1 vuosi Jaskan kanssa

Tänään tuli vuosi siitä kun teimme kauppakirjat Jaskasta! Time flies. Ei irtoa nyt mitään kummempia runoiluja, mutta mulla on ainakin ollut tosi hauskaa Jaskan kanssa tämän vuoden aikana ja sen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Innolla odotan meidän tulevia vuosia :)❤︎

Mä olen siis nyt takaisin Suomessa, tulin to-pe -yönä. Perjantaina meillä oli satulansovitus kun meillä vuoden käytössä ollut Prestigen Michel Roberts ei enää oikein istunut sitäkään vähää, mitä se vuosi sitten istui. Ei se mistään painanut, valui vaan ihan järjettömästi taakse niin, että sen kanssa on pitänyt käyttää rintaremmia sileälläkin. Ajateltiin, että runkoa kaventamalla ongelma olisi saatu ratkaistua, mutta niin ei sitten ollutkaan. Kaventaminen olisi saanut satulan takaa epätasapainoon, joten jouduimme kokeilemaan sitten uusia satuloita. Löysimme uuden Prestigen Versailles DW:n, joka istui ihan eri tavalla Jaskan selkään! Koeratsastin sen ja ei valunut mihinkään ratsastaessa. Nyt meillä on se sitten kokeilussa viikon, jonka jälkeen otetaan se varmaan alkuun vuokralle kun ei tiedä miten Jaskan selkä kehittyy talven aikana, koska se on muuttunut malliltaan tosi paljon tämän syksynkin aikana.

Lauantaina käytiin parin tallikaverin kanssa Ainossa katsomassa puurojuhlan kisoja ja päätettiin, että ensi vuonna mekin osallistutaan sitten pukuratsastukseen :D ! Tänään sunnuntaina ohjelmassa oli sitten klippaaminen, koska Jaskalla oli sellainen turkki, että se hikosi aina kevyemmästäkin liikutuksesta. Selkäjumien takia ei voinut oikein kokoklipata, joten päädyin tekemään blanket clipin, jossa jää "loimi" takaosan päälle. Jaskaa ei oltu ennen klipattu, joten tutustutin sen ensin tosi varovasti klipperiin, ääneen ja tärinään. Periaatteessa en edes oikein yllättynyt siitä, että Jaska ei reagoinut klippaamiseen mitenkään, selkeästi vaan nautiskeli toimituksesta. Vähän ehkä hassua, että 5-vuotias ensimmäistä kertaa klipattava on helpoin hevonen mitä olen koskaan klipannut.

Alkutilanne oli tämä... :D

Valmista!

Le Casque Anterès!

Tänään saapui kotiovelle paketti, jota olin jo odotellutkin lähes kolme viikkoa. Sisältä paljastui uusi silmäteräni, Antarèksen kypärä! Vuosi sitten päätettiin yhden kaverin kanssa, että tilataan Antarèksen kypärät. Mulla meni kuitenkin puoli vuotta, että sain rahat säästettyä, koska jouduin maksamaan tämän sentilleen itse. Keväällä yritettiin sitten tilata suoraan Antarèksen nettisivuilta, (koska Horse Boutique vetää välistä lähes 300e) mutta tilaus jäi jostain syystä "Waiting for confirmation" -tilaan. Kysyin tästä nettisivujen kautta, mutta en saanut vastausta, joten laitoin Facebookista viestiä. Käskivät minun laittaa annettuun sähköpostiosoitteeseen tilauksen ja maksu hoidettaisiin puhelimitse, koska he eivät voi aloittaa kypärän tekemistä, ennen kuin maksu on tullut perille (mitä ei siis ollut tapahtunut). Puhelinsoittoa tai vastausta sähköpostitilaukseeni ei kuitenkaan kuulunut, joten muutama viikko sitten sunnuntaina päätin, että vika oli mahdollisesti ylläriylläri meidän Windows kasissa jälleen kerran ja tehtiin tilaus tabletilla uudestaan ja order status muuttui "Confirmed" -tilaan. Vaikeuksien kautta voittoon siis, ja nyt mulla on uusi kruunu päässä ;)

Rasmukin sai jotain uutta, nimittäin vihdoin ja viimein estepenkin! Kaverin hevosen vanhan Passierin, ruskean, vaikka meidän kaikki kamathan on mustia... Kokeilen sitä vielä huomenna ratsastaen ja jos istuu painonkin kanssa, niin ostetaan se :)

Antarèksen kypärät tosiaan tehdään käsin Ranskassa, niinkuin muutkin tuotteet. 2011 jossain testissä Antarès valittiin maailman toiseksi turvallisimmaksi kypäräksi! (Ylläoleva + 2 allaolevaa kuvaa pöllitty Antarèksen fb-sivuilta)

Oikeastikin tarvitsin toisen kypärän, eli tämä ei ollut täysin tyhmä ostos. Vanha kypärä (BOT, mallia en muista, mutta eipä niitä taida muita ollakaan kuin se yksi) ostettiin mulle 2010 ja sillä on tullut tiputtua niin monta kertaa, ettei sormet riitä laskemiseen. Lisäksi hikoan päästä ihan järjettömästi, joten kesäisin varsinkin on aika ihanaa työntää päähän vielä edellisen päivän ratsastuksista kylmän hikinen kypärä... Todennäköisesti ainakin nyt alkuun koitan silti vähän säästellä tätä uutta kypärää ja käyttää vanhaa perusratsastuksissa.

Pehmusteita tuli mukaan kolmea eri kokoa, mikä on hyvä, koska mun pääni sattuu oleen ihan kummallisen mallinen...

Huomatkaa kunnon ilmastointireiät! :)

Käyttöohjeiden suomennos oli muuten aika laadukas

Musta clippi tuli kypärän mukana, hopeisen tilasin ylimääräisenä

Clippi lähtee irti painamalla lipan alta alareuna irti

On se hiaaano!

Mähän olen siis ihan addiktoitunut tähän merkkiin, ostaisin kaiken suojista jalustinhihnoihin Antarèsta jos olisin tarpeeksi rikas... Onko teillä jotain vastaavia addiktioita tiettyyn varustemerkkiin? Mitä kypäriä teillä on tai minkälaisen haluaisitte? Kommentoikaa! :)

Tavoitteita ja paljon muuta

Herra Lörppöhuuli ja +19 astetta ulkona! :)

Olisin päivitellyt jo a) perjantaina ja b) sunnuntaina, mutta koneen netti irtisanoutui ja nyt onkin luvassa sen kunniaksi pidempää stooria.

Terveisiä Ypikseltä! Olin siis viikonlopun kaverin mukana Hämeen aluevalmennusrenkaan "leiriä" seuraamassa. Itse siis mukana ainoan aseeni, kameran kera ja kaveri oripojallaan valmentautumassa. Pääsin itsekin lauantaina teoriatuntia kuuntelemaan ja siellä aiheena olivat tämän vuoden tavoitteet. Aloin itsekin miettiä omiani ja ajattelin tehdä tämän postauksen painottaen niihin :)

Ensin pitää kuitenkin kertoa ikävempiäkin uutisia, joista olisin siis jo perjantaina päivitellyt:
Ensinnäkin Rasmu oli taas torstaina ollut ravatessa kaarteissa ep. Kaiken lisäksi tallityöntekijät soittivat illalla että siellä on ähky menossa. No kaasuähkyhän se oli, mutta onneksi meni ohi ilman, että tarvitsi päivystävää soitella paikalle. Tälläistä kuulin, että joku oli huomannut paalissa homeisen kohdan ja ilmoittanut siitä iltatallin tekijälle, joka oli kuitenkin jo osalle hevosista ehtinyt heinää jakaa - ilmeisesti aika vauhdilla kun ei ollut tarkistanut heinän laatua... Luulen siis, että Rasmu oli onnistunut saamaan tuota homeista kohtaa ja siitä sitten reagoinut. 
Perjantaina poika oli jo puhdas ja terveenä, mutta en noiden sählinkien jälkeen viitsinyt mennä tunnille, vaan otettiin ihan rennosti ja kokeiltiin mm. pari satulaa, jotka äiti oli Valjaskolmiosta nyt hakenut. Toinen oli Piffin käytetty, joka osoittautui heti liian kapeaksi ja huonosti topatuksi. Toinen taas oli uusi Kieffer Garmisch, joka sopi suhteellisen hyvin ja runkokin oli muokattavissa. Ainoa vain, että itse en siitä kyllä tykännyt yhtään... Perus Kieffer istua - siis kivikova. Pahimmat kuitenkin olivat sitten polvituet, jotka koulujalustimilla tukivat ihan hyvin, mutta heti kun testasin pari reikää lyhyemmillä, niin polveni menivät niistä yli. Kyllä sillä nyt jonkun yhden estetunnin silloin tällöin voi hypätä, mutta Pantsun kaksipäiväisen klinikan jälkeen ne tuet on kyllä jo Kaivautuneet läpi mun polvista. Ikuisesti me ei kuitenkaan voida lainasatulalla ratsastaa, joten äiti nyt sitten kuitenkin meni ostaan sen satulan ja ehdotti diiliä, että katsotaan sitten käytettyä estepenkkiä mulle.

Videolta näkyvät hyvin nuo järkyttävät polvituet.

Takaisin Ypäjän reissuun.
Mainitaan nyt vielä, että Rasmu sai Ratsuriihestä tuliaisiksi D-kuolaimet kuparirollereilla! En nyt välttämättä noita rollereita niihin olisi alunperin tarvinnut, mutta lueskelin jostain, että ne estävät hevosta puremasta kiinni kuolaimeen, mikä on mielestäni hyvä, kun nyt kerta estesuitsiin kuolaimia hankitaan. 

Ja niistä tavoitteista.
Itselläni ne ovat vuoden sisällä vaihdelleet enemmän kuin tarpeeksi. Vuosi sitten tavoitteena oli pysyä radan loppuun asti kyydissä ja vähentää kieltelyä. Kuinkas sitten kävikään; kyydissä kyllä opin pikkuhiljaa pysymään, mutta kieltely paheni ja marraskuun alun jälkeen en enää Danilla hypännyt ollenkaan. 

Tyylillä viimeisen esteen sekaan. 17.4.11.

Vuoden alussa ykköstavoitteenani oli tietysti löytää hevonen, pidemmälle en halunnut edes vielä miettiä. Nyt, 30.4.2012 tavoitteenani on tietenkin ensisijaisesti tutustua Rasmuun ja oppia ratsastamaan sillä, mutta jos kilpailuja ajattelee, niin olen suunnitellut kisakalenteria tälle vuodelle ihan ajatuksen kanssa, enkä vain lätkinyt kisoja joka viikonlopulle. Alkukesä pysytellään ihan Aulangolla ja yritetään löytää meille sopiva taso, että mennäänkö loppukausi sitten ysikymppiä vai metriä. Loppuvuoden kisat taas olen jättänyt aika avoimiksi ihan sen takia, että niitä on helpompi katsoa myöhemmin kun on nähnyt miten homma on lähtenyt kulkemaan.
Päätavoitteena ainakin kilpailullisesti itse pidän Ypäjän kisaviikkoa heinäkuun alussa. Torstai ja perjantai ovat junnuluokkia ja kisakutsukin kuulemma tulee kipaan ihan lähipäivinä niin pääsee sitten miettimään tarkemmin mitä luokkia menee. Kisaviikko on päätavoitteeni luonnollisesti siksi, että ne ovat kalenterini isoimmat kisat tälle vuodelle ja siksi, että Ypäjälle on realistista saada kopintäytettä aina lähtemään (= eli haluan vain toteuttaa ikuisen unelmani päästä Derbykentälle...).
Ja millä näihin tavoitteisiin päästään? No tietenkin treenaamalla, treenaamalla ja treenaamalla. Siitä huolehtivat tänä vuonna tuttuun tapaan pääosin oma opettajani Aulangolla, Anna Kärkkäisen valpat ja leiri, ja tietenkin Piia Pantsun kolme kahden päivän klinikkaa Aulangolla myöskin. Nekin varmistuivat juuri, koska ilmoitin itseni juuri eilen kaikkiin kolmeen! 

Tässä siis vähän tavoitteistani. Nyt kuitenkin jos ajatellaan vähän enemmän nykyhetkeä, niin huomenna meillä on ensimmäiset harjoitusestekisat ulkona! Saa nähdä mitä niistä tulee, kun en ole ehtinyt Rasmulla ulkona oikein hyppäämään... Luokat joka tapauksessa ovat ristikko, 50-60, 70-80 ja 90-100. Viimeviikkoisen impparin ja ulkokisojen takia menen vain tuon seiska-kasikympin, muuten olisin hyvin voinut testata isoimmankin, kun on omat kisat, joihin ei edes ulkopuolisia tule ja ratakin varmasti aika yksinkertainen. Tänäänkään en viitsi kauheasti ruveta hyppäämään, kun meillä on viikonloppuna Annan kahen päivän valppakin, mutta huomenna nähdään miten menee! Videoa ja kuvaa varmasti myös tulossa! :)

Satulaa mä metsästän...

Oltiin tilattu Hipposportin satula-auto ja Tiina Lymi sovittamaan sieltä keskiviikoksi, kun tähän asti ollaan puksuteltu menemään mammalomalla olevan tuntsarin järkyttävällä Kiefferin yleispenkillä... Kokeiltiin muutamaa Kiefferiä ja Prestigeä, joista käytettyä Kiefferin Donau-estesatulaa ja Prestigen uutta Roma VSD:tä ratsainkin. Kiefferi sopi loistavasti, mitä tuolta mallilta odotinkin, kun olin samaa lainaillut parilta hevoselta tässä lainasatulaviikkoina. Tiina kuitenkin totesi, ettei kannata ostaa sitä, koska jalkani menivät siinä liian eteen, mikä tulisi haitaksi koulua väännettäessä. Prestige olisi taas omalle takapuolelleni (+ ongelmajaloilleni) ollut täydellinen, mutta valui taakse ratsastaessa. Eli yhteenveto: jäimme ilman satulaa.
Äiti oli tosin tehokkaana tänään ja saamme ensi viikolla Valjaskolmiosta Hyvinkäältä yhden käytetyn ja yhden uuden Kieferin kokeiltaviksi! :)

Prestige Roma VSD

Kieffer Donau (musta)

Huomenna olen hela dagen i Helsingfors, joten missaan taas vaihteeksi Kärkkäisen Annan valmennuksen, enkä muutenkaan ehdi tallille, joten äiti hoitaa Rasmun...
Lauantaina mennäänkin Aulangon porukalla Tampereen Hevosmessuille! Sinne olen ehtinyt jo suunnitella vähän ostoslistaa:
Must buy:
- Showshine
- D-kuolaimet toisiin suitsiin, koska tämänhetkiset kuolaimet on liian lyhyet
Muuta: 
- Harmaa/sininen korvahuppu (koska suurin osa huovista + kisatakki sinisiä, suojat ja muutama huopa harmaita)
- Veredukset eteen (koska Danin vanhat ei mene Rasmulle)
- Equipen vihreä huopa (huopia tosin on vaikka muille jakaa, joten tämä ei tärkeä)
- Otsapanta

...edellisten vuosien kokemuksella tosin käy luultavasti niin, että raaskin ostaa tasan sen showshinen.