1 vuosi Jaskan kanssa

Tänään tuli vuosi siitä kun teimme kauppakirjat Jaskasta! Time flies. Ei irtoa nyt mitään kummempia runoiluja, mutta mulla on ainakin ollut tosi hauskaa Jaskan kanssa tämän vuoden aikana ja sen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Innolla odotan meidän tulevia vuosia :)❤︎

Mä olen siis nyt takaisin Suomessa, tulin to-pe -yönä. Perjantaina meillä oli satulansovitus kun meillä vuoden käytössä ollut Prestigen Michel Roberts ei enää oikein istunut sitäkään vähää, mitä se vuosi sitten istui. Ei se mistään painanut, valui vaan ihan järjettömästi taakse niin, että sen kanssa on pitänyt käyttää rintaremmia sileälläkin. Ajateltiin, että runkoa kaventamalla ongelma olisi saatu ratkaistua, mutta niin ei sitten ollutkaan. Kaventaminen olisi saanut satulan takaa epätasapainoon, joten jouduimme kokeilemaan sitten uusia satuloita. Löysimme uuden Prestigen Versailles DW:n, joka istui ihan eri tavalla Jaskan selkään! Koeratsastin sen ja ei valunut mihinkään ratsastaessa. Nyt meillä on se sitten kokeilussa viikon, jonka jälkeen otetaan se varmaan alkuun vuokralle kun ei tiedä miten Jaskan selkä kehittyy talven aikana, koska se on muuttunut malliltaan tosi paljon tämän syksynkin aikana.

Lauantaina käytiin parin tallikaverin kanssa Ainossa katsomassa puurojuhlan kisoja ja päätettiin, että ensi vuonna mekin osallistutaan sitten pukuratsastukseen :D ! Tänään sunnuntaina ohjelmassa oli sitten klippaaminen, koska Jaskalla oli sellainen turkki, että se hikosi aina kevyemmästäkin liikutuksesta. Selkäjumien takia ei voinut oikein kokoklipata, joten päädyin tekemään blanket clipin, jossa jää "loimi" takaosan päälle. Jaskaa ei oltu ennen klipattu, joten tutustutin sen ensin tosi varovasti klipperiin, ääneen ja tärinään. Periaatteessa en edes oikein yllättynyt siitä, että Jaska ei reagoinut klippaamiseen mitenkään, selkeästi vaan nautiskeli toimituksesta. Vähän ehkä hassua, että 5-vuotias ensimmäistä kertaa klipattava on helpoin hevonen mitä olen koskaan klipannut.

Alkutilanne oli tämä... :D

Valmista!

Tavoitteita kaudelle 2015 ja katsaus viime kauteen

Kauden 2014 tavoitteet:

1) Ratsasta siistimmin - Ikuisuustavoite, mutta ei nyt ainakaan huonompaan suuntaan olla menty.

2) Starttaa 120-tasolla - Elo-/syyskuussa olisi ollut tarkoitus toteuttaa, mutta Rasmun jalkojen piikitys teki suunnitelmiin vähän muutoksia.

3) Aluesijoituksia - None.. Kisojen osalta ei todellakaan mikään onnistunut kausi.

4) Paranna estesilmää - Kesällä alkoi jo sujua mutta saikun jälkeen vähän kateissa.

5) Määrätietoisempaa työskentelyä sileällä - Check, sileällä paljon tehokkaampaa toimintaa loppuvuodesta kuin alkuvuodesta ja kehitystä oikeasti havaittavissa.

6) Paranna esteistuntaa - Toisinaan muistan olla jopa lähellä hevosta.. Toisinaan sitten en.

7) Puhtaita ratoja - Muutama, lähinnä turhia 4vp etujalkavirheitä läpi koko kesän.

Annan kanssa puhuttiin siis pari viikkoa sitten tämän kauden suunnitelmista. Kotona nyt ennen kisakautta pitäisi saada Rasmulle voimaa, joten tehdään paljon jumppasarjoja. Käyn perjantaisin Sallan koulutunnilla, Annan este- tai koulutunnilla aina kun pääsen (yleensä 2-3-viikon välein) ja toisen Annan (pitää kehittää jotkut koodinimet, muuten sekoitan teidät) estetunneilla sunnuntaisin. Ennen oikeita kisoja olisi tarkoitus päästä taas pariin kertaan Ypäjälle keskiviikkokisoihin hyppäämään vähän ratoja pohjalle. Ennen kisakauden alkua pitäisi myös taivuttaa Rasmu, että näkee tarvitseeko etusia piikittää toista kertaa. Klinikalla sanottiin silloin syksyllä, että mahdollisesti keväällä voi joutua tekemään toisen reissun, mutta ei ole välttämätön jos ei tapahdu mitään muutosta liikkumisessa. 

Kisatavoitteina olisi sitten ulkokauden alkaessa 120-luokat ja amatöörisarja (115-120m). Kisaviikolle pitäsi päästä kokeilemaan joku erikoisesteillä varustettu luokka, ihan vaan, että näkee miten R suhtautuu niihin kun sillä ei ole maastoesteitä hypätty. Tämä sen takia, että sitten vuoden päästä voitaisiin mennä senioriderby! Rasmulla on tosi hyvä kestävyyskunto, sillä on pitkä laukka ja se on tosi kiva nurmella, joten jos vaan se ei rupea jänistämään erikoisesteillä (mikä on kyllä n. 98% todennäköistä) niin tuo pitkä derbyrata olis Annan mukaan meille hyvä tavoite jos ei tälle kaudelle, niin sitten ensi kaudelle. 

Rasmu kääntyi nyt sitten 17-vuotiaaksi, joten mitä tahansa voi sen terveyteen liittyen tietenkin tapahtua, niin kuin viime vuonna huomattiin. Silti piikityskin huomioiden R on ihan huippukunnossa ikäisekseen, kiitos sen, ettei sillä ole kisattu koskaan ihan tajuttomasti, mutta se on kuitenkin ollut koko ajan aktiivisessa käytössä, joten sen "käyttöikä" on toivottavasti vielä pitkä :) Minä puolestaan olen paitsi nyt ensimmäistä vuotta nuori/sennu, niin myös lähdössä jonnekin, ainakin toivottavasti, opiskelemaan syksyllä, joten tätä vuotta on melko vaikea suunnitella sen tarkemmin. Sormet ristissä ja peukut pystyssä, ettei mitään takaiskuja tule!

Kauden 2015 tavoitteet:

1) Amatöörisarja ja 120-luokat

2) Rentoutta käsiin & ryhtiä ylävartaloon

3) Rasmu käyttämään takapäätään ahkerammin (nopeutta omiin apuihin)

4) 'Keveyttä' omaan ratsastamiseen radalla. Jään helposti hypyssä kädet ja hartiat lukossa vähän vetämään ja ponnistuksessa olen edellä hevosta enkä tukemassa sitä. 

5) Turhat puomit vähemmiksi, huolellisuutta ja suunnitelmallisuutta radan ratsastukseen.

Tavoitteet kaudelle 2014

Heippa hei pitkästä aikaa! Koko tammikuu on jotenkin ollut kamalan rankka, enkä ole ehtinyt yhtään panostamaan blogiin ja meidän konekin käväisi rajan toisella puolella... Jotenkin ihmeen kaupalla isä sai sen henkiin ja saan sittenkin tämän postauksen pihalle vielä nipin napin tämän kuun puolella. Yksi video estevalmennuksesta tulee myös, viimeistään mun nyt alkaneen koeviikon jälkeen. Helmi-maaliskuun mulla on tosi helppo jakso koulussa, joten lupaan keksiä tänne jotain kivaa! :)

Vrt. 3. jakson ja 4. jakson lukkarini ;D rankkaa tää lukio...

Mutta ajattelin siis kirjata ylös muutamia tavoitteita tai odotuksia, joita minulla on vuodesta 2014, jotta voin loppuvuodesta sitten tarkastaa, miten hyvin ne onnistuivat. Nämä tavoitteet ovat lähinnä oman ratsastukseni kehittämiseen liittyviä, koska minulla ei ole tällä hetkellä kilpailullisesti niin suuria maaleja ("Osallistu SM-kisoihin" tai "Voita Hämeen juniorimestaruus"). Näen motivoivampina sellaiset tavoitteet, joihin on mahdollista päästä ilman hyvää tuuriakin. Vaikka todennäköisesti juniorimestaruudesta syksyllä kilpailenkin, on voittomahdollisuuteni suurilta osin tuurin varassa, sillä kyseessä on vain se yksi rata. Sen sijaan jos asetan tavoitteekseni ratsastaa x-määrän puhtaita ratoja tasolla x, tavoite on joustavampi, ja enemmän kiinni minusta itsestäni, kuin pelkästä tuurista. Mutta nyt niihin tavoitteisiin.

1) Ratsasta kuin Reed Kessler siistimmin.
Tämä on yksi ikuisista tavoitteistani, koska aina on parannettavaa. On kuitenkin tosi palkitsevaa katsella loppuvuodesta vuoden aikana kuvattuja videopätkiä läpi ja huomata oma kehityksensä.

2) Starttaa 120-luokk(i)a
Kun olimme pari vuotta sitten ostamassa toista hevosta, ajattelimme tosissamme, että tasovaatimus olisi 100-110cm, koska enhän minä ikinä 110cm luokkia korkeampia tule hyppäämään, jos nyt edes sinne asti joskus pääsen. No joo tässä ollaan ja vielä vuosi sittenkin tuo 120cm tuntui jotenkin ihan utopistiselta, vaikka Anna oli sitä mieltä, että jo viime kaudella olisin voinut junnucuppia hypätä (ja no hyppäsinkin sen puoli rataa). Ainakin yksi 120cm luokka hengissä maaliin on siis tavoitteena.

3) Sijoitu aluetasolla ainakin kahdesti
Tämä siksi, ettei mene huonommaksi kuin viime kaudella... :D

4) Paranna estesilmää
Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos osaisi reagoidakin silloin, kun näkee, että tulee huonoon paikkaan... Varsinkin kun esteet nousevat ja radat vaikeutuvat, niin myös tämän taidon pitää tulla perässä ja vauhdilla sittenkin! Ei auta kun treenata pitkiä lähestymisiä, ne ovat ne mun ongelma tällä hetkellä.

5) Työskentele määrätietoisemmin myös sileällä
Työskentelyni sileällä ei aina ole kovin määrätietoista, käyn yleensä vain kaikki askellajit läpi niin, että R on molempiin suuntiin niissä hyvä. Teen tarpeen mukaan sitten jotain jumppaa tai siirtymisiä. Pitäisi pystyä ratsastamaan vähän suunnitelmallisemmin ja sillä tavalla, että tietää miten ja MIKSI jotain tekee.

6) Paranna esteistuntaa (älä jää kädellä kiinni tai ole liikkeen edellä)
Hmm.. Lisää näitä ikuisia tavoitteita. Nykyään mulla on jalka aika hyvin, ylävartalo on ehkä suurin ongelma.

7) Enemmän puhtaita ratoja
Puhtaat radat vaativat tarkkaa ja huolellista ratsastusta, joten yleensä puhdas rata = siisti ratsastus ja näitä toivoisin tällä kaudella myös 110cm radoista.

JOULUKALENTERI LUUKKU 9: Kehitys osa 2/2 Minä

Osa 1/2 Rasmu täällä.

Aloitin ratsastuksen 4-vuotiaana Aulangolla. Hinkkasin siinä talutus-/minituntivaiheessa aika pitkään, äiti ei vissiin uskaltanut päästää mua alkeiskurssille, kun siellä opeteltiin laukkaamaan... :D

Vasemmalla olevan ponin nimeä en muista, keskellä Kaitsu ja oikealla Kapu

2006 starttasin ensimmäiset kilpailuni. Luokkana 40cm A.2.0 ja ratsuna maailman mainion Wild Discovery, eli Kaitsu. Voitin sitten koko roskan ja siitä se lähti! Kisasin muutamia kisoja tuntsareilla, kunnes 2007 marraskuussa aloimme vuokrata Dania pari kertaa viikossa äitini kanssa ja 2008 ostimme sen omaksemme, jolloin jatkoin kilpailemista 60cm luokilla.

2009 taisin hypätä ensimmäisen 80cm luokkani aluekisojen  yhteydessä pidetyssä seuraluokassa. 2010 hankin alueluvan, kun Salla kaavaili kaikista meistä junnuista kenttäratsastajia edustamaan omaa seuraa HämR:in ihka ensimmäisiin Ypäjän kenttäkisoihin. Siellä tipuin rataestekokeessa, joten jäi maastot väliin. Olisin saanut hypätä kisojen ulkopuolella päivän päätteeksi vielä radan, kun omat kisat olivat, mutta jalka oli jo siinä kohtaa sen verran kipeä, että liikkuminen tuotti tuskaa. Joku lihasvamma siihen tuli, ainoa äksidentti mitä mulla on koskaan hevosten kanssa sattunut.

Kenttäkisoissa

Dani oli omalla tavallaan aika haastava ratsastaa. Salla joskus viisaasti oli todennutkin jotain siihen suuntaan, että jos oppii ratsastamaan Danilla, oppii ratsastamaan Dania. Aika osuvasti sanottu. Sileällä se vaati ihan kauhean vahvan ulko-ohjan tuntuman ja sitä sai koko ajan "potkia käyntiin". Heti kun lopetti ajattelemisen eteen, se pysähtyi. Ihan sama mikä oli askelaji. Ja heti kun sen sai nanosekunniksi kantamaan itseään ja huokaisi helpotuksesta, se hetki katosi ja sai taas aloittaa alusta.

Esteillä puolestaan sai tyrkkiä ihan huolella yli, jos meinasi päästä yli. Huonosta paikasta ei hypätty, eikä hyvästäkään, jos ei selässä tukenut ja varmistellut koko ajan. Sitten kun sain hyvän draivin päälle, niin sujui kyllä hyvin. Maastossa puolestaan tämä hidas otus ei pysynyt käsissä edes pelhameilla aina kun porukassa meni. Huoh.

Danin kanssa jos jotain opin, niin ainakin tippumaan. Kisoissa, kotona, maastossa, maneesissa ja muualla. Ehkä mulle siinä joku tekniikka sitten kehittyi, koska viimeksi kun Rasmulta oon kunnolla alas tullut, ei ole edes huipannut tärskyn jäljiltä :D

Brendaa pari vuotta ratsastamassa käytyäni olin ehkä oppinut myös tulkitsemaan hevosta ja ennakoimaan tilanteita, koska tamma oli aika tamma... Korvien asennosta ja tietynlaisesta askeleesta pystyi päättelemään mihin singotaan, vai singotaanko mihinkään. Kerran ei päästy kentältä tallille, kun tallin nurkalla oli mörkö. Peruuteltiin melkein ojaan ja lopulta sain taluttaa neidin askel kerrallaan mörköjen ohi. Opin tuolla myös huolellisemmaksi, koska pienellä yksityistallilla ollaan tarkempia asioista, kuin suurella ratsastuskoululla.

Rasmun kanssa kun oltiin päästy sinuiksi, päästiin taas keskittymään ratsastuksellisempiin asioihin, kun oli alla hevonen joka osasi ja ennen kaikkea toimi. Kun Salla soitti äidille Aki Hannulan myynnissä olevista hevosista, epäili äiti vähän Rasmun ja muiden ikää. Salla kuitenkin sanoi, että vaikka R oli jo kääntymässä 14-vuotiaaksi, tulisin oppimaan sen kanssa vuodessa enemmän, kuin koko daniaikana yhteensä olin oppinut. Jälleen kerran Salla oli oikeassa. Vuodessa nimittäin opin ratsastamaan. Sileällä meno näytti aivan erilaiselta kuin ennen ja reilut kolme kuukautta Rasmun kanssa vietettyäni hyppäsin Pantsussa 120cm radan, kun vielä edellisenä vuonna 90-100cm tuntui isolta.

Tänä vuonna olen oppinut tuntemaan Rasmun ja ratkaissut muutamia ongelmia ihan vain miettimällä ja kokemalla ahaa-elämyksiä valmennuksissa. Metrin radat ovat alkaneet tuottaa tulosta aluesijoitusten muodossa ja tyyliarvostelun keskiarvo parani numerolla viime vuodesta. 4vp kymppikin suoritettiin, vaikka Ypäjän tapahtumat toivatkin alkukesästä vähän takapakkia. Viime kerralla valpassa Anna taisi sanoa jollekin, että periaatteessa yksi omaan ratsastukseen kuuluva ongelma pitäisi pystyä ratkaisemaan yhdellä ratsastuskerralla. Tästä jotenkin inspiroituneena yritän talven aikana kehittää omaa istuntaani ja niitä pieniä virheitä, mitkä olen kyllä tiedostanut jo pitkään, mutta jotka eivät kuitenkaan ole vieläkään täysin korjautuneet.

Special Post Sundays: Kehitys osa 1/2 Rasmu

Lisää erikoisempaa postausta pukkaa. Tällä kertaa saatte kuvapläjäyksen aikajärjestyksessä Rasmun koeratsastuspäivästä nykyhetkeen. Myöhemmin tulossa myös vastaavanlainen postaus omasta kehityksestäni ratsastajana, nyt keskitymme lähinnä siihen, miten Rasmua on rakennettu parin viime vuoden aikana.

Ylläoleva screenshot saattelee meidät koeratsastustunnelmiin :) Mitä nyt sieltä vielä muistan, niin Rasmu oli iso ja hieno, mutta myös aika skinny ja vino. Tosin vähiten vino kyllä siihen mennessä koeratsastetuista. Yksi poni/todella pieni hevonen jota kävin kokeilemassa muualla, oli ihan järkyttävä kun nyt miettii, vaikka silloin olisin voinut senkin ottaa ilomielin. 

Rasmu viimeisiä minuutteja Turussa maaliskuun lopulla -12

Näistä kuvista näkyy aikalailla kaunistelematta se, miltä R näytti meille tultuaan. Laiha ja melko lailla lihakseton. Ks. varsinkin kaula ja kulmikkaat lautaset.

Kesäkuuhun mennnessä ruokapuoli oli otettu haltuun ja massaa alettu kasvattaa. Kyljistä ei enää tuntunut kylkiluut yhtä selvästi ja takaosaan saatiin myös pientä pyöreyttä. Kuntokin kasvoi, kun joka päivä ratsastettiin, eikä vain heitetty kävelykoneeseen. Lihaksia ei siltikään vielä oikein ollut kasvanut eikä ryhtikään ollut kummoinen, koska minä tai äiti ei kumpikaan osattu vielä Ratsastaa Rasmua oikeinpäin.

Kesän lopussa alettiin Annan valmennuksien myötä rakentaa lihaksia ja kasvattaa voimaa.

Kaunis rajaus tällä kuvalla, mutta ei anneta sen häiritä :D

Elokuussa Pantsun valmennuksissa alkoi jo löytyä yhteinen sävelkin, eikä vinouskaan enää ollut niin paha ongelma, kuin alussa.

Loppusyksystä R näytti jo huomattavasti ryhdikkäämmältä ja massavammalta sekä alkoi selvästi kotiutua Aulangolle ja tottua uuteen elämäänsä.

Talvella treenattiin peruskuntoa, pidettiin palautumisloma ja parannettiin yhteistyötä.

Keväällä päästiin taas näyttäytymään Pantsulle, joka keskittyi meidän kohdalla hiomaan vielä vähän suoruutta. Talven aikana oli myös vähän vaihdettu suitsitusta (pullback vaihtui meksikolaiseen ja valmentajani annan suosittelemana otimme myös gagit käyttöön, jotta jarrut toimisivat nopeammin).

Reilun vuoden oltuaan meillä, Rasmu alkoi jo näyttää hevoselta; ryhdikäs, lihaksekas ja hyvinvoivan oloinen. Loppukesän valmennuksissa Piia pääsi huomauttamaan Rasmun mahasta, joka alkoi olla jo vähän pyöreähkö... Lopetimme Black Horsen Classic -täydennysrehun syötön, jolla alunperin aloimme massaa rakentamaan. Ensi keväänä R toivottavasti näyttää taas solakalta, niin ei tarvitse Pantsun vihjailla enempää...

Missä mennään nyt? Vanha valmentajani Jari Sneck kehui ensimmäistä kertaa minut Rasmun kanssa nähtyään, että meillä toimii yhteistyö huippuhyvin, ja Rasmu luottaa muhun täysin. Meidän meno näyttää kuulemma tasaiselta ja kehityskelpoiselta. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.