Fysioterapiaa

Maanantaina kapusin Rasmun selkään parin viikon tauon jälkeen ensimmäistä kertaa. Klinikalla sanottiin, että Rasmun pitää kulkea mahdollisimman tasaisella ja mieluummin liian pehmeällä kuin yhtään kovalla pohjalla, mutta muuten käynnissä saa työskennellä ihan normaalisti. Mennäänkin nyt varmaan koko parin viikon käyntiputki pelkästään maneesissa, niin vältetään ala- ja ylämäet kovalla rantatiellä ja ollaan varmasti ainakin pehmeällä alustalla kun tuo maneesin pohja tuntuu edelleenkin olevan kovin raskas... Samalla tulee myös pestyä kamat kunnolla joka päivä pelkän pyyhkimisen sijasta, koska maneesia ei ole kasteltu ja voitte vain kuvitella miten se pölyää :D

Anyway, maanantaina menin lähinnä vain pitkin ohjin ja tunnustelin, että miten R liikkuu. Tiistaina sitten otin ohjia tuntumalle ja ai että miten voi hevonen painaa kädelle! Kyllä tuo monen viikon taluttelu tuitui, koko otus oli niin löysä ja etupainoinen, että olin ihan hukassa sen kanssa (varsinkin kun en ottanut raippaa tai kannuksia avuksi). 

Kipulääkkeet väsyttää pikku lohikäärmettä :(

Tänään, keskiviikkona, meidän fyssari Tuulia tuli käymään Rasmun läpi, eikä ollut kovin iloinen löydöksistään. Vanha lihasvamma oikeassa lautasessa, jonka synnystä meille ei koskaan kerrottu, vaikuttaa ympärillä olevien lihasten toimintaan edelleen ja siksi nämä olivat kireinä. Lanneselkä oli lukossa, samoin kuin rinta, joka onneksi aukesi melko helposti. Huomasi kyllä miten Rasmun ryhti muuttui rintarangan aukeamisen jälkeen! Ennen käsittelyä se seisoi pää alhaalla, edestä raskaasti. Käsittelyn jälkeen siihen tuli kuin tyhjästä 10cm lisää säkäkorkeuteen. 

Syy etujalkojen rasittumiseen on monen asian yhteentulema, jotka alkavat tässä pikkuhiljaa hahmottua. Yksi syistä on Rasmun kavion malli. Matalat kannat rasittavat jalkoja luonnollisesti enemmän, mutta koska kavio ei tunnu kasvavan, vaikka kengittäjämme on tehnyt parhaansa, kantakorotukset ovat oikeastaan ainoa apu hätään. Ja nehän meillä ovatkin olleet käytössä jo pari vuotta.

2012 Rasmun ihan järkyttävät etukaviot D:

2014 kesä koska en löytänyt uudempaa kuvaa (kuvakulma valehtelee, kannat näyttävät paremmalta kuin mitä oikeasti olivat, vaikka oikeanlainen kengitys luonnollisesti oli jo parantanut tilannetta kahdessa vuodessa paljon)

Lautasen vamma puolestaan on saanut aikoinaan Rasmun käyttämään eri lihaksia takaosassaan kuin mitä kuuluisi, ja siksi siltä puuttuu käytännössä kokonaan yksi kankun lihaksista. Tämä puolestaan on yksi niistä syistä, miksi Rasmu käyttää takapäätään vähän laiskasti ja hakeutuu erittäin helposti etupainoiseksi. Etupainoisuus puolestaan taas rasittaa enemmän niitä etujalkoja ja oravanpyörä pyörii...

Vanha lihasvamma = epämääräinen möykky

Puuttuva lihas

Nyt siis Rasmun etujalkojen pelastukseksi pitää entistä hanakammin pyytää sitä ottamaan takajalkansa käyttöön jokaisella ratsastuskerralla ja rakentaa puuttuva lihas kankkuun. Käyntikuurin aikana tehdään nopeita peruutus-eteen -juttuja ja kun kaikki askellajit on otettu käyttöön, niin myös siirtymisiä askellajin sisällä peruutusten lisäksi. Ryhdikäs muoto ja aktiiviset takajalat ovat päätavoitteena. Lisäksi hoitaessa saisi tehdä porkkanavenytyksiä ja hieroa lautasia noin joka toinen päivä siellä olevien ja sinne tulevien lihasten hyödyksi.