Kauden ensimmäiset ulkopuoliset kisat olivat 14.4. Ypäjällä, missä hyppäsin avoimen 90cm ja nuorten hevosten 100cm. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse hyppäsin Jaskalla 2 luokkaa muualla kuin kotona, ja Jaskan ensimmäinen kerta niin, että jälkimmäinen luokka oli metri - syksyllä Jaska kyllä hyppäsi Anna T:n kanssa Ainossa 90cm toisena luokkana. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, että tiesin olevani itse niin paniikissa puolen vuoden kisatauon jälkeen, että ratsastaisin huonosti ensimmäisessä luokassa ja koska tarjolla oli nuorten 100cm A.0.0 -arvostelulla, tiesin, että se olisi kiltti rata ja täysin selvitettävissä, vaikka Jaska olisikin väsähtänyt siihen mennessä.
Kisat menivätkin aika lailla odotusten mukaisesti. Jaska oli 90cm verkassa innoissaan ja teki jo ristikolla parempia hyppyjä kuin ikinä kotona. Radalla se oli hiukan vahvan tuntuinen ja en uskaltanut pyytää sitä juurikaan eteenpäin, koska musta tuntui, että se olisi vaan juossut päin esteitä, joten sitten vaan nypin sitä alitemmossa pikkuaskeleihin joka toisella esteellä, minkä takia saimme yhden puomin perusradalta. Metriin halusin parantaa omaa ratsastusta ja ratsastaa oikeassa temmossa, ja niin teinkin, mutta Jaska alkoi olla jo matkustamisesta, ensimmäisestä luokasta ja parin tunnin odottelusta niin puhki, että se ei ollut enää yhtään varovainen. Tämän vuoksi se otti yhden täysin turhan okserin etupuomin, vaikka kaikki oli 100% hyvin kyseiselle esteelle tultaessa ja lisäksi kahdesta mun minimaalisesta etäisyysmokasta 2 muuta okserin etupuomia, jotka olisivat voineet yhtä hyvin jäädä tulematta jos tyyppi olisi ollut vähän nopeampi etujaloillaan. Omaan ratsastukseen olin kuitenkin toisessa luokassa tyytyväisempi ja mm. tasainen tempo näkyi tuloksissa siinä, että meidän aika oli taas kolmen nopeimman joukossa, vaikka Jaska oli väsy, enkä mä ratsastanut todellakaan aikaa teiden yms. perusteella. Kun nyt vain sais ne tikut pysymään ylhäällä niin rupeis kelvollisiakin kisatuloksia kertymään :D
Vaihtoonlähtöni takia kisakausi kutistui muutamalla kuukaudella, joten päätin ottaa kaiken ilon irti viimeisen viikon kisatarjonnasta ja lähteä sekä Ypäjälle, että Riders Inniin hyppäämään. Monen eri asian yhteentulemana viikonlopusta tuli kuitenkin lähinnä fiasko ja molemmat startit päättyivät hylkyyn kakkosesteellä. Näin lyhyesti mainittakoon syiksi a) se, että Jaska heitti pe-la -yönä toisen etukenkänsä ja sai sen vasta keskiviikkona kiinni, joten ennen Ypäjää olin viimeisen seitsemän päivän aikana ratsastanut tasan kaksi kertaa; torstaina ja kisoja edeltäneenä keskiviikkona. B) se, että meillä oli välissä pidempi kisatauko ja Jaskaa jännitti olla reissussa yksin c) se, että mulle tuli kiire Ypäjällä verkkaan, jolloin Jaska otti nokkiinsa satulavyön liian nopeasta kiristämisestä ja vaan keuli käytännössä koko sen ajan mitä olin kyydissä. Osa sen käytöksestä oli kyllä ihan silkkaa possuilua, mutta sekin johtui olosuhteista. Jos nyt haluaa vielä lisäsyitä keksiä, niin Ypäjällä oli ihan järjetön myrsky ja Jaskalla oli kaiken lisäksi nurmihokit ensimmäistä kertaa vuoteen jalassa. Ja kaiken sen keulimisen johdosta en lopulta edes ehtinyt verryttelyyn saakka, vaan mut ja Jaska talutettiin suoraan derbyn portista sisään, kun ei omin avuin päästy siitäkään. Itse radalla sain hepan jopa laukkaamaan suoraan eteenpäin, ilman sen kummempia kaprioleja tai levadeja, mutta en uskaltanut käyttää pohjetta muuten kuin vain puristamalla, joten en pystynyt juuri ratsastamaan eteenpäin, minkä takia kaarre söi laukan kakkoselle ja Jaska otti nokkiinsa umpisurkeasta ponnistuspaikasta. Tottapuhuen huokaisin vähän helpotuksesta, koska tiesin, että en olisi mitenkään saanut koko rataa ratsastettua loppuun saakka.
Perjantaina kotona Jaska esitteli taas saman show'n kyytiin kiivettyäni ja hetken jo pelkäsin, että jotain pahempaa oli vialla. Krista kuitenkin kehotti yrittämään uudelleen kiristäen vyötä pienissä määrin ennen selkään nousua ja sen jälkeen, jolloin Jaska käyttäytyi taas ihan normaalisti. Hyvinkäällä olin myös varovainen vyön kanssa ja sileän verkka sujui maneesissa aivan normaaliin tapaan. Ihan jo ristikoita lähestyttäessä Jaska tuntui kamalan epävarmalta ja okserille se teki kerran sellaisen stopin, että mä tulin ihan alas asti. Kovalla kannustuksella se sitten kyllä hyppäsi okserinkin järjettömällä ilmavaralla pari kertaa. Radalla kakkonen oli suhteellisen iso metrin okseri, joten siitä Jaska tietenkin kauhistui ja livahti ohi kolmannellakin yrittämällä. Selvästi oli siis saanut jonkinlaisen kolauksen itsetunnolleen. Tämän vuoksi vaihdoin sunnuntain maastosuunnitelmat hyvänmielen estehyppelyyn kentällä ja tällä viikolla Jaska pääsi vielä Sallan kanssa Ypäjälle harjoittelemaan käytöstapoja ja derbyllä hyppäämistä. Olivat kuulemma menneet maastoesteitäkin ja laukanneet koko hiittiksen, eli aikamoinen tehotreeni :D
Mulla ei vielä hevoshommat ole edistyneet sen kummemmin täällä, olisi vähän houkuttanut lähteä tänään paikallisia estekisoja katsomaan, mutta piti vähän priorisoida, koska langaton nettini kaatui ja asiakaspalvelun aukioloajat eivät luonnollisesti näin sunnuntaisin ole kamalan laajat. Täällä kyllä näyttäisi jonkin tasoisia kisoja olevan melkein joka viikonloppu katsottavaksi, että tuskin menetin kauheasti :)
Kiinnostuneet voi tsekata mun vaihtoblogini täältä:
Lauantaina suunnattiin Ypäjälle hyppäämään avoin 90. Luokan piti aikataulun mukaan alkaa yhdeksältä, itse lähdin numerolla 24, joten suuntasin Juhlakenttää kohti varttia vaille kävelläkseni radan, mutta kun pääsin kuulutusten kantosäteelle niin luokan ensimmäinen ratsukko sai juuri lähtömerkin. No, enhän mä mitään radankävelyä olisi tarvinnutkaan, amatööreille sellaiset...! Eikun sitten vaan takaisin Sujuvalle laittamaan Jaskaa kuntoon ja verkkaan. Kilpailijatiedotteessa taisi kyllä lukea, että aikatauluja pyritään lauantaina tiivistämään, mutta en ollut huomioinut sitä kun en muistanut, että aamulla oli ennen 2-tason luokkia yksi 1-tason 80cm.
Kuva: Henni-Leena Helenius
Ravailin ensin Keskikentällä hiukan, mutta siirryin n. 9 ratsukkoa ennen omaa vuoroani Juhlakentällä olevaan esteverkkaan, mikä olikin sitten virhe isolla V:llä. Esteverkka oli meinaan lievästi sanottuna ahdas ja jostain syystä siellä olleista ehkä kymmenestä ratsukosta aina yli puolet kävelivät. Ja suurimmalla osalla oli vielä rusetti hännässä, joten en uskaltanut juurikaan kurvailla siellä ahtaudessa kenenkään ohi ja näin ollen koko laukkaverryttely jäi aikalailla mitättömäksi. Jaskan kääntösäde ja tasapaino tiukoissa kurveissa kun ei luonnollisestikaan ole vielä ihan priimaa, niin en myöskään saanut hyviä hyppyjä alle ennen radalle siirtymistä. Ja se aika mitä radalla ehdin valmistautuvana ratsukkona olla meni siihen, että yritin saada Jaskan kentän katsomonpuoleiselle pitkälle sivulle, sillä tyyppi keuli kauhuissaan paikallaan jonkin aikaa, ennen kuin sain vakuuteltua sille, että a) katsomon ihmiset b) kuulutuslaite tai c) valokuvaajat eivät olleet hyökkäämässä sen kimppuun.
Polviakin vois koukistaa, mut Jasen mielestä on helpompaa ponnistaa vaan riittävästi ylös, että voi sitten vaan roikottaa noita pitkiä koipia mukana... :D
Lähtömerkin jälkeen matkaan lähdettyäni Jaska oli vähän jännittynyt ja pohkeen takana. Ykköselle tuli iso löysä hyppy, sen jälkeiset hypyt taas eivät olleet yhtään selän läpi ja pari puomia otettiin matkaan. Sarjoille on edellisillä kisareissuilla tullut vähän kiemuroita, mutta nyt sarja oli oikeastaan ainoa pätkä radasta, joka oli hyvä toisiksi viimeisen linjan lisäksi. Toivoin tuon linjan jälkeen, että Jaska olisi ollut jo vähän enemmän hereillä, mutta viimeisen linjan ensimmäiseltä hypyltä keilattiin taas yksi puomi ja mun oli pakko huomauttaa vähän raipalla lavalle vaikka tiesin, että sen takia väli jäisi lyhyeksi ja riskinä olisi virhepistepotin kasvaminen kuuteentoista jos en saisi istuttua viimeisellä tarpeeksi vastaan. Jase nosti kuitenkin koipiaan näppärästi ja jäätiin siihen (edelleenkin melkoisen ala-arvoiseen) 12 virhepisteeseen.
Ihan selkee kenttäponi!
En siis todellakaan ollut tyytyväinen lauantain rataan, varmaan eka kerta ikinä kun mua oikeasti harmitti maalilinjan ylitettyäni. En ole maailman kilpailuhenkisin ihminen, joten osaan yleensä ottaa aika hyvin ne hetket kun esim. jää ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, tippuu tai kieltää ulos radalla. Nyt koska Turussa meni niin hyvin, olin kuvitellut, että olisin saanut Ypäjällä helposti puhtaan radan ratsastettua kun tiesin, että esteet eivät olisi lähellekään tapissa ja radat tosi kilttejä myös näille lapsihepoille. Mitä mun olisi pitänyt tehdä, oli se, että olisin verkannut tilavalla Keskikentällä Jaskan hyvin avuille ja pohkeen eteen tai olisin edes jollain asteella tehnyt laukkaverryttelyä siellä ja siirtynyt vasta n. 5 ratsukkoa ennen omaa vuoroani ottamaan pelkästään muutaman hypyn sinne ahtaaseen verkkaan. Jaska on vähän diesel ja sillä on niin pitkä askel, että se tarvitsee nimenomaan huolellisen laukkaverryttelyn reippaassa temmossa niin, että se laukkaa läpi selän rennosti ja lähtee eteen ja tulee taakse nopeasti vaikka olisin itse kevyemmässä istunnassa. Toinen asia mikä meni pieleen oli se, että en käyttänyt/pystynyt käyttämään hyväkseni sitä viimeistä hetkeä jolloin olisin voinut herätellä Jaskaa, eli sitä hetkeä kun valmistauduin. Kuten jo sanoin, tuo aika meni lähinnä keulimiseen, mutta en tiedä sitten olisiko ollut parempi vain työstää hevosta jossain nurkassa vähän siirtymisillä ja lähteä radalle näyttämättä laitoja ollenkaan.
Jos nyt jotain positiivista pitää tähän loppuun keksiä, niin tulipahan huomattua miten tärkeä hyvä verryttely oikeasti on ja lisäksi mursin Juhlakentän kirouksen :D Edellisillä kerroilla samalla kentällä hypätessäni olen nimittäin joka kerta päätynyt tarkastelemaan pohjan koostumusta ja muistoksi saanut mm. jonkinasteisen lihas- & -hermovamman vasempaan alapohkeeseeni. Huonomminkin siis olisi voinut toki mennä ;)
Rasmun mahaplätsi back in the days aka onnistunut debyytti kansallisiin luokkiin
Maanantai-iltana Salla kysyi jos haluaisin lähteä Jaskan kanssa tänään perjantaina hyppäämään Ypäjälle ja vastaukseni oli, että tietenkin! Niimpä pakattiin hepat autoihin kolmen aikaan iltapäivällä tänään ja suunnattiin kohti Ypäjä Spring Show'ta. Kävin päivällä juoksuttamassa Jaskan jotta se ei olisi turhan energisenä vieraassa paikassa, mutta joko juoksutus auttoi, tai sitten pelkoni oli muutenkin turha, tyyppi nimittäin käyttäytyi varmaan fiksuiten koko porukasta!
Kuvat viime sunnuntailta! Kiitos Ulpulle :)
Perjantain luokat olivat tuttuun tapaan warm-uppeja, eli hallissa oli numeroitu rata (10 estettä), jotka sai mennä numero- tai ihan omassa järjestyksessä sallitun ajan (80s) puitteissa. Tämä sopi meille oikein hyvin kun kyseessä oli mun ekat ulkopuoliset Jaskan kanssa ja Jaskan ekat sitten viime elokuun NHF:n, joissa se oli Sallan kanssa.
Mulla oli odotukset koko reissusta aika matalalla, suoraan sanottuna luulin, että se tulisi olemaan ihan katastrofi; Jaska olisi lähdössä lentoon heti kopista päästyään, verkassa vain köyrisi ja leijuisi pöristen selkä notkolla pää katossa ja lopulta ei päästäisi edes kisahalliin sisään tai jotain muuta vastaavaa. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt kun Jaska ei stressannut vierasta paikkaa yhtään, verkassa oli 100% ratsastettavissa, eikä kyttäillyt siellä tai edes Opistohallissa. Näytin sille kuitenkin Sallan ohjeiden mukaan kaikki ihan reunaan kiinni rakennetut esteet ja vitosen, jonka alla oli jotain kummaa kasvillisuutta :D
Radassa oli aika paljon linjoja, joita ei varmasti 4-5v. 90:ssä olisi ollut yhtä montaa, mutta koska Jaska oli niin hyvin avuilla, en jättänyt mitään estettä välistä. Kakkoselle tulin vähän lähelle, mutta sain laukan hyvin sujumaan hypyn jälkeen, niin, että sain suunnittelemani 6 askelta kolmoselle. 4-5 kaareva linja oli hyvä ja sujuva, kutoselle jäin vähän kauas ja otettiin yksi puomi. Seiska oli ihan katsomossa kiinni oleva sarja, jolle tultiin sisään lievällä kiemurtelulla, mutta suoriuduttiin puhtaasti ulos. Kasin jälkeen mulle tuli vähän yllärinä miten jyrkkä kaarre isolle ysiokserille oli, joten siihen tuli myös vähän hassu hyppy ja saatiin siitä toinen puomi, jonka kyllä huomasin vasta jälkeenpäin videota katsoessani.
Oon niin ilonen siitä, miten fiksu Jaska oli ja että rata oli jopa parempi kokonaisuus kuin viime sunnuntain 90 kotona, vaikka nyt oltiin vieraassa paikassa ja teknisemmällä radalla. Huomenna illalla meillä on tosiaan William Matthew´n valppa ja sunnuntaina Warwick McLeanin luento ja demot, joten niistä varmaan kirjoittelen sitten seuraavaksi.
Kuvasaldoa sunnuntailta esteiden SM-luokista ja inter küristä!
Sophiasta ja Zebbestä kävin nappaamassa muutaman kuvan myös :)
Onnea Kiki ja Foxi! :)
Exposta löytyi:
- Prestigen satulahuppu 25e (meillä ei ole estesatulaan huppua, joten tämä oli maailman paras löytö!)
- TdeT:n vasarakannukset muistaakseni 18e
- Suora kumipelhami testiin Rasmulle, muistaakseni 34e
- Alessandro Albanesen Easy Care kisatakki
"No matter, try again. Fail again, fail better." - S. Beckett
Oltiin eilen avaamassa ulkokisakausi Ypäjällä. Matkaan lähdettiin jo puoli kahdeksalta, koska koppikaveri hyppäsi ensimmäisen luokan. Oma ensimmäinen luokkani alkoi vasta yhdeltä, joten Rasmu sai jäädä koppiin syömään heiniään ja kurkkimaan ovesta ympäristön tapahtumia. Onneksi se seisoo niin nätisti kopissa, että sen voi jättää sinne yksinäänkin kun tietää, ettei se kuovi tietään lattian läpi Kiinaan tai päätä teloa itseään mihinkään. Juoksentelin siis aamupäivän auttamassa verkassa tuttuja ja katsomassa ensimmäisiä luokkia. Opettelin metrin radan jo ratapiirroksesta, siinä ei juuri mitään ihmeellistä ollut - tosin oli kyllä A.2.0:ksi pitkä kuin nälkävuosi (11 hyppyä!).
Rasmu sai kävellä jonkin aikaa ennen kuin lähdin verkkaan, jossa kaikki meni ihan ok ja sieltä sitten radalle palloilemaan. Kaksi valmistautuvaa saivat olla radalla, joten kävin varmuuden vuoksi ravailemassa radan joka nurkan ohi, vaikka ei R yleensä mitään sen kummemmin kyttää. Alkurata meni tosi kivasti hyvässä rytmissä ilman suurempia mokia itseltäni, kunnes päästiin sarjalle johon en ihan nähnyt paikkaa joten sisään tuli korkea hyppy ja kahden askeleen jo muutenkin vähän pitkä väli jäi tosi pitkäksi ja Rasmu otti töpöaskeleen johon en ollut varautunut ja lensin kaulalle (...) ja siitä sitten puomi tietenkin mukaan. Hirveän monet oli kyllä jo aiemmissakin luokissa kieltäneet nimenomaan tuolle sarjan b-osalle, en tiedä johtuiko noista massiivisista johteista ja tosiaan aika pitkästä välistä vai mistä sitten. Seiskalle oli 90-asteen käännös, joka me suoriuduttiin puoliksi väärässä-, puoliksi ristilaukassa erittäin epämääräisellä tiellä, jonka seurauksena vastaava 90-asteen käännös kasille ei myöskään mennyt ihan putkeen reitin suhteen ja tultiin vähän pohjiin. Luokan enimmäisaika oli asetettu ihan järjettömän tiukaksi, loppujen lopuksi vain muutama ratsukko taisi selvitä ilman yhtäkään aikavirhettä, joten ysin jälkeen ajattelin painaa vähän kaasua, jotta saataisiin aikaa kiinni, kun huomasin seinästä että mentiin vielä toistaiseksi ajassa. Sitten kun tulin vähän reippaammassa laukassa kympille, en ollut yhtään Rasmun tukena vaan heitin vaan kaiken pois ja tottakai sieltä tuli etujalkavirhe ja toinen pudotus. Ärsytti niin paljon kun ratsastin niin huonosti tuon radan, varsinkin viimeisen lähestymisen. En ymmärrä mitä mä siinä ajattelin, vai ajattelinko ylipäätään mitään...
Rasmu pääsi vielä pariksi tunniksi koppiin takaisin, koska 110 alkoi vasta 14:45 ja lähdin luokan viimeisenä. Rata oli paljon haastavampi kuin metrissä, vaikka myös kymppi oli alueluokka. Tiukempia teitä, enemmän tehtäviä nopeammin toistensa perään ja arvostelu 367.1. Toisessa vaiheessa oli yksi vaihtoehtoeste ja tiukempi aikaraja (perusdalle enimmäisaikaa muutettiin suuremmaksi kun aiemmissa luokissa oli tullut niin paljon aikavirheitä). Toisaalta tuo kympin rata oli myös paljon mielenkiintoisempi. Siinä oli niin paljon tekemistä varsinkin reittien suunnittelussa, koska mahdollisuuksia tiukempiin teihin oli todella monessa paikkaa.
Rasmua ei olisi enää huvittanut lähteä kopista heinien ääreltä minnekään, vaan verkkaan mentiin kiemurrellen ja portilla kiukutellen. Verkassa R tuntui kivan pehmeältä, mutta vähän väsähtäneeltä, joten tein mahdollisimman lyhyen verryttelyn ja hyppäsin vain muutaman hypyn ihan lopuksi. Radalla se ei virkistynyt siitä yhtään ja kaksi ensimmäistä estettä kiivettiin ihan pohjista, kun imua niille ei juurikaan ollut ja en sen takia löytänyt paikkoja. Kolmoselta vitoselle Rasmu tsemppasi ja rytmi alkoi taas löytyä, vaikka edelleenkin laukka tuntui voimattomammalta kuin metrissä. Sarjalla kävi taas samalla tavalla kuin metrissä, vaikka tällä kertaa tulin a-osalle paremmin ja reagoin välissä eteenpäin, jotta oltaisiin päästy b:stä normaalisti yli, mutta ei... Radan kävelyssä jo ehdinkin manata jollekin, että en muuten tasan muista kääntyä seiskalta vasemmalle ja kuten videolta näkyykin, mulla oli kuin olikin ajatus juuri sinne väärään suuntaan, kunnes tajusin onneksi ajoissa, että kasi olikin vasemmalla. Kaikesta huolimatta vain yksi pudotus, vaikka ratsastus oli surkeaa ja hevonen väsynyt koko päivän kopissa seisomisesta. Rasmu on ihan käsittämätön kun se jaksaa aina tsempata ja pelastaa mut joka tilanteessa kun vain heitän sen yksin huonoihin paikkoihin ja rukoilen Jeesusta ja Mariaa että päästään toiselle puolelle...
Mulla oli niin ajatuksena että oltaisiin saatu ainakin se metri puhtaasti, ehkä sijoituttukin ja että olisin kympissä a) parantanut ratsastustani metristä ja b) päässyt ratsastamaan toisen vaiheen, koska se oli kaikkein kivoin osa koko radasta... Mikään näistä tavoitteista ei toteutunut ja ärsyttää kyllä, kun suurin osa tekemistäni virheistä oli niin typeriä. Onneksi mennään heti ensi viikolla Pohtikselle kisoihin, joten siellä on sitten mahdollisuus parantaa :)
Keskiviikkona olimme taas Ypäjällä harkkakisoissa. Hyppäsin metrin ja tämän kauden ensimmäisen kympin. Rata oli sama molemmissa luokissa ja aika samanlainen kuin viime kisoissa, sarja tällä kertaa onneksi täyspitkä, viimeksi oli vähän ahdas Rasmulle, kun taas nyt se oli pitkä muille ;) Metrissä mun piti lähteä toisena, mutta enpä ollut tarkistanut peruutuksia kun en nähnyt lähtölistoja missään ja sitten meni vähän ajatus sekaisin, kun meidät kuulutettiin ensimmäisenä radalle. Ensimmäinen putosi kun tulin ehkä vähän löysällä laukalla kaarteesta, mutta loppurata oli ok. Rasmu oli terävä eikä pöllöillyt mitään, oma ratsastus ei ollut ehkä ihan niin siistiä kuin viimeksi - olin ehkä paremmin pystyssä, mutta säädin liikaa kädellä.
Salla hyppäsi myös kympin, joten sain verkassa neuvoja ja oman ratani jälkeen myös palautetta sekä Sallalta, että Annalta. Taas se ykkönen tippui, tällä kertaa koska tulin vähän lähelle. Muuten rata oli ihan hyvä, hypyt tuntuivat ainakin pyöreiltä ja rytmi oli kiva. Jos vaan olisi laukat osuneet oikeiksi vähän useammin, niin olisi ollut jo ihan hyvä suoritus. 4vp ei ole kympistä ainakaan näin alkukaudesta ollenkaan huono, pitää yrittää pysyä tässä!
Ensimmäisessä videossa siis joskus tammikuun lopun -20 asteen pakkasilla pidetty Jartsan valmennus. Rasmussa oli ihanasti sellaista pientä pomppuenergiaa, olisi ollut koko ajan köyrimässä ja pukittelemassa. Kerrankin niin. Hypättiin paria jumppaa ja en nyt muista juuri enää sen kummempia tuntemuksia, kuin että topparatsastushousuissa on ehkä maailman kamalinta hypätä...
Sitten nykyhetkeen. Sunnuntaina oli oman tallin harjoitusestekisat, joissa hyppäsin metrin. Kiva, siisti, puhdas rata ja voitettiin! Video on pystyasennossa kuvattua puhelinmateriaalia, koittakaa kestää...
Ja eilen periaatteessa sitten virallisesti aloitettiin kisakausi (en jotenkin noita oman tallin harkkakisoja ehkä kauden startiksi laskisi, vaikka hyvin menivätkin) Ypäjän keskiviikkokisoissa. Startattiin puoli kolmen aikaan Aulangolta ja kotona oltiin yhdeksän maissa illalla. Hyppäsin 105cm luokan, arvostelu 367.1. Edellinen ratsukko ei meinannut päästä edes radalle ja kielsi sitten ulos, joten Rasmukin oli ihan varma, että jossain täytyy olla mörköjä ja mekin meinattiin mennä vitospystystä ohi. Ei Rasmu edes oikeastaan yrittänyt tosissaan possuilla, koska kun vain sitten iski ne pohkeet kiinni niin yli kyllä mentiin. Puomi tuli siitä mukaan, samoin kakkospystyltä. Salla oli katsomassa mun ratani, ja sanoi, että olin siinä kakkosella ollut vähän itse kaulalla turhan aikaisin, niin siitä se etujalkavirhe. Muuten kuulemma hyvä rytmi ja hyvät etäisyydet. Noista etäisyyksistä oon tosi tyytyväinen itsekin, koska ne on olleet vähän hukassa ajoittain ja nyt meni kaikki nappiin.
Tästä sitten jatketaan Annan estevalmennuksella sunnuntaina ja maaliskuussa todennäköisesti mennään vielä toiset keskiviikkokisat ja jos vaan saan jostain kyydin revittyä, niin myös Tampereen alue/kansallisiin olisi kiva päästä.
Puoli kahdeksan aikaan lauantaina suunnattiin taas kohti Ypäjää. Tällä kertaa ihan vain katsomaan, sillä ohjelmassa oli perinteinen Finnderby-reissu.
120cm poni GP
Mannerheim-kenttäkisan maastokoe
Tuolla vesiesteellä oli ehkä 10x enemmän ihmisiä kun muutamana viime vuonna yhteensä...
135cm Finnderby
Hanna Tardiveau voitti ainoalla nollaradalla!
130cm luokka
Lalina!! Oli viime vuonna Sallalla Aulangolla ratsutettavana. Mäkin olen tätä juoksuttanut :D
Englanninkielinen western-demo hiekkalaatikossa
Kansainvälinen nuorten koululuokka FEI PSG
Kisojen jälkeen piipahdettiin vielä Loimaan kautta katsomaan Danskulia! Ei sitä paljon jaksanu kiinnostaa meidän näkeminen, kun oli neljä hehtaaria vihreää ympärillä...
Porkkanat maistui!
On se kyllä vanhentunut taas. Huomaa silmistä ja harmaan karvan lisääntymisestä ainoassa sukattomassa jalassa niin, että kohta näyttää jo siltä kuion siinäkin olisi sukka.. Kesäkarvakaan ei kiillä enää samalla tavalla kuin ennen, mutta onhan se nyt huomattavasti parempi kuin D:n talvikarva on ikinä ollut. Onnellisen oloinen kuitenkin pappa oli valtavan heinämahansa kera :)
Ostokset
- Freejump chapsit (Horse Boutique) kaupan päälle Cavalorin heppanameja
- Samshieldin hanskat kristalleilla, koska kristallittomia mustia ei ollut enää mun kokoa ja sorruin sitten noihin... (Smart Riders)
- CristinaSportin korvahuppu (Smart Riders)
- B//Vertigon kisahuopa (B//Vertigo)
