Pantsun valmennus maanantai

En tiedä mikä siinä on, että tämän vuoden valmennuksista tuli tälläinen äärimmäisten sääolosuhteiden sarja. Toukokuussa oli molempina päivinä reilut +25 astetta, kesäkuussa satoi lunta toisena päivänä ja nyt sitten luvattiin hullu ukkonen molemmille päiville.

Maanantaina toteutui lähinnä tuo taivaalta tulevan vesimäärän ennuste, ukkonen jäi vain muutamaksi jyrähdykseksi. Ratsastin itse toisessa ryhmässä, joka oli kahden aikaan. Ekalla ryhmällä paistoi aurinko ja kenttä oli tosi hyvä kun se oli aamupäivällä kasteltu ja vedetty traktorilla + Avantin lanalla ympäri. Meidän ryhmällä ei käynyt ihan niin hyvä tuuri... Kun oltiin ravailtu alkuravit ja Piia pyysi meidät luokseen, taivas repesi ja vettä tuli niin, että oltiin kaikki aivan läpimärkiä ehkä minuutissa. Aloitettiin kuitenkin tunti kaatosateesta ja kentän tulvimisesta huolimatta (mulla oli ihan kenttäratsastajaolo kun laukkasin syvimmistä lätäköistä... :D). Toisella pitkällä sivulla oli neljä maapuomia 14m väleillä ja toisella oli innarijumppa. Innarit pujoteltiin samalla tavalla kun viime valmennuksessa ja puomit pujoteltiin väistäen. Laukassa piti tehdä myös innareille yksi kiemura laukanvaihtojen kera - ei muuten ollut kovin helppoa kun hevonen on noin iso kun Rasmu on, ja innarit sillä 3m väleillä - ja toisella puolella ylitettiin puomit ja tehtiin niiden välit eri askelmäärillä, esim 3-3-3, 3-4-3, 4-3-4, 4-4-5 ja 5-5-5. Helpoimmat oli tehdä 3-4-3, 4-4-5 ja 5-5-5, kolme oli jo niin paljon etenevä, että oli vaikea saada seuraavaan väliin lyhyempiä askeleita.

Sade alkoi tässä kohtaa väistyä ja lopputunnin paistoi jopa aurinko niin, että kenttä ei enää näyttänyt meidän ryhmän loputtua valtamereltä :D Minä ja Rasmu oltiin molemmat ihan läpimärkiä ja kuraisia. Omat kenkäni olivat imaisseet ainakin pari desiä vettä, kaadoin ne pois välissä, koska tuntui melko ällöltä...

Hypättiin kahta eri rataa ja viimeistä korotettuna mulle vielä n. 110+ korkeuteen. Yritin ratsastaa Rasmun kunnolla pohkeen eteen heti alusta asti ja tehdä jälkimmäisen radan siksakit niin, että pienetkään kaarteet eivät söisi laukkaa. Innarin välit olivat aika pitkät, joten hevonen sai ihan tosissaan venyä ja jumpata niissä. Toisen radan loppuun piti tehdä vielä puomit 4-4-5, mikä oli haastavaa, koska tulin ensimmäiseen väliin vielä ratatemmossa ja sitten huomasin, että hups, tää laukka onkin nyt vähän liikaa. Piia laittoikin mut tekemään pelkästään niitä puomeja halutulla askelmäärällä vielä oman kierrokseni loppuun vähäksi aikaa. Maanantaista jäi sellainen fiilis, että olisi voinut mennä paremminkin, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen. R on yleensä melko kiva ratsastaa sateella kun se ei pitene niin helposti ja on vähän aktiivisempi.