Hipica Ondara

Mitään varsinaista matkakuvapostausta en meidän espanjanmatkasta tällä kertaa tee, koska ajattelin, että teitä mahdollisesti kiinnostaa enemmän paikallisen tallin toiminta kuin loputon määrä maisemakuvia.

Yleensä saan meidän perheen lomamatkoilla vain tyytyä bongailemaan hevosia auton ikkunasta, mutta nyt sain isän vihdoin suostuteltua ajamaan jollekin lähiseudun talleista, että päästäisiin lähempää katsomaan. Seuraava etappi on sitten suostutella isä päästämään mut ja äiti ihan hevosen selkään asti...

Päädyttiin sitten Hipica Ondaraan, joka sijaitsi lähellä suurta paikallista ostoskeskusta Portal de la Marinaa ja meiltä oli sinne matkaa vain n. 15km. Talli oli brittipariskunnan omistama ja ollut pystyssä jo 30 vuotta. Emme olisi päässeet tallialueelle varvassandaaleissa, mutta koska olimme hevosihmisiä, toivotettiin meidät heti tervetulleiksi ja saimme pienen esittelykierroksen. (Travel tip: jos ajatte Espanjassa autolla, muistakaa, ettei kuskilla saa olla flipfloppeja jalassa! Civil guardit tarkistavat ajokenkiä ja mätky on sitten 500e käteisenä, ennen kun saat jatkaa matkaa. Tallinomistaja kertoi tämän, lähdettiin aika paniikissa hakemaan isälle toisia kenkiä. Jännä sinänsä, että meitä ei vielä ole kertaakaan ratsattu, kun ollaan Espanjassa ajettu yhteensä varmaan tuhansia kilometrejä...)

Don-aasi oli paras! En ole ennen nähnyt yhdelläkään aasilla noin pitkiä korvia! 

2-vuotias tamma, vähän aikaa vasta ollut

Tälle on varmaan tehty leikkaus, koska jotain ongelmia sillä oli kuulemma ollut ja tunnistin heti tuon mahan möykyn, joka on samanlainen kuin kaverin ähkyleikkauksessa olleella ponilla.

Uskoisitteko, että tämä olisi 29-vuotias?? Karva ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja enemmän selän lihaksia tallella kuin 19v Danilla!

Mies joka tallin omisti, nimesi muuten kaikki hevoset viinojen mukaan. Perusteluna se, että silloin nimet ovat ainakin kansainvälisiä! :D

Hevoset kokevat kyllä ihan positiivisen muodonmuutoksen tuolla. Kun tulimme, kentällä työskenteli erittäin jännittynyt ja täysin lihakseton ja laiha kimo. Meille kerrottiin, että se oli noin kolmetoista (näytti maksimissaan viisivuotiaalta), mutta oli vasta tullut ja sillä oli juuri hypätty ensimmäistä kertaa. Vertauksena tähän hermostuneeseen tulokkaaseen, tarhoista löytyi pyöreitä, hyväkarvaisia ja etenkin tyytyväisen oloisia hevosia. 

Oma suosikkini oli nuori ori, joka oli kiltin ja uteliaan oloinen. Juuri samanvärisestä andalusialaisesta olen oikeasti aina haaveillut!

Ostin muuten taas vähän heppakamaa kun käytiin Decathlonissa. Tällä kertaa mukaan tarttui Fouganzan ihan perusmusta satulahuopa, joka onkin ollut jo käytössä Rasmulla. Huovalla oli hintaa hurjat 12,50e, mutta täytyy sanoa, että se on ainoa mun omistama satulahuopa, joka pysyy juuri siinä asennossa, mihin sen satulan alle laittaa, aina siihen hetkeen asti kun ottaa satulan pois selästä. Toivottavasti pysyy myös ensimmäisen pesun jälkeen...

Näyttää jotenkin ihan kouluhuovalta, mutta kuten tästä postauksesta näette, sopii meidän estepenkkiin kuin nakutettu!

España !

Terveisiä Kataloniasta! Viikko etelän lämmössä hurahti nopeasti ohi ja nyt sitä istutaan taas täällä kylmässä kuuntelemassa sateen ropinaa ja hyttysten ininää... Kolmen vuoden tauon jälkeen matkustimme siis taas perheen kanssa Espanjaan, tällä kertaa Deltebre Riumariin riisipeltojen keskelle. Perinteisesti vuokrasimme Interhomelta talon, koska porukat eivät siedä turistihotelleja.. :D Koska eurooppalaisten lomat eivät ole vielä alkaneet, eikä pahin turistikausi ole Espanjassa vielä käsillä, Riumarissa oli aika rauhallista lukuunottamatta melko meluisia saksalaisia naapureitamme... Talo oli kaksikerroksinen (tosin yläkerrassa sijaitsevaan ylimääräiseen makuuhuoneeseen piti mennä ulkokautta ja löysimme oikean avaimenkin sinne vasta toisena päivänä) ja matkaa meren rantaan mukavat 200 metriä. Itse en oikein ole järviuimareita, mutta Välimeri on kesäisin sen verran lämmin että tälläinen kylmäkallekin saa kidutettua itsensä sinne viidessä minuutissa. 

Onnistuimme kuluttamaan koko viikon käytännössä tekemättä mitään. Makoilimme rannalla ja ajelimme ympäri vuoria ja lähiseutua, söimme ja kävimme kaupassa. Yllättävän paljon onnistuin tien varresta bongaamaan pieniä talleja ja Deltebrestä jopa aasifarmin! Ennen reissua olin vakaasti päättänyt päästä edes taputtamaan Andalusialaista, koska kyseinen rotu on suosikkini, niin hassulta kuin se kuulostaakin :D Toisin kuitenkin kävi, koska ajattelimme käydä Eros i Omar nimisellä ratsastuskoululla (?) jonka mainoksen näimme, mutta kyseinen talli olikin sitten mennyt konkurssiin tai muista syistä lopetettu, koska nettisivujakaan ei enää ollut olemassa. Tyydyin sitten vain napsimaan autosta käsin pari kuvaa aaseista ja yhden huoltoaseman takana siestaa viettäneestä kimosta.

Löysimme Tortosa -nimisestä kaupungista vanhan keskiaikaisen linnan ja kävimme turisteilemassa siellä. Linna sijaitsi korkealla vuoriston kupeessa ja sieltä oli hienot näköalat! 

Sen kummemmin ei shoppailtu, mutta kävimme yhdessä urheiluliikkeessä etsimässä siskolleni uimalaseja ja onnistuin löytämään sieltä hevososaston! Matkalta tarttui siis mukaan rusketuksen lisäksi myös Fouganzan ratsastushanskat ja ihana polopikee. Noihin hanskoihin olen kyllä tosi tyytyväinen koska en ole Suomessa missään törmännyt Roecklin näköisiin hanskoihin, jotka ovat kädessä paremman tuntuiset kuin itse Roecklit; ei hankaavia saumoja eikä kökköä materiaalia!

Lauantaina lento lähti Barcelonasta Müncheniin kahden aikaan ja ehdimme pyöriä lentokentällä hetken aikaa. Löysin kaverilleni rippilahjan ja onnistuin ostamaan espanjaksi espanjankielisen hevoslehden! Harmi vaan, että oma espanjani ei ole mitään huippuluokkaa, joten ihan kaikkea en kyllä ymmärrä mitä luen. Münchenin päässä odotettiinkin sitten kevyet kolme tuntia vaihtoa ja sain kirjaimellisesti raahata väsynyttä äitiä kaupasta toiseen että sain toiselle kaverille synttärilahjan hommattua. Jäi kyllä lievästi harmittamaan kun löysin jo Barcelonan kentällä katsomani Desiqualin nahkavyön + muutaman paidan puoleen hintaan alennettuna, mutta porukat oli niin kärttyisiä että jäi ostamatta... Helsingissä puolenyön aikaan vastassa oli ihana vesisade ja +12 astetta. Hiphei..! Laukkujakin saimme odotella yhteensä tunnin ja lopulta pääsin nukkumaan omaan sänkyyn kolmen aikaan yöllä. Anygays, olipas ihana päästä taas vähäksi aikaa pois Suomesta ja kaikesta. Nyt jaksaa ensi viikon ahertaa tallihommia (ihana kesäduunini) ja stressata lukiohankintoja.

Rasmua liikutti viikolla talliharjoittelijamme kahtena päivänä, läpiratsastajamme kahtena, äidin kaveri kahtena ja kaverini kahtena (teki näistä postauksenkin jos kiinnostaa). Odotin siis, että herra saattaa olla hiukan kiukkuinen kun on ratsastajat vaihdellu ja väännetty pelkkää koulua kahdeksan päivää, mutta siellä se oli korvat hörössä odottamassa portilla kun pyöräilin tallille. Vettä alkoi kuitenkin sataa kaatamalla juuri kun olin raahannut kaikki kamat karsinalle ja harjannut Rasmun, joten odottelin puolisen tuntia, jos sade olisi lakannut ja päätin sitten sen vain voimistuessa mennä suosiolla kivikovalle maneesipohjalle ratsastelemaan. Päätin jo tuon pohjan takia antaa Rasmulle vähän löysemmän päivän tänään ja menin vain n. 30-40min. Viikon kouluvääntö oli kyllä tehnyt ihan hyvää, sillä heppa tuntui tosi kevyeltä ja reippaalta, pehmeydestä puhumattakaan! Huomasin myös pitkästä aikaa maneesin peilin edessä ratsastettuani, että R on saanut jo tosi hyvin kaulalihaksiaan takaisin, kun vertaa siihen missä kunnossa ne olivat sen tullessa meille. 

Raivostuttavaa kun en voi puhelimella lisäillä bloggeriin kuvia, joten en saa taas postailtua muutamaan päivään näillä näkymin. Huomenna teen aamutallia ja iltapäivän olen talkoissa ja kaverilla, tiistaina aamusta ratsastan ja teen sitten iltatallin. Loppviikko menee kutakuinkin samalla tavoin ja sunnuntaina olen Ypäjällä. Noh, koitan jossain välissä saada jotain aikaan!