 24 karaatin kullasta tehtyjä, Swarowski-kristalleilla koristeltuja Jin stirrup -jalkkareita. Aika järjetöntä. En väitä, että minä ja Rasmu ei oltaisi paketoituna Antarekseen ja Animoon, jos olisi kauheasti ylimääräistä rahaa, koska myönnän rakastavani merkkikamoja, enkä siis ole yhtään sen parempi ihminen, vaikka nyt tästä saarnaankin. Yksi tämän vuoden onnellisimmista hetkistä on varmasti ollut se, kun mun Antareksen kypäräni saapui kotiovelle, ja pidänkin sitä edelleen kuin kukkaa kämmenellä. Säästin siihen puoli vuotta ja 70e postikuluja myöten maksoin sen sentilleen itse, ehkä siinä on osasyy.

 photo IMG_8349_zpsdc5e4178.jpg

Lajista mitään tietämättömille tuntuu aina tulevan yllätyksenä se, miten kallista touhua jo pelkkä harrastaminenkin on. Jos joku pelaa golfia tai harrastaa taitoluistelua, niin kaikki kyllä tietävät, että nämä lajit maksavat. Sitten kun joku kertoo ratsastavansa, ihmisille tulee mieleen se pikkutyttöjen puuhastelu karvaisten ponien kanssa, eikä suinkaan kermaperseily, miksi ratsastus on suuremmilla talleilla yksityishevosten omistajien kesken ainakin Etelä-Suomessa muuttumassa. Kateelliset saarnaa, joten en jatka tätä ajatustulvaa tämän pidemmälle, vaan heitän pallon teille. Oletteko te huomanneet tämän saman ilmiön?

maanantai 9. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI LUUKKU 9: Kehitys osa 2/2 Minä

Osa 1/2 Rasmu täällä.

Aloitin ratsastuksen 4-vuotiaana Aulangolla. Hinkkasin siinä talutus-/minituntivaiheessa aika pitkään, äiti ei vissiin uskaltanut päästää mua alkeiskurssille, kun siellä opeteltiin laukkaamaan... :D

Vasemmalla olevan ponin nimeä en muista, keskellä Kaitsu ja oikealla Kapu

2006 starttasin ensimmäiset kilpailuni. Luokkana 40cm A.2.0 ja ratsuna maailman mainion Wild Discovery, eli Kaitsu. Voitin sitten koko roskan ja siitä se lähti! Kisasin muutamia kisoja tuntsareilla, kunnes 2007 marraskuussa aloimme vuokrata Dania pari kertaa viikossa äitini kanssa ja 2008 ostimme sen omaksemme, jolloin jatkoin kilpailemista 60cm luokilla.


2009 taisin hypätä ensimmäisen 80cm luokkani aluekisojen  yhteydessä pidetyssä seuraluokassa. 2010 hankin alueluvan, kun Salla kaavaili kaikista meistä junnuista kenttäratsastajia edustamaan omaa seuraa HämR:in ihka ensimmäisiin Ypäjän kenttäkisoihin. Siellä tipuin rataestekokeessa, joten jäi maastot väliin. Olisin saanut hypätä kisojen ulkopuolella päivän päätteeksi vielä radan, kun omat kisat olivat, mutta jalka oli jo siinä kohtaa sen verran kipeä, että liikkuminen tuotti tuskaa. Joku lihasvamma siihen tuli, ainoa äksidentti mitä mulla on koskaan hevosten kanssa sattunut.

Kenttäkisoissa

Dani oli omalla tavallaan aika haastava ratsastaa. Salla joskus viisaasti oli todennutkin jotain siihen suuntaan, että jos oppii ratsastamaan Danilla, oppii ratsastamaan Dania. Aika osuvasti sanottu. Sileällä se vaati ihan kauhean vahvan ulko-ohjan tuntuman ja sitä sai koko ajan "potkia käyntiin". Heti kun lopetti ajattelemisen eteen, se pysähtyi. Ihan sama mikä oli askelaji. Ja heti kun sen sai nanosekunniksi kantamaan itseään ja huokaisi helpotuksesta, se hetki katosi ja sai taas aloittaa alusta.

Esteillä puolestaan sai tyrkkiä ihan huolella yli, jos meinasi päästä yli. Huonosta paikasta ei hypätty, eikä hyvästäkään, jos ei selässä tukenut ja varmistellut koko ajan. Sitten kun sain hyvän draivin päälle, niin sujui kyllä hyvin. Maastossa puolestaan tämä hidas otus ei pysynyt käsissä edes pelhameilla aina kun porukassa meni. Huoh.

Danin kanssa jos jotain opin, niin ainakin tippumaan. Kisoissa, kotona, maastossa, maneesissa ja muualla. Ehkä mulle siinä joku tekniikka sitten kehittyi, koska viimeksi kun Rasmulta oon kunnolla alas tullut, ei ole edes huipannut tärskyn jäljiltä :D


Brendaa pari vuotta ratsastamassa käytyäni olin ehkä oppinut myös tulkitsemaan hevosta ja ennakoimaan tilanteita, koska tamma oli aika tamma... Korvien asennosta ja tietynlaisesta askeleesta pystyi päättelemään mihin singotaan, vai singotaanko mihinkään. Kerran ei päästy kentältä tallille, kun tallin nurkalla oli mörkö. Peruuteltiin melkein ojaan ja lopulta sain taluttaa neidin askel kerrallaan mörköjen ohi. Opin tuolla myös huolellisemmaksi, koska pienellä yksityistallilla ollaan tarkempia asioista, kuin suurella ratsastuskoululla.


Rasmun kanssa kun oltiin päästy sinuiksi, päästiin taas keskittymään ratsastuksellisempiin asioihin, kun oli alla hevonen joka osasi ja ennen kaikkea toimi. Kun Salla soitti äidille Aki Hannulan myynnissä olevista hevosista, epäili äiti vähän Rasmun ja muiden ikää. Salla kuitenkin sanoi, että vaikka R oli jo kääntymässä 14-vuotiaaksi, tulisin oppimaan sen kanssa vuodessa enemmän, kuin koko daniaikana yhteensä olin oppinut. Jälleen kerran Salla oli oikeassa. Vuodessa nimittäin opin ratsastamaan. Sileällä meno näytti aivan erilaiselta kuin ennen ja reilut kolme kuukautta Rasmun kanssa vietettyäni hyppäsin Pantsussa 120cm radan, kun vielä edellisenä vuonna 90-100cm tuntui isolta.


Tänä vuonna olen oppinut tuntemaan Rasmun ja ratkaissut muutamia ongelmia ihan vain miettimällä ja kokemalla ahaa-elämyksiä valmennuksissa. Metrin radat ovat alkaneet tuottaa tulosta aluesijoitusten muodossa ja tyyliarvostelun keskiarvo parani numerolla viime vuodesta. 4vp kymppikin suoritettiin, vaikka Ypäjän tapahtumat toivatkin alkukesästä vähän takapakkia. Viime kerralla valpassa Anna taisi sanoa jollekin, että periaatteessa yksi omaan ratsastukseen kuuluva ongelma pitäisi pystyä ratkaisemaan yhdellä ratsastuskerralla. Tästä jotenkin inspiroituneena yritän talven aikana kehittää omaa istuntaani ja niitä pieniä virheitä, mitkä olen kyllä tiedostanut jo pitkään, mutta jotka eivät kuitenkaan ole vieläkään täysin korjautuneet.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI LUUKKU 1: Wishlist


Joulun lähestyessä ajattelin kirjoittaa tälläisen edes suhteellisen realistisen toivelistan. Realistisella siis tarkoitan sitä, että maailmanrauhaa ja lottovoittoa on turha edes toivoa, mutta seuraavilla asioilla/välineillä olisi paitsi minulle hyötyä, myös jonkin asteinen mahdollisuus tulla joskus hankituiksi.

1. OMA TRAIKKU
Jokaisen traikuttoman hevosenomistajan haave. Meillä tosin on tallin pihassa vaikka kuinka monta traikkua, joita voi vuokrata kisareissuille, mutta suurin ongelma on meidän tapauksessa aina ollut se, että isän autolla ei vedä kuin 1400kg. Ja kun ei ole vetoautoa, niin kopista ei ole paljon hyötyä, joten en ole siitä aiemmin edes haaveillut. Jokin aika sitten mulle ja äidille kuitenkin valkeni, että kyllähän meidän auto 1,5 hevosen koppia vetäisi, kun huomattiin niiden kokonaismassan olevan yleensä n. 1200kg (koppi 500kg + Rasmu 700kg). Onhan se 5000e ihan valtava investointi, mutta halvemmaksi kuitenkin tulisi, kuin että vaihtaisi auton nelivetoon (n. 10 000e ylimääräistä välirahaan) ja sitten vuokraisi 40e/krt jonkun muun koppia. Eli saan siis edes haaveilla tästä rauhassa.

Tämä Atec Starline Diamond olis aika kiva!



Tai Cheval Liberten vastaava GT1 Racer


Vähemmän realistinen toive, tai oikeastaan unelma, olisi omistaa pieni, ehkä 2-3 hevosen hevosauto <3 nam!


2. UUSI KISATAKKI
Ensinnäkin, mun tänhetkinen takki on jo yli kolme vuotta vanha. Ok ei siinä mitään, tykkään tosta väristä ihan kauheesti ja eipä sitä kisatakkia tule niin paljoa kulutettua, että kolme vuotta lähinnä kaapissa pidettynä sille jotain tekisi, mutta malli on vähän vanha. Mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että tossa on typerät olkatoppaukset ja on vähän löysä vyötäröltä, eli en voi käyttää turvaliiviä sen päällä näyttämättä idiootilta. Nyt taas kun käytän turvaliiviä takin alla, näytän lähinnä huonoryhtiseltä tankilta, mikä ei myöskään tunnu järin kivalta, eikä esim. tyyliarvostelussa anna ainakaan lisäpisteitä.

Patukkafiilis...

Siksipä siis uusi takki ensi kaudeksi piristäisi mun mieltäni :) Ruotsissahan esimerkiksi junnuilla on pakollinen turvaliivi estekisoissa ja aika monella näytti PM-kisoissa olevan yhdistelmänä Animon takki + toi Tipperaryn liivi siinä päällä, mikä multakin löytyy. Ja mustan takin kanssahan toi liivi ei edes erotu, kun myötäilee niin kivasti vartaloa. Animon takit muutenkin on tosi kivoja joten semmoinen passais kyllä. Tai sitten Alessandro Albanese.


Löysin tämän EasyCare-mallin just alennuksesta, joten voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto

Uskoisin, että Equilinen ja Spooksinkin takit näyttää liivin alla ihan fiksuilta myös, joten en nirsoile merkin suhteen, kunhan näyttäisi edes järkevälle.

Sitten taas tämä epärealistinen unelma :D Nimittäin ehdottomasti maailman hienoin kisatakki!

TADAA! DESERATA <3

Ah, nää on vaan niin upeita. Melkein menis ihan jakkuna koulussa/juhlissakin, mutta estekisoissa kaulus olisi vähän hankala turvaliivin kanssa ja se peittäisi noi vetoketjukoristeet ym. ja takin idea vähän menisi, joten saan tyytyä ihan vaan kuolaamaan...

3. JOUSTOGRAMAANIT
Rasmun toive! Meillä ei ole omia gramaaneja, joten sillon kun gramaaneja haluaa käyttää, pitää lainata yhden yksityisen jousto- tai tallin kangasohja-tyyppisiä gramaaneja, jotka hyvällä tuurilla on juuri jonkun tuntilaisen käytössä. Kumpiakin kuitenkin käyttäneenä olen huomannut, että Rasmulle sopivat joustavat paaaaaaljon paremmin kuin "tavalliset", joilla se muuttuu hirvittävän vahvaksi ja hitaaksi.

4. FREEJUMP / JIN STIRRUP
Äiti lupasi joskus, että sitten kun saan estepenkin, niin saan siihen mitkä jalustimet tahansa, ehto oli, että turvajalustimet pitää olla. No eipä ole jalkkareita kuulunut, vaikka satula on jo ollut monta kuukautta. FreeJumpit on tosi tyylikkäät ja olen kuullut + lukenut niistä pelkkää hyvää, samoin Jineistä, jotka äitiä kuitenkin epäilyttävät kun niissä ei ole mitään laukeavaa/taipuvaa osaa, eivätkä siksi ole virallisesti luokiteltu turvajalkkareiksi. Kumpiakin olen nyt testannut, mutta pidin molemmista, joten äiti saa päättää kummat sitten hankitaan :D

Musta/vanilja tai...

...tumma harmaa 

Tässä on oikeastaan kaikki mitä tällä hetkellä eniten tarvitsen (tai siis, unohdetaan ajokorttirahat ja oma kone). Kisatakki ja gramaanit ovat joululahjalistallakin, koppia nyt en edes odota löytäväni paketoituna ulko-ovelta. Ja olisihan sitä tietenkin kaikkea pientä kivaa mitä lisäksi haluaisin, kuten pari Equilinen flättäriä, Anna Scarpatin tai Cristina Sportsin huopa&huppu -kokonaisuuden (koska satulahuopia ei voi olla koskaan liikaa) ja uuden Alessandro Albanesen kisapaidan, koska mun lempparini alkaa kellertää kainaloista ahkeran käytön seurauksena :( Mutta näitäkin ilman pärjään oikein hyvin!

Mitä te aiotte pyytää joululahjaksi tai mitä hevosenne tarvitsee? :)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Special Post Sundays: Ratsastukset normaaleina tallipäivinä...

...eli silloin kun ei ole valmennus tai koulutunti, tai kun en nimenomaan valmistele Rasmua esimerkiksi kilpailuja varten. Olen periaatteessa ihan tietoisestikin jättänyt postailematta perusratsastuksista, mitä Rasmun viikko pääosin sisältää. Siksipä ajattelin nyt kirjoitella teille vähän tarkennusta siitä, miltä meidän arki normaalisti näyttää :)


Arkena pääsen tallille yleensä viiden aikaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, riippuen pääsenkö koulusta puoli kolme vai neljältä. Normaalisti keväällä ja kesällä Rasmu on kokopäivätarhauksessa (n. 8:30-19), mutta pimeään aikaan se rupeaa riehumaan heti pimeän tultua (neljän/viiiden aikaan), oli naapuritarhoissa hevosia tai ei, ja viime vuonna se tuli yli aidoista pariin kertaan, kun halusi jo sisään ennen sapelihammastiikereiden hyökkäyksiä pimeästä. Nyt vaihdoimme puolipäivätarhaukseen, eli Rasmu tulee sisään päiväruoille 13:30 niin kauan, kunnes on valoisempaa, tai päätämme toisin. Rasmu siis odottelee karsinassaan kun pääsen tallille.


Harjaan, teen ruoat ämpäreihin ja laitan kuntoon nopeasti, sitten suuntaan kentälle, jonne kävelee pari/kolme minuuttia reittivalinnasta riippuen. Kentällä kävelen hetken pitkin ohjin (max 5min), jonka jälkeen työstän käyntiä 5-10min ja sitten ravia 5-10min. Ravattuani molempiin suuntiin yleensä kaarevia uria, kuten ympyröitä ja loivia kiemuroita, nostelen laukkaa ja verryttelen laukassa ensin ympyrällä molempiin suuntiin hakien hyvää, rentoa laukkaa. Kun laukka rupeaa löytymään, teen yleensä muutamat laukanvaihdot (ei siis mitään sarjavaihtoja, suunnanmuutoksia vain), joilla Rasmua saa motivoitua typerään koulutuuppaukseen ;)

Huh olipa mun ryhti joskus kamala :D

Laukanvaihdoista päästäänkin sitten mun ehdottomaan lempparikuvioon, kahdeksikkoon. Kahdeksikolla on kiva työstää kaikkia askelajeja, koska siinä huomaa niin herkästi kumpi puoli tarvitsee enemmän työstöä ja sitten voi jäädä ympyrälle hetkeksi työstämään sitä puolta. Ja jos taivuttelu kyllästyttää, voi kahdeksikon muuttaa neliskulmaiseksi ja keskittyä suoruuteen + vaikkapa tehdä takaosakäännöstyyppisesti kulmat.


Jos en työskentele kahdeksikolla, teen yleensä väistöjä tai avoja, joilla saa kylkiä aktivoitua. Jos alkuverryttelyyn menee se 20min, itse työskentelyyn menee vähän tilanteesta riippuen 20-30min tai joskus enemmänkin. Loppuverryttelen rennossa ravissa antaen pikkuhiljaa pidempää ohjaa, jolloin R laskee päätään ja venyttää automaattisesti selkäänsä. Joskus se venyttää omatoimisesti vielä loppukäynneissäkin painamalla turpansa melkein maahan. Mulla on fiksu heppa!


Yleensä loppuverryttelyyn menee n. 15min. Loppukäynnit teen joko kentällä tai rantateillä, joilta suuntaan sitten talliin. Tallissa annan Rasmulle pellavamössöt, jotka ovat turvonneet ratsastuksen ajan ja pesen satulavyön + pyyhin suitset ja tarvittaessa omat kenkäni ja chapsini. Ratsastuksen jälkeen menee yleensä 30-45min, että olen valmis lähtemään kotiin, jos en jää hengaamaan. Kokonaisuudessaan siis tallilla käynti vie yleensä 2,5-3h. Kauanko teillä menee yleensä tallilla?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Special Post Sundays: Kehitys osa 1/2 Rasmu


Lisää erikoisempaa postausta pukkaa. Tällä kertaa saatte kuvapläjäyksen aikajärjestyksessä Rasmun koeratsastuspäivästä nykyhetkeen. Myöhemmin tulossa myös vastaavanlainen postaus omasta kehityksestäni ratsastajana, nyt keskitymme lähinnä siihen, miten Rasmua on rakennettu parin viime vuoden aikana.


Ylläoleva screenshot saattelee meidät koeratsastustunnelmiin :) Mitä nyt sieltä vielä muistan, niin Rasmu oli iso ja hieno, mutta myös aika skinny ja vino. Tosin vähiten vino kyllä siihen mennessä koeratsastetuista. Yksi poni/todella pieni hevonen jota kävin kokeilemassa muualla, oli ihan järkyttävä kun nyt miettii, vaikka silloin olisin voinut senkin ottaa ilomielin. 

Rasmu viimeisiä minuutteja Turussa maaliskuun lopulla -12


Näistä kuvista näkyy aikalailla kaunistelematta se, miltä R näytti meille tultuaan. Laiha ja melko lailla lihakseton. Ks. varsinkin kaula ja kulmikkaat lautaset.



Kesäkuuhun mennnessä ruokapuoli oli otettu haltuun ja massaa alettu kasvattaa. Kyljistä ei enää tuntunut kylkiluut yhtä selvästi ja takaosaan saatiin myös pientä pyöreyttä. Kuntokin kasvoi, kun joka päivä ratsastettiin, eikä vain heitetty kävelykoneeseen. Lihaksia ei siltikään vielä oikein ollut kasvanut eikä ryhtikään ollut kummoinen, koska minä tai äiti ei kumpikaan osattu vielä Ratsastaa Rasmua oikeinpäin.




Kesän lopussa alettiin Annan valmennuksien myötä rakentaa lihaksia ja kasvattaa voimaa.

Kaunis rajaus tällä kuvalla, mutta ei anneta sen häiritä :D

Elokuussa Pantsun valmennuksissa alkoi jo löytyä yhteinen sävelkin, eikä vinouskaan enää ollut niin paha ongelma, kuin alussa.


Loppusyksystä R näytti jo huomattavasti ryhdikkäämmältä ja massavammalta sekä alkoi selvästi kotiutua Aulangolle ja tottua uuteen elämäänsä.




Talvella treenattiin peruskuntoa, pidettiin palautumisloma ja parannettiin yhteistyötä.



Keväällä päästiin taas näyttäytymään Pantsulle, joka keskittyi meidän kohdalla hiomaan vielä vähän suoruutta. Talven aikana oli myös vähän vaihdettu suitsitusta (pullback vaihtui meksikolaiseen ja valmentajani annan suosittelemana otimme myös gagit käyttöön, jotta jarrut toimisivat nopeammin).



Reilun vuoden oltuaan meillä, Rasmu alkoi jo näyttää hevoselta; ryhdikäs, lihaksekas ja hyvinvoivan oloinen. Loppukesän valmennuksissa Piia pääsi huomauttamaan Rasmun mahasta, joka alkoi olla jo vähän pyöreähkö... Lopetimme Black Horsen Classic -täydennysrehun syötön, jolla alunperin aloimme massaa rakentamaan. Ensi keväänä R toivottavasti näyttää taas solakalta, niin ei tarvitse Pantsun vihjailla enempää...




Missä mennään nyt? Vanha valmentajani Jari Sneck kehui ensimmäistä kertaa minut Rasmun kanssa nähtyään, että meillä toimii yhteistyö huippuhyvin, ja Rasmu luottaa muhun täysin. Meidän meno näyttää kuulemma tasaiselta ja kehityskelpoiselta. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.