Vuoden ensimmäinen Pantsun valmennus oli pääsiäisen jälkeisenä tiisaina. Koska yöt ja aamut olivat olleet taas niin paljon pakkasen puolella, ei hyppääminen olisi vieläkään onnistunut ulkona, joten rakensimme radan sisälle. Ennakoin tätä jo sillä, että annoin Jaskalle 2 kevyempää päivää ennen valmennusta ja toivoin, että se olisi ollut edes ihan vähän villi, mutta Jaska oli käyttänyt kaiken tämän ylimääräisen energian tarhakaverin kiusaamiseen ja toisen etukenkänsä irroittamiseen. Onneksi Salla opetti mut tässä pari kuukautta sitten lyömään irtokenkiä, joten ei tarvinnut soitella kengittäjää paikalle! Ennen Ypäjän kisojakin Jaska oli ruuvaillut kenkänsä toiveikkaana irti, mutta niin kauan kun se ei tajua vääntää kenkää sitä irroittaessaan, niin mulla ei ole hätää ;)
Koska Piia oli nyt vain yhtenä päivänä pitämässä tunteja, niin hypättiin ihan rataa, vaikka mun ryhmän alkuverkka puomeilla olikin Piian mukaan ihan kamalaa katsottavaa :D Jaska liikkui ihan kivasti omalla moottorilla, mutta ei ollut mitenkään erityisen reipas ja siksi mun pitikin ottaa laukassa spurtteja moottorin aktivoimiseksi. Piia vaati mua ratsastamaan Jaskaa myös reilusti ylemmäs lavoista ja enemmän takajaloille, mutta en ollut tarpeeksi tehokas, että olisin saanut tätä toteutumaan erityisen hyvin.
Otettiin alkuun parit ravihypyt pystylle ja sitten rata pätkissä ja lopuksi kokonaan. Jaska lonksautteli puomeja omaan varmaan tapaansa tyylikkäästi alas ja minä en osannut millään tuoda sitä radan ensimmäiselle esteelle, joka oli okseri pitkällä lähestymisellä. Lopuksi hinkattiinkin sitten vain tuota okseria muutama kierros, että saisin maksimitua etäisyyden edes kerran. Yleensä kun jään kauas johtuu se siitä, että hevonen on tosi pohkeen takana, eikä ime esteelle yhtään. Nyt mulla oli jo diagonaalille kääntyessä Jaska pohkeen edessä, takajaloillaan ja menossa jopa yllättävän vahvana kohti okseria, mutta silti en vaan millään päässyt siihen spottiin, mihin halusin, vaan jäin koko ajan vähän kauas. En tiedä sitten oliko siinä esteessä joku optinen harha kun toinen ratsukko kaatui ihan puomien sekaan kyseisellä esteellä ja muillakaan ei ehkä radan parhaita hyppyjä tullut siihen.
Okseria lähestyttäessä kuuliainen heppa pohkeen edessä ja kaikki hyvin....
...mutta tuloksena silti the holy shit distance
Edelleen vähän kaukana....
Lopulta onnistuminen :D
Tämä oli nyt vasta toinen kerta kun Piia näki Jaskan ja vähän ärsyttää kun kummallakaan kerralla Jaska ei ole näyttänyt parhaita puoliaan vaan ollut ihan loppajalka. Vappuna Piia tulee uudestaan, joten elättelen nyt toivoa, että se olisi sitten meidän ensimmäinen hyppykerta ulkona ja J voisi vaikka olla vähän villi, niin se hyppäisi sitten 10 kertaa paremmin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti