Valmentautumista

Tän päivän Annan valmennus oli kyllä oikein hyvä esimerkki siitä, miten huonosti voi mennä... :D Noh, en ollut ainoa, meidän neljän hengen ryhmästä vain yksi pysyi kyydissä koko tunnin, joten meitä olisi voinut sanoa vaikka ryhmä rämäksi ;)

Ihana kuva! Kiitos Iiris!

Aloitettiin ravaamalla ympyrällä ja ylittämällä samalla puomeja, joiden jälkeen voltti ulospäin. Sitten laukassa samaa ympyrää ja yhdellä puomilla laukanvaihto ja uuteen suuntaan ja sama taas kierroksen päästä. Sitten laukassa pitkällä sivulla olevaa sarjaa. Puomi, ristikko, laukka, puomi, pysty, 6 laukkaa ja pysty. Rasmulla toi 6 laukkaa jäi helposti vain viiteen ja sai pidättää aika paljon että sain siihen edes kerran kuutta.

Tämän jälkeen uralta vasemmassa kierroksessa ohi edellisestä tehtävästä ja kohti kolmen askeleen välillä pysty+okseri -sarjaa, vasemmalle ja viiden askeleen linja pysty + pysty. Tuo viisi askeltakin oli taas vaikea saada Rasmulla, pidätin ja puskin samaan aikaan, mikä on jäänyt Daniajoista tavaksi ja sain aina tosi huonon lähestymisen jälkimmäiselle pystylle.

Missä mun vasen käsi oikein on...?

Sitten ratana nämä kaikki. Aluksi ensimmäisen tehtävän ristikko + pysty, siitä suhteutettu kolmen askeleen sarjalle, oikealle, ensimmäisen tehtävän viimeinen pysty toisesta suunnasta, ja tuo viiden askeleen pysty, pysty. Tässä vaiheessa kaksi muuta oli jo lentänyt komeasti ja kiellellyt, joten luonnollisesti minäkin seuraavaksi. Esteitä siis korotettiin n. 90-100cm ja aloitin radan. Ensimmäisen sarjan pystyn jälkeen Rasmu ilmeisesti säikähti jotain ja lähti. Päätin, että tästä vauhdista ei hypätä, koska muuten ollaan sarjan jälkeen toisella puolella Vanajaa. Yritin kääntää pystyn ja okserin välistä vasemmalle, mutta hyvin koulutettu estehevoseni luuli, että tänään hypätään vinolla lähestymisellä esteitä ja vaikka suunta oli mielestäni enemmän kohti tolppaa, Rasmu loikkasi tyylikkäästi okserin yli. En TODELLAKAAN osannut odottaa tätä, koska Dani ei olisi ikinä millonkaan edes hypännyt tuolla lähestymisellä :D 

No siitä sitten seurasi aikamoinen mätkähdys kun hetken tuntu suunnilleen siltä, että kuolen siihen paikkaan kun ilmat lähti keuhkoista jokaista happimolekyyliä myöten. Hetken ähisin siinä maassa ja Annakin tuli katsomaan, että olenko hengissä. Onneksi luut osoittauituivat ehjiksi ja selvisin kentänlaidalle istumaan, vaikka näkö vähän sumenikin hetkeksi. Kaverit taluttelivat Rasmua sen aikaa ja lopulta kiipesin kyytiin ravailemaan. Katsotaan selvitäänkö huomisesta edes näin ehjin nahoin!