Jos Heidi ei pääse Wellingtoniin, Wellingtonin pitää tulla Heidin luo! Ihan jo Riders Innin kilpailuviikonlopun nimen takia olin valmis vaikka ratsastamaan Jaskan paikalle, jos ei muu onnistuisi. Ylläripylläri oli taas vähällä jäädä lähtemättä kisoihin, mutta viimeisenä oljenkortena pari tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista kysyin isää kuskiksi ja jostain kumman syystä hän suostui! Heppahommat ovat meidän perheessä ihan äidin ja mun juttu, isää ei voisi vähempää kiinnostaa ja pikkusiskoni pelkäsi Rasmua, joten se pienikin hevosinnostus katosi muutama vuosi sitten. Nyt meillä on pitkästä aikaa auto, jolla voi vetää koppia joten jos vain saisin itselleni hommattua sen pikku-e:n, niin kisoihin lähtö olisi huomattavasti helpompaa.
Tsekkaa videopostaus & rata kuvien jälkeen!
Kisojen teeman vuoksi jaksoin vähän panostaa ja pesun lisäksi myös letittää Jaskan. Miami-teemaiseen riding outfittiin kuului tietenkin hiusverkko, kypärän aurinkolippa ja vaaleat housut valkoisten sijasta. En tajua kenen idea ylipäätään on joskus ollut vaihtaa kisahousujen väri beigestä puhtaan valkoiseen, ihan päätöntä. Huomasi meinaan miten paljon käytännöllisempi väri tuo beige on kisatilanteessa, jossa tahroilta ei voi välttyä! Lisäksi eivät ole niin läpinäkyvät kuin valkoiset ja näyttävät omasta mielestäni kivemmilta kuin valkoiset. Taidan pistää kisoihin toistekin ;)
Jaska oli selvästi yhtä innoissaan teemasta ja kuvitteli olevansa GP luokkien stara, sen verran reteenä se taas oli paikalla. Verkkamaneesikaan ei ollut tällä kertaa niin jännä kuin viimeksi ja mulla oli tosi hyvin aikaa verkata. Luokka oli 90-100cm 4-5v. hevosille, joten nuorten hevosten luokkien sääntöjen mukaisesti pääsimme pyörimään kilpailuareenalle ihmettelemään reunalle tuotuja muovipalmuja (!! :D), pitkää vettä ja muita mörköjä. Jaskaa ei ihmetyttänyt mikään, se vaan jolkotteli menemään tyytyväisenä sinne minne sitä ohjailin. Lähdin seitsemäntenä joten palasin maneesiin ottamaan muutaman verkkahypyn. Jaska teki epätyypillisesti tosi hyviä hyppyjä verkassa, joten tulin vain 2 kertaa ristikon, kerran pikkupystyn, kerran ison pystyn ja kerran ison okserin. Radalla lähtömerkin kuultuaan se ihan innostui köyrimään parit loikat kun nostin laukan ja tuntui jo ykköstä lähestyttäessä siltä, että se oli ihan 110 prosenttisesti mukana menossa. Koko rata oli ihan superhyvä ja huolimatta siitä, että se oli isoin Jaskan tähän mennessä hyppäämistä, oltaisiin saatu ruusuke matkaan jos mä en olisi mennyt munaamaan vitosen lähestymistä... Tällä kertaa siis hepalla oli matkassa enemmän ajatusta kuin kuskilla, joka möhli myös viimeisen linjan. Onneksi Jaska oli skarppina ja ponnisti pohjasta ilman kosketusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti