Kuten lupailin, tässä teille pieni videopostaus Oslosta! Meillä oli siis sunnuntaille kokopäiväliput, mutta aamulta jäi yksi kansallinen luokka näkemättä ja illan juhlashow piti myös aikataulun takia jättää välistä. Expo oli pienempi kuin HIHS:ssä, mutta reilusti tilavampi ja tarjonta monipuolista + hinnat kohdallaan (tein kyllä sellaisen mielenkiintoisen huomion hintoihin liittyen, että jostain syystä Kingslandin hintalapuissa on eritelty EUR ja FIN, joista tuo Suomen hinta on kalliimpi?? :D). Ostosten esittely löytyy videon lopusta!
Jos Heidi ei pääse Wellingtoniin, Wellingtonin pitää tulla Heidin luo! Ihan jo Riders Innin kilpailuviikonlopun nimen takia olin valmis vaikka ratsastamaan Jaskan paikalle, jos ei muu onnistuisi. Ylläripylläri oli taas vähällä jäädä lähtemättä kisoihin, mutta viimeisenä oljenkortena pari tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista kysyin isää kuskiksi ja jostain kumman syystä hän suostui! Heppahommat ovat meidän perheessä ihan äidin ja mun juttu, isää ei voisi vähempää kiinnostaa ja pikkusiskoni pelkäsi Rasmua, joten se pienikin hevosinnostus katosi muutama vuosi sitten. Nyt meillä on pitkästä aikaa auto, jolla voi vetää koppia joten jos vain saisin itselleni hommattua sen pikku-e:n, niin kisoihin lähtö olisi huomattavasti helpompaa.
Tsekkaa videopostaus & rata kuvien jälkeen!
Kisojen teeman vuoksi jaksoin vähän panostaa ja pesun lisäksi myös letittää Jaskan. Miami-teemaiseen riding outfittiin kuului tietenkin hiusverkko, kypärän aurinkolippa ja vaaleat housut valkoisten sijasta. En tajua kenen idea ylipäätään on joskus ollut vaihtaa kisahousujen väri beigestä puhtaan valkoiseen, ihan päätöntä. Huomasi meinaan miten paljon käytännöllisempi väri tuo beige on kisatilanteessa, jossa tahroilta ei voi välttyä! Lisäksi eivät ole niin läpinäkyvät kuin valkoiset ja näyttävät omasta mielestäni kivemmilta kuin valkoiset. Taidan pistää kisoihin toistekin ;)
Jaska oli selvästi yhtä innoissaan teemasta ja kuvitteli olevansa GP luokkien stara, sen verran reteenä se taas oli paikalla. Verkkamaneesikaan ei ollut tällä kertaa niin jännä kuin viimeksi ja mulla oli tosi hyvin aikaa verkata. Luokka oli 90-100cm 4-5v. hevosille, joten nuorten hevosten luokkien sääntöjen mukaisesti pääsimme pyörimään kilpailuareenalle ihmettelemään reunalle tuotuja muovipalmuja (!! :D), pitkää vettä ja muita mörköjä. Jaskaa ei ihmetyttänyt mikään, se vaan jolkotteli menemään tyytyväisenä sinne minne sitä ohjailin. Lähdin seitsemäntenä joten palasin maneesiin ottamaan muutaman verkkahypyn. Jaska teki epätyypillisesti tosi hyviä hyppyjä verkassa, joten tulin vain 2 kertaa ristikon, kerran pikkupystyn, kerran ison pystyn ja kerran ison okserin. Radalla lähtömerkin kuultuaan se ihan innostui köyrimään parit loikat kun nostin laukan ja tuntui jo ykköstä lähestyttäessä siltä, että se oli ihan 110 prosenttisesti mukana menossa. Koko rata oli ihan superhyvä ja huolimatta siitä, että se oli isoin Jaskan tähän mennessä hyppäämistä, oltaisiin saatu ruusuke matkaan jos mä en olisi mennyt munaamaan vitosen lähestymistä... Tällä kertaa siis hepalla oli matkassa enemmän ajatusta kuin kuskilla, joka möhli myös viimeisen linjan. Onneksi Jaska oli skarppina ja ponnisti pohjasta ilman kosketusta!
Ensimmäisessä videossa siis joskus tammikuun lopun -20 asteen pakkasilla pidetty Jartsan valmennus. Rasmussa oli ihanasti sellaista pientä pomppuenergiaa, olisi ollut koko ajan köyrimässä ja pukittelemassa. Kerrankin niin. Hypättiin paria jumppaa ja en nyt muista juuri enää sen kummempia tuntemuksia, kuin että topparatsastushousuissa on ehkä maailman kamalinta hypätä...
Sitten nykyhetkeen. Sunnuntaina oli oman tallin harjoitusestekisat, joissa hyppäsin metrin. Kiva, siisti, puhdas rata ja voitettiin! Video on pystyasennossa kuvattua puhelinmateriaalia, koittakaa kestää...
Ja eilen periaatteessa sitten virallisesti aloitettiin kisakausi (en jotenkin noita oman tallin harkkakisoja ehkä kauden startiksi laskisi, vaikka hyvin menivätkin) Ypäjän keskiviikkokisoissa. Startattiin puoli kolmen aikaan Aulangolta ja kotona oltiin yhdeksän maissa illalla. Hyppäsin 105cm luokan, arvostelu 367.1. Edellinen ratsukko ei meinannut päästä edes radalle ja kielsi sitten ulos, joten Rasmukin oli ihan varma, että jossain täytyy olla mörköjä ja mekin meinattiin mennä vitospystystä ohi. Ei Rasmu edes oikeastaan yrittänyt tosissaan possuilla, koska kun vain sitten iski ne pohkeet kiinni niin yli kyllä mentiin. Puomi tuli siitä mukaan, samoin kakkospystyltä. Salla oli katsomassa mun ratani, ja sanoi, että olin siinä kakkosella ollut vähän itse kaulalla turhan aikaisin, niin siitä se etujalkavirhe. Muuten kuulemma hyvä rytmi ja hyvät etäisyydet. Noista etäisyyksistä oon tosi tyytyväinen itsekin, koska ne on olleet vähän hukassa ajoittain ja nyt meni kaikki nappiin.
Tästä sitten jatketaan Annan estevalmennuksella sunnuntaina ja maaliskuussa todennäköisesti mennään vielä toiset keskiviikkokisat ja jos vaan saan jostain kyydin revittyä, niin myös Tampereen alue/kansallisiin olisi kiva päästä.
Meillä on perinteenä tehdä aina aattoaamuna aamutalli isolla porukalla "yllätyksenä" tallinomistajalle paria tuntia ennen kuin se normaalisti tehtäisiin. Siispä tänä aamuna suuntasin tallille kuudeksi, vein pari hevosta ulos syömään aamuheiniään, irtojuoksutin Rasmun maneesissa (suurin osa ihmisistä oli tulossa aamupäivällä ratsastamaan, joten tuo oli ainoa aika, jolloin sain maneesin kokonaan omaan käyttöön ja pystyin päästämään Rasmun vapaaksi) ja siivosin Rasmun karsinan. Koko aamutalli oli tehty parissa tunnissa karsinoiden siivous mukaan lukien!
Luithan postauksen ensimmäisen päivän valmennuksesta? Tiistaina aloitettiin ympyrällä olevilla puomeilla (3kpl, ensimmäinen väli 3 askelta, toinen 1) ja herkistelemällä taas hevosten kylkiä. Rasmu oli vähän tahmeampi, enkä saanut sitä niin hyväksi kuin maanantaina sileällä.
Puomien jälkeen otettiin verryttelyhyppyjä pystylle (jota ennen puomi yhden askeleen päässä) ja okserille. Rasmu toimi oikein kivasti, varsinkin pystyllä.
Sitten hypättiin rataan kuuluvia tehtäviä. Meidän ryhmä oli päivän viimeinen ja koska olin taas ollut koko päivän Piian apuna kentällä nostelemassa puomeja muille, tiesin aika hyvin kaikki virheet mitä saattoi tapahtua. Lähinnä olin jännittänyt radan teknisintä tehtävää, jossa loivalla kaarella oli kolme estettä: pysty - 24,5m - okseri - 24,5m - pysty. Väleihin siis kuusi askelta ja piti ratsastaa juuri täsmälleen sopivaa laukka+kaari yhdistelmää, että sai askeleet sopimaan, varsinkin isommilla hevosilla. Loppujen lopuksi tuo tehtävä ei ollutkaan ihan niin paha, mitä olin ajatellut, mutta kyllä sen ratsastamisessa omaltakin osalta olisi vielä parannettavaa ollut paljon.
Lopuksi tultiin rataa (16 hyppyä, huhhuh) ja sekin meni kyllä oikeastaan ihan hyvin kun jaksoin kerrankin oikeasti ratsastaa joka askeleen. Rasmukin kyllä ylitti itsensä ja meinasi nukahtaa käytävälle valmennuksen jälkeen! Pestiin se ihan shampoolla ja jätettiin lepäilemään. Nyt pari päivää annetaan vähän palautua ja sitten taas normaaliin arkeen! Nyt saa taas odottaa keväälle asti ennen kun pääsee Piian valmennukseen, ainakin mikäli meidän uusi maneesi ei tänä syksynä valmistu...
Kuva- ja videomateriaalia tuli tällä kertaa niin hirveästi, että jaoin valmennukset omiin postauksiinsa, jotta jaksatte selata kaiken läpi. Tiistain postaus on ajastettu huomiselle!
Maanantaina tehtiin ensin sileällä vähän vastalaukkaa ja työstettiin hevosia kyljistä pehmeiksi. Piia oli tyytyväisempi meidän menoon kuin normaalisti, kuulemma Rasmu näytti paremmalta kuin aiemmilla kerroilla ja minäkin ratsastin enkä vain ratsastellut.
Aloitettiin hyppääminen ympyrällä, jonka kaarella oli kavaletti ja okseri + toinen kavaletti. Väleihin mahtui kaksi askelta. Vasemmassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta oikealle R luisui ulos okserin jälkeen.
Tehtiin pientä rataa, joka sisälsi sen verran tiukkoja kaarteita, joiden jälkeen suoraan este, että sekä hevosen että ratsastajan piti olla koko ajan hereillä. Onnistuin pitämään Rasmun terävänä ja pohkeen edessä, joten meidän suoritus oli kivan sujuva ja etäisyydetkin löytyivät itsestään.
Lopuksi tultiin vielä lävistäjällä olevaa okseria, jota ennen puomi. Parilla viimeisellä kerralla Rasmu käytti takapäätään hyvin ponnistuksessa ja saatiin siitä kehuja.Maanantaista jäi hyvä mieli sekä valmentajalle, että valmennettavalle :)
