Tampereen kisareissu

Tampereen kisat sujuivat päällisin puolin hyvin; kaksi melkein-sijoittumista ja kaksi, tai oikeastaan 1,5 hyvää rataa. Olimme paikalla liiankin ajoissa, koska aikataulut olivat myöhässä 30min. Ehdin katsoa ysikympin lopun ja miettiä metrin pisteratsastuksen rataa ennen kuin pääsin kävelemään sitä. En ollut koskaan ennen ratsastanut tuolla arvostelulla, eikä ratapiirroksessa lukenut oliko aikaraja 40s vai 60s, joten arpomalla tein kahdeksan esteen radan, joka päättyi maalilinjan eteen, mutta josta olisi tarvittaessa voinut jatkaa linjan suoraan vielä yhdelle esteelle (ja siittä eteenpäin). Kaikki esteet olivat mahdollisimman suuren pistemäärän esteitä, jätin suosiolla huomioimatta alle 70p esteet muuten kuin vaihtoehtoina niille, jotka ajattelin tulla toisen kerran, mikäli ensimmäisellä ei tippunut.

Ilma oli todella lämmin (harmi, olisin halunnut päästä kokeilemaan uutta kisatakkia...), joten tein lyhyen verryttelyn, sillä Rasmun piti jaksaa vielä toinen luokka perään. Radalla R tuntui oikein hyvältä, kuunteli mun apujani ja pysyi lyhyenä. Vauhti olisi voinut olla vähän reippaampi, vaikka yritinkin kaasuttaa aina kuin mahdollista. Tiputettiin harmillisesti ihan turhaan yksi 90p okseri ja sen takia menetettiin neljäs sija! :( Harmittaa tosi paljon, koska oli todellakin ihan turha etujalkavirhe. Ehkä olisin voinut suoristaa vähän paremmin kaarteesta ja tukea enemmän omalla vartalollani, mutta en mielestäni millään tapaa mokannut lähestymistä kun kyseessä kuitenkin oli tavallinen tasaokseri. Kello soi juuri kun olin ilmassa ratani viimeisellä esteellä ja maalilinja oli ehkä yhden laukka-askeleen päässä, joten oli sinänsä aika nappisuoritus! Saatiin 700p, jolla päädyttiin sijalle 11. Ilman pudotusta olisi ollut punainen rusetti kotiinviemisinä.

Rasmu sai seisoskella varjossa kun odoteltiin kympin radankävelyä. Käytiin siirtämässä mun starttia luokan alkuun poisjäännin tilalle, koska aikataulut vain venyivät ja olisin alunperin lähtenyt aivan luokan lopussa. Kympin arvostelu oli 367.1 ja rata oli omasta mielestäni todella kiva. 3-4 -linja oli alunperin 19m, mutta kun siitä valitettiin, siirsi ratamestari sen 21 metriin, minkä tiesin olevan juuri täydellinen viisi askelta Rasmulle.

Ykköselle tulin pohjiin, mutta se oli oikeastaan hyvä, koska sain näin hyvät kahdeksan kakkoselle, muuten väli olisi ollut etenevä 7, jonka olisin kuitenkin onnistunut möhlimään... 3-4 -linja oli hyvä, viitonen oli pysty-okseri -sarja ilman ongelmia, kuutonen ruotsalainen okseri, jolle tuli melko tiukka käännös ja R oli ehkä vähän epätasapainossa, mutta tuin pohkeella ulkopuolelta, niin ei tullut ongelmia. Seiska oli trippeli, jolta pitkä suhteutettu vesimatolle. Kävin kyllä näyttämässä maton Rasmulle, mutta silti se muka kyttäsi sitä ja sain ihan ääneen komentaa, ettei herra olisi ruvennut possuilemaan. Perusrata oli siis puhdas ja superhyvä!

...ja loppuradasta ei sitten puhuta.
Olin niin yllättynyt puhtaasta perusradasta, että unohdin täysin, mitä oli tulossa ja tietenkin ratsastin lyhyellä tiellä huonommassa kierroksessa Rasmu naama alhaalla ilman mun tukeani kohti okseri-pysty -sarjaa.... Totesin siinä sitten että se on menoa nyt kun en ylläripylläri nähnyt etäisyyttä ja Rasmu sai kiivetä a-osan yli. Sitten vielä heitin kaiken pois ja unohdin jokaisen Piian neuvon viime viikon valmennuksesta, joten en ollut enää uloshypyssä yhtään mukana ja tipahdin kaulalle. Rasmu siirtyi kiltisti käyntiin ja yritti suunnistaa portille kun minä roikuin kynsin ja hampain kyydissä ja yritin puskea itseäni takaisin satulaan. Jos R olisi pysähtynyt, olisin päässyt takaisin, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta en onnistunut ja oli pakko luovuttaa ja ottaa hylky toisesta vaiheesta... Aplodit sain kuitenkin ja sillä hetkellä otin jopa suoriutumisellani kakkospaikan. Kovin montaa puhdasta perusrataa ei tullut, koska loppujen lopuksi olin myös kympissä parin ratsukon päässä sijoittumisesta. Turhauttaa tälläiset lähellä, mutta niin kaukana -tilanteet, ruusukkeet ovat olleet niin mun ulottumattomissani koko tämän kauden. Milloin on mun vuoroni?

Hyvin, huonosti vai hyvin huonosti?

Torstaina olin illalla Jarin valmennuksessa. Oltiin kentän pikkupäädyssä, koska tuntilaisia oli ollut ensimmäisen kahdesta ryhmästä aikaan niin paljon, että he eivät olisi mahtuneet kaikki pienempään tilaan. Siksi myös meidän ryhmä hyppäsi kahdeksalta pienemmässä tilassa, koska esteet oli sinne jo pystytetty.

Rasmulle oli joku jo ehtinyt sujauttaa iltakaurat ja heinät karsinaan siinä välissä kun hain satulaa, joten voitte vaan kuvitella miten iloisena se oli siinä kohtaa lähdössä enää mihinkään... :D Oli kyllä niin tahmea kun vaan mitenkään on mahdollista olla, sai koko ajan huomautella verkassa, että niitä jalkoja nostelemalla päästään eteenpäin. Aloitettiin jumppasarjalla (ristikko-1askel-pysty-1askel-pysty-1askel-okseri), jonka ensimmäiset välit oli ihan mahdottoman lyhyet, sitten kun pystyt nousivat siitä ensimmäisen kierroksen 40cm:stä. Lisäksi sain paukuttaa aina ristikolta viimeiselle esteelle ulkopohjetta ihan toden teolla kylkeen, koska R työnsi taas vaihteeksi vasenta lapaa ulos ja ajauduttiin samalla sitten vähän sinne vasemmalle muutenkin. Jari korosti, että hevosen pitää olla ihan suorana, jotta ponnistusvoima on mahdollisimman suuri ja tasainen. Etenkin sitten kun okseri nousi jonnekin 120 -tienoille, oikeasti huomasi miten paljon parempia niistä hypyistä tuli, joissa sain Rasmun ponnistukseen suorana.

Jumppiksen jälkeen siirryttiin toisen pitkän sivun pysty-okseri linjalöle. Väliin mahtui neljä normaalia vähän etenevää laukkaa. Ongelmaksi tuli sitten se, että kadotin koko ajan etäisyyden ensimmäiselle pystylle. Argh. En tajua mikä mun silmiä vaivaa, kun en pysty näkemään mitään paikkoja kun istun itse kyydissä. Jos katson muiden ratsastusta, niin pystyn mistä tahansa kulmasta kuinka kaukaa vain sanomaan mitä pitäisi tehdä että kys. ratsukko saa hyvän ponnistuspaikan. Jari sanoi, että mun pitäis vaan ratsastaa Rasmu enemmän "prässiin" ohjan ja pohkeen väliin ja mahd. paljon takajalkojen päälle, niin laukan voima kasvaa enemmän eteenpäin, jolloin etäisyydet tulee helpommin. Nyt kun mennään siinä mukavuusalueella vaan nätisti, niin en voi oikein ottaa takaisin, vaan kaikki mitä voin tehdä niin on tyrkätä Rasmua eteenpäin.

Nojoo, siinä mietittävään. Onnistuin siis kerran tulemaan ihan pohjiin vinolla hevosella sille ensimmäiselle pystylle, korjasin kuitenkin laukan sen jälkeen, mutta unohdin sitten vaan lähteä hyppyyn. Niikun että mitäh??? Rasmu otti sitten vielä miniaskeleen, kun ei multa tullut ajatusta yli vielä, ja päädyttiin sitten ihan kirjaimellisesti keskelle sitä okseria. Mutta koska Rasmu on hevone joka ei kiellä i k i n ä, vaikka millä uhattaisiin, se urheana yritti vielä sieltä puomien seasta ponnistaa johonkin ja mnä tietty lennän kaaressa kyydistä kun en ollut enää varautunut lähtemään ylöspäin. Tulin kuitenkin hienolla kiepillä jaloilleni, joten ei siinä sitten käynyt kenellekään mitään. Rasmua käy sääliksi kun se on niin tajuttoman urhea ja kiltti vaikka mä teen nykyään ihan kamalia virheitä, joita sen ei todellakaan tarvitsisi hyväksyä. Sen rysäyksen jälkeen sitten oli heppakin kyllä vähän pirteämpi ja hypyissä riitti voimaa kun tultiin sitten vielä muutama onnistunut kierros.

Kakkua!

HUOM!

Vielä ehtii laittaa kysymyksiä kysymyspostaukseen!

Pantsun valpasta tulossa postaus, kunhan saan videot tungettua johonkin ja tekstit kirjoitettua!

Perinteisten kyytiongelmien jälkeen päästiin kuitenkin lähtemään kohti Ypäjää ja Junior cupin 2. osakilpailua. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan just niin miten olin suunnitellut ja pääsin taas maistelemaan Juhlakentän pohjaa. Edellisestä kerrasta tosin on jo muutama vuosi, mutta joku sen kentän pohjassa ilmeisesti vetoo mua...

Eniveis, valmistelin teille huolellisen kilpailupostauksen edellisenkin päivän rutiinit huomnioiden, olkaa hyvät!

Perjantaina tienasin itselleni lisää nukkuma-aikaa täyttämällä heinäverkot ja pakkaamalla ihan kaiken mahdollisen jo koppiin valmiiksi. Kopissa oli ihan järjettön jumboheinäverkko, ja vaikka täytinkin sen vain vajaasti, niin edes Rasmu ei saanut kaikkea kulutettua sitten matkan aikana...

Rasmun kanssa käytiin kentällä tekemässä vähän kavalettijumppaa. Muistin taas miksi vaihdettiin pois nivelillä hyppäämisestä, koska jarrut oli ajoittain vähän kateissa, vaikka esteet ei 50cm ristikoita hurjempia olleetkaan... Rasmu toimi lopuksi ihan hyvin, kääntyi mukavasti ja pidensi ja lyhensi askelta ihan ajatuksella.

Mulla on muuten muodostunut tavaksi katsella kisoja edeltävänä iltana huippuratsastajien ratoja ja virittäytyä siten kisatunnelmaan. Plus, jos kun esimerkiksi nyt hyppäsi ekaa kertaa isompaa luokkaa kuin aiemmin, niin paniikki häipyy kun katsoo pari sillä korkeudella hypättyä rataa youtubesta. Suosittelen :D

Löysin jonkun aikaa sitten netistä tuollaisen Horse show checklistin, johon voi vain laittaa raksia ruutuun kun pakkaa kamoja. Mulla on pahana tapana aina unohtaa tai ihan viime hetkellä muistaa jotain, joten tälläinen on ihan kätevä. Varsinkin kun oppii samalla englanninkielistä hevossanastoa.

No joo, kaivelin kaapeista kaiken, mitkä eivät olleet tallilla ja pakkasin mukaan. Laitoin kameran latautumaan ja sitten nukkumaan kymmenen aikaan. 

Herätys lauantaina 05:09 (koska en voi laittaa ikinä herätystä tasaminuuteille...), aamupala naamaan ja tallille valmiina seuraaviin haasteisiin, joita olivat mm. se, että en ollut tajunnut varmistaa edellisenä iltana, että onko tallinavain edelleen vanhassa paikassaan ja koska tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, jouduin kiipeämään ikkunasta sisään (onneksi ei ollut talvi). Heitettiin alatallin hepoille aamuruoat ja startattiin 6:25.

Ypäjällä lähdin kävelemään rataa ja hui helvetti, miten isoilta ne esteet maasta käsin näytti... Kansallisten ratojen ero aluetason ratoihin on selvästi se, että ei ole ns. yksittäisiä esteitä, vaan kaikki ovat osana jotain tehtävää. Rata ei nyt kuitenkaan näyttänyt mitenkään ihan mahdottomalta + tiesin, että esteet näyttää ja tuntuu selästä pienemmiltä, joten en sitten panikoinut enempää ja lähdin takaisin kopeille laittamaan Rasmua kuntoon.

Tää on ehkä paras tilannekuva ikinä... :D

Kisagroomini Iiris jä ikävelyttämään Rasmua ja itse livahdin katsomoon tarkoituksena katsoa noin viisi ensimmäistä ratsukkoa ja mennä sitten verkkaamaan (lähdin numerolla 22). Jotenkin multa meni kuulutuksissa lähtönumerot ihan ohi ja kun olin ehkä kolme ratsukkoa nähnyt, kaveri möläytti vieressä, että nyt on vissiin kymmenes menossa. Tuli pieni paniikki ja säntäsin hakemaan Rasmua ja sitten verkkaamaan. Suoraan ravia, laukkaan parin kierroksen jälkeen, yksi hyppy kavaletille, 2 pystylle ja okserille, joiden jälkeen mua huudeltiin jo portille. Aikataulutus siis todellakin kusahti, koska radalla sai olla suorittavan lisäksi 2 + portilla 1. Verkassa Rasmu oli ihan älyttömän löysä (normaaliakin löysempi), mutta en oikein ehtinyt tekemään asialle siellä mitään. Radalle päästyäni yritin sitten tehdä vähän laukannostoja ja siten herätellä takapäätä. Niin kuin normaalistikin, Rasmu piristyy heti kun pääsee suoritukseen ja ensimmäinen linja meni tosi hyvin, kolmannelle okserillekin tulin hyvin, vaikka siihen oli moni kieltänyt. Jotain sitten tapahtui kun kolmosen jälkeen pääsin neljännelle. Näin paikan, ehkä vähän lähellä, mutta ihan selvittävissä. Sitten multa meni ihan ohi, että mitä ihmettä siinä ponnistuksessa tapahtui kun tajuan vaan, että Rasmu sukeltaa puomeihin, minä lennän kaulalle ja seuraavaksi tajuan olevani maassa.

Videolta näyttää siltä, kuin R olisi vähän kytännyt tuota nelosta, mutta hevosena, joka ei kiellä, ponnistanut takapäällä ja sitten päättänytkin etupäällä kieltää, mutta unohtanut, että takajalat ovat jo ilmassa. Jaa-a, we'll never know...

Vähän jäi harmittamaan, että tuli tehtyä sinänsä turha reissu yhden luokan takia, jota ei päästy edes loppuun. Harmittaa myös, että kävi noin ekoissa kansallisissa / ekassa 115cm luokassa, koska alkurata sujui ihan lupaavasti. Toisaalta taas ei harmita, koska nämä nyt olivat vain yhdet kisat ja kun ei sattunut kumpaakaan niin turha itkeä. Ja yli vuosihan siitä jo on kun viimeksi lensin, joten ehkä oli ihan aikakin kirjaimellisesti tipauttaa mut maan pinnalle... Danin kanssahan vuonna 2011 en muistaaksini tainnut yksistäkään kilpailuista selvitä tippumatta toisessa luokassa, että tuttua hommaa sinänsä. 2010 lensin D:ltä tuolla samaisella Juhlakentällä ja sain jonkun ihmeellisen lihasvamman jalkaan, enkä kävellyt loppuiltana...

Kamat pois ja koni koppiin + suunta kohti kotia.

Kotona kävin kävelyttämässä Rasmua hetken rannassa ja päästin sen sitten tarhaan, jossa se ehti piehtaroida itsensä taas ihanan pölyiseksi samalla kun haettiin sille pellava...