Tampereen kisareissu

Tampereen kisat sujuivat päällisin puolin hyvin; kaksi melkein-sijoittumista ja kaksi, tai oikeastaan 1,5 hyvää rataa. Olimme paikalla liiankin ajoissa, koska aikataulut olivat myöhässä 30min. Ehdin katsoa ysikympin lopun ja miettiä metrin pisteratsastuksen rataa ennen kuin pääsin kävelemään sitä. En ollut koskaan ennen ratsastanut tuolla arvostelulla, eikä ratapiirroksessa lukenut oliko aikaraja 40s vai 60s, joten arpomalla tein kahdeksan esteen radan, joka päättyi maalilinjan eteen, mutta josta olisi tarvittaessa voinut jatkaa linjan suoraan vielä yhdelle esteelle (ja siittä eteenpäin). Kaikki esteet olivat mahdollisimman suuren pistemäärän esteitä, jätin suosiolla huomioimatta alle 70p esteet muuten kuin vaihtoehtoina niille, jotka ajattelin tulla toisen kerran, mikäli ensimmäisellä ei tippunut.

Ilma oli todella lämmin (harmi, olisin halunnut päästä kokeilemaan uutta kisatakkia...), joten tein lyhyen verryttelyn, sillä Rasmun piti jaksaa vielä toinen luokka perään. Radalla R tuntui oikein hyvältä, kuunteli mun apujani ja pysyi lyhyenä. Vauhti olisi voinut olla vähän reippaampi, vaikka yritinkin kaasuttaa aina kuin mahdollista. Tiputettiin harmillisesti ihan turhaan yksi 90p okseri ja sen takia menetettiin neljäs sija! :( Harmittaa tosi paljon, koska oli todellakin ihan turha etujalkavirhe. Ehkä olisin voinut suoristaa vähän paremmin kaarteesta ja tukea enemmän omalla vartalollani, mutta en mielestäni millään tapaa mokannut lähestymistä kun kyseessä kuitenkin oli tavallinen tasaokseri. Kello soi juuri kun olin ilmassa ratani viimeisellä esteellä ja maalilinja oli ehkä yhden laukka-askeleen päässä, joten oli sinänsä aika nappisuoritus! Saatiin 700p, jolla päädyttiin sijalle 11. Ilman pudotusta olisi ollut punainen rusetti kotiinviemisinä.

Rasmu sai seisoskella varjossa kun odoteltiin kympin radankävelyä. Käytiin siirtämässä mun starttia luokan alkuun poisjäännin tilalle, koska aikataulut vain venyivät ja olisin alunperin lähtenyt aivan luokan lopussa. Kympin arvostelu oli 367.1 ja rata oli omasta mielestäni todella kiva. 3-4 -linja oli alunperin 19m, mutta kun siitä valitettiin, siirsi ratamestari sen 21 metriin, minkä tiesin olevan juuri täydellinen viisi askelta Rasmulle.

Ykköselle tulin pohjiin, mutta se oli oikeastaan hyvä, koska sain näin hyvät kahdeksan kakkoselle, muuten väli olisi ollut etenevä 7, jonka olisin kuitenkin onnistunut möhlimään... 3-4 -linja oli hyvä, viitonen oli pysty-okseri -sarja ilman ongelmia, kuutonen ruotsalainen okseri, jolle tuli melko tiukka käännös ja R oli ehkä vähän epätasapainossa, mutta tuin pohkeella ulkopuolelta, niin ei tullut ongelmia. Seiska oli trippeli, jolta pitkä suhteutettu vesimatolle. Kävin kyllä näyttämässä maton Rasmulle, mutta silti se muka kyttäsi sitä ja sain ihan ääneen komentaa, ettei herra olisi ruvennut possuilemaan. Perusrata oli siis puhdas ja superhyvä!

...ja loppuradasta ei sitten puhuta.
Olin niin yllättynyt puhtaasta perusradasta, että unohdin täysin, mitä oli tulossa ja tietenkin ratsastin lyhyellä tiellä huonommassa kierroksessa Rasmu naama alhaalla ilman mun tukeani kohti okseri-pysty -sarjaa.... Totesin siinä sitten että se on menoa nyt kun en ylläripylläri nähnyt etäisyyttä ja Rasmu sai kiivetä a-osan yli. Sitten vielä heitin kaiken pois ja unohdin jokaisen Piian neuvon viime viikon valmennuksesta, joten en ollut enää uloshypyssä yhtään mukana ja tipahdin kaulalle. Rasmu siirtyi kiltisti käyntiin ja yritti suunnistaa portille kun minä roikuin kynsin ja hampain kyydissä ja yritin puskea itseäni takaisin satulaan. Jos R olisi pysähtynyt, olisin päässyt takaisin, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta en onnistunut ja oli pakko luovuttaa ja ottaa hylky toisesta vaiheesta... Aplodit sain kuitenkin ja sillä hetkellä otin jopa suoriutumisellani kakkospaikan. Kovin montaa puhdasta perusrataa ei tullut, koska loppujen lopuksi olin myös kympissä parin ratsukon päässä sijoittumisesta. Turhauttaa tälläiset lähellä, mutta niin kaukana -tilanteet, ruusukkeet ovat olleet niin mun ulottumattomissani koko tämän kauden. Milloin on mun vuoroni?

Pantsun valmennus tiistai

Tiistaina oli mukavampi sää, vähän pilvistä ja pieni tihusade jossain kohtaa. Kenttäkin oli kuivunut yhtä kulmaa lukuunottamatta kokonaan, toisin kuin mun kengät ja satula... Jouduin lainaamaan äidin kenkiä, jotka olivat vähän liian isot jalkaterästä ja muutenkin sen verran liukkaammat kun mun Ariatit, että jouduin pitämään kamalan syvällä jalustimia, etteivät ne tippuneet rataa hypätessä. Satula oli penkistä ja polvituista imaissut varmasti litran vettä ja vaikka se yön aikana olikin joten kuten kuivunut kun sain puhaltimen viritettyä avuksi, jalustinhihnat olivat aivan läpimärät. Meinasin myöhästyä valmennuksesta, koska mulla meni VARTTI, että sain jalustinhihnat takaisin satulaan! Ne ovat sellaiset joustamattomat neopreenivuorelliset, jotka ylläriylläri olivat myös imaisseet itsensä täyteen vettä ja sen takia oli täysin mahdotonta saada niitä tungettua sieltä satulan metallikoukun alta. Onneksi äiti tuli juuri paikalle kun sain jalkkarit kiinni, joten kuntoonlaitto oli vähän nopeampi ja ravasin sitten vaan kentälle.

Ei verkattu itsenäisiä verkkoja lukuunottamatta juuri ollenkaan, vaan alettiin ottamaan melkein heti verkkahyppyjä isolla ympyrällä sateenkaaripystylle ja sen jälkeen pitkällä lähestymisellä oranssivalkoiselle okserille. Pystylle sain tosi hyvät lähestymiset ja Rasmu hyppäsi hyvin suorana ja pyöreänä. Okserille vähän hätäilin ja onnistuin tuomaan vähän pohjiin.

Verkkahyppyjen jälkeen alettiin heti tekemään rataa kunkin kisakorkeudella. Sanoin, että meidän kisakorkeus on 100-110 (koska sehän on se, mitä nytkin ollaan menossa sunnuntaina Tampereelle hyppäämään) ja sain Piialta vaan murhaavan katseen, että et kyllä minään metrinä tätä tule. Tein kuitenkin muun ryhmän kanssa radan ensin sillä 100-110cm -korkeudella. Ratsastin taas Rasmua mahdollisimman hyvin pohkeen eteen, mikä onnistui aika hyvin, koska se oli oikeasti etenemässä ja melkein kiikutti mua kolmoselta sarjalle ja vitoselta toiselle sarjalle... Mutta parempi niin! Eka rata oli oikeastaan aika hyvä, ehkä juuri sen takia, että ratsastin sitä oikeassa temmossa.

Ensimmäisen radan jälkeen mulle nostettiin ja Piia totes että "Tää on nyt sitten sun kisakorkeus plus". Ensimmäinen linja oli 130, mikä kyllä oli varmaan onnistunein osa koko radasta, sen sijaan portti ja yhden askeleen sarja, jotka olivat siinä kympissä, olivat se vaikein osa (logiikka? :D). Portille tullessa Rasmulle jäi helposti ristilaukka, kun en muka ehtinyt vaihtamaan ja sarja oli ihan kamala tulla kulmasta. En nähnyt sille kertaakaan etäisyyttä, vaan jäin joka kerta ns. puoliaskeleeseen, eli joko liian kauas tai liian lähelle. Sitten kun en säätänyt mitään selässä pidemmästä etäisyydestä, niin sarja onnistui, mutta kun tyrkkäsin pohjiin ja sitten jätin ratsastamatta eteen niin teilattiin kerran b-osa kun en pyytänyt Rasmua yhtään eteenpäin. Pitää nyt oikeasti alkaa harjoitella just näitä kulmasta tultavia okseri-pysty -sarjoja, koska ne olivat toukokuun valmennuksissakin vaikeimpia.

Alkurata oli todella hyvä, oikeastaan ensimmäinen moka tuli vasta 6a:lla, kun jätin ottamatta yhden pidätteen, mikä olisi pitänyt ottaa kun R imi kivasti esteelle ja tyydyin vain siihen, enkä sitten tukenut sitä hypyssä kun olin ehkä 10cm liian lähellä ja ajauduin sitten vielä kaiken kukkuraksi ihan vasempaan reunaan b-osalle. 7 portti oli hyvä, mutta en tehnyt taas oikein mitään korjatakseni ristilaukkaa ja R valahti pitkäksi, minkä takia 9-portilta tuli myös puomi ja sen jälkeen se kamala sarja, joka ei ollut hyvä millään yrityksellä niistä kolmesta mitä sille tein. Viimeinen oli kuitenkin siedettävä, joten jätettiin siihen. 

whoops..

Ajateltavaa:

- R pohkeen eteen

- Laukat kuntoon heti, ei "jesus take the wheel" -ajatuksella esteelle kun on ristilaukka

- Jos/kun ei näe etäisyyttä, niin parempi vaan istua hiljaa ja tukea pohkeella

- Ohjat lyhyemmiksi

- Polvi alas ja rennoksi

Tämä olikin sitten viimeinen Piian valmennus Aulangolla tänä vuonna, tai ainakin viimeinen ulkona jos saadaan Piia meidän uuteen maneesiin vielä talvella. Tarkoitus olisi kuitenkin lähteä Punkille elokuussa valmennukseen, samalla näkee taas Dani-pappaakin! :)

Postauksen kuvista kiitos Mandille!