En ole koskaan ollut poniratsastaja. Pienenä kun muut toivoivat tunnille pieniä karvaisia shettiksiä, olisin itse halunnut kiivetä isoimman puoliverisen selkään. Islanninhevosharrastajathan tunnetusti suuttuvat, jos issikoita sanotaan poneiksi. IslanninHEVOSIAhan ne ovat! Nojoo, tarpeeksi hevosia minullekin, joten suostuin kaverin mukaan ohjaajaksi Vierumäen Leiritulille ja Vaellustalli Toresoniin. Toreson oli muutenkin tuttu paikka, sillä Vierumäellä ollaan perheen kanssa vuosittain käyty. Toresonissa on tällä hetkellä 16 islanninhevosta, joista kaksi on tallityöntekijöiden ja muut tallin omia. Issikat kärsivät täällä Suomessa kesäihottumasta ja 4/5 niistäkin hevosista olivat hinkanneet toistensa peput ja omat harjansa järkyttävään kuntoon. Islannissahan ei ole juurikaan puustoa, eikä siksi ötököitä, joten ne reagoivat pahemmin kuin meidän ötököihin tottuneet hevosemme.
Ihastuttava telttamajoitus...
Maanantaina ei vielä ratsastettu, tiistaina jaoimme lapset kahteen ryhmään tunnin maastoja varten ja minä lähdin ensimmäisten mukaan pitämään perää ja huiskimaan vauhtia viimeisiin. Ratsastin Tiglalla, joka oli talliharjoittelijan oma, vasta äitienpäivänä Vierumäelle muuttanut reipas issikkatamma.
Pitkä(kö?)
Menin Tiglalla myös iltapäivän toisen maaston. Keskiviikkona ohjelmassa oli kaksi kahden tunnin maastoa, joista minä lähdin ensimmäiseen taas peränpitäjäksi. Sain ratsukseni Vidarin, joka oli reippaimpia ruunia. Meidän ryhmästä yksi tyttö ei halunnut laukata, joten tölttäsimme Vidarin johdolla aina laukkapätkät eikä se meinannut pysyä nahoissaan! Mentiin ajoittain puoliksi tölttiä ja puoliksi passia (kiitos malttamattoman ratsuni...) hoputtaen samalla hidasta Freytä tölttiin.
Torstaina siivottiin pihattoa kun lapset olivat ilman satulaa maastossa ja myöhemmin iltapäivällä oli leikkitunti. Mentiin tehtävärataa ja hevoshalkapalloa. Ratsastin toisen tallityöntekijän viisivuotiaalla Jarper alias Jarppi -ruunalla, joka osoittautui varsinaiseksi futariksi! Tehtiin Jarpin kanssa neljä kuudesta meidän joukkueen maaleista :)
Joku lapsista muuten sanoi ihanasti Rasmusta kun näytin alla olevan kuvan siitä, että "Mä oon nähny tommosia kisoissakin!" Kisaheppani saikin Lahdesta Wahlstenilta tuliaisina W-Profilen rintaremmimartingaalin!
Keskiviikko-torstaiyönä valvoimme Iiriksen kanssa yhteishaun tuloksia (tai siis minä valvoin surffaamalla hevostalli.netissä ja Iiris nukkui). Tänään olikin siis tämän seurauksena ohjelmassa aamulla Kaurialan lukioon tutustuminen ja kurssien suunnittelu. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Loimaata Dania moikkaamaan! Poika oli kasvattanut valtavan heinämahan ja pyöristynyt pepustakin. Silti se söi kuin ei olisi ruokaa nähnytkään ja ei paljon meistä kiinnostunut kun oltiin porkkanat annettu. Oli ihana huomata, että Dani oli paljon paremmassa kunnossa nyt, kuin mitä se oli kun veimme sen Riikalle! Ihan kuin vanheneminen olisi melkein pysähtynyt!
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin! Lähden tästä tallille ratsastamaan Rasmun ja sitten aamulla 02: jotakin lähtee bussi kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä lento kohti Epsanjaa! Hola hola vaan kaikille! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti