KaRa alue-este

Postaus tulee nyt viikon myöhässä, mutta oltiin siis 11.5. Pohtiksella aluekisoissa. Päivä oli ehkä maailman pisin, koska tulimme paikalle jo ennen kymmentä, koska koppikaveri hyppäsi pienempiä luokkia. Kotiin päästiin lähtemään vasta joskus puoli yhdeksän aikaan illalla, koska aikataulut olivat yli 2.5h myöhässä... 110 piti alkaa 17:10, mutta alkoikin vasta vähän ennen kahdeksaa. Onneksi saatiin mut siirrettyä lähtemään luokan alkupuolella, alunperin piti startata numerolla 21. Rasmu jaksoi kuitenkin hyvin, vaikka kuski olikin jo niin väsynyt illalla, ettei toisen luokan ratsastuksesta tullut oikein mitään.

Ceran kanssa kävelyllä :)

En ole mitään valittajatyyppiä, mutta radat oli kyllä jostain tosi syvältä. Ysikymppi ratsastettiin spiraalissa yhteen suuntaan, metrissä (ks. kuva alla) ysiltä piti kiertää käytännössä laitoja pitkin 3/4 kenttää kympille, koska mistään ei pystynyt oikaisemaan, tie kakkoselta kolmoselle oli hmm.. mielenkiintoinen, ihan ratsastettavissa kuitenkin vielä, mutta sitä kuitenkin muokattiin radankävelyn jälkeen. Kympissä puolestaan seiskalta, joka sattui olemaan vesimatto+laineet, oli täysin mahdoton linja kasin okserille. Siinä pisteessä missä seiskalta laskeuduttaisiin, olisi pitänyt olla jo lähes 90 asteen kulmassa, hevonen suoristettuna matkalla kasille, askel myöhemmin ei olisi enää päässyt linjalle. Helpointa olisi ollut vaihtaa 2 ja 8 numerot toisin päin, mitä ehdotimme kaikki ratamestarille, mutta ehei... Kasia siirrettiin ehkä metri kauemmas ja seiskaa sitten lopulta myös pari metriä toiseen suuntaan... Olihan se niin parempi, mutta helpompaa olisi varmaan ollut siirtää ne numerot, kuin kaksi estettä.

Metri oli A.2.0, ajattelin radankävelyssä, että joo, tässä luokassa ratsastan aikaa. Jotenkin se kuitenkin alkuradasta unohtui, ja tajusin vasta vitosella vääntää vähän kaasua. Harmittaa nyt, koska olisin puhtaalla radalla pari sekuntia nopeammalla radalla sijoittunut, kun nyt jäin pari sijaa viimeisen sijoittuneen perään. Mutta muuten rata oli ihan tasaisen hyvä, kasin kirkkaan keltaiselle okserille R otti ylimääräisen askeleen jostain syystä, mutta muita ihmeellisyyksiä ei tapahtunut, vaikka verkka oli ehkä Top3 Worst Warm-ups -listalle sijoittuva, luulin kuulleeni kierroksen ravattuani, että kolme mua ennen lähtevä ratsukko valmistautui jo, sitten tein pikalaukat, otin pari hyppyä ristikolle ja pystylle, kunnes kuuntelin taas kuulutuksia ja tajusin, että oli ainakin 5 ratsukkoa, ennen kuin itse olisin edes toinen valmistautuva...

Kympin rata oli muuten järkevämpi, verkkasin paremmin, Rasmu oli tosi terävänä, vaikka olikin joutunut useamman tunnin odottamaan, mutta oma keskittyminen ei enää riittänyt ja otettiin pari puomia alkuradasta mukaan. Sen jälkeen skarppasin ja meni ihan hyvin, kunnes en sitten taas enää ratsastanut seiskan jälkeen, jäätiin kauas kasista ja lisäksi jäin kamalasti jälkeen ponnistuksesta kun en ollut ihan hereillä... Argh.

Hyppykuvia saan metristä joskus, katsotaan teenkö niille erikseen postausta vai jätänkö kuvattoman päivän varalle varastoon. Ensi viikolla olisi ollut tarkoitus mennä Ypäjälle hyppäämään 105 ja 115, mutta vaikka nyt olisi ollut koppi ja jopa autokin, niin en saanut ketään kuskiksi. Äh. Onneksi ajan syksyllä itse BE-kortin, niin ei tule sitten tälläisiä tilanteita enää että kaikki kortilliset kaivautuu maan alle kun olisi kivoja luokkia jossain. Niin ja huomenna puolen vuoden odotus palkitaan, kun Pantsu tulee taas Aulangolle meitä rääkkäämään! Haluatteko molemmista päivistä erilliset postaukset, vai tungenko kaikki kuvat ja videot samaan?

Ypäjän aluekisat

"No matter, try again. Fail again, fail better." - S. Beckett

Oltiin eilen avaamassa ulkokisakausi Ypäjällä. Matkaan lähdettiin jo puoli kahdeksalta, koska koppikaveri hyppäsi ensimmäisen luokan. Oma ensimmäinen luokkani alkoi vasta yhdeltä, joten Rasmu sai jäädä koppiin syömään heiniään ja kurkkimaan ovesta ympäristön tapahtumia. Onneksi se seisoo niin nätisti kopissa, että sen voi jättää sinne yksinäänkin kun tietää, ettei se kuovi tietään lattian läpi Kiinaan tai päätä teloa itseään mihinkään. Juoksentelin siis aamupäivän auttamassa verkassa tuttuja ja katsomassa ensimmäisiä luokkia. Opettelin metrin radan jo ratapiirroksesta, siinä ei juuri mitään ihmeellistä ollut - tosin oli kyllä A.2.0:ksi pitkä kuin nälkävuosi (11 hyppyä!). 

Rasmu sai kävellä jonkin aikaa ennen kuin lähdin verkkaan, jossa kaikki meni ihan ok ja sieltä sitten radalle palloilemaan. Kaksi valmistautuvaa saivat olla radalla, joten kävin varmuuden vuoksi ravailemassa radan joka nurkan ohi, vaikka ei R yleensä mitään sen kummemmin kyttää. Alkurata meni tosi kivasti hyvässä rytmissä ilman suurempia mokia itseltäni, kunnes päästiin sarjalle johon en ihan nähnyt paikkaa joten sisään tuli korkea hyppy ja kahden askeleen jo muutenkin vähän pitkä väli jäi tosi pitkäksi ja Rasmu otti töpöaskeleen johon en ollut varautunut ja lensin kaulalle (...) ja siitä sitten puomi tietenkin mukaan. Hirveän monet oli kyllä jo aiemmissakin luokissa kieltäneet nimenomaan tuolle sarjan b-osalle, en tiedä johtuiko noista massiivisista johteista ja tosiaan aika pitkästä välistä vai mistä sitten. Seiskalle oli 90-asteen käännös, joka me suoriuduttiin puoliksi väärässä-, puoliksi ristilaukassa erittäin epämääräisellä tiellä, jonka seurauksena vastaava 90-asteen käännös kasille ei myöskään mennyt ihan putkeen reitin suhteen ja tultiin vähän pohjiin. Luokan enimmäisaika oli asetettu ihan järjettömän tiukaksi, loppujen lopuksi vain muutama ratsukko taisi selvitä ilman yhtäkään aikavirhettä, joten ysin jälkeen ajattelin painaa vähän kaasua, jotta saataisiin aikaa kiinni, kun huomasin seinästä että mentiin vielä toistaiseksi ajassa. Sitten kun tulin vähän reippaammassa laukassa kympille, en ollut yhtään Rasmun tukena vaan heitin vaan kaiken pois ja tottakai sieltä tuli etujalkavirhe ja toinen pudotus. Ärsytti niin paljon kun ratsastin niin huonosti tuon radan, varsinkin viimeisen lähestymisen. En ymmärrä mitä mä siinä ajattelin, vai ajattelinko ylipäätään mitään...

Rasmu pääsi vielä pariksi tunniksi koppiin takaisin, koska 110 alkoi vasta 14:45 ja lähdin luokan viimeisenä. Rata oli paljon haastavampi kuin metrissä, vaikka myös kymppi oli alueluokka. Tiukempia teitä, enemmän tehtäviä nopeammin toistensa perään ja arvostelu 367.1. Toisessa vaiheessa oli yksi vaihtoehtoeste ja tiukempi aikaraja (perusdalle enimmäisaikaa muutettiin suuremmaksi kun aiemmissa luokissa oli tullut niin paljon aikavirheitä). Toisaalta tuo kympin rata oli myös paljon mielenkiintoisempi. Siinä oli niin paljon tekemistä varsinkin reittien suunnittelussa, koska mahdollisuuksia tiukempiin teihin oli todella monessa paikkaa.

Rasmua ei olisi enää huvittanut lähteä kopista heinien ääreltä minnekään, vaan verkkaan mentiin kiemurrellen ja portilla kiukutellen. Verkassa R tuntui kivan pehmeältä, mutta vähän väsähtäneeltä, joten tein mahdollisimman lyhyen verryttelyn ja hyppäsin vain muutaman hypyn ihan lopuksi. Radalla se ei virkistynyt siitä yhtään ja kaksi ensimmäistä estettä kiivettiin ihan pohjista, kun imua niille ei juurikaan ollut ja en sen takia löytänyt paikkoja. Kolmoselta vitoselle Rasmu tsemppasi ja rytmi alkoi taas löytyä, vaikka edelleenkin laukka tuntui voimattomammalta kuin metrissä. Sarjalla kävi taas samalla tavalla kuin metrissä, vaikka tällä kertaa tulin a-osalle paremmin ja reagoin välissä eteenpäin, jotta oltaisiin päästy b:stä normaalisti yli, mutta ei... Radan kävelyssä jo ehdinkin manata jollekin, että en muuten tasan muista kääntyä seiskalta vasemmalle ja kuten videolta näkyykin, mulla oli kuin olikin ajatus juuri sinne väärään suuntaan, kunnes tajusin onneksi ajoissa, että kasi olikin vasemmalla. Kaikesta huolimatta vain yksi pudotus, vaikka ratsastus oli surkeaa ja hevonen väsynyt koko päivän kopissa seisomisesta. Rasmu on ihan käsittämätön kun se jaksaa aina tsempata ja pelastaa mut joka tilanteessa kun vain heitän sen yksin huonoihin paikkoihin ja rukoilen Jeesusta ja Mariaa että päästään toiselle puolelle...

Mulla oli niin ajatuksena että oltaisiin saatu ainakin se metri puhtaasti, ehkä sijoituttukin ja että olisin kympissä a) parantanut ratsastustani metristä ja b) päässyt ratsastamaan toisen vaiheen, koska se oli kaikkein kivoin osa koko radasta... Mikään näistä tavoitteista ei toteutunut ja ärsyttää kyllä, kun suurin osa tekemistäni virheistä oli niin typeriä. Onneksi mennään heti ensi viikolla Pohtikselle kisoihin, joten siellä on sitten mahdollisuus parantaa :)