Reeniä, Remonttia ja Raatamista

Perjantaina olimme Ypäjällä apulaisina ja rakensimme alkuun esterataa ratamestarin - joka ei puhunut suomea eikä oikein englantiakaan kunnolla -  apuna ja saimme kymmenen aikaan illalla radat vihdoin pystyyn. Kukaanhan ei siis ollut tajunnut tuoda estemateriaalia estekentälle, joten Sergei oli siellä yksinään jo lähes tunnin valmistellut parista rupusesta puomista ja tolpasta rataa. Hiekkalaatikkoon ei koulurataa onneksi tarvinnut väsätä, mutta Juhlakentälle ja uudelle koulukentälle piti. Niitä rakennettiinkin sitten vähän pidempäänkin, kävin välissä juoksemassa ympäri maneeseja etsimässä numeroja maastoradalle viisi minuuttia ennen kuin hälyytykset maneeseissa menisivät päälle ja taas kouluaitoja pystyttämään. Kahdentoista aikaan saatiin vihdoin aidat pystyyn ja Loimaalta tilatut 12kpl pitsoja paikalle, joten pääsimme evästämään Ajomestariin. Sieltä hurautimme sitten Annan ranchille yöksi. Aamulla herätys oli varttia yli kuusi ja vähän yli seitsemän oltiin valmiina töihin raviskan reunalla. Itse metsästin aluksi estepöytäkirjoja ja siirryin sitten yhdeksältä Annan sihteeriksi estekokeeseen. Sihteröin helpon ja vaihdoin sitten viereiselle tuolille esteosuuden kuuluttajan sihteeriksi. Pari sekaannustakin pääsi käymään kun kuuluttajan lähtölistoissa olivat vanhat numerot, joten jouduimme jatkuvasti kyselemään verryttelystä, että kukahan tämä numero 21 tai 87 tms. mahtaa oikeasti olla... Selvittiin kuitenkin, ja puoli kahden aikaan päästiin taukoilemaan ja sitten kuuntelemaan jakoa maastoesteille. Saatiin kaikkiin luokkiin lähekkäiset esteet ja vietettiin siellä pellolla sitten ainakin reippaat kolme tuntia. Aivan mahtava päivä taas kerran, vähän kuin vuosittainen kesästartti! ;)

Tänään hommat jatkuivat Aulangolla. Sain kahdentoista aikaan Sallalta viestiä, että pitäisi tulla heti vintille "vihanhallintakurssille" ja pyytää muutkin mukaan. No minä mietin pitkään, että mikä ihmeen vihanhallintakurssi, mutta sitten valkeni, että ilmeisesti "valkoisen talon" vintin purkua. Ja sitähän se sitten olikin. Saatiin grilliruoat kaupan päälle, ja tajusin klo 16:46 että valmennus alkaa tasalta ja Rasmu on vielä pihalla. Kauheella vauhdilla kiskoin erittäin halutonta eläintä tarhasta talliin ja juoksin varusteita karsinalle. Onneksi eivät muutkaan sen paremmassa vaiheessa olleet, eikä Annaakaan vielä näkynyt, joten ei ihan paniikki vielä iskenyt. Pelkäsin kuitenkin pahinta jo hakiessani meidän panssaria, jota sai jo ohuen flättärin kanssa kiskoa naama irveessä, että sai edes ensimmäisiin reikiin, koska nt oli paksumpi huopa. No eihän sitä olisi mitenkään voinut saadakkaan enää kiinni, joten kiireessä nappasin tavallisen satulavyön matkaan. Tuo panssari siis on Danin vanha ja uudessa satulassa on niin lyhyet vastinhihnat, ettei se romaanin ja paksun huovan kanssa mene kiinni.
Alkuverkassa Rasmu tuntui ihan hyvältä, laukka tosin oli vähän hidasta ja löysää. Alettiin tekemään puomeilla (katsokaa kaunista kuvaa alla..!) alkuverkkaa ensin ravissa niin, että aina esim. vihreiden puomien jälkeen käyntiin ja takas raviin ennen seuraavia. Päätyihin voltilla takaosaa ulos ja taas puomeille.

Siirryttiin laukkaan ja tehtiin vastaavaa laukassa. Eli käyntiin siirtymiset ja vaihdot luonnollisesti oikeissa kohdissa, väistöt volteilla jätettiin pois. Rasmu tuli näiden tehtävien aikana tosi kevyeksi kädelle ja minä oivalsin laukanvaihtojen salat :D Kaveri kävi hakemassa tuntsarin panssarin, mutta ei ollut tajunnut katsoa, että siitä puuttui lenkki martingaalille, joten jouduin vähän soveltamaan.

Jatkettiin sitten ylläolevia tehtäviä. Alkuun vain oikeanpuolen komea estettä (oikeassa laukassa punainen pysty, punainen pysty ja vaihto, vihreä pysty ja vaihto). Samaa myös vasemman puolen estellä (vasemmassa laukassa okseri, vihreä pysty ja vaihto, sininen pysty ja vaihto). Rasmu oli hyvän tuntuinen, melkein jopa alkuun vähän liian tahmea, mutta reipastui sitten. Itse olin liikaa kädellä, vaikka alapohkeet alkavatkin jo pysyä paremmin paikallaan kun keskityn kantapäihin.
Jatkoimme sitten sinisillä numeroilla merkittyä rataa ja lopuksi vähän isompana valkoisilla numeroilla merkittyä. Annakin sanoi lopuksi että "Siitä se lähtee", joten ilmeisesti me ei Rasmun kanssa ihan toivoton pari olla? Vaikealta tuntuu välillä vain nuo lähestymiset kun Rasmulla on niin erillainen ja ISO laukka, kun vertaa siihen mihin Danilla tottui. En siis toisinaan näe etäisyyksiä ollenkaan ja tuon vähän huonoihin kohtiin.