Nyt siis ollaan oltu hevosenomistajina taas viikon verran, joten ajattelin tehdä tälläisen pienen viikkokatsauksen teille.
PERJANTAI 11.12.
Tuttu eläinlääkäri kävi Aulangolla tekemässä ostotarkastuksen. Alunperin tarkastus piti olla jo torstaina, mutta ell ei päässytkään silloin, joten se siirtyi perjantaille. Jaska käyttäytyi mallikkaasti, vaikka taivutuksista liikkeelle lähtö tapahtuikin joka kerta ihme loikkien kautta. Kun tarkastukset oli tarkastettu, kävimme tekemässä kauppakirjat ja uusimassa tallisopimuksen.
LAUANTAI 12.12.
Tulin tallille puolen päivän aikoihin, vein suolakiven takaisin meidän karsinaan, josta olin sen ottanut pois Rasmun lähdettyä. Putsasin vesiautomaatin ja raahasin vintiltä alas siellä säilössä olleet Danin ja Rasmun vanhat loimet. Uudesta tallista kävin hakemassa satulan, jota olen Jaskalla käyttänyt ja josta kai nyt annamme Sallalle vaihdossa Rasmun estepenkin, jos se sopii jollekin tuntihevoselle. Varusteiden perässä juoksentelun jälkeen muutin itse hevosen uudesta tallista vanhaan ja ryhdyin kokeilemaan loimia. Normaalisti niin rauhallinen Jaska oli ihan hätää kärsimässä vieraassa tallissa, varsinkin kun joutui jonkin aikaa olemaan siellä yksin. Puoli kolmelta suuntasin estetunnille hädästään jännittyneen Jaskan kanssa. Tuntihevoset tarhassaan maneesin vieressä olivat niin suuri järkytys, että lapsi halusi hypätä mun syliin mieluummin kuin ohittaa ne, joten totesin, että pitää ehkä mennä uuden tallin kautta maneesiin, jotta voi napata liinan juoksutusta varten varustehuoneesta...
Siihen se ilo sitten päättyikin, sillä noiden loimien lisäksi sopivia olivat vain kaksi pesussa kutistunutta Rasmun sisäloimea (puuvilla & villa)...
Jaskalla oli tavallinen, melko ohut nivel ennen käytössä ja koska ilmeisesti meidän ainoa nivel on nyt Danilla Loimaalla, päätyi Jaskan suuhun auriganinen kolmipala, joka on kyllä toistaiseksi vaikuttanut ihan hyvältä.
Energinen hevoseni loikki kun mikäkin gaselli liinassa aikansa, mutta oli edelleen kovin pinkeä kun kiipesin selkään. Positiivista oli, että se ei kytännyt mitään, vaan käytti energiansa lähinnä eteenpäin pyrkimiseen, joten alkuravien jälkeen se oli suorastaan miellyttävä ratsastaa jos unohtaa muutamat turhat väliloikat. Harmittaa, että äiti ei ehtinyt kuvaamaan, oli meinaan paras hyppykerta tähän asti! Melkein unohti välillä että ratsasti nelivuotiasta, koska sain jopa säädeltyä sen askelpituutta tehtävien sisällä, mitä sitä ei ole aiemmin vielä edes pyydetty tekemään!
SUNNUNTAI 13.12.
Lähdettiin tallikaverin kanssa maastoilemaan. Jaskassa oli taas energiaa kuin pienessä kylässä. Menomatkalla se oli ihan pinkeänä ja teki parit stopit ravista kun pelästyi jotain, mikä oli aika epätyypilllistä, normaalisti se menee maastossa ihan rentona eikä katsele mitään. Takaisin päin aina tutulle kentän kulmalle asti oli niin kamala kiire, että käyntiä oli ihan turha edes pyytää. Aluksi tulimme kaverin hännässä etujalat kauhoen ilmaa ja kun vaihdoimme paikkaa kärkeen, niin kaikki oli hyvin niin kauan kun pysyttiin ravissa. Ihme tyyppi.
MAANANTAI 14.12.
Annoin Jaskalle vapaan. Päätimme tiputtaa kauran pois ennen kuin edes nostimme sitä puolesta litrasta. Jatkamme siis Kraftin Grooven syöttämistä (1,5l + 1,5l), jotta Jaska saisi lisää massaa. Alunperin oli tarkoitus siirtyä kokonaan tai puoliksi kauralle, mutta yritämme tätä todennäköisesti uudestaan vasta keväällä.
TIISTAI 15.12.
Oletin, että hepassa olisi järjettömästi energiaa maanantain vapaan jälkeen ja juoksutin sen ennen selkään kiipeämistä. Liinassa se kuitenkin hölkötteli vain rauhallisena ja selkään kiivettyänikin se oli lähinnä pohkeen takana koko ajan. Fiilis oli kutakuinkin sama kuin lokakuussa kun ratsastin sillä ensimmäisiä kertoja. Marraskuussa liikunnan ja ruoan suhde vähän heitteli, oli ne parit ensimmäiset pakkaset ja Jaska oli joitain päiviä ilman tarhakaveria, joten siinä oli lähes joka päivä pöllöenergiaa vaikka muille jakaa. Nyt se oli varmaan juossut koko päivän tarhakaverinsa perässä tuttuun tapaan ja väsähtänyt siitä.
KESKIVIIKKO 16.12.
Mulla oli tarkoitus mennä ratsastuskoulutunnin sekaan pyörimään, mutta kun selvisi, että vikeltäjillä oli poikkeustreenit samaan aikaan ja tunnilla 6 ratsukkoa, totesin, että ehkä on parempi antaa vapaa kuin mennä ruuhkaiseen maneesiin. Onneksi nelivuotiaalla pitääkin olla se vähintään kaksi vapaata viikossa, niin ratsastuksia on helpompi suunnitella.
TORSTAI 17.12.
Reunokselta maanantaina tilaamani paketti saapui postissa. Se sisälsi Equilinen tummansinisen huovan FWB-logolla (koska sellainenhan oli nyt vaan pakko hankkia?!), Amigo Insulator -talliloimen 100g täytteellä (Rasmun samanlainen oli ihan liian iso Pikku-Jaskalle), Amigon Hero ulkotoppiksen 200g täytteellä (jälleen koska Rasmun ulkotoppis oli ihan järjettömän iso). Väri jälkimmäisessä on ehkä vähän kumma, mutta menköön. Lisäksi paketissa oli Micklemin Competition-suitset mustina. Jaska on aika herkkä poskistaan, eikä tykkää jos kuolaintuntuma on yhtään epätasainen tai poskihihnat heiluvat poskella, joten ajattelin, että Micklemit tuntuisivat varmasti mukavemmilta päässä ja lisäksi niiden kuolainkiinnityssysteemi vakauttaa kuolainrengasta jonkin verran.
Talliloimi pääsi heti käyttöön ja suitset päähän kun suuntasin tunnille neljältä. Tehtiin alkutunnista koko pitkänsivun mittaista ravipuomilinjaa ja laukassa puomein rajattuja 10m ja 12m -voltteja. Oikea kierros oli laukkavolteilla suht. ok, mutta vasempaan kierrokseen oma vinouteni heijastui niin pahasti ratsastukseen, että oli ihan alkeiskurssilaisolo kun en joko saanut hevosta pysymään laukassa jos yritin kääntää tai jos keskityin laukkaan, niin hevonen ei taipunut. Vasemmassa kierroksessa istun lantio vinossa, tavallaan vähän vasemmalle valuneena, jolloin en ajoittain tunne tai pysty käyttämään koko vasenta jalkaani ja usein oikea pohje rupeaa kramppaamaan. Lisäksi kun oikea käteni on huomattavasti vahvempi kuin vasen, ei taivuttamisesta tule vasemmalle yhtään mitään.. Hevonenhan on ihan suora ja siinä ei tuollaisia puolieroja ole Sallan kanssa, mutta mulle vasen on vaan ihan järjettömän vaikea. Ei aina, mutta tolla tunnilla oli vähän epätoivoinen olo. Olis kiva kun sais itsensä raahattua johonkin joululoman aikana fyssarin tms. hoitoon, että tilanne jotenkin korjautuisi.
PERJANTAI 18.12.
Koska torstain tunti oli sen verran raskas, vetäydyin suunnitelmissani ratsastaa tänäänkin, jotta Jaskalla olisi huomenna energiaa hypätä. Siispä kävin ennen tuntien alkamista maneesissa juoksuttamassa kevyesti. Jaskalla ei ollut taas ollenkaan energiaa ja tuntui että raipan heiluttelukin meni ihan kuuroille korville.. Noh, ladatkoon akkujaan tämän illan niin jaksaa taas huomenna nostella koipiaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti