Toukokuun kuulumiset

Toukokuu tuli ja meni, nyt on kesä! Tänne blogin puolelle ei ole tullut päivitettyä mitään kuulumisia, mutta tehdään nyt tälläinen pieni recap.

Toukokuun  ensimmäisellä viikolla Piia oli pitämässä valmennuksia kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäinen päivä oltiin maneesissa, koska kenttä oli yön sateen jäljiltä huonona. Kevään viimeiset sisähypyt sujuivat paljon paremmin kuin olin odottanut, kiitos sen, että Jaska kirjaimellisesti järkytettiin hereille valmennuksen alussa kun hallissa oli kymmenkunta ihmistä rakentamassa esteitä ja siirtelemässä päällä olevaa kastelulaitetta :D Valmennuksen tehtävät voitte katsoa videolta alta. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten motivoituneesti Jaska jumppasi tehtävissä, sarjan okserille ja pitkällä lähestymisellä olevalle toiselle okserille se leiskautti sellaisia hyppyjä pari kertaa, että niitä näkee yleensä vain ulkona ja kisoissa. Pitkän sivun pystyjumpan noustessa metrin pintaan olin ihan varma että heppa lopettaisi yrittämisen ja nostaisi vain itsensä ilman selkää yli esteistä, mutta kumma kyllä siinä oli vielä puhtia ja intoa sen verran jäljellä, että kun vain itse pidin viimeisessä askeleessa itseni kutakuinkin kasassa, niin Jaska hoiti oman tehtävänsä reippaana! 

Piian valmennuksen toinen päivä oli samalla Jaskan ensimmäinen ulkohyppykerta tänä vuonna ja se oli kovin innoissaan alkuverkassa, kun selvästi tajusi mistä on kyse. Sileällä olin jo pari viikkoa ratsastanut kentällä noin muutenkin, mutta säästelin tuota ensimmäisen hyppykerran innokkuutta Piiaa varten ihan tarkoituksella. Jaska hyppäsikin tosi hyvin, kuski sen sijaan mokaili tunnin puolivälin jälkeen ihan järjettömästi etäisyyksien kanssa. Tosi vaikeaa tulla pienestä maneesista yhtäkkiä jalkapallokentän kokoiselle ulkokentälle hyppäämään rataa! Suurin ongelma oli kolmoissarja, jonka a-osa -okserille tultiin tiukasta kaarteesta. Jaska stoppasi ansaitusti pari kertaa a:lle ja b:llekin kun toin sen vaan kertakaikkiaan niin todella pohjiin. 

Piian valpan jälkeen olen ollut Jaskan kanssa pari kertaa estetunnilla, hypännyt pieniä jumppatehtäviä itsekseni ja pari viikkoa sitten käytiin Hyvinkäällä korkkaamassa ulkokausi. Se reissu ei oikein mennyt suunnitelmien mukaan... Meille oli lauantaina vain yksi sopiva luokka, avoin 100cm. Olisin mielelläni mennyt ekoissa ulkokisoissa ysikympin pohjalle tai pelkälteen, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Jaska käyttäytyi niin hienosti kisapaikalla! Aina ennen se on ollut ihan pönttö verkassa, joka on kaikuvassa, hämärässä hallissa, mutta nyt se oli sielläkin kuin kotonaan. Huono puoli siinä oli toki se, että se oli vaikea saada sitten hereille ja teräväksi. Viimeiset verkkahypyt onnistuivat kuitenkin hyvin ja lähdin hyvillä mielin valmistautumaan. Rata oli todella vaikea, käytännössä pelkkien yksittäisten esteiden sokkelo tiukoilla kaarteilla varustettuna - käytin sen opiskelemiseen varmasti 5 kertaa pidemmän ajan kuin normaalisti. Noh, ei olisi tarvinnut, koska meidän tie päättyi jo kakkoselle. Syy? Jaska oli niin chill, että mä en tajunnut, että meidän laukka ei lähentele minkään sortin ratatempoa - toin pohjiin ykköspystylle -> Jaska kiipesi yli, mutta molemmat menetettiin tasapainomme ja ykköseltä kakkosokserille vievät kaarevat 9 laukkaa eivät riittäneet näiden asioiden korjaamiseen joten stopattiin kakkoselle. Tein ympyrän, pyysin eteen ja otin takaisin. No arvatkaa kuinka paljon? Just sen verran, että tulin kohti uutta lähestymistä sitä samaa köpököpö-laukkaa, jota olin tullut ykköselle. Sanomattakin selvää, että otettiin toinen stoppi.

Onni onnettomuudessa oli se, että luokkaan 1B, avoin 4-5v. hevosille, sai tulla kilpailujen ulkopuolisena. Rata oli pari estettä lyhyempi kuin 1A perusrata ja mun ainoa tavoitteeni oli päästä yli maalilinjasta. Siltä varmaan se meno näyttikin, hyvä vaan ettei tullut videolle... Mutta kamalasta räpellyksestä huolimatta selvittiin maaliin!

Koska olen ratsastanut niin huonosti nyt esteillä, ei ole ollut järkeä lähteä Saloon tms. tekemään lisää huonoja ratoja vaan olen pysytellyt ihan kotosalla. Katsotaan miten Piian ratatreenit viikon päästä menevät ja mietitään sitten mitä ja mihin mennään seuraavaksi. Jaskakaan ei ole ollut ihan 10/10. Vaikka se onkin ihan diesel, niin se on ollut nyt viime viikkoina erityisen vaikea aktivoida sileällä ja se on pyrkinyt pidempään muotoon kuin normaalisti. Olen aika varma siitä, että tämä on johtunut osittain siitä, että oli hetken hellesää (jolloin se ei juo tarpeeksi ja on muutenkin vetelä kaikissa toimenpiteissä) ja osin siitä, että sillä on varmasti lantio taas enemmän tai vähemmän jumissa, kun se ei ole saanut mitään hoitoa noin pariin kuukauteen ja sen takia sen on vaikea ottaa takajalkoja käyttöön tai pysyä lyhyessä muodossa. Nyt odotankin innolla ensi viikkoa, koska lauantaina meidän kiropraktikko käsittelee Jaskan ja viime käsittelyn jälkeen J oli aivan uskomattoman hyvä ratsastaa!

Pitkästä aikaa Piian tunnilla

Vuoden ensimmäinen Pantsun valmennus oli pääsiäisen jälkeisenä tiisaina. Koska yöt ja aamut olivat olleet taas niin paljon pakkasen puolella, ei hyppääminen olisi vieläkään onnistunut ulkona, joten rakensimme radan sisälle. Ennakoin tätä jo sillä, että annoin Jaskalle 2 kevyempää päivää ennen valmennusta ja toivoin, että se olisi ollut edes ihan vähän villi, mutta Jaska oli käyttänyt kaiken tämän ylimääräisen energian tarhakaverin kiusaamiseen ja toisen etukenkänsä irroittamiseen. Onneksi Salla opetti mut tässä pari kuukautta sitten lyömään irtokenkiä, joten ei tarvinnut soitella kengittäjää paikalle! Ennen Ypäjän kisojakin Jaska oli ruuvaillut kenkänsä toiveikkaana irti, mutta niin kauan kun se ei tajua vääntää kenkää sitä irroittaessaan, niin mulla ei ole hätää ;)

Koska Piia oli nyt vain yhtenä päivänä pitämässä tunteja, niin hypättiin ihan rataa, vaikka mun ryhmän alkuverkka puomeilla olikin Piian mukaan ihan kamalaa katsottavaa :D Jaska liikkui ihan kivasti omalla moottorilla, mutta ei ollut mitenkään erityisen reipas ja siksi mun pitikin ottaa laukassa spurtteja moottorin aktivoimiseksi. Piia vaati mua ratsastamaan Jaskaa myös reilusti ylemmäs lavoista ja enemmän takajaloille, mutta en ollut tarpeeksi tehokas, että olisin saanut tätä toteutumaan erityisen hyvin.

Otettiin alkuun parit ravihypyt pystylle ja sitten rata pätkissä ja lopuksi kokonaan. Jaska lonksautteli puomeja omaan varmaan tapaansa tyylikkäästi alas ja minä en osannut millään tuoda sitä radan ensimmäiselle esteelle, joka oli okseri pitkällä lähestymisellä. Lopuksi hinkattiinkin sitten vain tuota okseria muutama kierros, että saisin maksimitua etäisyyden edes kerran. Yleensä kun jään kauas johtuu se siitä, että hevonen on tosi pohkeen takana, eikä ime esteelle yhtään. Nyt mulla oli jo diagonaalille kääntyessä Jaska pohkeen edessä, takajaloillaan ja menossa jopa yllättävän vahvana kohti okseria, mutta silti en vaan millään päässyt siihen spottiin, mihin halusin, vaan jäin koko ajan vähän kauas. En tiedä sitten oliko siinä esteessä joku optinen harha kun toinen ratsukko kaatui ihan puomien sekaan kyseisellä esteellä ja muillakaan ei ehkä radan parhaita hyppyjä tullut siihen.

Okseria lähestyttäessä kuuliainen heppa pohkeen edessä ja kaikki hyvin....

...mutta tuloksena silti the holy shit distance 

Edelleen vähän kaukana....

Lopulta onnistuminen :D

Tämä oli nyt vasta toinen kerta kun Piia näki Jaskan ja vähän ärsyttää kun kummallakaan kerralla Jaska ei ole näyttänyt parhaita puoliaan vaan ollut ihan loppajalka. Vappuna Piia tulee uudestaan, joten elättelen nyt toivoa, että se olisi sitten meidän ensimmäinen hyppykerta ulkona ja J voisi vaikka olla vähän villi, niin se hyppäisi sitten 10 kertaa paremmin! :D

Haukka(na) estevalmennuksessa

Huhtikuun 9. päivä meillä oli Annan estevalmennus (toivottavasti) viimeistä kertaa sisällä. Kenttä oli kyllä tuolloin jo niin hyvä, että siellä pystyi hyvin ratsastamaan, mutta estekalustoa ei oltu vielä ehditty raahaamaan ulos asti. Jaskasta kyllä huomaa jo, että sitä ei voisi enää vähempää kiinnostaa maneesissa liikkuminen, joten toivottavasti kohta päästään ihan kokonaan siirtymään ulos!

Tunti meni perushyvin aina siihen asti, kunnes esteet nostettiin viimeisiä kierroksia varten 100-120-korkeuteen ja samalla halliin kirjaimellisesti eksyi varpushaukka, joka ulospääsyä etsiessään tömähteli kattoon ja ikkunoihin ja kauhistutti meidän hevoset niin, että kun lintu lopulta löysi tien ulos, ei Jaska enää olisi uskaltanut mennä siihen päätyyn, missä lintu oli ollut, vaan jäi aina paikalleen peruuttamaan/keulimaan ihan kauhuissaan. Mua ärsytti Jaskan pelleily niin paljon, että en edes ehtinyt radan aikana tajuta, minkä kokoisia esteet oli kun keskityin vaan saamaan hevosen sinne "pelottavaan" päätyyn. Harmi, että äidin kamerasta loppui muisti niin, että toista (parempaa) kierrosta loppukorkeudella ei tullut videolle ollenkaan. Jaska hyppäsi kyllä silti tosi mukavasti ja yllättävän hyvin pysyivät puomitkin kannattimilla, joten lintuepisodia lukuunottamatta valmennus oli suhteellisen onnistunut.

Max Gräfe Aulangolla

Huhtikuun alussa meillä oli tilaisuus päästä uuden ihmisen silmien alle kun Holsteiner Verbandin pääratsuttaja Maximilian Gräfe tuli meille Aulangolle pitämään valmennuksia. Tunnilla keskityttiin ihan perusasioihin, kuten hevoskohtaiseen verryttelyyn ja kaikkeen siihen, mitä esteiden välillä tapahtuu. Max katsoi ensin miten kukin verkkasi sileällä ja otti sitten aina ratsukon kerrallaan tarkempaan ohjeistukseen. Sain Jaskan kanssa itse ohjeeksi lopettaa pitkällä sivulla tehtävät avotaivutukset ja siirtyä ympyrälle, missä tarkoituksena oli liikutella lapoja parin askeleen verran aina vuorotellen sisälle ja ulos. Sain kritiikkiä siitä, että mun ohjastuntuma ei ole molemmista ohjista tasainen, vaan löysään toista ohjaa liikaa kun käytän toista. Lapojen liikuttelussa pointtina oli siis paitsi hevosen saaminen pohjeavuille ja lavat auki, myös hevosen saaminen tasaisella tuntumalla sisäpohkeesta ulko-ohjalle. Tätä tehtävää tein siis käynnissä ja ravissa.

Laukkaverkassa mun piti tehdä ravi-laukka siirtymisiä pitkillä sivuilla muutama metri uran sisäpuolella, mikä oli aluksi ihan mahdotonta koska a) oon tehnyt Jaskan kanssa niin paljon nostoja käynnistä, että se tarjosi koko ajan vain joko käyntiä tai laukkaa ja b) koska J mun valmistellessa laukannostoa menee aina ihan kiemuralle ja nostaa sitten väärän laukan kun on ensin asettanut itsensä miljoonalle uralle ennakoidessaan nostoa. Tehtävä helpottui muutaman epätoivoisen kierroksen jälkeen kun Jaska pikkuhiljaa tajusi, että mitä siltä halutaan ja minä sain ohjeeksi pyytää vähän enemmän ravia pari askelta ennen nostoa. Kuulemma siinä kohtaa tuli sitten parhaat laukkapätkät koko tunnin aikana.

Hyppääminen aloitettiin ympyrällä ylittämällä kavaletteja ja pikkupystyjä, keskittyen teihin ja laukan säilyttämiseen tiukoissa kaarteissa. Mun piti Jaskan kanssa pyöriä jonkin aikaa toisen päädyn kavaletti-vastakaarroilla, että sain työskenneltyä nimenomaan laukan temmon säilyttämisen kanssa. Jaska oli tyypillinen vähän laiskahko itsensä koko tunnin, joten se vain protestoi pukittelemalla kun loin siihen kannukset jalassa painetta kavaletinjälkeisissä kaarteissa. Sillä on taas joku protestointikausi muutenkin meneillään, en ole taas viimeiseen kuukauteen juuri saanut käyttää raippaa, kun reaktio pikkuruisestakin näpäytyksestä on vain takapään nosto tai potkaisu.

Kavalettitehtävät yhdistettiin lyhyeeseen rataan, joka tultiin matalalla korkeudella pariin kertaan lopuksi. Kun muut ryhmäläiset loppuverkkasivat, laittoi Max vielä mulle ja Jaskalle yhden ravipystyn V-puomeilla, jotta saatiin vielä vähän työstettyä Jaskan ponnistusta. Tyyppi oli ihan puhkipoikki tuon 1,5h valmennuksen jälkeen ja sain käytännössä raahata sen takaisin talliin :D

Talven treenit

Kokosin helmi-maaliskuun valmennuksista + yksistä tallikisoista koostevideon, kun ei talven mittaan oikein ollut innostusta kirjoittaa erillisiä postauksia. Mitään elämää suurempaa ei myöskään tänä aikana tapahtunut ratsastettavuuden osalta, vaan Jaska oli oma hidas, mutta miellyttämisenhaluinen itsensä, toisinaan väläytellen laadukkaita hyppyjä tai pinkoen menemään sellaista keskiravia koulutunnilla, että mun oli vaikea pysyä kyydissä. Tulevissa postauksissa sitten vähän tarkemmin viime viikkojen puuhailuista :)

Vuoden ensimmäiset hypyt

Näitä Ritva Waris-Wörlinin ottamia kuvia tulossa pian lisää sekä blogin, että instagramin puolelle!

Viikko sitten sunnuntaina meillä oli pieni photoshootti rannassa ja perään Annan valmennus. Jaska oli ollut kuukauden hyppytauolla ja muutenkin vasta palailemassa takaisin normaaliin viikkorytmiin loppuvuoden palauttelujakson jäljiltä, joten se oikein puhkui tarmoa kun pääsi hyppäämään! Alkuverkassa kylläkin diesel-moottori oli vähän jäässä, mutta sitä sattuu :D

Kavalettijumppa oli tunnin aihe, mikä oli juuri sitä, mitä me Jaskan kanssa tarvittiinkin. Aluksi ympyrällä olevilla kavaleteilla Jaska kaasutteli menemään niin innokkaana, että mulla oli vaikeuksia mukautua kyydissä, mutta toiseen suuntaan meno vähän rauhoittui ja sain tyyppiä työstettyäkin. Lisättiin tehtävään innarit ja pitkän sivun kavaletti-okseri-kavaletti -linja. Yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon varovaisempi Jaska oli nyt kaikissa tarkkuutta ja jalkojen koordinaatiokykyä vaativissa tehtävissä kuin mitä viimeksi kun olen vastaavia juttuja sen kanssa tehnyt. Innarit se suoritti kuin vanha tekijä, pitkällä sivulla venähti multa aina käsistä, mutta ylitti silti puomit tarkasti, vaikkakin (vähän) lentäen. Kokonaisessa radassa lopuksi ongelma oli lähinnä viimeinen pysty, jolle en joko päässyt tulemaan järkevään paikkaan tai Jaska punki lavoillaan hirveästi oikealle, joten toistettiin se muutamaan kertaan. Yleisarvio valmennuksesta oli kuitenkin se, että kivasti meni, menispä aina ;)

Anna käyttää nykyään niin tehokkaasti korvanappisysteemejä, että videolle ei taaskaan tullut kommentteja.

Ensimmäinen estetunti elokuun jälkeen!

Sunnuntaina mun oli tarkoitus osallistua Annan estetunnille, koska lauantaina olisin kuitenkin ehtinyt jo kerran Jaskan selkään palauttelemaan oikeat nappulat mieleen. No lauantaina käytiin äidin kanssa päivällä ensin vain hoitamassa impparihaava ja tarkistamassa, että Jaskalla on kengät jalassa. Vitsailtiin siinä paikalla olleelle kengittäjälle, että tällä kertaa Jaskalle ei tarvitse lyödä irtokenkää, niin kuin yleensä tuon kengittäjän paikalla ollessa. Lähdettiin sitten kotiin syömään ja palattiin parin tunnin päästä tallille liikuttamaan Jaska. Tarhan portille käveli vastaan kolmella kengällä varustettu tyyppi. Hienoa. Olisi sitten edes heittänyt sen kenkänsä aamulla menemään, kun oli kengittäjä paikalla... Peruin valmennukseen tulemiseni, koska olin ihan varma, että kukaan ei sunnuntaina tulisi yhtä irtokenkää kiinnittämään ja koska kyseessä oli etukenkä, ei voisi edes ajatella menevänsä kengättömästä jalasta huolimatta mukaan. Seuraavan kerran kengittäjä oli tilattu perjantaille, joten riskinä oli sekin, että en olisi sitten päässyt koko lomani aikana ratsastamaan Jaskalla, jos kukaan ei pääsisi sitä ennen paikalle. Laitettiin viesti yhdelle meille täysin tuntemattomalle kengittäjälle, joka oli joskus tullut Jaskan karsinanaapurille lyömään irtokengän lyhyellä varoitusajalla ja jollain ihmeen kaupalla kyseinen kengittäjä tulikin sitten vielä samana iltana laittamaan kengän kiinni!

Pääsin siis sittenkin valmennukseen, tosin täysin kylmiltään, koska en lauantaina enää ehtinyt ratsastamaan ja Jaskakin oli vain kävellyt torstaina ja perjantaina. Tuuppasin sitten hepan kävelykoneesen radan rakentamisen ajaksi ja ennen valmennusta tsekkasin vielä liinassa vireystilan ennen kuin kiipesin kyytiin. Jostain ihmeen syystä Jaska käyttäytyi kuitenkin todella fiksusti, eikä siinä ollut yhtään ylimääräistä energiaa pöllöilyyn. Koska viimeisen 2kk aikana olin ollut hevosen selässä huikeat kaksi kertaa ja hypännyt viimeksi elokuussa, oli tarkoituksena saada vain sellainen hyvän mielen valmennus ja toivoa, ettei mitään katastrofaalista sattuisi. Jaska oli niin innoissaan hyppäämässä, että tämä tavoite oli helppo toteuttaa, koska mun tehtäväksi jäi lähinnä ohjata esteelle ja jarrutella linjojen välissä. Kerran J järkyttyi uudesta pinkki-mustasta puomista ja laineesta kun kyseistä estettä tultiin ensimmäistä kertaa toisesta suunnasta, mutta tuon pienen järkyttymisen jälkeen meni mukisematta yli kaikesta ja muutenkin oli sitä mieltä, että hän kyllä tietää mitä tekee ja yritti siksi kiskoa vastaan pidätteissä kun mentiin kohti estettä. Positiivista tosin sekin, koska on huomattavasti helpompaa tehdä pidäte kun hevonen imee kohti estettä, kuin puskea työn ja tuskan kanssa yli. Vähän jäivät hypyt selättömiksi koko tunnin osalta, mutta se johtui varmasti juuri oman vaikuttamiseni puutteista, mikä on ihan ymmärrettävää. Korjaillaan sitä sitten lisää joulukuussa. Anna totesi lopuksi että enhän mä mitään ollut unohtanut, mutta en tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, että ratsastan kutakuinkin yhtä hyvin (tai huonosti) tauon jälkeen kuin normaalisti... Meillä oli korvanapit taas käytössä, joten videolle ei jäänyt muuta kuin yleisön kommentit, jotka korvasin musiikilla ;)

Kävikseen totuttelua + estetunnilta video

Heippa taas pitkästä aikaa! Heinäkuu meni ihan hujauksessa, enkä juuri ole ehtinyt koko blogia ajatella - miksi näin, siitä teen erilisen postauksen nyt parin päivän sisällä - mutta nyt yritän koota tähän kevyesti kuulumisia.

Jaska täytti 1.7. virallisesti 5 vuotta ja sen kunniaksi se on nyt päässyt joka viikko harjoittelemaan kävelykoneessa pyörimistä. Fiksu nuori kun on, se oppi hetkessä miten siellä toimitaan ja suunnanmuutoksetkin se tajusi jo ihan parin käännöksen jälkeen! Kolmannella harjoituskerralla sen ei tarvinnut enää edes koko aikaa päivystää edellä menevän puomin perässä, vaan Jaska uskalsi jo kävellä rentona puolivälissä omaa koloaan :)

Tässä videoa ensimmäiseltä kävisreissulta:

Kävelykoneharjoittelun lisäksi Jaskan viikot ovat koostuneet aina kahdesta vapaapäivästä, yhdestä maastopäivästä, yhdestä estetunnista tai itsenäisestä kavalettityöskentelystä ja kahdesta sileän päivästä. Meidän normaali maastolenkki koostuu aika pitkälti (jyrkistäkin) mäkipätkistä ja on ollut hieno huomata miten Jaskan kunto on kehittynyt! Nykyään se jaksaa vähän pukitella ja painaa valtavaa laukkaa menemään, sekä kävellä koko rankan laskettelurinteen ylös asti. Vielä pari kuukautta sitten se yritti helpottaa työtään yrittämällä koko ajan siirtyä raviin jyrkemmissä mäkipätkissä ja laukkamäen jälkeen puuskutti sieraimet suurina. Muutenkin se on käyttäytynyt ihan superfiksusti koko kesän ja kehittynyt myös ratsastettavuudeltaan paljon.

Kisoihin ei päästy nyt heinäkuussa, koska en nähnyt järkeä lähteä mihinkään Saloon ajamaan aamuviideltä yhden luokan takia. Ensi viikolla päästään kuitenkin Kisaviikolle harjoittelemaan derbyllä hyppäämistä ja ehkä myös Riders Inniin jos kaikki menee hyvin kyytien osalta.

Nyt tiistaina äiti oli kuvaamassa meidän estetuntia, video alla :) Jaska oli yllättävän kivasti pohkeen edessä helteestä huolimatta, joten kaikki tehtävät sujuivat kivasti kun vain mustin itse olla ponnistuksessa vatsalihaksieni kanssa mukana, enkä hypätä edellä hevosta.

Videopostaus: Hyvinkää Meets Palm Beach

Jos Heidi ei pääse Wellingtoniin, Wellingtonin pitää tulla Heidin luo! Ihan jo Riders Innin kilpailuviikonlopun nimen takia olin valmis vaikka ratsastamaan Jaskan paikalle, jos ei muu onnistuisi. Ylläripylläri oli taas vähällä jäädä lähtemättä kisoihin, mutta viimeisenä oljenkortena pari tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista kysyin isää kuskiksi ja jostain kumman syystä hän suostui! Heppahommat ovat meidän perheessä ihan äidin ja mun juttu, isää ei voisi vähempää kiinnostaa ja pikkusiskoni pelkäsi Rasmua, joten se pienikin hevosinnostus katosi muutama vuosi sitten. Nyt meillä on pitkästä aikaa auto, jolla voi vetää koppia joten jos vain saisin itselleni hommattua sen pikku-e:n, niin kisoihin lähtö olisi huomattavasti helpompaa.

Tsekkaa videopostaus & rata kuvien jälkeen!

Kisojen teeman vuoksi jaksoin vähän panostaa ja pesun lisäksi myös letittää Jaskan. Miami-teemaiseen riding outfittiin kuului tietenkin hiusverkko, kypärän aurinkolippa ja vaaleat housut valkoisten sijasta. En tajua kenen idea ylipäätään on joskus ollut vaihtaa kisahousujen väri beigestä puhtaan valkoiseen, ihan päätöntä. Huomasi meinaan miten paljon käytännöllisempi väri tuo beige on kisatilanteessa, jossa tahroilta ei voi välttyä! Lisäksi eivät ole niin läpinäkyvät kuin valkoiset ja näyttävät omasta mielestäni kivemmilta kuin valkoiset. Taidan pistää kisoihin toistekin ;)

Jaska oli selvästi yhtä innoissaan teemasta ja kuvitteli olevansa GP luokkien stara, sen verran reteenä se taas oli paikalla. Verkkamaneesikaan ei ollut tällä kertaa niin jännä kuin viimeksi ja mulla oli tosi hyvin aikaa verkata. Luokka oli 90-100cm 4-5v. hevosille, joten nuorten hevosten luokkien sääntöjen mukaisesti pääsimme pyörimään kilpailuareenalle ihmettelemään reunalle tuotuja muovipalmuja (!! :D), pitkää vettä ja muita mörköjä. Jaskaa ei ihmetyttänyt mikään, se vaan jolkotteli menemään tyytyväisenä sinne minne sitä ohjailin. Lähdin seitsemäntenä joten palasin maneesiin ottamaan muutaman verkkahypyn. Jaska teki epätyypillisesti tosi hyviä hyppyjä verkassa, joten tulin vain 2 kertaa ristikon, kerran pikkupystyn, kerran ison pystyn ja kerran ison okserin. Radalla lähtömerkin kuultuaan se ihan innostui köyrimään parit loikat kun nostin laukan ja tuntui jo ykköstä lähestyttäessä siltä, että se oli ihan 110 prosenttisesti mukana menossa. Koko rata oli ihan superhyvä ja huolimatta siitä, että se oli isoin Jaskan tähän mennessä hyppäämistä, oltaisiin saatu ruusuke matkaan jos mä en olisi mennyt munaamaan vitosen lähestymistä... Tällä kertaa siis hepalla oli matkassa enemmän ajatusta kuin kuskilla, joka möhli myös viimeisen linjan. Onneksi Jaska oli skarppina ja ponnisti pohjasta ilman kosketusta!

Itsenäistä estejumppaa

Pari viikkoa sitten jumppasin Jaskan kanssa vähän Piian kotiläksyjä. En jaksanut rakentaa mtään uutta tehtävää kentälle, joten keksin jotain kentälle jääneestä Piian radasta. Verryttelin kevyessä istunnassa kahdeksikolla ja tulin sitten aluksi ravilähestymisellä apupuomin kera pystyä diagonaalilla ja laukasta samaa estettä korotettuna okseriksi. Ravissa otin muutaman hypyn myös ilman jalkkareita, että saisin muistutettua itselleni, etten jää seisomaan hypyssä jalustimille, mitä teen taas nykyään ihan liikaa. Tuntuu, että kaikki se, mitä opin ja sain korjattua ennen Rasmun viime kevään saikkua, on päässyt ihan unohduksiin. Tietenkin Jaska on myös ihan täysin erilainen ratsastaa Rasmuun verrattuna ja siksi jotkut omat virheeni nousevat selkeämmin esiin. Rasmua sai ratsastaa joka hetki lyhyemmäksi, pyöreämmäksi ja takapäätä mukaan, koska sen runko oli niin pitkä, että se liikkui luonnostaan mieluummin takajalat tallissa. Se myös kyseenalaisti asioita koko ajan, eikä antanut mitään ilmaiseksi. Hyppäämistä se rakasti niin paljon, että työ saada se tulemaan takaisin ja lyhyeksi oli vielä haastavempaa kuin sileällä. Jaska taas puolestaan on simppelein hevonen ratsastaa kaikista mun hevosistani. Se ei juuri kyseenalaista mitään tai koe tietävänsä paremmin, niin kuin Rasmu, vaan se luottaa mun arviointikykyyni välillä oikeastaan enemmän kuin minä itse. Se on hyväsuinen, rungostaan lyhyt ja kevytrakenteinen, joten se kulkee periaatteessa automaattisesti lyhyenä ja kevyellä tuntumalla, eikä mun tarvitsisi kuin vaan saada se teräväksi. Tämän takia jään yleensä tekemään vähän liikaa, koska takaraivossani pieni ääni käskee ratsastaa hevosta koko ajan lyhyemmäksi ja esteillä vähän takaperin, vaikka mun pitäisi antaa vain olla sillon kun on kaikki hyvin.

Toisena tehtävänä diagonaalin lisäksi tulin innarisarjaa molemmista suunnista ehkä 50cm korkuisena ja sitten pari reikää korotettuna niin kauan, että puomit pysyivät ylhäällä. Innarit tekevät hyvää Jaskalle, koska niillä se joutuu nostelemaan jalkojaan nopeasti ja tarkasti, mikä on sille haastavaa kun se mielellään vain ponnistaisi ylös jättäen jalat roikkumaan alas.

En halua itsekseni hypätessä tehdä mitään erityisen pitkiä tai haastavia tehtäviä, ettei tule mitään ongelmia mitä en osaa ratkaista, tai etten tee mitään tajuamattani väärin. Nyt Salla oli kyllä samaan aikaan itse ratsastamassa, joten ei ollut tätä pelkoa, mutta yleensä jätän enimmät hyppäämiset tunneille ja valmennuksiin. Rasmun kanssa luonnollisesti pystyi tekemään vähän enemmän, koska se oli kokeneempi kuin minä itse, mutta Jaskan kanssa haluaisin tehdä kaiken alusta asti oikein ja olen siksi erityisen tarkkana kaikesta hyppäämiseen liittyvästä.

Kuvista kiitokset kaverilleni Liisalle :)

Pantsun valmennus 2/2: rataharjoitusta helteessä

Tiistaina jatkettiin päivällä tuttuun tapaan rataharjoituksella. Verryttely tehtiin kuitenkin eri tavalla kuin koskaan ennen: meidän oli tarkoitus vain ravailla ja laukkailla kevyesti hölkötellen ristiin rastiin ympäri kenttää niin, että ohjiin ei saanut juuri koskea. Hevoset siis saivat mennä juuri niin pää pystyssä kuin niistä tuntui, ideana oli se, että ne hakeutuisivat itse eteenpäinpyrkimyksen (pohkeen) kautta kevyelle tuntumalle. Jaskalle tälläinen verryttely sopi kuin nenä päähän ja laukassa se tuli tosi kivan tuntuiseksi. Videoltakin näkyy miten helposti sain sillä ihan ajatuksen voimalla vaihdettua laukat kevyessä istunnassa kruisaillessamme vain kenttää ristiin rastiin! 

Kevyessä istunnassa työskentely jälkeen siirryimme esteistuntaan ja tulimme molempiin suuntiin muutamia kertoja loivalla kiemuralla kahden puomin yli laukanvaihtojen kera tietenkin. Vasemmasta oikeaan oli hieman haastavempaa vaihtaa, mutta sain lopulta parit tosi onnistuneet laukanvaihdot tehtyä, jotka eivät kuitenkaan päätyneet videolle.

Verkkahyppyinä otimme ensin kaksi ravihyppyä pikkupystylle, joiden jäkeen sama este vähän korkeampana  myös laukasta. Mun piti taas "ärsyttää" Jaskaa heti esteen jälkeen kaarteessa, jotta se pysyi aktiivisena. Hyppäsimme myös muutaman kerran pitkän sivun puomi-2ask.-ristikko/okseri-2ask.-puomi -tehtävää, missä Jaska teki pari tosi hienoa hyppyä okserille. 

Maapuomien kunnioitus 0

Jaska hyppää ulos kuvasta! :D

Ennen varsinaista rataa teimme kerran/pari radan tehtävät läpi. Haastavin oli ehkä okseri-pysty sarja kaarteesta, jolta 21,5m linja okserille. Sarjan a-osa romuttui pari kertaa, koska Jaska pääsi vähän juoksemaan sisään kun en vaan nää ikinä paikkoja sarjalle kun tullaan kaarteesta. Lisäksi tuo viiden askeleen väli, jota muistaakseni kuitenkin pidennettiin kesken hiukan, oli ihan tajuttoman lyhyt! Sain siis tulla tuota tehtävää aika monta kertaa kun joko sarja meni pipariksi, tai sitten jäin ihan puolikkaaseen askeleeseen okserille kun en ottanut välissä tarpeeksi takaisin.

Itse rata, jonka hyppäsimme noin metrin korkeudella alkoi verkkapystystämme, jolta suunnattiin pitkän sivun tehtävälle toisesta suunnasta ja sieltä toisen pitkän sivun kaarevalle muuri-okseri linjalle. Ykkönen oli hyvä, pitkä sivu meni ihan plörinäksi kun tulin niin juureen okserille ja turhan pitkällä laukalla sisälle sarjaan. Kaareva linja oli hyvä; Jaska teki pienen kiemuran okseria kohti tullessamme, mutta sain sen korjattua ajoissa. Kaarteesta tyrkkäsin vähän liikaa kohti kahden askeleen sarjaa, ja sisääntulohyppy oli vähän kummallinen, mutta Jaska venyi hienosti b-osalle. Sarjan jälkeen vuorossa oli pitkän sivun tehtävä, jossa sarja meni nappiin, mutta laukkaa oli ihan liikaa sen jälkeen ja okserilla Jaskalla tuli vähän kiire kerätä kinttunsa ylös. Radan viimeisenä esteenä oli maanantailta tuttu okseri pitkällä lähestymisellä, joka tiistaina sujui huomattavasti paremmin (eli ei romuttamisia vaan siististi yli hyvästä etäisyydestä). Tulin lopuksi vielä pitkän sivun tehtävän kerran tarkoituksena korjata se viiden askeleen linjan ratsastaminen, missä onnistuinkin, mutta koska tulin vähän maltillisemmoin sarjaan sisään, ei Jaska nostnut koipiaan a-osalla. Jätimme kuitenkin siihen, koska lopputehtävä onnistui.

Olin tiistain osalta aika tyytyväinen valmennukseen, koska Jaska oli paljon paremmin pohkeen edessä ja jaksoi kuitenkin kavuta urheasti esteistä yli, vaikka sillä takuulla painoi jaloissa, varsinkin kun aurinko porotti molemmat päivät ihan täydeltä terältä. Kotiläksyksi saimme voimaharjoittelua, eli esim ristikkojumppasarjalla voimistelua viikoittain ja mäkien kiipeämistä maastossa.