Tampereen kisareissu

Tampereen kisat sujuivat päällisin puolin hyvin; kaksi melkein-sijoittumista ja kaksi, tai oikeastaan 1,5 hyvää rataa. Olimme paikalla liiankin ajoissa, koska aikataulut olivat myöhässä 30min. Ehdin katsoa ysikympin lopun ja miettiä metrin pisteratsastuksen rataa ennen kuin pääsin kävelemään sitä. En ollut koskaan ennen ratsastanut tuolla arvostelulla, eikä ratapiirroksessa lukenut oliko aikaraja 40s vai 60s, joten arpomalla tein kahdeksan esteen radan, joka päättyi maalilinjan eteen, mutta josta olisi tarvittaessa voinut jatkaa linjan suoraan vielä yhdelle esteelle (ja siittä eteenpäin). Kaikki esteet olivat mahdollisimman suuren pistemäärän esteitä, jätin suosiolla huomioimatta alle 70p esteet muuten kuin vaihtoehtoina niille, jotka ajattelin tulla toisen kerran, mikäli ensimmäisellä ei tippunut.

Ilma oli todella lämmin (harmi, olisin halunnut päästä kokeilemaan uutta kisatakkia...), joten tein lyhyen verryttelyn, sillä Rasmun piti jaksaa vielä toinen luokka perään. Radalla R tuntui oikein hyvältä, kuunteli mun apujani ja pysyi lyhyenä. Vauhti olisi voinut olla vähän reippaampi, vaikka yritinkin kaasuttaa aina kuin mahdollista. Tiputettiin harmillisesti ihan turhaan yksi 90p okseri ja sen takia menetettiin neljäs sija! :( Harmittaa tosi paljon, koska oli todellakin ihan turha etujalkavirhe. Ehkä olisin voinut suoristaa vähän paremmin kaarteesta ja tukea enemmän omalla vartalollani, mutta en mielestäni millään tapaa mokannut lähestymistä kun kyseessä kuitenkin oli tavallinen tasaokseri. Kello soi juuri kun olin ilmassa ratani viimeisellä esteellä ja maalilinja oli ehkä yhden laukka-askeleen päässä, joten oli sinänsä aika nappisuoritus! Saatiin 700p, jolla päädyttiin sijalle 11. Ilman pudotusta olisi ollut punainen rusetti kotiinviemisinä.

Rasmu sai seisoskella varjossa kun odoteltiin kympin radankävelyä. Käytiin siirtämässä mun starttia luokan alkuun poisjäännin tilalle, koska aikataulut vain venyivät ja olisin alunperin lähtenyt aivan luokan lopussa. Kympin arvostelu oli 367.1 ja rata oli omasta mielestäni todella kiva. 3-4 -linja oli alunperin 19m, mutta kun siitä valitettiin, siirsi ratamestari sen 21 metriin, minkä tiesin olevan juuri täydellinen viisi askelta Rasmulle.

Ykköselle tulin pohjiin, mutta se oli oikeastaan hyvä, koska sain näin hyvät kahdeksan kakkoselle, muuten väli olisi ollut etenevä 7, jonka olisin kuitenkin onnistunut möhlimään... 3-4 -linja oli hyvä, viitonen oli pysty-okseri -sarja ilman ongelmia, kuutonen ruotsalainen okseri, jolle tuli melko tiukka käännös ja R oli ehkä vähän epätasapainossa, mutta tuin pohkeella ulkopuolelta, niin ei tullut ongelmia. Seiska oli trippeli, jolta pitkä suhteutettu vesimatolle. Kävin kyllä näyttämässä maton Rasmulle, mutta silti se muka kyttäsi sitä ja sain ihan ääneen komentaa, ettei herra olisi ruvennut possuilemaan. Perusrata oli siis puhdas ja superhyvä!

...ja loppuradasta ei sitten puhuta.
Olin niin yllättynyt puhtaasta perusradasta, että unohdin täysin, mitä oli tulossa ja tietenkin ratsastin lyhyellä tiellä huonommassa kierroksessa Rasmu naama alhaalla ilman mun tukeani kohti okseri-pysty -sarjaa.... Totesin siinä sitten että se on menoa nyt kun en ylläripylläri nähnyt etäisyyttä ja Rasmu sai kiivetä a-osan yli. Sitten vielä heitin kaiken pois ja unohdin jokaisen Piian neuvon viime viikon valmennuksesta, joten en ollut enää uloshypyssä yhtään mukana ja tipahdin kaulalle. Rasmu siirtyi kiltisti käyntiin ja yritti suunnistaa portille kun minä roikuin kynsin ja hampain kyydissä ja yritin puskea itseäni takaisin satulaan. Jos R olisi pysähtynyt, olisin päässyt takaisin, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta en onnistunut ja oli pakko luovuttaa ja ottaa hylky toisesta vaiheesta... Aplodit sain kuitenkin ja sillä hetkellä otin jopa suoriutumisellani kakkospaikan. Kovin montaa puhdasta perusrataa ei tullut, koska loppujen lopuksi olin myös kympissä parin ratsukon päässä sijoittumisesta. Turhauttaa tälläiset lähellä, mutta niin kaukana -tilanteet, ruusukkeet ovat olleet niin mun ulottumattomissani koko tämän kauden. Milloin on mun vuoroni?