Piian valmennus 2/2

Arktiset extreme-sääolosuhteet jatkuivat järjettömällä tuulella (puuskat 18m/s ilmatieteenlaitoksen mukaan!), jota säesti sade, joka vaihteli tihutuksesta rakeisiin, vaakasuoraan taivaalta tulevaan räntä+rae -sekoitukseen sekä lumeen. Lämpötila oli huikeat 5 astetta. Käytännössä koko alkuverryttelyn ratsastin Rasmulla loimi ja itselläni paksuin mahdollinen toppatakki päällä (ihan kun keskitalvella!). Onneksi sade kuitenkin sitten lakkasi - tuuli ei - ja ratsastaessa tuli sen verran lämmin, että luovuin lopulta toppatakistani.

Tallin mikkisysteemit temppuilivat koko maanantain, jolloin Piia turvautui omaan laitteeseensa. Tiistaina puolestaan otettiin käyttöön ihan korvanapit! Oli muuten tosi kätevät sitten kun sai ne viritettyä paikalleen. Normaalisti kun laukkaa kovassa tuulessa järveltä kuusiaidan päätyä kohti, ei kuule ollenkaan, mitä kovaäänisestä sanotaan. Nyt tuli kyllä kaikki kommentit perille! Yleisöllä tosin oli varmaan vähän kurjaa kun ei kuullut mitään, eikä mulla kuulu nyt sitten videoissakaan kommentteja, joten jaoin materiaalit taas pariin eri osaan niin on selkeämpää.

Tiistain valmennus kesti 75min (maanantaina 90min) ja sileällä ei työskennelty juurikaan verryttelyä kauempaa, vaan ruvettiin heti hyppäämään. Tultiin verkkahyppyinä ensin pari kertaa pelkkä portti, sitten pitkän sivun linja okseri-portti ja sitten muutamia muita rataan kuuluvia tehtäviä. Rataan kuului vain kaksi linjaa, joissa oli tietty askelmäärä; toinen pitkän sivun okseri - 7 normaalia askleta - portti ja toinen lankkuokserilta seitsemän odottavaa vedelle, jotka piti ratsastaa niin, että otti heti okserilta takaisin, että sai ennen vettä pidennettyä askelta. Kuudella tuo väli olisi mennyt varmaan kisatilanteessa. Kaikki muut etäisyydet piti ratsastaa sillä kuuluisalla tunteella.

"Jou. Mä oon kingi."

Maailman suloisin Rasmu ♥

Rasmu oli edelleen kivasti pohkeen edessä ja itse en möhlinyt kuin ihan marginaalisen pienen määrän etäisyyksiä. Radassa haastavimmat kohdat olivat ehkä syvältä kulmasta lähestyttävä pysty ja pitkä vesi -kyhäelmä (ilman vettä), jota lähestyttäessä R jäi aina vähän vinoksi. Muuten rata oli ehkä helpompi kuin Piian radat normaalisti, tai sitten meillä oli vaan jotenkin hyvä draivi päällä :D jäi tosi hyvä fiilis näistä valmennuksista kun molemmat päivät menivät niin putkeen!

QOTD: Kuinka useasti valmentaudutte? Missä lajissa?
...niin ja hyvää juhannusta kaikille!

Piian valmennus 1/2

Ennen ensimmäistä ryhmää

Maanantaina taisi sataa kaikkien ryhmien aikana ainakin vähän, joten mekin aloitettiin kastumalla ensin läpimäriksi ulkoa, että voitiin sitten hikoilla Piian rääkissä ja varmistaa näin kosteusprosentin pysyminen korkeana tunnin alusta loppuun :D Meillä oli kutakuinkin vakioryhmä koossa, ja Piia oli selvästi päättänyt, että tätä ryhmää ei helpolla päästetä. Jalkkarit saman tien ylös ja sileällä hinkkausta tunti ilman kävelytaukoja!

Kuvista kiitos Mandille, Jonnalle ja Nealle! 

Tehtiin ravissa ensin pitkän sivun jumppasarjan puomien ja esteiden väleistä pujotellen taivuttelua (jokaisesta välistä piti mennä, teki aika tiukkaa kääntyminen!), Piia sanoi, että tätä pitäisi pystyä tekemään myös laukassa vaihtojen kera, mutta onneksi ei kuitenkaan laittanut meitä sitä tekemään. Tehtiin myös avo- ja vastataivutuksia ja vuorotellen myötä- ja vastalaukkaa päädyssä pienellä neliöuralla.

Rasmulla oli nyt suussa derbystä ostetut suorat kumipelhamit, jotka olin testiratsastanut jo viime viikolla. Vaihdettiin kuolainta mm. sen takia, että R puree niveleen oikealla leuallaan kiinni niin, että sillä oli ihan oikeat poskilihakset jumissa kun se hierottiin. Sileällä se toimii hyvin full cheekeillä, mutta varsigagit maksavat Suomessa yli 200€, joten päätettiin kokeilla ensin jotain halvempaa vaihtoehtoa. Ja osoittautui kyllä hyväksi valinnaksi! R oli tasaisen kevyt molemmin puolin suustaan kaikissa askellajeissa, pidätteet menivät nätisti perille ja alempaa ohjaa pystyi pitämään melko löysänä.

Jalustimet pysyivät ylhäällä vielä kun alettiin hyppäämäänkin. Tehtiin ravilähestymisillä pystyä ja okseria, joissa oli edessä puomit. Tykkään itse kaikista tälläisistä tasapaino- & temppuilutehtävistä, ja Rasmu oli ihan fiiliksissä kun pääsi vihdoin pitkän sileällä menon jälkeen hyppäämään, joten meille tehtävä ei ollut mikään ongelma. Tosin laukat esteiden jälkeen olivat välillä vääriä ja R innostui, niin se ei aina malttanut pysyä viimeisiä askelia puomilta esteelle ravissa.

Kerättiin jalustimet ja tultiin sitten pientä rataa, sisältäen näitä ravilähestymisiä myös. Paras osa tehtävästä oli kuitenkin sekä mun, että selvästi myös Rasmun mielestä pitkän sivun jumppasarja, joka oli varmasti maailmanhistorian pisin! Sitä tultiinkin sitten vielä erillisenä tehtävänä pariin kertaan lopuksi niin, että esteet olivat jossain ysikyt-metrissä. Paljoa ei hyppyjä tullut, koska mentiin suurin osa tunnista sileällä.

Olin tosi tyytyväinen maanantaihin, Rasmukin oli harvinaisen tyytyväinen itseensä ja Piiallakaan ei ollut mitään suurempaa huomauttamisen aihetta mistään (..muusta kun mm. mun istunnastani, jonka tehottomuus johtuu ehkä 70 prosenttisesti liian isosta satulasta, koska istun miljoona kertaa paremmin meidän koulupenkissä, joka on omalle takapuolelleni sopiva).

Illalla käytiin vielä pikkuisella kävelyllä Mandin ja Ceran kanssa ennen seuraavan päivän radan rakentamista :)