Haaste: Huonot tavat

Nyt paljastateaan meidän ihmisten "huonot tallitavat". Mitä tyhmiä tai liian ison riskin omaavia juttuja teet hevosten kanssa siitä huolimatta, että tiedät niiden olevan huono juttu.

Heippa taas! Rasmun kuntoutus on nyt siinä vaiheessa, että keskiviikkona päästäisiin toivottavasti ottamaan jo vähän laukkaa. Sillä välin kun R kuntoutuu, ajattelin pitää blogia hereillä mm. tämän haasteen avulla. Huonoja tapoja on kertynyt kuuden vuoden hevosenomistajuuden aikana jonkin verran, joten paljastetaanpa niitä nyt sitten... ;)

1. Kun rakennan/korotan esteitä itsekseni kentällä, annan usein Rasmun seurata perässä ohjat kaulalla - ja kentän porttia en tietenkään koskaan sulje. Rasmuhan ei siis ole millään lailla spooky niin, että lähtisi pakoon rasahdusta, tai vaan sikaillakseen. Joskus tuntuu, että se luulee olevansa näkymättömän narun päässä kun seuraa niin kiltisti selän takana.

2. Ehkä neljä kertaa viidestä laskeudun hevosen selästä nostamalla oikean jalan kaulan, enkä takapuolen yli. En tiedä mistä tämän olen oppinut, mutta on varmasti todella viisasta jos hevonen sattuu nostamaan päätään sopivalla hetkellä... Ehkä tätä tyhmää tapaa kompensoi vähän se, että olen opetellut nousemaan selkään aina "oikein", eli jakkaralta - oli sitten kyseessa 168cm Rasmu, tai pikkuponi - koska se säästää satulan runkoa ja hevosen selkää. Lisäksi yritän myös muistaa laittaa oikean jalustimen jalkaan ennen satulaan istumista, sillä näin hevosen pitäisi pysyä paikallaan paremmin ja lisäksi jos selkäännousussa tapahtuu jotain, molemmat jalustimet jalassa pääsee tasapainoon nopeammin.

3. Putsaan kaikki kaviot samalta puolelta. Olisihan se riskittömämpää tietenkin, jos ne putsaisi niin kuin pitää, mutta joskus iski laiskuus ja opetin Rasmun tuohon tyyliin.

4. Käytän saksia väärin leikatessani harjaa ja korva- ja vuohiskarvoja. Meidän sakset eivät ole mitkään maailman jykevimmät, vaan vähän sellaiset rämpylät ja tylsät paperisakset, jotka eivät leikkaa kuin tietyssä kulmassa. Tämän takia rikon aika usein sitä kultaista sääntöä saksien terän suunnasta...

5. Pitääkö tähän mainita vielä joku hevosen takana seisominen? :D Uskon että en ole ainoa, joka ehkä vähän turhan huolimattomastikin asioi vaaravyöhykkeellä, vaikka tämä on varmasti opetettu heti "Tallissa ei saa juosta tai huutaa" -säännön jälkeen.

Klinikkareissu ja kuulumisia

Dukadaata katsomassa!

Melkein koko elokuu jo mennyt, enkä ole saanut aikaan yhtään postausta... Yksi syy tähän on koulujen alku; mulla alkoi nyt abivuosi ja lukio nyt muutenkin jo vie kaikki voimat ilman tätä ylimääräistä stressiä kirjoituksista, joten ei ole ollut oikein fiilistä kirjoittaa, vaikka aikaa olisi ollutkin. Toisaalta ei ole ollut kamalasti kerrottavaakaan, sillä kisat menivät elokuun osalta sivusuun, enkä ole käynyt valmennuksissakaan heinäkuun jälkeen. Miksi näin? Koska heinäkuun lopulla R rupesi liikkumaan vähän huonosti. Ei ontunut tai vaikuttanut kipeältä, askel vain oli edestä huomattavasti lyhyempää kuin normaalisti. Tämä huomattiin ensimmäisen kerran sunnuntaina 27.7. kun irtojuoksutin Rasmun kentällä, eikä se lähtenyt irroittelemaan ollenkaan ja ensimmäiset laukka-askeleet olivat todella tönkköjä. Hevonen kuitenkin vertyi siinä hölkötellessään, minä sen sijaan kompastuin sitä hoputtaessani ja reväytin nilkkani, enkä pystynyt kävelemään kunnolla viikkoon...

Pinteli ensiavuksi tukemaan kunnes karu totuus paljastui kotona... :D

Videolla vähän laukkaa, parani tuosta, mutta ei normalisoitunut

Rasmu jatkoi huonosti liikkumista seuraavallakin viikolla, mutta koska siinä kohtaa ajattelimme syyn todennäköisesti olevan liian pitkät kaviot, ratsastimme hevosen ehdoilla kengitykseen asti. Rasmun kynnet olivat meinaan oikeasti pidemmät, mitä koskaan ennen. Johtui todennäköisesti siitä, että aloimme kesäkuussa syöttää Chian siemeniä ja syöttelimme ahkerasti koko kesän läpi  myös vihreää, joten olisimme tarvinneet reilun viikon lyhyemmän kengitysvälin.

Vuoltu kavio ja vuolematon...

Kengitys auttoi ehkä vähän, mutta edelleen etenkin laukka oli huonoa, joten tilasimme hierojan. Rasmulla olikin lantio ja lavat varsinkin oikealta pahemmin jumissa kuin ikinä. Silti hieronnallakaan ei ollut yhtään mitään vaikutusta liikkumiseen. Lopulta kun Salla näki viikko sitten miten R liikkui äidillä, tilattiin sitten käskystä klinikka-aika keskiviikolle. Kuusi vuotta hevosenomistajana ja tämä olikin sitten mun ensimmäinen klinikkareissu ikinä! Meidän hevoset eivät ole koskaan kärsineet mistään impparia vakavemmasta...

hönö :D♥

Keskiviikkona ajeltiin sitten Valkeakoskelle, jossa Rasmu käytiin ensin sisällä läpi ja el. spottasi heti, että vuohisnivelet olivat jäykät ja toisessa kintereessä oli vähän nestettä. Muuten kehui Rasmua komeaksi ja hyväkuntoiseksi :) Pihalla tehtiin sitten ontumatutkimus. Ravuutin Rasmua ensin suoralla ja liinassa, sitten el. teki taivutuskokeet ylä- ja alaniveliin eteen ja taakse. Alanivelet etujaloista reagoivat, mutta R ei silti juostessa ontunut, varoi vaan. Takajaloissa ja ylänivelissä ei ollut juuri mitään sanottavaa. Taivutusten ja asfaltilla ravaamisen jälkeen siirryttiin kentälle, jossa el. kasoi laukan ja siirtymiset laukka-ravi-laukka kun juoksutin. Kentältä mentiin talliin pesemään Rasmun jalat, jonka jälkeen etusista otettiin röntgenkuvat. Kuvat olivat yllättävän puhtaat Rasmun ikään nähden, ei edes nivelrikkoa! Hämmästyttävää! Mehän ei kuvautettu Rasmua ostaessa sen jalkoja ollenkaan, koska se ei silloin reagoinut taivutuksissa, joten ajattelimme, että on ihan turha homma kuvata kun sen ikäisellä hevosella kuvissa olisi kuitenkin ollut jotain. Todennäköisesti jos olisimme kuvanneet silloin, ei kuvissa olisi näkynyt mitään, sillä nytkin niissä näkyi vain pieniä muutoksia muutamissa kohdissa kavio- ja kehäluussa, joihin myöhemmin kehittyy nivelrikko. Nyt selvittiin siis pelkällä niveltulehduksella ja kaksilla piikeillä kumpaankin jalkaan.

R ihan tillintallin nukutusaineesta :D

Nyt kävellään viikko, jonka jälkeen viikko ravia ja jos parempi niin siitä viikon päästä voi ratsastaa jo normaalisti. Jos ei, niin saatiin Metacam-kuuri, jonka voi aloittaa tarvittaessa. Jos ei silläkään auta, niin sitten uudet piikit. Sormet ja varpaat ristissä, että R paranee nopeasti!