Näytetään tekstit, joissa on tunniste Special Post Sundays. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Special Post Sundays. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Special Post Sundays: Ratsastukset normaaleina tallipäivinä...

...eli silloin kun ei ole valmennus tai koulutunti, tai kun en nimenomaan valmistele Rasmua esimerkiksi kilpailuja varten. Olen periaatteessa ihan tietoisestikin jättänyt postailematta perusratsastuksista, mitä Rasmun viikko pääosin sisältää. Siksipä ajattelin nyt kirjoitella teille vähän tarkennusta siitä, miltä meidän arki normaalisti näyttää :)


Arkena pääsen tallille yleensä viiden aikaan, joskus ennemmin, joskus myöhemmin, riippuen pääsenkö koulusta puoli kolme vai neljältä. Normaalisti keväällä ja kesällä Rasmu on kokopäivätarhauksessa (n. 8:30-19), mutta pimeään aikaan se rupeaa riehumaan heti pimeän tultua (neljän/viiiden aikaan), oli naapuritarhoissa hevosia tai ei, ja viime vuonna se tuli yli aidoista pariin kertaan, kun halusi jo sisään ennen sapelihammastiikereiden hyökkäyksiä pimeästä. Nyt vaihdoimme puolipäivätarhaukseen, eli Rasmu tulee sisään päiväruoille 13:30 niin kauan, kunnes on valoisempaa, tai päätämme toisin. Rasmu siis odottelee karsinassaan kun pääsen tallille.


Harjaan, teen ruoat ämpäreihin ja laitan kuntoon nopeasti, sitten suuntaan kentälle, jonne kävelee pari/kolme minuuttia reittivalinnasta riippuen. Kentällä kävelen hetken pitkin ohjin (max 5min), jonka jälkeen työstän käyntiä 5-10min ja sitten ravia 5-10min. Ravattuani molempiin suuntiin yleensä kaarevia uria, kuten ympyröitä ja loivia kiemuroita, nostelen laukkaa ja verryttelen laukassa ensin ympyrällä molempiin suuntiin hakien hyvää, rentoa laukkaa. Kun laukka rupeaa löytymään, teen yleensä muutamat laukanvaihdot (ei siis mitään sarjavaihtoja, suunnanmuutoksia vain), joilla Rasmua saa motivoitua typerään koulutuuppaukseen ;)

Huh olipa mun ryhti joskus kamala :D

Laukanvaihdoista päästäänkin sitten mun ehdottomaan lempparikuvioon, kahdeksikkoon. Kahdeksikolla on kiva työstää kaikkia askelajeja, koska siinä huomaa niin herkästi kumpi puoli tarvitsee enemmän työstöä ja sitten voi jäädä ympyrälle hetkeksi työstämään sitä puolta. Ja jos taivuttelu kyllästyttää, voi kahdeksikon muuttaa neliskulmaiseksi ja keskittyä suoruuteen + vaikkapa tehdä takaosakäännöstyyppisesti kulmat.


Jos en työskentele kahdeksikolla, teen yleensä väistöjä tai avoja, joilla saa kylkiä aktivoitua. Jos alkuverryttelyyn menee se 20min, itse työskentelyyn menee vähän tilanteesta riippuen 20-30min tai joskus enemmänkin. Loppuverryttelen rennossa ravissa antaen pikkuhiljaa pidempää ohjaa, jolloin R laskee päätään ja venyttää automaattisesti selkäänsä. Joskus se venyttää omatoimisesti vielä loppukäynneissäkin painamalla turpansa melkein maahan. Mulla on fiksu heppa!


Yleensä loppuverryttelyyn menee n. 15min. Loppukäynnit teen joko kentällä tai rantateillä, joilta suuntaan sitten talliin. Tallissa annan Rasmulle pellavamössöt, jotka ovat turvonneet ratsastuksen ajan ja pesen satulavyön + pyyhin suitset ja tarvittaessa omat kenkäni ja chapsini. Ratsastuksen jälkeen menee yleensä 30-45min, että olen valmis lähtemään kotiin, jos en jää hengaamaan. Kokonaisuudessaan siis tallilla käynti vie yleensä 2,5-3h. Kauanko teillä menee yleensä tallilla?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Special Post Sundays: Kehitys osa 1/2 Rasmu


Lisää erikoisempaa postausta pukkaa. Tällä kertaa saatte kuvapläjäyksen aikajärjestyksessä Rasmun koeratsastuspäivästä nykyhetkeen. Myöhemmin tulossa myös vastaavanlainen postaus omasta kehityksestäni ratsastajana, nyt keskitymme lähinnä siihen, miten Rasmua on rakennettu parin viime vuoden aikana.


Ylläoleva screenshot saattelee meidät koeratsastustunnelmiin :) Mitä nyt sieltä vielä muistan, niin Rasmu oli iso ja hieno, mutta myös aika skinny ja vino. Tosin vähiten vino kyllä siihen mennessä koeratsastetuista. Yksi poni/todella pieni hevonen jota kävin kokeilemassa muualla, oli ihan järkyttävä kun nyt miettii, vaikka silloin olisin voinut senkin ottaa ilomielin. 

Rasmu viimeisiä minuutteja Turussa maaliskuun lopulla -12


Näistä kuvista näkyy aikalailla kaunistelematta se, miltä R näytti meille tultuaan. Laiha ja melko lailla lihakseton. Ks. varsinkin kaula ja kulmikkaat lautaset.



Kesäkuuhun mennnessä ruokapuoli oli otettu haltuun ja massaa alettu kasvattaa. Kyljistä ei enää tuntunut kylkiluut yhtä selvästi ja takaosaan saatiin myös pientä pyöreyttä. Kuntokin kasvoi, kun joka päivä ratsastettiin, eikä vain heitetty kävelykoneeseen. Lihaksia ei siltikään vielä oikein ollut kasvanut eikä ryhtikään ollut kummoinen, koska minä tai äiti ei kumpikaan osattu vielä Ratsastaa Rasmua oikeinpäin.




Kesän lopussa alettiin Annan valmennuksien myötä rakentaa lihaksia ja kasvattaa voimaa.

Kaunis rajaus tällä kuvalla, mutta ei anneta sen häiritä :D

Elokuussa Pantsun valmennuksissa alkoi jo löytyä yhteinen sävelkin, eikä vinouskaan enää ollut niin paha ongelma, kuin alussa.


Loppusyksystä R näytti jo huomattavasti ryhdikkäämmältä ja massavammalta sekä alkoi selvästi kotiutua Aulangolle ja tottua uuteen elämäänsä.




Talvella treenattiin peruskuntoa, pidettiin palautumisloma ja parannettiin yhteistyötä.



Keväällä päästiin taas näyttäytymään Pantsulle, joka keskittyi meidän kohdalla hiomaan vielä vähän suoruutta. Talven aikana oli myös vähän vaihdettu suitsitusta (pullback vaihtui meksikolaiseen ja valmentajani annan suosittelemana otimme myös gagit käyttöön, jotta jarrut toimisivat nopeammin).



Reilun vuoden oltuaan meillä, Rasmu alkoi jo näyttää hevoselta; ryhdikäs, lihaksekas ja hyvinvoivan oloinen. Loppukesän valmennuksissa Piia pääsi huomauttamaan Rasmun mahasta, joka alkoi olla jo vähän pyöreähkö... Lopetimme Black Horsen Classic -täydennysrehun syötön, jolla alunperin aloimme massaa rakentamaan. Ensi keväänä R toivottavasti näyttää taas solakalta, niin ei tarvitse Pantsun vihjailla enempää...




Missä mennään nyt? Vanha valmentajani Jari Sneck kehui ensimmäistä kertaa minut Rasmun kanssa nähtyään, että meillä toimii yhteistyö huippuhyvin, ja Rasmu luottaa muhun täysin. Meidän meno näyttää kuulemma tasaiselta ja kehityskelpoiselta. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Special Post Sundays: Ratsastajaesikuvani


Omalla kohdallani toivo on ehkä jo vähän menetetty, kun etenemistahti ei näillä resursseilla ole päässyt kovin suureksi, joten sen sijaan, että Riossa edustaisin Suomea 20-vuotiaana, seuraan kotisohvalta itseäni pari vuotta vanhemman esteratsastuksen toivon, Reed Kesslerin uraa.




<- Reed & Cylana





Reed & maajoukkuevalmentaja George Morris ->







Reed ansaitsee ehdottomasti ison hatunnoston, sillä hän on esteratsastuksen historian nuorin ratsastaja, joka on koskaan edustanut maataan Olympialaisissa. Reed Kessler tosiaan oli mukana USA:n joukkuessa Lontoossa 2012, ollessaan silloin 18. Jo 15-vuotiaana hän kilpaili 145-tasolla kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa Amerikassa voittaen mm. WEF:ssä Junior Jumper Classicin ja Sprucella Juniori GP:n. Vuotta myöhemmin hän pääsi Euroopankin kilpailuihin voittamaan (mm. Cucci Mastersissa Land Rover GP CSI 2*) ja sijoittumaan. Myöhemmin hän on voittanut mm. arvostetun Queen Elizabeth II Cupin Spruce Meadowsilla tänä vuonna. Kaikki voitot ja sijoitukset löytyvät täältä.


Lomtoo 2012 - Cylana


Queen Elizabeth II Cup 2013 - Cylana

Onisha


Mika

Ruusukehai-Reed on taitava ja rohkea ratsastaja, ja hirvittävän positiivinen ihminen. Ei ole kusi päässyt nousemaan päähän, vaikka on nuorena päässytkin huipulle. Pidän myös todella paljon hänen siististä ja nopeasta ratsastuksestaan, jota katsomalla oppii itsekin. Myös Reedin hevoset ovat jotenkin mun tyylisiäni suurin osa, varsinkin ykkösheppa Cylana! Cylana oli 2011 Reedille tullessaan kilpaillut vain joitakin 130cm luokkia, mutta muutaman kuukauden kuluttua ratsukko kilpaili jo Olympialaisiin valmistavia 160-luokkia.

 “Whenever I’m on Cylana I feel like smiling; I’m just so happy to ride her! She makes me so happy. Cylana is smart as well; she wants to do exactly what you tell her – I never have to tell her things twice.”

Reedin molemmat vanhemmat ovat esteratsastajia, ja Reed World of Showjumpingin haastattelussa sanoi koko elämänsä olleen alusta asti ratsastamista. 12-vuotiaaksi hän kilpaili hunter- ja equitation-luokissa, mutta halusi vaihtaa jumper-luokkiin (eurooppalaistyylisempi kilpailumuoto), vaikka normaalisti siirto tapahtuu vasta 18-vuotiaana. Hän kävi high schoolinsa New Yorkissa, koulussa, joka oli suunnattu huippu-urheilijoille/täysipäiväisessä työssä käyville opiskelijoille, sillä hän ei halunnut mitään muuta kuin ratsastaa täysipäiväisesti. 2012 hän valmistui, ja siitä lähtien on jatkanut unelmansa toteuttamista.




Nations Cup Spruce Meadows 2013 - Mika

Pidän myös esimerkiksi Malinin ja Luciana Dinizin ratsastustyyleistä, mutta jotenkin "ihailen" Reediä enemmän, ehkäpä sen takia, että meidän välinen ikäero ei ole niin suuri, vaikka tasoero onkin. Aiemmin olen jo tainnut mainitakin, mutta kilpailuja edeltävänä iltana aika usein tsemppaan ja imen itseeni Reedin ratsastuksesta huokuvaa voitontahtoa ja taitoa. Jotenkin tulee paljon varmempi olo lähteä sitä maahankaivettua 110cm -rataa ratsastamaan, kun tietää, että toiset voittavat 160-luokkia mennen tullen. Ehkä minäkin vielä joskus...

Kenen ratsastusta te ihailette? Miksi?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Special Post Sundays


Lokakuun hiljaiselon jälkeen marraskuussa tapahtuu! Iso kasa erikoispostauksia, tai ainakin ei-niin-tavallisia postauksia on kirjoitettu varastoon ja tarkoitus olisi, että ainakin yksi niistä pääsisi julkaisuun joka viikko! Sovitaan nyt, että vaikka joka sunnuntai julkaisen yhden, viikolla sitten lisää jos on tullakseen. Miltä kuulostaa? Lisäksi luvassa on ainakin yksi rataharjoitusvideo ensi viikon harkkakisoista ja parin viikon päästä valmennuspostaus, kun pääsen Stall Böckmannin ratsuttajan Bruno Freiren yksityisvalmennukseen, jännää! :)

Ensimmäinen Special Post näki päivänvalon jo eilen! Käykäähän tsekkaamassa jos ette vielä ole!