Vaihtoonlähtöni takia kisakausi kutistui muutamalla kuukaudella, joten päätin ottaa kaiken ilon irti viimeisen viikon kisatarjonnasta ja lähteä sekä Ypäjälle, että Riders Inniin hyppäämään. Monen eri asian yhteentulemana viikonlopusta tuli kuitenkin lähinnä fiasko ja molemmat startit päättyivät hylkyyn kakkosesteellä. Näin lyhyesti mainittakoon syiksi a) se, että Jaska heitti pe-la -yönä toisen etukenkänsä ja sai sen vasta keskiviikkona kiinni, joten ennen Ypäjää olin viimeisen seitsemän päivän aikana ratsastanut tasan kaksi kertaa; torstaina ja kisoja edeltäneenä keskiviikkona. B) se, että meillä oli välissä pidempi kisatauko ja Jaskaa jännitti olla reissussa yksin c) se, että mulle tuli kiire Ypäjällä verkkaan, jolloin Jaska otti nokkiinsa satulavyön liian nopeasta kiristämisestä ja vaan keuli käytännössä koko sen ajan mitä olin kyydissä. Osa sen käytöksestä oli kyllä ihan silkkaa possuilua, mutta sekin johtui olosuhteista. Jos nyt haluaa vielä lisäsyitä keksiä, niin Ypäjällä oli ihan järjetön myrsky ja Jaskalla oli kaiken lisäksi nurmihokit ensimmäistä kertaa vuoteen jalassa. Ja kaiken sen keulimisen johdosta en lopulta edes ehtinyt verryttelyyn saakka, vaan mut ja Jaska talutettiin suoraan derbyn portista sisään, kun ei omin avuin päästy siitäkään. Itse radalla sain hepan jopa laukkaamaan suoraan eteenpäin, ilman sen kummempia kaprioleja tai levadeja, mutta en uskaltanut käyttää pohjetta muuten kuin vain puristamalla, joten en pystynyt juuri ratsastamaan eteenpäin, minkä takia kaarre söi laukan kakkoselle ja Jaska otti nokkiinsa umpisurkeasta ponnistuspaikasta. Tottapuhuen huokaisin vähän helpotuksesta, koska tiesin, että en olisi mitenkään saanut koko rataa ratsastettua loppuun saakka.
Perjantaina kotona Jaska esitteli taas saman show'n kyytiin kiivettyäni ja hetken jo pelkäsin, että jotain pahempaa oli vialla. Krista kuitenkin kehotti yrittämään uudelleen kiristäen vyötä pienissä määrin ennen selkään nousua ja sen jälkeen, jolloin Jaska käyttäytyi taas ihan normaalisti. Hyvinkäällä olin myös varovainen vyön kanssa ja sileän verkka sujui maneesissa aivan normaaliin tapaan. Ihan jo ristikoita lähestyttäessä Jaska tuntui kamalan epävarmalta ja okserille se teki kerran sellaisen stopin, että mä tulin ihan alas asti. Kovalla kannustuksella se sitten kyllä hyppäsi okserinkin järjettömällä ilmavaralla pari kertaa. Radalla kakkonen oli suhteellisen iso metrin okseri, joten siitä Jaska tietenkin kauhistui ja livahti ohi kolmannellakin yrittämällä. Selvästi oli siis saanut jonkinlaisen kolauksen itsetunnolleen. Tämän vuoksi vaihdoin sunnuntain maastosuunnitelmat hyvänmielen estehyppelyyn kentällä ja tällä viikolla Jaska pääsi vielä Sallan kanssa Ypäjälle harjoittelemaan käytöstapoja ja derbyllä hyppäämistä. Olivat kuulemma menneet maastoesteitäkin ja laukanneet koko hiittiksen, eli aikamoinen tehotreeni :D
Mulla ei vielä hevoshommat ole edistyneet sen kummemmin täällä, olisi vähän houkuttanut lähteä tänään paikallisia estekisoja katsomaan, mutta piti vähän priorisoida, koska langaton nettini kaatui ja asiakaspalvelun aukioloajat eivät luonnollisesti näin sunnuntaisin ole kamalan laajat. Täällä kyllä näyttäisi jonkin tasoisia kisoja olevan melkein joka viikonloppu katsottavaksi, että tuskin menetin kauheasti :)
Kiinnostuneet voi tsekata mun vaihtoblogini täältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti